Onko kellään muulla yksin ollessa semmonen levoton olla? Sit esim. lähtee vaik yht äkkiä ostamaan jätskiä? Kun tuntuu, ettei enää jaksa semmosta ajatuksenrientoa. Sit tuntuu, että ne ajatukset pitää karistaa kannoilta. Samasta syystä juoksulenkkeilen myös paljon. Oon huomannu, että rutiinit, liikunta ja ruokavalio auttaa pitämään itsensä suht selvillä sevillä. Mulla on lääkitys. Sepramia masennukseen ja psyykelääke ajatuksenrientoon määrättiin just, jota en oo vielä uskaltanu alkaa syömään. Oisko kellään muita kokemuksia/vinkkejä jne. Kaipaisin jotenkin vertaistukea, ajatuksenvaihtoa ja keskustelua asiasta... kun tuntuu, ettei "normaalit" ihmiset oikein ymmärrä. Tosi monen mielestä olen vaikea, rasittava,levoton, ajoittain ilkeä, tai sit liian iloinen. Tuntuu, ettei kelpaa kelleen. Oonnyt seurustellu yli 5kk ihanan ihmisen kanssa, jolla on ollu mun kanssa hankalaa.Kaks kertaa olen vetäny yliannoksen rauhottavia jne ja joutunu sairaalaan, kun ahdisti. :(. Suhde on vaikeaa, kun toissapäivänä olin aivan varma, etten pysty lähteä asunnosta tai luottamaan omaanpoikaystävääni. Mutjoo. Sori pitkä romaani, toivottavasti joku vastaa/keskustelee. Ajatuksiavaihtaisin mielelläni myössähköpostitse!
Kysymyksiä kaksisuuntaisesta romaani sos!
Levoton tuhkimo
4461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole aloittanut tasaavaa?
Citalopramihan voi nostaa kierroksia, etenkin kun ei ole tasaavaa siinä rinnalla. Joskos se olokin siitä sitten tasaantuisi ja helpottuisi
Asian sivusta kysysin et onks sun bibolääkkeet lihottanu sua/hidastanu aineenvaihduntaa?
Olen epäillyt jo pitemmän aikaan että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Veljelläni se diagnosoitiin viime vuonna (hän on nyt poissa) sekä sisareni joka kuoli 4 vuotta sitten käytöksen perusteella hänellä myös. Olen tutkinut ja lukenut jonkin verran asiasta ja oma käytökseni vuosien aikana (olen keski-iässä) viittaavat vahvasti siihen. Hurjat mielialan vaihtelut, työpaikkojen vaihtaminen hetken mielijohteesta, alkoholin käyttö, masennus ja haluttomuus jonka jälkeen hurja itsetunnon nousu ja "pystyn mihin vain" tunne vaihtelevat kamalasti. Olen myös alkoholisti ja nyt vasta hakeutumassa hoitoon tietoisesti ensikertaa elämässä tosissani itseni takia. Läheiseni ovat kärsineet hirveästi mun käytöksestä ja olen aina syyttänyt alkoholia siitä mutta ei se taida ihan näin yksinkertaista olla. Viinapäissä on vain helppo sortua kamaliin tekoihin. Mieliala lääkitystä sain aikoinaan kun sairastuin "burnouttiin" 4 hillittömän työvuoden jälkeen. En kuitenkaan syö niitä tällä hetkellä vaikka varmaan pitäisi, ne tasoitti tunnekuohuja ja oli helpompaa olla tuntematta mitään. Olisin kanssa kiinnostunut keskustelemaan ja vaihtamaan mielipiteitä ja kokemuksia miten tän kanssa voi elää.
Sun tarina kuulostaa tosi tutulta, oma tyttöystäväni sairastui bipoon puoltoista vuotta sitten ja oli tosi raskasta. Minulla myös. Sulla siis alkoi masennuksesta ja nyt oot mennyt maniaan? Omalle tyttöystävällenikin kävi niin ja hän muuttui maniassa aivan mahdottomaksi rupesi pettämäänkin. Viimein hän sai oikeaa lääkettä ja tilanne muuttui normaaliksi. Ollaan yritetty jatkaa seurusteluakin, mutta on ollut tosi vaikea enää luottaa häneen.
Mikä sinun tilantees on nyt? Ala ihmeessä syömään niitä sinulle määrättyjä lääkkeitä. Jos sinulla on rakastava poikaystävä tukenasi, niin yritä pitää siitä kiinni. Perhekin on tärkeä. Älä sorru ainakaan tyhmyyksiin joilla voit pilata ihmissuhteesi ja muut asiasi. Luultavasti toivuttuasi tulet kaipaamaan niitä ihmisiä ja asioita joilla ei ehkä nyt tunnu olevan merkitystä. Jos haluut tukea tai neuvoja melkein saman kokeneelta niin vastaa tähän. Voidaan sitte vaikka vaihtaa sähköposteja.