Onko kenelläkään muulla tarvetta lähteä maasta maniassa tai psykoosissa? Itse siivoan kämppäni ja lähden ehkä lopullisesti mukana tärkeimmät tavarani. Psykoosissa ei ole mitään vaikeuksia esim. lentokentällä. Kovin pitkälle en ole päässyt vaan on tarvinnut soittaa äidille rahaa paluumatkaan. Kahden vuoden aikana on jo ollut kaksi matkaa, toivottavasti pääsen ryhmäterapiaan, sillä en itsekään enää jaksa noita sekoiluja.
Kai kyse on siitä, että elämä on tylsää ja ahdistaa.
Sairaalassa sanoivat, että mitä sitten kun olet vaikka Indokiinassa ja kukaan ei enää maksa tai huolehdi kotiinpaluusta. Onneksi minulla on vielä raha-asiat kunnossa, luottokortti ja passi ovat vanhemmilla. Mutta pääseehän sitä ajokortillakin aika pitkälle.
Kai kyse on siitä, että elämä on tylsää ja ahdistaa.
Sairaalassa sanoivat, että mitä sitten kun olet vaikka Indokiinassa ja kukaan ei enää maksa tai huolehdi kotiinpaluusta. Onneksi minulla on vielä raha-asiat kunnossa, luottokortti ja passi ovat vanhemmilla. Mutta pääseehän sitä ajokortillakin aika pitkälle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei matkustaminen ole hullua, en usko että kukaan lähtisi matkalle oikeasti sitä haluamatta.
Jälkeenpäin ajattelen että jonkinasteinen matkustamishinku on ollut.
Tosin olen pysynyt aina maan rajonen sisäpuolella ja suhteellisen lähellä kotia, mutta yhtäkkiset pompsahtamiset toiseen kaupunkiin olivat vähän omituisia.
Asun noin 100km Helsingistä ja usein suuntasin sinne päiväksi/päiviksi hillumaan.
Kerran lähdin keskellä työpäivääkin taksilla ajelemaan....pitivät hieman outona :DDDD.
Ihme kun sain pitää työpaikan, olin vähän boheemin maineessa ja minulla oli erittäin hyvät välit työnjohtajiin.
No, nykyään tuskin näin enää kuin joskus 1987 jolloin vaihtelin sitä työpaikkaakin kuin paitaa.
Ihme sinänsä, vieläkin on luottotiedot kunnossa ja talous suhteellisen kunnossa.
Psykoosia en ole kokenut, mutta elämäni ennen diagnoosia oli hankalaa vaikkakin luulin olevani ok...joskus.
Enemmän kuin kerra olen löytänyt itseni manian jälkeen mistä kaupungista milloinkin ja itkun kanssa soitellut lippua kotiin. Yleensä alkaa sillä että jätän deprakinen ja seroquelin väliin ja otan pullon viiniä, joka laukaisee välittömän manian ja sitten millään ei ole mitään väliä, mutta helvetinmoinen kiire ja ylisosiaalisuus lähentelee jo sosiopatiaa:) Semmosta se on. Eihän sille voi kun nauraa, kun itkeminenkin on turhaa.
:-DDDDD
mutta hetken aikaa on Elossa ja Hauskaa on!
Unohtui sanoa, että tärkeintä matkalle lähtemisessä on, että tekee sen salaa ja suunnittelee niin ettei kukaan tiedä minne on häippäissyt. Siitä saa suurta nautintoa, kun tekee mitä huvittaa.
No jälkeenpäin saa sitten selvitellä asioitaan esim. bussikortti ja sim-kortti meni roskiin. Olen joskus myös silpunnut ajokortin.