Olen 16-vuotias poika. Ajattelin kirjoittaa tänne palstalle tuntemuksiani ja saada sitä kautta mahdollisesti apua siihen, mitä minun kannattaisi tehdä ongelmieni kanssa.
Voisin sanoa pelänneeni pimeää aina. Ihan pikkulapsesta asti muistan tunteneeni pelkoa siitä, kun on yöllä pitänyt käydä WC:ssä. Joskus olen yrittänyt vain unohtaa koko jutun ja jatkaa unia, toisinaan taas olen kerännyt pitkään rohkeutta ja suorittanut vessareissun mahdollisimman nopeasti sytytellen kaikki mahdolliset valot matkan varella ja rynnännyt sitten takaisin lakanoiden väliin.
Jossain vaiheessa pelot olivat lievempiä, vähän kuin taka-alalla, mutta kuitenkin koko ajan muistissa. Puolisen vuotta sitten niitä alkoi tulla taas, tällä kertaa voimakkaampana kuin koskaan.
Päiväsaikaan pimeän pelkääminen tuntuu täysin naurettavalta - tosin joskus ahdistavia ajatuksia on päivälläkin; orpo olo saattaa tulla, jos olen esimerkiksi yksin kotona. Ei voi käsittää mikä siinä nyt niin pelottaa. En silti pysty pelkojen iskiessä järkeilemään ettei minua mikään vaara uhkaa.
Ahdistun helposti pelottavista videoista, kirjoista yms. materiaalista. Tämä liittyy vahvasti edelliseen: pimeän tullessa alan pyöritellä pelottavia asioita mielessäni ja samalla kai tulen ruokkineeksi pelkoa -> ei hyvä. Yritän tietoisesti vältellä pelottavia juttuja mutta kun mieli jo itsessään sattuu olemaan tehokas keksimään niitä tuosta vain...
Tunnen itseni todella hauraaksi ja heikoksi. Pelkään, että tulen hulluksi, että ahdistavat ajatukset ottavat minusta vallan ja jotenkin sekoan. On stressaavaa, kun tuntuu ettei pysty hallitsemaan itseään.
Viime aikoina kuvioihin ovat tulleet myös peilit. Pelkään pimeään aikaan liikkua kaikenlaisten heijastavien pintojen ohi.
Tässä yksi esimerkki eilisillalta: Olin ennen nukkumaanmenoa harjaamassa hampaitani peilin edessä. Mieleeni tuli sitten yllättäen ahdistavia ajatuksia. Yritin pitää mielen koossa mutta ei. Tilanne meni siihen, että elin mielessäni ehkä puolen sekunnin ajan tilanteen, jossa katson peiliin, huomaan että sieltä katsoo takaisin joku muu ja tunnen järjetöntä kauhua. Siis ikään kuin koin painajaisen valveilla ollessani.
No, reaktioita. Sydän hakkasi, tuli ajatus että kimppuuni hyökätään, silmissä sumeni. Tätä tunnetta kesti ehkä kymmenen sekuntia, sitten kokosin kaikki voimani ja yritin selvitä tilanteesta pelkällä tahdonvoimalla. Toistelin mielessäni ajatuksia "Ei mitään hätää, ihan rauhallisesti, loit tuon kauhukuvan itse joten voit sen myös poistaa" jne. Olo helpottui jonkin verran, mutta joka tapauksessa kiire tuli mennä vuoteeseen.
Joskus tuntuu että nyt on pakko mennä ammattiauttajalle. Ja joskus taas menee ihan hyvin, alan miettiä että jos esimerkiksi psykologin vastaanotolle menisin niin tuhlaisinko vain aikaa ja rahaa jotka voitaisiin käyttää jonkun oikeasti apua tarvitsevan hyödyksi... Toisaalta edellä kuvailemani "kohtauksen" ajatteleminenkin tuntuu todella ahdistavalta - mitä jos koen sellaisen uudelleen?
Tällaista sekaisuutta... Kommentoikaa ihmeessä jos jotain sanottavaa on. Kukaan kokenut mitään samanlaista, mitä kannattaisi tehdä yms. Mutta nyt voisi vaikka lähetä lenkille (unirytmi pysynyt kuosissaan, jep). Onneksi Suomen kesät on valoisia, muuten ei onnistuisi :)
Voisin sanoa pelänneeni pimeää aina. Ihan pikkulapsesta asti muistan tunteneeni pelkoa siitä, kun on yöllä pitänyt käydä WC:ssä. Joskus olen yrittänyt vain unohtaa koko jutun ja jatkaa unia, toisinaan taas olen kerännyt pitkään rohkeutta ja suorittanut vessareissun mahdollisimman nopeasti sytytellen kaikki mahdolliset valot matkan varella ja rynnännyt sitten takaisin lakanoiden väliin.
Jossain vaiheessa pelot olivat lievempiä, vähän kuin taka-alalla, mutta kuitenkin koko ajan muistissa. Puolisen vuotta sitten niitä alkoi tulla taas, tällä kertaa voimakkaampana kuin koskaan.
Päiväsaikaan pimeän pelkääminen tuntuu täysin naurettavalta - tosin joskus ahdistavia ajatuksia on päivälläkin; orpo olo saattaa tulla, jos olen esimerkiksi yksin kotona. Ei voi käsittää mikä siinä nyt niin pelottaa. En silti pysty pelkojen iskiessä järkeilemään ettei minua mikään vaara uhkaa.
Ahdistun helposti pelottavista videoista, kirjoista yms. materiaalista. Tämä liittyy vahvasti edelliseen: pimeän tullessa alan pyöritellä pelottavia asioita mielessäni ja samalla kai tulen ruokkineeksi pelkoa -> ei hyvä. Yritän tietoisesti vältellä pelottavia juttuja mutta kun mieli jo itsessään sattuu olemaan tehokas keksimään niitä tuosta vain...
Tunnen itseni todella hauraaksi ja heikoksi. Pelkään, että tulen hulluksi, että ahdistavat ajatukset ottavat minusta vallan ja jotenkin sekoan. On stressaavaa, kun tuntuu ettei pysty hallitsemaan itseään.
Viime aikoina kuvioihin ovat tulleet myös peilit. Pelkään pimeään aikaan liikkua kaikenlaisten heijastavien pintojen ohi.
Tässä yksi esimerkki eilisillalta: Olin ennen nukkumaanmenoa harjaamassa hampaitani peilin edessä. Mieleeni tuli sitten yllättäen ahdistavia ajatuksia. Yritin pitää mielen koossa mutta ei. Tilanne meni siihen, että elin mielessäni ehkä puolen sekunnin ajan tilanteen, jossa katson peiliin, huomaan että sieltä katsoo takaisin joku muu ja tunnen järjetöntä kauhua. Siis ikään kuin koin painajaisen valveilla ollessani.
No, reaktioita. Sydän hakkasi, tuli ajatus että kimppuuni hyökätään, silmissä sumeni. Tätä tunnetta kesti ehkä kymmenen sekuntia, sitten kokosin kaikki voimani ja yritin selvitä tilanteesta pelkällä tahdonvoimalla. Toistelin mielessäni ajatuksia "Ei mitään hätää, ihan rauhallisesti, loit tuon kauhukuvan itse joten voit sen myös poistaa" jne. Olo helpottui jonkin verran, mutta joka tapauksessa kiire tuli mennä vuoteeseen.
Joskus tuntuu että nyt on pakko mennä ammattiauttajalle. Ja joskus taas menee ihan hyvin, alan miettiä että jos esimerkiksi psykologin vastaanotolle menisin niin tuhlaisinko vain aikaa ja rahaa jotka voitaisiin käyttää jonkun oikeasti apua tarvitsevan hyödyksi... Toisaalta edellä kuvailemani "kohtauksen" ajatteleminenkin tuntuu todella ahdistavalta - mitä jos koen sellaisen uudelleen?
Tällaista sekaisuutta... Kommentoikaa ihmeessä jos jotain sanottavaa on. Kukaan kokenut mitään samanlaista, mitä kannattaisi tehdä yms. Mutta nyt voisi vaikka lähetä lenkille (unirytmi pysynyt kuosissaan, jep). Onneksi Suomen kesät on valoisia, muuten ei onnistuisi :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei.Minulla on ollut aikoinaan vastaavia kokemuksia,ehkei ihan noin voimakkaita ja enemmänkin unen ja yön aikaan.Olen melko varma,että tilanne johtuu kasvuprossessista,jossa kroppasi ja aivosi kasvavat vielä ihan fyysisestikin.Puhumattakaan henkisen puolen kehityksestä, psyykkeen ja siihen liittyvien asioiden kasvuun.Olet nuori.Vältä alkoholin käyttöä varsinkin nyt jos olet sitä käyttänytkään.
Mikäli oireet jatkuvat pitkään ja kroonisesti ota yhteyttä lääkäriin.
Hyvää kesän jatkoa.
Sulla on vahvoja pelkoja, joten suosittelisin menemään lääkäriin ja keskustelemaan, pitäisikö varata aika psykologille.
Itse olen käynyt paniikin vuoksi psykologilla ja se on auttanut. Nyt ei enää ole tarvetta käydä.
Mutta ei siinä mitään menetä!
Pimeän pelko mullakin on, eikä tunnu lähtevän. Ollu pienestä asti.
Ulkona, kun menen ikkunan ohi, pelkään ikkunasta näkyvän jonkun kasvot..
Tai että siellä on kuollut ruumis.
Kuulostaa tutulta osa noista peloista, itse olen kärsinyt melko vahvoista nuorempana myös. Olen tietoisesti vältellyt esimerkiksi kauhuelokuva, koska niiden jälkeen nukahtaminen (yksin nukkuminen) on mahdotonta vieläkin. Jos huijaan itseni nukahtamaan (paneudun kirjaan ja nukahdan vahingossa) saatan herätä siihen että kaikki on hyvin ja sitten yhtäkkiä paniikki alkaa kasvaa. Olen joskus valvonut keskellä yötä valot päällä sängyssäni peläten että jokin (esimerkiksi ihmissusi illan elokuvasta) tulee ja tekee ties mitä. Enkä siis edes usko yliluonnollisiin asioihin, paitsi pimeässä näköjään. Mökillä en voi mennä ulos kun on pimeää. En pysty. Ainakin 15 min pitää kerätä rohkeutta eikä se siltikään välttämättä onnistu.
Kärsin myös muista vahvoista peloista, jotka järkevinä hetkinä ajatellen oovat ihan hölmöjä. Kokeilin psykologilla käyntiä, mutta silloin olin myös masentunut ja ahdistuin puhumisesta vain lisää. Pelot ovat osittain helpottaneet pikkuhiljaa kun ikää on vähän tullut (olen 23) eivätkä ne varsinaisesti häiritse. Pimeänpelosta en varmaan koskaan pääse, olen muutenkin melko vainoharhainen. Olen vain pyrkinyt ajattelemaan mahdollisimman järkevästi ja rentoutumaan tilanteissa joissa pelon pitäisi olla turhaa. Minulle parhain apu on ollu niin väsynyt olo iltaisin etten vain yksinkertaisesti jaksa ajatella.
No ei tästä nyt mitään apua ollut, mutta tuttua on. Kesällä on paljon helpompaa taas :)
Kiitos kaikille viesteistä! On helpottavaa lukea muidenkin kokemuksia vastaavasta. Tosiaan nyt kesällä on valon takia helpompaa, todellakin paljon helpompaa kuin olisin uskonut. Ajatukset pysyy paremmin kasassa eikä tarvii välttämättä sytytellä niitä kaikkia valoja kun illalla liikuskelee talossa :)
Ajattelin katsella tilannetta jonkin aikaa ja miettiä sitten uudestaan pitäisikö ehkä ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin. Nyt menee muillakin elämänalueilla ihan hyvin, kavereitten kanssa on tullut tehtyä viime aikoina paljon ja sellaista. Eli voisi sanoa että nyt tuntuu paremmalta kuin missään vaiheessa vuotta 2010!
Tähän topiciin saa edelleen kirjoitella :)
Jos osaat päätellä jossain tilanteessa olevasi täysin turvassa vaikka on pimeää, elä se kuin olisit valoisassa ja koita unohtaa pelkosi (auttaa jos tiedät niiden olevan järjettömiä/yliluonnollisia.) Jatkat näin ja vähitellen pimeän pelko katoaa. Toivottavasti auttoi edes hitusen.
Minäkin pelkään pimeää todella paljon. Nukun aina yksin ollessani valot päällä, koska koen pimeän niin ahdistavana. Valoisassa nukkumisen koen turvalliseks, sillä tiedän mitä huoneessa on ja sieltä poispääseminen on helpompa. En tiedä mistä tämä pimeän pelkoni johtuu. Lapsena en pelännyt pimeää yhtään. Nyt vasta vanhemmalla iällä tullut tämmöinen. Pidän kauhuelokuvista ja olen niitä katsellut paljon, en tiedä jos se pelko juontuu niistä.
Toisen kasvojen näkeminen viittaa mielisairauteen :( Kannattaa puhua tosta jollekin ammattilaiselle. Noi sun kokemukset vaikuttaa tosi pelottavilta
Pelaa spiritismiä, mieluiten yksin. Eli otetaan yhteytty henkimaailmaan.
ohjeet "peliin": http://paranormaalitilmiot.blogspot.com/2009/08/spiritismi.html
Sitten sen jälkee meet peilin eteen ja lausut "bloody mary" muutamakymmentä kertaa niin sieltä peilistä kurkkaa ihan oikeesti joku muu etkä vain sinä.
bloody mary peilitempun tarkemmat ohjeet: http://paranormaalitilmiot.blogspot.com/2010/04/bloody-mary_15.html
Toista joka ilta kunnes pelkosi turtuu.
Mulla on just samanlainen tilanne ku sulla. Ollu jo ihan lapsesta asti.
Kesällä saattaa pelko helpottua mutta ei kokonaan.
Syksy ja talvi oli ihan hullua aikaa. Kun alko jo vähän hämärtää niin sekosin. Ravasin kun hullu pitkin kämppää, siivosin kaappeja ( ja samalla tarkistin ettei siellä ole mtn ylimäärästä niinkuin psykologi sanoi), siivosin kuin hullu ( koska ajattelen että likasessa ympäristössä kaikki aaveet,möröt sun muut pääsee piiloon ja en näe niitä, en näe muutenkaan mutta anyway) ja puhelin ittekseni ( eka ison pelonmerkki mun vanhan psykiatrin mukaan).
Mutta juu, kaikki täsmää peilejä myöden. Ihan karseaa mennä vessaan yöllä ja on peili matkan varrella :S
Kaikista isoin moka oli kun tyhmänä katoin Kauna - leffan. Nyt joka ilta luulen että mun lattialla ryömii joku kuollut likka.
Mutta juu et tosiaan oo yksin vaivas kanssa. Mä oon nyt alkanu mun poikakaverin kanssa tekee pimeä pelko harjotuksia. Eli oleskelen aina vartin pimeässä niin että jätkä on vieressä, sitten kunn tästä kehityn niin oon kai yksin tai jtn. Mutta lieventää vähän ainakin :)
AIjooo, pakko mainita.
Yks ilta sain taas paniikkikohtauksen (oon alkanu saamaan niitä pimeessä(kin) ) ja sen jälkeen oli koko ilta ihan kaaosta. OLin niin paniikissa ja pelon vallassa että olin ihan varma että alakerran rappusia pitkin tule joku tyttö .. (pitkä tukka,musta mekko ja leijuu ilmassa niin et vaan kengän kärjet osuu maahan) mä itkin ja porasin sitä sitten että en uskalla nukkua. Kun sit nukahdin niin kas vain, mietein että miten tyhmää, eli mitä väsyneempi oon sitä pahmepi se pelko on.
Siks meen nukkuun aina ekana, voin turvallisin mielin nukahtaa kun tiiän että joku valvoo vie.
Tsemppiä :)
FearOfDark, iso kiitos sinulle :) Oli lohduttavaa lukea että jollekin muulle on myös tapahtunut noin lähellä mun kokemuksiani olevia asioita. Tsemppiä sullekin, mehän ei luovuteta!
Tilanteeni on nyt sellainen, että ensi viikolla on aika terveyskeskuslääkärille - jolta toivon saavani lähetteen terapiaan. Miksikö, no katsokaa ulos... Päivät on lyhentyneet rankasti ja pimeästähän en minä tykkää. Juttuun liittyy myös muita asioita, kuten parin vuoden takaisesta esiintymisestä jäänyt trauma joka ei ole muuttunut miksikään vaikka olen yrittänyt sen unohtaa (=huonoin keino minkä tahansa ongelman ratkaisemiseksi).
Joka tapauksessa, toivotaan asioiden menevän niin että joskus saan purkaa näitä juttuja ammattiauttajan kanssa. Tiedän, että pystyn vaikuttamaan omaan elämääni, jossain on olemassa apu minullekin.
Hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä sekä erityisesti jaksamista kaikille! Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme :)