Olen todella onnettomassa tilanteessa. Olen ollut saman miehen kanssa kohta 5 vuotta joista 2 vuotta olemme olleet naimisissa. Itse olen 22 ja mieheni on minua pari vuotta vanhempi, lapsia meillä ei ole. Mutta nyt pääni on sekoittanut itseäni paljon nuorempi jätkä ollaan tavattu muutaman kerran enkä ole kertonut hänelle että olen naimisissa.. Emme ole antaneet suhteen mennä sen pitemmälle, hän on ihana! ja pystyn kertomaan hänelle kaikki asiani ja huoleni ja hän kuuntelee minua ja näyttää ymmärtävänkin hyvin, olemme samalla aaltopituudella. Oma mieheni ei jaksa kuunnella turhanpäiväisiä ongelmiani:( ja hän on muutenkin täysin erilainen..meidän suhde on aina ollut miten sen sanoisi sellainen että minä puhun ja hän vaan myötäilee. Nyt olen täysin rakastunut tähän nuorempaan jätkään ehkä osaksi sen takia koska hän ymmärtää minua.. Tilanne tuntuu pahalta koska minulla on vielä vahvoja tunteita omaa miestäni kohtaan!! Olenkohan täysin normaali, kun tunnen näin?? ja miksi rakastuin itseäni nuorempaan hädin tuskin täysi ikäiseen ihmiseen. Kuitenkaan en voi tunteilleni mitään, olen yrittänyt lopettaa tämän nuoremman kanssa, enkä halua loukata häntä, koska hän on kanssa rakastunut minuun. Mutta samalla en halua loukata omaa miestäni, ja aviero tulisi olemaan kuitenkin todella vaikea meille kummallekin. Itse olen hyvin tunteellinen ihminen ja osaan ilmaista omat tunteeni ja haluni. Mutta mieheni taas on kun minun vastakohta hän ei halua näyttää tunteitaan eikä ehkä osaakaan tuntuu vaan että erkaannun kokoajan kauemmaksi ja kauemmaksi omasta miehestäni jonka kanssa olemme kuitenkin taivalteneet yhteistä elämää nyt vappuna 5 vuotta. Voisiko kaikki johtua siitä että olemme tässä pisteessä kun menin aikoinani mielestäni liian nuorena naimisiin. Kihloihinkin menimme jo kun olimme tunteneet 3kk. ( en tiedä) ja tämä on todella vaikeeta.
haluisin vaan heittäytyä rakkauden vietäväksi ja antaa sen viedä minua. Tuntuu että elämästäni ei tule mitään, kun ajattelen kokoajan vain tätä ihanaa ihmistä, onko iällä mitään merkitystä jos on rakastunut ja minusta tuntuu että tämä on oikein.
Mutta miten kertoa tämä miehelleni!! hän ei koskaan tule ymmärtämään minua.
Mutta onko siinä mitään pahaa jos minä kaipaan rakkautta ja helliä tunteita ja olen nyt löytänyt ihmisen joka pystyy sen minulle antamaan.
Toivon että joku voisi vastata minulle jotain lohduttavaa, ja vielä parempaa jos joku joka on tämän kaiken itse kokenut.
Pettää en haluaisi!! mutta eikö tämäkin ole jo pettämistä kun mielessäni pyörii toinen??
Kertokaa joku viisaampi!!
ja kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea!
T. Onneton-81
haluisin vaan heittäytyä rakkauden vietäväksi ja antaa sen viedä minua. Tuntuu että elämästäni ei tule mitään, kun ajattelen kokoajan vain tätä ihanaa ihmistä, onko iällä mitään merkitystä jos on rakastunut ja minusta tuntuu että tämä on oikein.
Mutta miten kertoa tämä miehelleni!! hän ei koskaan tule ymmärtämään minua.
Mutta onko siinä mitään pahaa jos minä kaipaan rakkautta ja helliä tunteita ja olen nyt löytänyt ihmisen joka pystyy sen minulle antamaan.
Toivon että joku voisi vastata minulle jotain lohduttavaa, ja vielä parempaa jos joku joka on tämän kaiken itse kokenut.
Pettää en haluaisi!! mutta eikö tämäkin ole jo pettämistä kun mielessäni pyörii toinen??
Kertokaa joku viisaampi!!
ja kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea!
T. Onneton-81
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pitikö joka sivulle änkeä sama törky?
Voi ku mä oon tooosi surullinen. Ku mun mies ei niinku yhtään tajua ku mä haluan kaikki mulle ittelle vaan, ja paskat muista. Ku mä oon aika nuori ja tyhmä, mut silti piti jo naimisiin mennä, onneks ei oo lapsia tullu tehtyä sentään! (Abortti varmaan kyllä). Siis musta tuntuu niiiin pahalta, ku mä en sais muka olla muitten kaa ku mä oon niinku naimisis. Teenkö mä muka väärin, Jos mä niinku haluan antaa kaikille? Mä haluisin vaan niinku heittäytyä ja bailata ja silleen. Voi ku joku vois lohduttaa mua, ku mä niin haluaisin vierasta. P.S. Mun mies ei ymmärrä mun tunteita vaikka mä vaan oon niin empaattinen ja ihana ja tunteellinen ja kaikkee.
Eikös tää oo sellainen paikka missä saa just purkaa sydäntään??..en mä millään pahalla tota kirjoittanut.
Et varmaan. Etkä varmaan pahalla petäkään? Sulla ei oo sydäntä. Itsekäs oman hyvän tavoittelija. Mitä tukit naimisiin, kun et osaa olla. Ota ero, jos ei huvita enää, ja etsi sitten niitä uusia. Jos edes sen verran lojaaliutta miestäs kohtaan löytyy?
Mä sydämetön?? kuule se olen ollut aina minä joka on yrittänyt meidän suhteen eteen..mä oon oikeesti yrittänyt, ja kyllä vähän kaduttaa naimisiin meno kun ilmeisesti valitsin väärin.
mutta niinhän sen pitäisi olla että ihmisellä on tasan kerran vapaus valita, sitten pitää vaan yrittää olla onnellinen.
Luuletko että mä nautin jotenkin tästä tilanteesta mun elämäni on nyt niin sekaisin!! en todellakaan kiusallani tee tätä.
Mä en kuule kirjoittanut noin!! mä en todellakaan ole tätä tilannetta suunnitellut, mä vaan koin jotain ihanaa Jonin kanssa..onko siinä niin kauheesti väärää??
kuka on sanonut että jättäisin mieheni??
enkä ole tehnyt aborttia!! mä en koskaan tappaisi omaa lastani..tiedä sekin!!
turha täällä siitä on väitellä!!
tulee vaan pahempi mieli :(
ÄLÄKÄ VÄÄNTELE MUN TEKSTIÄNI!!! ei ollu yhtään kivaa..
Jonikin on ensinnäkin varattu. Että silleen.
kerro miehellesi heti, mistä on kyse. Hän joko haluaa ymmärytää sinua tai jättää sinut ehkä jopa taakseen.
tulihan sieltä jotain järkipuhettakin..olen yrittänyt kyllä kertoa miehelleni, mutta hän on aika mustasukkainen, en tiedä mitenhän sen ottaisi..ehkä pitäisi lopettaa kokonaan Jonin kanssa vehtaaminen.
mutta sen valinnan hän on juuri oikeutettu tekemään.
Nauti elämästäsi, ja nussi kaikkien kanssa...se on mukavaa.
Mä en käsitä miksi ihmiset tulee tänne vastailemaan toisten kirjoituksiin täyttä p*****! Miksi te ylipäätänsä käytte täällä jos kaikki kirjoittajat on tyhmiä bimboja ja kaikki aiheet turhia? Minäkin yritin täältä saada apua ongelmaani, ja sainkin monta asiallista vastausta. Huomaan kuitenkin näitä viestejä selaillessani, että suurin osa vastauksista on täyttä kukkua. Jätä ne omaan arvoonsa! Toivottavasti saat jonkinlaisen ratkaisun tilanteeseesi. Käy lukemassa oma tarinani tuolta vähän alempaa, kahden miehen loukussa minäkin...
Heips! Älä välitä noiden kaksinaismoralistien mielipiteistä, joillain on näköjään varaa heittää se eka kivi...
Ei sille vaan voi mitään jos tuntee rakkautta kahta miestä kohtaan. Olen itse aivan samassa tilanteessa ja taistellut lujasti tunteitani vastaan jo n. vuoden. Kaikki taistelu tuntuu turhalta, se saattaa jopa pahentaa asiaa ja syventää tunteita, syntyy jonkinlainen "kielletyn rakkauden-syndrooma". Olen päättänyt hyväksyä sen mitä tunnen, turha sitä vastaan on taistella. Ainoa mitä vastaan pystyn taistelemaan on TEOT. Niille jokainen voi jotain!
Mielestäni kannattaa olla niin rehellinen kun pystyy, eli kertoa tälle nuorelle tyypille et oot naimisissa. En tiedä kannattaako miehelle kertoa, että on rakastunut toiseen. Toisaalta en minäkään varmaan suuresti kärsisi, jos mieheni kertoisi, että hänellä on tunteita toista kohtaan, jos hän kuitenkin rakastaisi minua ja haluaisi tehdä töitä suhteemme eteen. Luultavasti arvostaisin tällaista rehellisyyttä.
Valinta sun kuitenkin kannattaa tehdä. Itse taistelen saman asian kanssa. Vaihtoehtoni ovat kuitenkin olla yksin tai mieheni kanssa. Ei tulisi kuuloonkaan, että hyppäisin tämän toisen rakkauden kanssa suoraan uuteen suhteeseen (eikä minun tilanteessani luultavasti mahdollistakaan). Lähinnä mietin, haluanko viettää loppuelämäni mieheni kanssa (olemmeko liian erilaisia) ja johtuvatko nämä tunteet toista kohtaan siitä, että parisuhteeni ei toimi.
Minulla on vaan visio sellaisesta ideaalista parisuhteesta, jossa ei ole miestä ja naista, vaan sielunkumppanit. Sellaisen suhteen haluaisin ja tiedän, ettei se onnistu nykyisen mieheni kanssa...olemme lievästi sanottuna eri aaltopituudella.
Rakastan kuitenkin miestäni paljon, rakkauteni häntä kohtaan on kuitenkin muuttunut kiihkeästä lähinnä sisarelliseen... se on kuitenkin ihan normaalia, luulen, että niin käy ennenpitkää kaikissa suhteissa, olipa alussa kuinka kiihkeää hyvänsä.
On mielestäni hyvin luonnollista, että siinä vaiheessa, kun tunteet omaa miestä kohtaan väljähtyvät, tulee kiihkeitä tunteita jotain toista kohtaan. Kaikissa parisuhteissa tapahtuu tämä "väljähtyminen", ei euforia voi jatkua loputtomiin. Kun rakkaus väljähtyy, pitää vaan tehdä valinta, jatkaako työn tekoa parisuhteen eteen vaiko ei. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka vaihtaisit siihen nuorempaan, sama tilanne on edessä muutaman vuoden päästä.
Eräs ystäväni lopettaa suhteen aina kun euforian tunne katoaa. Hänellä menee siihen aina n. 2 vuotta, sitten toinen alkaa kyllästyttämään ja uusi tulee kuvioihin. Se on aika säälittävää katsoa kun tämä ihminen ei ole enää yhtään valmis taistelemaan suhteensa puolesta kun tunteet lakastuvat, vaikka on aina suhteen alussa megarakastunut...
Oon muuten samaikäinen kuin sä ja ollut mieheni kanssa yhtä kauan kuin sinäkin. Ei tosin naimisissa.
Toivon sulle jaksamista... Kyllä näitä asioita kannattaa miettiä tarkkaan, toivottavasti teet oikeita valintoja:) samaa toivon itselleni... muista et meitä samassa tilanteessa olevia on monia, ei tuo ole mitenkään epänormaalia, tunteet ovat maailman luonnollisin ja ihanin asia! Tunnekylmiä ovat nuo, jotka täällä muita morkkaavat...