On kysyttävä rehellisesti: "Mitä pakollisella ruotsilla tavoitellaan?"
Tämän kun joku suostuisi sanomaan suoraan.
Uskon, että halutaan oman "pohjoismaisen identiteetin" säilyvän Suomen virallisena identiteettinä - tähän kysymykseen on sitoutunut tosi paljon herkkiä tunteita nimenomaan ruotsinmielisellä puolella. En mitenkään väheksy heidän kansallisuustunteitaan - jotenkin nämä pitäisi tasapainottaa muun kansan vastaavien tunteiden ja käytännön reunaehtojen kanssa (esim. kielivarannon tulevaisuus, erilaisten oppilaiden oikeudet, monikulttuuristen kotien oikeudet, suomenkielisten laajan kieltenopiskelun tunnustaminen ja kiittäminen).
Taustalla täytyy olla myös taloudellisia ja valtaan liittyviä intressejä, joita ei ole koskaan avattu julkisesti.
Käytännössä asia kuitenkin käännetään aika ikävällä tavalla suomenkielisiä väheksyväksi: yritätte kieltää lapsiltanne..., suomenkieliset ovat vain pohjattoman kateellisia..., kulttuurin säilyminen edellyttää..., Suomesta on tulossa syrjäytynyt takamaa...
Edelleenkin minusta voidaan lähteä siitä, että ruotsin kieli on ihana vähemmistökieli meillä Suomessa - suurimmalla osalla meistä ei ole kerrassaan mitään sitä vastaan. Se ei vain voi olla enää pakollinen, koska ruotsin pakollisuuteen sisältyy suuri ristiriita: sillä väitetään olevan pohjoismaista arvopohjaa vahvistava vaikutus, mutta käytännössä se sotii yksilöiden erilaisia tarpeita ja omaa arvostelukykyä kunnioittavaa perinnettä vastaan.
Itseäni surettaa se, että tässä keskustelussa on jotain sellaista, että se tahraa kaikki osallistujat asenteen asiallisuudesta riippumatta. Mitä ruotsin pakollisuuden puoltajat oikeasti haluavat? Kauanko he uskovat tämän voivan jatkua?
Tämän kun joku suostuisi sanomaan suoraan.
Uskon, että halutaan oman "pohjoismaisen identiteetin" säilyvän Suomen virallisena identiteettinä - tähän kysymykseen on sitoutunut tosi paljon herkkiä tunteita nimenomaan ruotsinmielisellä puolella. En mitenkään väheksy heidän kansallisuustunteitaan - jotenkin nämä pitäisi tasapainottaa muun kansan vastaavien tunteiden ja käytännön reunaehtojen kanssa (esim. kielivarannon tulevaisuus, erilaisten oppilaiden oikeudet, monikulttuuristen kotien oikeudet, suomenkielisten laajan kieltenopiskelun tunnustaminen ja kiittäminen).
Taustalla täytyy olla myös taloudellisia ja valtaan liittyviä intressejä, joita ei ole koskaan avattu julkisesti.
Käytännössä asia kuitenkin käännetään aika ikävällä tavalla suomenkielisiä väheksyväksi: yritätte kieltää lapsiltanne..., suomenkieliset ovat vain pohjattoman kateellisia..., kulttuurin säilyminen edellyttää..., Suomesta on tulossa syrjäytynyt takamaa...
Edelleenkin minusta voidaan lähteä siitä, että ruotsin kieli on ihana vähemmistökieli meillä Suomessa - suurimmalla osalla meistä ei ole kerrassaan mitään sitä vastaan. Se ei vain voi olla enää pakollinen, koska ruotsin pakollisuuteen sisältyy suuri ristiriita: sillä väitetään olevan pohjoismaista arvopohjaa vahvistava vaikutus, mutta käytännössä se sotii yksilöiden erilaisia tarpeita ja omaa arvostelukykyä kunnioittavaa perinnettä vastaan.
Itseäni surettaa se, että tässä keskustelussa on jotain sellaista, että se tahraa kaikki osallistujat asenteen asiallisuudesta riippumatta. Mitä ruotsin pakollisuuden puoltajat oikeasti haluavat? Kauanko he uskovat tämän voivan jatkua?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Paradoksaalisinta on se, että suruväestö itse kärsii eniten suomalaisten pakkoruotsituksesta. Sehän luo loputtomasti antipatiaa kaikkea ruotsalaista kohtaan eli myös suruja kohtaan.
Onko kivaa aina vilkuilla ympärilleen, että missä ja milloin uskaltaa ääneen omaa kieltään puhua? Ettei tule heti tylyä palautetta. Ei varmasti ole.
Normaali maailman paras vähemmistöasema alkaisi HETI parantaa kansanosiemme välisiä suhteita. Kaikki voittaisivat.
Nähdäkseni nyt olisi tärkeää antaa kaikkien puolueiden pakkoruotsikriitikoille argumentit, joilla he voivat estää aikaistamisen ja itse asiassa kannattaa vapaata kielivalintaa - leimautumatta ruotsin vihaajiksi.
He eivät voi puhua esimerkiksi siitä, että on oikeastaan tosi törppöä markkinoida ruotsia meille osana skandinaavisuutta, kun emme kerran ole skandinaaveja. Kielipelissä voidaan esittää vain ruotsin kieltä puoltavia nationalistisia kommentteja.
Luulenpa, että tuota argumenttia "ruotsalaisiin suhtauduttaisiin paremmin ilman pakkoruotsia", ei myöskään uskalla kukaan viralliseen keskusteluun osallistuva käyttää. Siinä äkkiä joutuu selittelemään sitä, suhtautuuko itse ruotsinkielisiin jotenkin nihkeästi ja pakkoa nieleskellen. Meillähän pakollisen ruotsin hyväksymisestä ja iloisesta asenteesta siihen on tehty kansalaiskelpoisuuden mittari.
Neutraalein tapa puhua asiasta on vedota Ruotsin kieltenopetukseen ja erilaisten oppijoiden huomioimiseen. Mutta koska meillä ei ole saanut asiaa tutkia, kotimaisia tutkimustuloksia (esimerkiksi kielellisten vaikeuksien merkityksestä lapsen opinpolulle) ei ole saatavissa. Nämä asialliset kommentit tullaan pakkoruotsin kannattajien toimesta ampumaan alas vetoamalla epätieteellisiin kylvetysoppeihin ja niitä kannattavien mukapedagogien artikkeleihin. Ainoastaan Ruotsin malli ja sen taustalla oleva pedagoginen tietämys olisi arvokasta, mutta siinä kohtaa luultavasti muistutetaan, ettei ruotsinruotsalaisilla kouluilla ole mennyt pisassa kovinkaan hyvin.
EK:n kielivarantoarvio on ehdottomasti painavin asiakirja ja sitä on vaikeaa lytätä. Ketkä uskaltavat käyttää sitä? Tässä taas joudutaan painottamaan kohtuuttomasti hyötyä ja silloin päästään pakkoruotsin kriitikkoja lyömään kulttuurinvastaisuudella ja kapealla hyötynäkökulmalla. Hyötykin on nimittäin hyvä ainoastaan silloin, kun yritetään maalailla, mitä hyötyä ruotsin kielestä voisi olla.
Minusta meidän "nettifennojen" tärkein tehtävä on nyt löytää mahdollisimman monenlaisia neutraaleja kielivapautta puoltavia argumentteja ja kuunneltava tarkoin, miten pakollisuuden puolustajat käyvät niihin kiinni. Vain näin voimme tarjota edustajillemme työkaluja keskusteluun virallisilla tasoilla.
Tähän voisivat vastata nyt kaikki ne, jotka eivät avoimesti vastusta pakollista ruotsia.
?
Koen, että naapurimaan ja kielivähemmistön kielen osaaminen (edes vähän) kuuluu olennaisena koulun tarjoamaan peruspakettiin. Samalla tavoin, siellä voisi olla pieni pläjäys venäjää. Pois koulusta turhat aineet, kuten uskonto/elämänkatsomustieto.
Kieliä voisi opettaa koulussa enemmän muihin aineisiin integroituna. Ai niin,ettehän te oikeasti kieltenopetuksesta olleet kiinnostuneita...
Identiteeteistä en tiedä, koulun muutama ruotsin tunti ei omaani vaikuttanut.
aika pienestä teidänkin elämät menevät sekaisin:o)
"Kieliä voisi opettaa koulussa enemmän muihin aineisiin integroituna. Ai niin,ettehän te oikeasti kieltenopetuksesta olleet kiinnostuneita..."
Minusta olen nimenomaan kiinnostunut kieltenopetuksesta.
Ensinkin olen kiinnostunut niiden lasten kieltenopetuksesta, joille kielet (myös suomi) ovat vaikeita. Ruotsissa on tehty erinomainen ratkaisu (koska siellä on sekä maahanmuuttajien kotouttamisella että erityisopetuksella muutenkin painoa):
1) oppilaille tarjotaan englantia heti koulun alusta (näin koulut voivat tarjota kaikille hyvän englannin taidon eikä oppilas joudu valitsemaan kouluaan kielen perusteella ennen kuin koulu on edes alkanut ja lapsen kykyä opiskella jollain tavoin arvioitu)
2) toisen kielen tullessa ajankohtaiseksi se voidaan joko valita peruspaletista (saksa, ranska, espanja) tai korvata
- lisätunneilla maan pääkielessä (erityisesti niillä, joilla on vaikeuksia ruotsin kielessä, omilla tai maahanmuuttajilla)
- lisätunneilla kotikielessä (niillä, joiden kotikielen hallinta on vaarassa)
- lisätunneilla englannissa (niillä, joille englannin oppiminen onkin osoittautunut vaikeaksi)
3) lisäkieliä halukkaille
Tässä kuviossa on erinomaisesti otettu erilaiset oppilaat, perheet ja tarpeet. Meillä ei edes keskustella näistä, meillä keskustelun lähtökohtana on kolme vierasta kieltä kaikille - ei tästä lähdetä missään.
Se, miten paljon koulujen muuta opetusta voidaan pitää muilla kielillä riippuu niin paljon ryhmästä ja yksilöistä - isolla osalla peruskoululaisia on käsitteiden omaksumisessa suomeksikin iso haaste. Myös ulkomaiset tutkimukset kertovat, että puolikielisyys on todellinen uhka. Tietysti voidaan suunnata erikoiskursseja niille, joille kielet ovat helppoja.
Meillä ei tosiasiassa ole lainkaan pedagogista keskustelua kielistä! Keskusteluun kirjoittavat yleensä vain ne, jotka itse tai joiden lapset kykenisivät opiskelemaan huomattavan laajaa kielipalettia. Pedagogit loistavat joko poissaoloillaan tai täysin kielipoliittisilla kannanotoille. Aivan uskomatonta.
Ainahan ruotsikot ovat pyrkineet tukahduttamaan keskustelun ylimielisyydellä ja vähättelyllä. Ei sellainen ruotsin asemaa paranna, herättää vain torjuntaa.
Pakollisen ruotsin kannattajilla on illuusio paitsi ihanasta Nordenista myös sivistymättömistä suomalaisista. He kuvittelevat kielestä riippumatta, ettei meillä, jotka pakkoruotsia kritisoimme, olisi pätevyyttä arvioida sellaisia asioita kuin kansallinen identiteetti, kansallinen kielivaranto, erilasiten oppijoiden edellytykset opiskella kieliä, suomenkielisten suomalaisten, ahvenanmaalaisten, ruotsalaisten ja eurooppalaisten kieltenopetuksen toteutuneet valinnat ja tavoitteet... He kuvittelevat, että olemme kiinnostuneita ruotsin kielen ja ruotsinkielisten aseman heikentämisestä emmekä parhaasta kokonaisuudesta kaikkien kannalta.
"Pois koulusta turhat aineet, kuten uskonto/elämänkatsomustieto. "
Sekä ruotsin että uskonnon opetus perustuvat ensisijaisesti samaan argumenttiin, nimittäin kulttuuriperintöön. Miksi ruotsiin liittyvä kulttuurinlukutaito on mielestäsi tärkeämpää kuin uskontoon liittyvä kulttuurinlukutaito? Kristinuskohan on yksi länsimaisen kulttuurin olennaisista elementeistä ja sitä kautta myös vahva osa suomalaiskansallista kulttuuria.
ja vielä
Täällä on runsaasti niitä, jotka näyttävät suhtautuvat sen verran positiivisesti pakolliseen ruotsiin etteivät ainakaan vastusta sitä.
Miksei kukaan vastaa näihin yksinkertaisiin kysymyksiin?
Mitä pakollisuudella oikeasti tavoitellaan?
Kauanko pakko voi jatkua?
up