Palvellessani 70-luvulla kesävänrikkinä eräässä Keski-Suomalaisessa varuskunnassa saimme päivittäin aina palvelusajan jälkeen salaisena tehtävänämme kantaa painava n. 2m pitkä laatikko 8 kilometrin päähän erään maalaistalon riihen taakse. Usein meillä oli määräys jättää laatikko kyläkaupan taakse varttitunniksi ja poistua vartioon n. 100 metrin päähän mäen taakse. Kyläkaupalta kohteeseen oli vielä matkaa n.2 km joten laatikko tuntui painavan silloin enemmän mutta emme sitä toisillemme tietenkään tunnustaneet. Aamuisin meidän piti kantaa laatikko takaisin varuskuntaan ja jättää se erääseen varastoon, kuten edelliset ikäluokatkin olivat ennen meitä tehneet. Kerran lähtiessämme tuomaan laatikkoa seuraamme änkesi suuri koiranhurtta joka hyppeli laatikon päälle ja niin annoimme sille kenkää ja keppiä, hurtta lähtikin ulvoen pois paikalta. Puolivälissä olimme niin väsyneitä että laatikko kaikista varoituksista huolimata putosi kivikkoon ja pyöri mäessä useita kertoja. Vanha luutnantimme oli sinäpäivänä tavallista kiukkuisempi ja pysytteli toimiston puolella. Kotiutuksen lähestyessä ja laatikon kannon siirryttyä nuoremmalle ikäluokalle päätimme salaa katsoa mitä salaisessa laatikossa on. Lähestyimme varastoa avataksemme laatikon sen kansi aukesi ja laatikosta kömpi ulos LUUTNANTTIMME.... Kertokaapa nyt omanne.
Paljastan SOTASALAISUUDEN
Ajan hengessä
2479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joka väitti kasarmilta johtavan tunneleita ympäri pitäjää. ja että hän lentää autogirolla työmatkat.
Se oli se hullu, joka oli simputtanut polkupyöräsulkeisia pyörävajan katolla, yksi tykinruoka oli pudonnut ja halvaantunut ja sen vuoksi se luutnantti oli saanut elinikäisen ylenemiskiellon.
Sen takia se niitä koiruuksia keksi, kun sitä vitutti, ettei siitä voi tulla ikinä kapteenia. Ja sen rouva oli koko varuskunnan kaikkien kapiaisten yleinen polkupyörä.