Ennen keskustan puoluekokouksen äänestyksiä olin melko vakuuttunut, että Pekkarisesta tulee puheenjohtaja ja Korhonen häviää Laaniselle vain pienellä marginaalilla.
Näin ei käynyt. Kiviniemi voitti pekkarisen melko selvästi, mutta paljon ääniä sai Pekkarinenkin, ilmeisesti myös Väyrysen kannattajista osa äänesti 1. kierroksella jo Pekkarista. Korhonen sen sijaan koki kovan tappion, kun hänet aikanaan valinnut keskustan kentytä erotti hänet aika tylyn pienellä äänimäärällä, kun lähes kaikki keskittiuvät tukensa Laaniselle.
Edessä on myut mielenkiintoiset ajat. Valintojen perusteella voisi ajatella, että kokoomuksen jo vallannut liberaalin uudistuspolitiikan kannatus alkaisi voittaa keskustassaklin alaa ja konservatiivinen omien etujen ajaminen alkaisi jäädä taustalle.
Onko näin jää nähtäväksi siihen saakka, kun Kiviniemi ja Laaninen tekevät ensimmäisetr julkiset avauksensa ja keskusta julkistaa vaaliteemansa. Joka tapauksessa keskusta on vaikeiden valintojen edessä. Se on kuin harakka tervatulla katolla, kun persut nakertavat kannatusta, jos kepu on kokoomuksen kelkassa ja kokoomus vie kannatusta, jos kepu menee punamultaan.
Pyrstö irti, nokka tarttuu, nokka irti, pyrstö tarttuu. Ei ole Kiviniemellä helppoa. Laanisellakin on tehtävää siinä, että Korhosen, Väyrysen ja Pekkarisen nimiin vannoneet kepun konservatiiviset perusjuntit saadaan luottamaan uuteen puoluejohtoon ja tekemään vaalityötä kepun hyväksi eikä kyräilemään pirteissään ja haukkumaan uutta johtoa niuin lkuin Vanhasta tähän saakka.
Näin ei käynyt. Kiviniemi voitti pekkarisen melko selvästi, mutta paljon ääniä sai Pekkarinenkin, ilmeisesti myös Väyrysen kannattajista osa äänesti 1. kierroksella jo Pekkarista. Korhonen sen sijaan koki kovan tappion, kun hänet aikanaan valinnut keskustan kentytä erotti hänet aika tylyn pienellä äänimäärällä, kun lähes kaikki keskittiuvät tukensa Laaniselle.
Edessä on myut mielenkiintoiset ajat. Valintojen perusteella voisi ajatella, että kokoomuksen jo vallannut liberaalin uudistuspolitiikan kannatus alkaisi voittaa keskustassaklin alaa ja konservatiivinen omien etujen ajaminen alkaisi jäädä taustalle.
Onko näin jää nähtäväksi siihen saakka, kun Kiviniemi ja Laaninen tekevät ensimmäisetr julkiset avauksensa ja keskusta julkistaa vaaliteemansa. Joka tapauksessa keskusta on vaikeiden valintojen edessä. Se on kuin harakka tervatulla katolla, kun persut nakertavat kannatusta, jos kepu on kokoomuksen kelkassa ja kokoomus vie kannatusta, jos kepu menee punamultaan.
Pyrstö irti, nokka tarttuu, nokka irti, pyrstö tarttuu. Ei ole Kiviniemellä helppoa. Laanisellakin on tehtävää siinä, että Korhosen, Väyrysen ja Pekkarisen nimiin vannoneet kepun konservatiiviset perusjuntit saadaan luottamaan uuteen puoluejohtoon ja tekemään vaalityötä kepun hyväksi eikä kyräilemään pirteissään ja haukkumaan uutta johtoa niuin lkuin Vanhasta tähän saakka.
Vastaukset 48
Vanhimmat
1 19
Seppo on pettynyt tänään. Ei kiusata häntä turhaan. ;-)
.
niinkuin nyt on tehty 8 vuotta minusta tosi kauan perusjuntin oottivatkin,nyt ei vielä mitään mutta kevään vaaleissa se nähdään sanon minä.se parhaiten nauraa joka viimeksi kikattaa.
Kokoomuksen ja demareiden välissä ei ole tilaa sellaiselle puolueelle, joka pyrkii yhdellä laidallaan olemaan keskustaoikeistolainen liberaalipuolue ja toisella laidallaan maaseudun perusjunttien siltarumpupuolue. Pitäisi valita, kumpaa haluaa olla.
Keskustan ja kokoomuksen yhteistyöstä kokoomus hyötyy aina kannatusmielessä eniten, koska silloin juntit pakenevat kepusta persuihin. Jos kepu taas menee punamultaan demareiden kanssa, se menettää edistykselliset keskustaliberaalit kannattajansa kokoomukselle ja joutuu kaiken lisäksi demareiden jyräämäksi.
Suo siellä, vetelä täällä. Globaalissa markkinatalousmaailmassa on hyvin vähän tilaa kekkosmaailman junttimaiselle jakopolitiikalle, jota kepun väyrys- & korhoslainen änkyräsiipi edelleen vaatii.
Uusi kepun puheenjohtaja Mari Kiviniemi totesi puheessaan tänään, että sinipuna estyy vain keskustan ollessa suurin puolue ensi kevään ek-vaaleissa. Uskoisin noin olevan, sillä on vaikeaa kuvitella kepun lähtevän uuteen porvarihallitukseen kolmospaikalta. Vaikeaa se tulisi olemaan kakkospaikaltakin, koska juuri yhteistyö kokoomuksen kanssa on verottanut kepun peruskannatusta.
Kiviniemi itse vaikuttaa kepulaiseksi melko liberaalilta, ja ainakin puheissa osaa ottaa myös pääkaupunkiseudun asiat huomioon. Yleensähän Helsinki on se "suuri saatana", jota kepittämällä ja rasituksia lisäämällä perinteinen kepupoliitikko pyrkii kasvattamaan kannatustaan perähikiöillä. Tunnen pari luottamustoimessa olevaa kunnallispoliitikkoa Helsingin valtuustossa ja he antavat kyllä ihan positiivista palautetta Kiviniemestä. Toisen mielipiteisiin voi tosin vaikuttaa se tosiasia, että pohjalaislähtöiset pitävät aina yhtä yli puoluerajojen.
Tosiasiaksi kuitenkin jää, ettei kepu edes Kiviniemen johdolla kovin suurta kannatuslisäystä Helsingin seudulta saa, joten onko Kiviniemellä varaa vaarantaa kriittinen peruskannattajajoukko landella? Epäilempä. Siltarumpupolitiikka on kepun ydinnäkkileipää.
..on taas niin viisaita - niin viisaita. Eivät molempien aikaisemmatkaan ennustukset ole vaikuttaneet kovin asiantuntevilta - ennakkoluuloista jaarittelua paremminkin.
Nyt kannattaisi kokoomuksessa lähteä jälleen siitä että parvarihallitus kootaan jos hallituskelpoiset porvaripuolueet saavat ylipuolet eduskuntapaikosta. Sen pitäisi olla mahdollista. Keskustassakin on sama henki ihan takuulla ylivoimaisessa enemmistössä - varsinkin niissä piireissä joiden edustajia valittiin Keskustan johtoon. Tämän hengen tärkein ilmentymä on perinteinen länsimainen demokratia: Normaalioloissa hallituspuolueiden raja vedetään AINA oikeiston ja vasemmiston väliin.
Yleensä myös vihreät kuuluu vasemmistoon. Meillä viheät lasketaan jostain syystä porvarileiriin. Ehkä se johtuu siitä, että vihreä eliitti on helsinkiläisten porvariperheiden kakaroida joiden vasemmistoväritteiset kapinavuodet ovat jo ohi. Heille tärkeintä on on olla hyvissä asemissa taloudellisesti - se merkitsee olla silloin porvari kun porvarit hallitsee. Se merkitsee myös sitä jos vasemmisto pääsee valtaan, muututaan vasemmistomyönteisiksi.
Kokoomus ei ole tuollainen tuuliviiripuolue - eihän. Keskustan pettämisellä rikottaisiin se luottamus joka on vuosikymmenten erillään olon jälkeen luotu. Se on paljolti Kataisen ansiota. Hän pystyy sen myös pitämään - vai pystyykö? Ovatko helsinkiläiset sinipunakokoomuslaiset jälleen niin kovassa kiimassa että Kataisen on pakko taipua?
"Vaalien tulos, ennen kaikkea SMP:n menestys, oli järkytys presidentti Urho Kekkoselle, joka kieltäytyi jyrkästi hyväksymästä Kokoomusta ja SMP:tä hallitukseen vedoten ulkopoliittisiin syihin. Kun Koiviston hallitus jätti paikkansa, uutta poliittista hallitusta ei saatu muodostetuksi ja tilalle nimitettiin toukokuun puolivälissä Teuvo Auran "vapaapalokunnaksi" kutsuttu virkamieshallitus. Vasta heinäkuussa Ahti Karjalainen sai kootuksi uuden enemmistöhallituksen."
"Miksi Kekkonen vierasti Kokoomusta?
-Syyt olivat menneisyydessä, vastaa Holkeri.
- Kokoomuksessa oli muisteltu erityisesti hänen toimintaansa oikeusministerinä sotien jälkeen, erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikaa. 70-luvun alussa huomautin Kekkoselle, ettei hänen mielessään ollutta Kokoomusta kuitenkaan ollut olemmassakaan. Se kuului minun mielestäni menneisyyteen. Suurin osa niistä henkilöistä, joiden kanssa hän oli aikojen saatossa ollut tekemisissä, oli jo poistunut.
-Hänen kannanottonsa Kokoomusta kohtaan lievenivät 70-luvun mittaan.
- Minusta hän ei itse aktiivisesti syrjinyt Kokoomusta, mutta hänen ympärillään oli kylliksi niitä, jotka kylvivät epäilyjä Kokoomuksen suuntaan."
Johannes Virolainen Suomen Kuvalehden haastattelussa 8.6.1979:
(Kun haastattelija sitten tivasi, mitä syitä Kokoomuksen tulisi ottaa huomioon, Virolainen selvitti asiaa useammassakin vastauksessa:)
”Kyllähän jokainen tietää, että ne ovat yleiset syyt. Jokainenhan tämän käsittää, kun ottaa huomioon Suomen aseman…kyllä kokoomuslaisten täytyy tietää, että ei ole kepun tahto tai halu pitää heidät hallituksen ulkopuolella. Sen sijaan on olemassa sellaisia yleisiä tekijöitä, joita Kokoomus ei ole pystynyt muuttamaan ja jotka pitävät sen hallituksen ulkopuolella…On paljon ihmisiä, jotka eivät ollenkaan muista, mikä meidän asemamme tässä Euroopassa on. Me olemme ainoa suuren Neuvostoliiton naapureista, jossa on länsimainen järjestelmä…Meidän täytyy hallitusta muodostettaessa ottaa huomioon, että sen on oltava joka suhteessa toimintakykyinen. Minä olen ollut sellaisessa yrityksessä, joka epäonnistui. Enkä toista kertaa lähde.”
(Juhani Suomi: Umpeutuva latu (2000))
Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
17.3.2003 Yle Teksti-TV Sivu 106/1
KOTIMAA YLE24 MAANANTAI 1/2
”Puolueet varovaisia kannanotoissaan
Eduskuntapuolueet ottivat eilen vaalituloksen varmistumisen jälkeen hyvin varovaisesti kantaa hallituskuvioihin.
Keskustan Anneli Jäätteenmäki sanoi olevansa valmis yhteistyöhön SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen kanssa.
- Minulla ei ole mitään sitä vastaan, Jäätteenmäki vastasi eilen kyselyihin.
Paavo Lipponen sen sijaan sanoi haluavansa laajapohjaisen hallituksen.
Lipposen mukaan hallituskuviot voivat tällä kerralla viedä tavallista enemmän aikaa. Sitä tarvitaan hyvän hallitusohjelman aikaansaamiseksi, hän totesi.”
Oppositioon joutuminen, eli sinipunan pelko on tietenkin päällimmäisenä uuden puheenjohtajan mielessä. kun median viihdegallupit ovat näyttäneet laskevaa trendiä jo kuukausikaupalla ja demarit ovat olleet nousussa.
Itse en silti tekisi johtopäätöksiä hallituspohjasta ennen kuin keskusta julkistaa vaaliteemansa. Sinipunaa toki voi ennustella, mjtta luulen toisaalta, että Heinäluoma on tulehduttanut sdp:n välit Kataiseen sen verran pahasti, ettei sinipunaan ole luontaista pyrkyä kokoomuksen puolelta kovinkaan paljoa. Demareissakin on punamulta-intoisia muitakin kuin Tuomioja kannattajineen.
Kiviniemen liberaaliudesta emme ole eri mieltä, mutta juuri se saattaa aiheuttaa, ettei kepun sisäinen repeämä arpeudu, vaan Vanhasen kaataneet Pekkarisen, Korhosen ja Väyrysen kannattajat teroittavat kauhavalaisiaan iskeäkseen Kiviniemeä selkään heti kun voivat.
Kepu ei millään voita vaaleja, ellei se pysty yhdistymään, mihin minä ainakaan en toiustaiseksi usko.
Minusta on hyvä, että puolueet ovat ottaneet tavakseen muodostaa hallitukset siltä pohjalta keiden puolueiden vaaliohjelmissa on eniten yhteneväisyyksiä.
Kysehän ei ole siitä mitkä puolueet hallituksen muodosdtavat, vaan siitä, mitä asioita hallituksen pitäisi saada aikaan. Jako vasemmistoon ja oikeistoon on täysin aikansa elänyt kolmen suuren puolueen sekä rkp:n ja vihreiden suhteen. Persuista ja kd:stä en menisi sanomaan ja eduskunnan ulkopuolelta löytyy toki äärivasemmiston ja äärioikeiston edustajia, joilla ei kuitenkaan ole ollut riittävää kannatusta edes kunnallisvaltuustoihin.
Puolueiden erot ovat nykyisiun selvimmin siinä, että kokoomus on selkeästi edistyksellinen liberaalipuolue, joka sijoittuu maltilliseen keskustaoikeistoon, keskustassa on paljon vanhaa, maaseudun konservatiivisten etupuolueen jäänteitä, sdp hellii myös konservatismia, mutta työväenaatteen etupyuolueen näkökulmasta, rkp on värikartaltaan kirjava kielipuolue ja vihreät edustavat erilaisten "älykköjen" muualle sopeutumatonta joukkoa, joiden yhteinen nimittäjä on jonkinlainen "paluu luontoon" -idealismi sekä teollisen tuotannon, kulutuksen ja talouskasvun vastustaminen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen vetoamaqlla ikään kuin ihminen olisi joku luonnon ulkopuolinen toimija.
On minusta ihan sama onko kokoomuksen kanssa hallituksessa kepu vai sdp. Kepun kanssa saataisi työmarkkinoiden toiminta joustavammaksi, työurat pidemmiksi ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja paremmin turvatuksi, mutta sdp:n kanssa taas voitaisi tervehdyttää kuntarakenne ja turvata verotulojen riittävyys palvelutuotantoon eikä turhan kuntabyrokratian ylläpitoon.
Jos kokoomus joutuisi oppositioon, niin se tietäisi jakopolitiikan voittoa ja hyvinvoinnin tuhoa.
Itse en panisi kovinkaan paljoa painoa vaaliohjelmille ja niissä esiintyville painotuksille, koska vaaliohjelmat ovat nykyään pääasiassa mainostoimistokikkailua ja ne on suunnattu liikkuville äänestäjille. Omille annetaan tavoite- ja herätystietoa ihan eri kanavia pitkin. Varsinkin kepun vaalimainonta Hyssälän satojen eurojen eläkekorotuksineen ja Pekkarisen polttoaineveron laskuineen on niin huikeaa kusetusta takavuosilta, että ihmettelen jos joku ottaa kepun vaaliteemat yhteistyön kaavailun perustaksi. Minusta demareiden vaalimainonta Wc-käynnin maksullisuudesta julkisessa laitoksessa oli täysin realistinen. Yksityistäminen on johtanut verojen keventämisen ohella kaikkien toimintojen maksullisuuden lisääntymiseen. Uusliberalismin voittokulku ja sen aiheuttamat ideologiset valinnat eivät kaikille ole näkyviä.
Heinäluoman suhteiden heikkoudesta Kataiseen ei kannata tehdä mitään merkittäviä johtopäätöksiä. Jos hallitusneuvotteluissa yhteinen sävel (vallanjako) löytyy, ei aiemmilla puheilla ja tekemisillä ole mitään merkitystä. En oikein ymmärrä, miksi opposition pitäisi käsitellä hallitusta silkkihansikkain? Siinä olen samaa mieltä, että kepu tuskin yhdistyi tälläkään ratkaisulla. Pulinat jatkuvat.
vihdoinkin tervejärkinen ihminen tähän hyvä veli -systeemiin. Totta kai omia etuisuuksia ajetaan aina, miksihän muuten hakeuduttaisiin politiikkaan. Kaikkea hyvää Marille!!!
sellainen käsitys, että kokoomus on nyt niin voimansa tunnossa, ettei se missään tapauksessa suostu sinipunaan. Ei ainakaan niin kauan kuin Katainen on puheenjohtajana.
Minusta vaaliohjelmien ja hallitusohjelmien välillä on haluttu pitää selkeää kytkentää jo 2003 vaalista saakka, jolloin kepu joutui luopumaan kaikista tavoitteistaan, mm. ruoan alvin alennuksesta ja toteuttamaan kokoomuksenkin ajaman tuloveronalennuksen heti ensi töikseen.
2007 vaalissa homma oli jo niin selkeä, että sekä Vanhanen että Katainen kumpikin sanoivat kantanaan, että hallitus muodostetaan niiden puolueiden pohjalle, keiden vaaliohjelmissa on eniten yhtenevyyksiä eikä hallitusohjelmaneuvotteluissa enää muutella ennen vaalia otettuja kantoja.
Demarit jätettiin rannalle siksi, että he olivat kyykyttäneet Vanhasta liikaa ja perustivat vaalimainontansa pelkkään valheellisen vastakkainasettelun ja kateuden lietsomiseen, johon kukaan ei uskonut, kun demareiden kannatus puytosi kokoomusta huonommaksi, vaikka mainonta oli suunnattu juuri kokoomusta vastaan. Mainontahan ei ole muuta kuin mediasta ostettuja kontaktimahdollisuuksia, jotka toimivat vain silloin, jos sanoma osataan sanoa uskottavalla tavalla. Demarit eivät osanneet, kokoomus osasi, kepu oli vain pliisu ja mitäänsanomaton, mutta pärjäsi vaalipiirien viimeisten paikkojen matematiikalla juuri ja juuri suurimmaksi.
Heinäluoman ja Kataisen ero on siinä, että Heinäluoma on populisti, joka viittaa tosiasioille kintaalla, jos saa tilaisuuden polkea kokoomusta nostaakseen demareiden kannatusta. Tämä näkyi Kreikan velkatakuiden käsittelyssä, mistä Katainen poltti päreensä, kun Heinäluoma taktikoi demareille imagoa sen kustannuksella, että Suomen työttömyys kasvaisi, jos Kreikka jätettäisi omilleen.
Heinäluoma on pahin este sekä demareiden kannatuksen kasvulle että sinipunalle, koska hän on täysin epäluotettava tyyppi.
on Katainen, joka suhtautuu demareihin samalla tavalla kuin Sonnimies...
Puhut vahvasti ja näyttäisit omaavan jumalalliset totuusarvot. Sellaisia voimia vastaan on hankala esittää todistusta muusta todellisuudesta. Yritetään. Jos vaalitulos ei heijastu hallituspolitiikassa, kyseessä on selkeä petos. Suomessa moinen onnistuu hyvinkin, koska emme elä voittajan "diktatuurissa", vaan lehmänkauppojen luvatussa maassa. Mitä kokoomus myy ottaessaan mahdollisen kolmosen hallitukseensa "melkein" yhteensopivan vaaliohjelman kanssa?
Toi sun Heinäluoma-katkeruutesi on jo vähän säälittävää. Ihmiset ikään kuin kiihtyisivät siitä kun Heinäluoma puhuu?
Kepun yritys olla liberaali oikeistopuolue on tuhoon tuomittu yritys. Kun Kokoomus on muuttunut huomattavan liberaaliksi puolueeksi, tätä suuntausta äänestävillä luulisi valinnan olevan selvä. Kun äänestää Kokoomusta, ei saa kepulaisia änkyröitä samalla hinnalla mukaan. Kepulla ei ole juuri minkäänlaisia valtteja lähteä kisaamaan Kokoomuksen kanssa samoista äänistä. Kiviniemen ja Laanisen missio on jo ennalta tuhoon tuomittu yritys.
Kepu vuotaa änkyräpuolella Persuihin ja tämä vuoto saattaa nyt vain lisääntyä, kun Väykky ja Korhonen poistuivat kokouspaikalta nyrkit taskussa. Kun tällaiset Kepun johtavat poliitikot reagoivat näin, se heijastuu myös kentälle, missä aitovieriläisyyden kannatus on kuitenkin suuri. Kivimäen muita kaupunkimyönteisempi linja ei liene se, millä änkyrät saadaan takaisin riviin.
Kepukokouksen antama äänestystulos oli sikäli yllättävä, että Kiviniemi nousi suhteellisen selväksi voittajaksi. Ei kuitenkaan ylivoimaiseksi. Tulosta selittää arvatakseni enemmän se, että haluttiin katsoa tulevaisuuteen päin, vaikka linja ei ihan miellyttäisikään. Henkilövalinta oli siten valinta menneen ja tulevan väliltä. Mutta jos äänestyksessä olisi pantu vastakkain henkilöiden sijaan Kiviniemen edustama politiikka Väyrysen ja Pekkarisen edustamaa vastaan, tulos olisi voinut olla toinen. Tämäkin on Kiviniemelle kova haaste eli miten tehdä oma politiikka uskottavaksi kannattajien keskuudessa. Nyt tilanne on se, että Kiviniemen linjalle hurraavat enemmän poliittiset vastustajat kuin kepulaiset. Kiviniemen linjapuheen vaisuus johtuu juuri tästä. Ei kannattanut hehkuttaa sellaisella, mitä peruskannattajat pikemminkin ovat aina vastustaneet.
Ulkopuolisin silmin katsottuna tilanne on mitä herkullisin. Kepu valitsi jatkon Vanhasen politiikalle. Ja se politiikka on johtanut Kepun melkoiseen alamäkeen. Kiviniemi vaikuttaa yhtä etäiseltä johtajalta suhteessa kannattajiin kuin Vanhanenkin. Sama virkamiesmäinen politiikka siis jatkunee. Kiviniemen etu Vanhaseen on lähinnä se, että hän vaikuttaa Vanhasta huomattavasti yhteistyökykyisemmältä ja avoimemmalta ja rehdiltä poliitikolta. Saisikohan Kepu viimeinkin sellaisen johtajan, joka ei jää heti kiinni erilaisista valheista kuten edeltäjänsä. Tämä on ehdottomasti Kiviniemen paras valtti puolueessa, jonka maine on suorastaan rikollinen.
Kiviniemen toiminta ei ole helppo hallituksessakaan. Kyllä hän tekisi nyt viisaasti, kun heittäisi Väyrysen ulos hallituksesta. Pekkarinen osaa niellä tappionsa miehekkäämmin ja on yhteistyökykyinen, mutta Väykylle jo Vanhasen jatkuva naljailu puoluekokouksessa oli liikaa. Väykky ilmoitti ensi töikseen, ettei hän ota vastuuta seurauksista. Väyrystä on nyt pakko nöyryyttää kunnolla, muuten hän voi hallituksessa tehdä niin kovaa oppositiopolitiikkaa, että Kepun vaaliromahdus on varma.
Vahvuus on oma mielikuvasi, kun pyrin vain selkeään ja täsmälliseen ilmaisuun. Vahvasti toki olen sitä mieltä, että vaalitulos ratkaisee, mutta nimenomaan ohjelmien kautta. Suurimmaksi nousseen puolueen puheenjohtaja avaa neuvottelut ja sovittaa enemmistöhallituksen niistä puolueista, jotka pystyvät sopimaan tarpeeksi yksimielisestä hallitusohjelmasta. Puolueiden suuruus ei siinä enää mitään merkitse, jos ne joutuisivat kääntelemään takkejaan hallitukseen päästäkseen, eli perumaan vaalilupauksiaan
Kirjoitat hyvin samalla tavalla kuin minäkin olen ajatellut. pidän näkemyksiäsi hyvin todennäköisenä, mutta ole koettanut pitää itseni kurissa, etten kommentoisi ennenaikaisesti, kun olen kovin kiinnostunut siitä, millä tavalla Kiviniemi ja Laaninen alkavat nyt hakea kepulle julkisuutta ja uutisotsikoita mediasta tulevia vaaleja ajatellen.
Pääministerivaihdoksen muodolliset koukerothan tarjoavat Kiviniemelle useitakin tilaisuuksia linjata omaa politiikkaansa. Yksi piirrehän siinä jo nähtiin, eli maton veto Urpilaisen vikinän alta, kun parlamentaarinen oppositio luvattiin ottraa mukaan siihen tilannearviointiin, jonka pohjalta hallitusohjelma päöivitetään vaalikauden loppuajaksi.
Se, mitä Heinäluomasta kirjoitan, ei sisällä minkäänlaisia tunteita, koska tiedän miehen yli 15 vuoden ajalta. Myönnän toki, että olen osittain pettynyt siihen, että hänen ammattitaitonsa median manipuloinnissa näyuttäisi merkitsevän, että hän on sokea sille, mitä yhteistyö politiikassa voisi demareille tuoda.
En ole koskaan antanut mitään arvoa sellaisille poliitikoille, joiden ainoa tavoite on haukkua räksyttää vastapuolelle. Kokoomuksen Ville Niinistö oli samanlainen ja häntäkin arvostelin hyvin terävin sanoin koko hänen puheenjohtajakautensa silloisella kokoomuksen puolueen palstalla.
Uskon Kiviniemen tähtäävän ennenkaikkea demarien lyömiseen vaikka puhuikin suurimman porvaripuolueen asemasta tavoitteenaan. SDP on edelleen niin onnettomassa jamassa, ettei kepulle liene edes vaikeaa nousta selkeästi kakkoseksi seuraavissa vaaleissa, SDP:n jäädessä kolmanneksi ja siten oppositioon
Kiviniemi pystyy houkuttelemaan kepun äänestäjiksi mm. niitä koulutettuja kunta-alan naisia jotka viimeksi nostivat Kokoomusta. Änkyräkeput äänestävät kyllä Kepua vaikka Väyrynen mitä venkoilisi, Väyrysen temput tunnetaan eikä ne puoluetta heiluta.
Vaalitaistosta on siis tulossa kahden naispuheenjohtajan taisto kakkaspaikasta, Kokoomuksen etumatka riuittänee ellei pahempia mokia ennen vaaleja tapahdu. Talous elpyy vääjäämättä euron devalvoitumisen ansiosta, joten Kokoomuksen on helppo menä vaaleihin vastuullisen talouspolitiikan tekijänä. Kiviniemen haate onkin pystyä vakuuttavaan ja vastuulliseen esiintymiseen Urpilaisen unelmahöttölupausten paineessa. Jos Mari onnistuu asiakysymyksissä, kuten olettaisin hänen onnistuvan, on Urpilainen todella heikoilla. Etenkin kun Heinäluoma surkeine imagoineen ei ymmärrä pysyä hiljaa.
Kiinnostavasti arvioit ja vertaat Kiviniemeä ja Urpilaista. Saattaa hyvinkin oilla, että Kiviniemen värittömyys ja tavallisuus on positiivinen ja luottamusta synnyttävä asia liikkuvien äänestäjien mielestä, kun Urpilaisen ärhäkkä, Heinäluomaa matkiva demagokia on kovin poliitikkomaista ja populistista, onttojen vertausten heittelyä ilman asiallista asiasisältöä.
Heinäluoma on tehnyt todella pahaa hallaa sdp:n kannatukselle, kun se on menettänyt jo ison osan puoplueisiin löyhästi sitoutuneista kansalaisista. Heinäluoman koleerinen ja ylimielinen ärhentely otsasuonet punaisena ja pullollaan ei synnytä mitään haluttavuutta demareiden äänestämiseen, kun Heinäluoman "kritiikissä" ei ole mitään sisältöä eikä varsinkaan vaihtoehtoa hallituksen politiikalle.
Urpilainen teki pahan virheen, kun lähti apinoimaan Heinäluomaa ja nosti tämän kakkosjohtajakseen eduskuntaryhmän nokkamieheksi. Voi hyvinkin olla, että Kiviniemi nostaa kepun kakkoseksi kokoomuksen jälkeen ja Heinäluoma & Urpilainen upottavat demarit kolmoseksi samoille kymmenyksille vihreiden ja persujen kanssa.
Melkein tekisi mieli sanoa Heinäluomaa SDP:n Väyryseksi., tosin sillä erolla, että Väyrynen pelaa vielä härskimmin omaan henkilökohtaiseen pussiin. Mutta puolueen sisällä ja myös ulkoa katsoen molemmat toimivat samalla periaatteella. Politikointi on molemmilla niin syvällä, että asiat jää taktikoinnin varjoon. Kaikesta on väännettävä jotain jonka kuvitellaan edesauttavan omaa asiaa, hyvääkään asiaa ei voi hyväksyä ilman jotain vedätystä. Heinäluoma menee populismissa Väyrysestä ohi, mutta Paavo lyö opportunismissa Eeron. Molempien toiminta tekee puolueilleen uskomatonta hallaa, vaikka Väyrynen onkin monelle pelkkä poliittinen vitsi.
On melkoista toiveajattelua, että Kiviniemi voisi merkittävästi nostaa syvästi kahtiajakautuneen kepun kannatusta. Sen minkä kokoomuslaisilta ottaa, sen persuille menettää. On täysin epäuskottavaa olettaa, että kepun änkyräsiipi jotenkin tukisi Kiviniemen politiikkaa jatkossa. uskoisinkin ennemmin, että "kosto elää"-ajattelu on entistäkin raadollisempaa. Sitä voidaan yrittää lakaista maton alle, mutta onnistuneeko se?
Minulla on edelleen vähän sellainen hytinä, että demarit ottavat ainakin kakkospaikan tulevissa ek-vaaleissa. En pitäisi ykköspaikkaakaan mahdottomana. Demareiden kolmen kärki puhuttelee laajaa osaa suomalaisita. Ei Heinäluoma tai Urpilainen puoluettaan mihinkään upota. Päin vastoin, nykyään näkee melko itsevarmaa hymyä molempien kasvoilla. Katainen sen sijaan vaikuttaa ajoittain ahdistuneelta. Paineet kasvavat ja kannatus voi muuttua enää yhteen suuntaan.
Tiukkoina aikoina vaalilupaukset tulevat olemaan maltillisia. Tottakai verotuksen suunnasta voi tulla vaalikysymys. Kokoomushan on perinteisesti suosinut "yövartija-valtioon" siirtymistä, toisin kuin kepu ja demarit. Joten näinkin periaatteellinen kysymys erottaa kokoomuksen muista suurista ja keskisuurista puolueista. Jos kokoomus haluaa pysyä hallituksessa, nimenomaan sen on syytä olla suurin puolue ek-vaalien jälkeen, eikä se todellakaan ole mikään varma asia vaikka puntissa nyt pullottaakin.
Urpilainen on asiakysymyksissä epävarma, toistelee ulkoaopeteltua ja sortuu helposti fraseologiaan. Heinäöluoma on riski. Hänen esiintymistyylinsä on luotaantyöntävä kaikille muille kuin änkyrädemareille. Hänen imagonsa jo puoluejohtajana oli kehno, eikä se ainakaan ole parantunut rhmänjohtajan paikalla.
Kiviniemi voi hyvinkin nousta sellaiseksi luottamusta herättäväksi poliittiseksi kasvoksi, joka kerää sympatiakannatusta Kepulle. Hänen esiintymisensä vaikkapa Urpilaiseen verrattuna on vakuuttavampaa, hän osaa asiakysymykset eikä ryhdy kinaamaa asiasta kuin asiasta kuten Heinäluoma.
Kokoomus hiipuu, se on selvää. Mutta ei liiaksi etteikö olisi ykkönen ensi vaaleissa. Kumpi tuosta hiipumisesta enemmän hyötyy, Kepu vai demarit jää nähtäväksi. Nyt veikkaisin Kepua, silla demarien johto on niin umpisurkea ettei se puhuttele tavallisia ihmisiä. Kiviniemi on ihan toista maata.
Verotuksesta tulee populistinen kysymys, kiitos Heinäluoman. Kokoomushan ei ole koskaan ollut mikään "yövartija-puolue", vaan ajaa sellaista verotusta, jonka ansiosta työllisyys saadaan hoidettua mahdollisimman hyväksi, eli jätetään veroaste sellaiseksi, että yrityksille jää rahaa kasvuinvestointeihin ja kuluttajillekin jää ostovoimaa valinnaiseen kulutukseen vielä verojen ja pakollisten kulutusmenojen (ruoka, asumiskulut, jne.) jälkeen.
Sen perusteella, mitä Heinäöluomaa ja Urpilaista ole tähän mennessä kuunnellut, niin sdp:n on tosiaan pakko nousta suurimmaksi, jos se aikoo hallitukseen päästä, sillä tähänastisilla veropopulistisilla heitoilla on edessä vain opposition jatkuminen.
Kiviniemen ensimmäinen puhe puheenjohtajana kertoi jo kaiken. Ainoa asia mitä puheesta voitiin uutisoida, oli varoitus sinipunan mahdollisuudesta. Sellainen on ainoa kepua yhdistävä asia. Oman puolueen sisäisiä asioita käsitellessään, puhe oli ympäripyöreää höttöä, joka varoi astumasta minkään kepuklikin varpaille. Puheenjohtajaksi ei valittu uutta henkilöä johtamaan puoluetta, vaan nuorehko säikky nainen.
Kiviniemi tietysti ottaa muutaman äänen Töölön kokoomuslaisilta eläkemummoilta, mutta ei hänestä ole karismaattiseksi kansanjohtajaksi. Hän on ikään kuin Vanhanen sukupuolenvaihdosleikkauksen jälkeen.
Väyrynen ja Heinäluoma ovat puhtaita etupoliitikkoja kumpikin. Viis veisaavat yhteisestä edusta ja koko kansan hyvinvoinnista, kun omille on saatava ensin ja enemmän kuin muille.
Ei mulla ole juuri toiveita politiikassa, kunhan vain ajattelen omaksi huvikseni. Kiviniemestä ja kepun kannatuksesta en muuten ole mitään puhunut, kunhan vertasin Kiviniemeä Urpilaiseeen sellaisen liikkuvan äänestäjän näkökulkmasta, joille nämä kaksi daamia voisivat olla vaihtoehtoja, kun miettivät, mitä puoluetta äänestäisi.
Kokoomuksen kannattajista Kiviniemi ei pysty kepulle ketään viemään, mutta koulutetut demarinaiset ja kokoomusta vierastava keskiluokka saattaa valita kepun siksi, että Heinäluoman ja Urpilaisenkin tyyli ei ole oikein uskottavaa.
Demareiden kolmen kärjestä on paha mennä vielä sanomaan mitään, sillä Jungnerin tyyli on minusta niin läpinäkyvän amerikkalaista "positiivisuutta", että se taitaa aika montaa suorastaan ällöttää. Kas kun eivät saman tien valinneet Jari Sarasvuota puoluesihteerikseen?
Media on nykyisin sen verran surkeaksi mennyt, ettei uutisoinneista voi paljoakaan päätellä, kun otsikoihin ei pääse muuta kuin riitaa ja draamaa, kuten nyt "sinipunasta varoittelu".
Töölön kokoomuslaisilta eläkemummoilta kepu ei ole koskaan saaanut eikä tule koskaan saamaan yhtään ääntä. Ennen ne äänestävät vaikka Guzeninaa.
Kyllä kokoomuksen agendalla on jo Holkerin hallituksen ajoilta ollut perinteisten julkishallinnon osien yksityistäminen liikevoittoa tavoittelevien tahojen haltuun ja jäljelle jääneen julkisen sektorin ajaminen "new public management-periaatteen" alaiseksi. Tehostaminen (ruuvin kiristäminen työntekijöiden jaksamisella) ja julkispalveluita käyttävien kansalaisten ja veronmaksajien omavastuuosuuksien nostaminen näkyy nykypäivänä. Esim. naisvaltaisista aloista hoitoala on erityisen herkkä sairaslomille. Hesarissa on tänään raportti siitä. Periaatteena on ollut liikevoittojen suosiminen työrasitetta korottamalla. Veroalennukset tottakai jättävät rahaa enemmän tilille, mutta sehän lämmittää vain silloin kun asiat ovat hyvin. Edes hoitotakuu ei useinkaan toteudu.
Politiikan reality-jaksot suunnitellaan nykyään pääosin liikkuvien äänestäjien varalle. Sitähän mm. kokoomuksen "työväen presidentti", "seinilläkin korvat on" ja nykyinen vihreily ovat. Populistista kansankosiskelua. Itse asiassa kokoomus aloitti nykyisen maksimaalisen invaasion asioiden häivyttämiseksi mainoskikkailun taakse. Kokoomus luottaa siihen, että keskiverto nykyihminen on historiaton, eikä omaa vähäisintäkään oppimäärää yleissivistystä. Kivaa hei!
(11.3.-91 Lipponen: "Ruotsi pois yo-kirjoituksista")
12.3.-91 Kepun vaalimainoksesta: "Talous laskee lamamäkeä, verot menevät ylämäkeä. Työttömyys ja lomautukset lisääntyvät, korot ovat huipussaan ja perusturvaksi ihmisille tarjotaan silakkaa. Ministerit pakenevat vastuutaan postiin ja Brysseliin. Siinä hallituksen tilinpäätös neljän vuoden jälkeen. VAIHTOEHTO ON KESKUSTA”
13.3.-91 Kepun vaalimainoksesta, jossa kuvassa rannalla oleva vene: "Hallitus ei pidä asuntopolitiikkaa täysin epäonnistuneena. Kriisihän ajoittui leutoon talveen."
Kepun korjausehdotuksista: "Korkotaso alas."
Aina on ollut rahaa-vievää arvomarkkinointia. Milloin John Wayne laukkaa Pohjanmaan lakeuksilla, milloin joku kepulainen kyselee tyhmiä kaupunkimaisemassa. Kepulainen mainonta on lapsellisinta, mutta vetoaa osaan kansastamme. Vastenmielistä.
Olin kokoomuksessa mukana aika tiiviisti Holkerin, Suomisen ja Salolaisen aikana eikä kokoomuksen agendalla ole koskaan ollut mitään vastakkainasettelua julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä, ei ainakaan julkisen sektorin alasajoa. Tuollaiset väitteet perustruvat tietämättömyyteen, hyväuskoisuuteen tai paskan puhumiseen. Sinua epäilen lähinnä hyväuskoisen tietämättömäksi.
Toisaalta kyse ei koskaan ole siitä kuka julökiset palvelut tuottaa, kun lakisääteinen vastuu niistä kuitenkin on aina kunnilla. Kunnissa pitäisi siis olla osaamista (jota vielä ei ole) sen suhteen, että palveluyille osattaisi asettaa laatukriteerit ja -mittarit sekä valvontajärjestelmät, jotka myös toimivat. Sen jälkeen on ihan yks hailee tuottaakoi kunta palvelut itse vai tilataanko ne yksityiseltä sektorilta, koska siitä ei päästä mihinkään, että kustannustehokkuuden on pakko parantua ja samaan aikaan palvelun laadun pitää parantua.
Julkinen palveluhan on meillä hyvätasoista. Olin juuri viime viikolla Jorvissa pienessä päiväkirurgian operaatiossa, joka sujui alusta loppuun hyvin trehokkaasti, joustavasti, ammattimaisesti ja ystävällisesti. Joku siis osaa asettaa hyvin monipuoliset laatutavoitteet päiväkirurgialle, organisoida useiden eri ihmisten tehtävät sujuvaksi tiimityöksi ja niin, että potilas tuntee itsensä ihmiseksi ja olonsa turvalliseksi, kun prosessi on avoin, koko ajan kewrrotaan, mitä tehdään ja hetkeäkään ei tarvitse olla epätietoinen mistään.
Ei yksityistäminen ole mikään patenttilääke, jota ruiskuttamalla julkinen palvelu paranisi. Se voi parhaimmillaan olla vaihtoehto, jos yksityistämisessä toimitaan niin, että yksityisiä palveluntarjoajoa on useita, keskenään tasavahvoja, joiden on kilpailtava siitä kenen palveluja asiakkaat käyttävät. Julkisen monopolin kilpailuttaminen yksityiseksi monopoliksi sillä, kuka homman halvimmalla hoitaa, on jäänyt jo huutolaisajan historiaan, toivottavasti.
Omavastuuosuuksia täytyy olla. Minunkin operaatiostani se oli jotain vajaat 90 euroa aiempien poliklinikkakäyntiem ja erikoislääkäritutkimusten lisäksi. Vähävaraisille nämä pitäisi korvata, valtaosa operaatioiden kuluistahan maksetaan verovaroista, jolloin rikkaat tietenkin maksavat julkisen palvelun kokonaiskustannuksista progression suhteessa suuremman osuuden kuin köyhät.
Ruuvin kiristäminen työelämässä oli 70-80-lukujen johtamisoppien floppi. Karrikoituna se pelasi niin, että kehitettiin tulosvastuun käsite, jonka avulla keskiportaan päälliköiden osastoille laadittiin tuloslaskelmamuoitoiset budjetit ja pomot rätkivät katetuotto- palkka-, säästö- yms tavoitteet kiinni, josta näiden pikkupomojen olis sitten "tulosvastattava". Ihmisten ja työilmapiirin johtaminen, kannustavasta motivoinnista nyt puhumattajaan oli liian "pehmeää" tulosjohtamisen rinnalla, kun kaikki tuiujottivat vain katetuottoa ja siitä laskettuja tunnuslukuja mittareina sen suhteen paljonko voitiin suunnitella veroja, että jäisi osinkoja maksettavaksi ja rahaa investointeihinkin.
Naisvaltaisilla aloilla on usein riesana johtamisongelma. Meillä on paljon hyviä naisia johtajina, ei vain huippupaikoilla, vaan myös erittäin runsaasti asiakaspalveluihmisten lähimpinä esimiehinä ja siitä seuraavan portaan pomoina. Joukossa on pääsääntöiosesti hyviä, mutta on toki tapauksia - yrityksiä, osastoja, virastoja, jne. joissa naisten välille on syntynyt keskinäinen tilanne, johon ei lääkkeeksi sopua löydy, vaan turvaudutaan minimiin ja ollaan sairaslkomalla niin paljon kuin kehdataan.
Se, että tällaista ei huomata eikä korjata on aina seuraavaksi ylimmän organisaatiotason muka, josta johtajat sietäisi potkia pois. Se ei vaan aina ole niin yksinkertaista, jos puhutaan julkisesta sektorista, virkasuhteista, puolueiden mandaateilla läänitetyistä virkapaikoista ja pelin henki on se, ettei meidän saavutettuja etuja heikennetä.
Veronalennuksista voisit ymmärtää kokoomuksen kannan; yhtään veroa ei alenneta, ellei voida osoittaa, että sillä on suoria tai välillisiä vaikutuksia siihen, että työn tarjonta yrityksissä lisääntyy kun verotusta oikaistaan tai uusia työpaikkoja aletaan tarvita kulutuskysynnän kasvun seurauksena, kun tuotantoa on lisättävä ja firmaa laajennettava sen seurauksena, että veronalennus on lisännyt kulutuskysyntää.
Verotus on hyvoin monitahoinen ja moneen suuhtaan vaikuttava, monimutkainen instrumentti, työkalu, jonka avulla koko yhteiskunnan talopudellista aktiivisuutta tulisi osata ohjailla niin, että firmat menestyvät, palkat nousevat tuottavuuden kasvun tahdissa ja työttömyys pienenee, kun työpaikkoja syntyy lisää.
Vain tämä politiikka tuottaa valtiolle ja kunnille veroeuroja globaalissa, markkinaehtoisessa ja vapaassa kilpailutaloudessa. Tämä asia ymmärretään hyvin sekä kokoomuksessa, vihreissä, rkp:ssä, keskustan liberaalisiivessä ja siinä osassa sdp:tä, joka ei ole ay-liikkeen edunvalvontapropagandan aivopesemää.
Kokoomus on edellisissä vaaleissa suunnitellut aika tarkat ja konkreettiset vaaliohjelmat kaikille politiikan alueille. Ohjelmat ovat julkisia ja löytyvät kokoomuksen sivuilta.
Ohjelmien pohjalta on tehtykonkreettisia "esitteitä" ajankohtaisista poliittisista asioista, joiden suhteen kokoomus haluaa kertoa tavoitteensa ja toimenpiteet, joiota se pitää tarpeellisina, että tavoitteet toteutuisivat.
Kaikkien edellisten asiasisältö ja perustekstit on mietitty kokoomuksen sisäisissä työryhmissä ja ne ovat käyneet läpi tiukan järjestökierroksen, jossa on kerätty lausuntoja, kommentteja parannusehdotuksia, poistovaatimuksia, jne. hyvin lukuisissa paikallisyuhdistysten kokouksissa.
Tämä materiaali on annettu mainostoimistolle, luulisin, että sellaisella briefillä (toimeksiannolla): että "tässä on meidän sanomanne. suunnitelmaa, miten siitä saa huomiota herättävää, luettavan kiinnostavaa ja sympaattisen uskottavaa luettavaa". Niinpä mainostoimisto on sitten poiminut ohjelmista esiin kohtia, joilla on kansalle merkitystä, editoinut tekstiä pois politiikan kapulakielestä ja visualisoinut (kuvittanut) mainonnan.
Populistista kansankosiskelua ja mainoskikkailua tässä ei ole tippaakaan, koska ohjelmat ovat konkreettisia ja perusteltuja, vain havainnollisestio esitettyjä. Kokoomuksen kannattajiulla lienee koulutustasonsa ansiosta myös keskinkertaista paremmat historiantiedot.
Nythän on ihan vakavasti ottaen niin, että me kaikki olemme samaa suomalaista työväkeä, jonka pitäisi saada aikaansaannoksensa kaupaksi, että saisimme rahaa, josta maksamme verot, joilla maksamme hyvinvointimme.
Vastakkainasettelun aika työelämässä on ohi, vaikka johtajakoulutus on vielä siinä suhteessa kesken, että ihmisten johtaminen ei ole kasvanut vanhan tulosjohtamisen rinnalle riittävästi. Työiömapiirien ja työolosuhteiden parantaminen on onneksi kuitenkin noussut yhdeksi keinoksi työurien piudentämisessä, koska silloin töissä jatketaan, kun työ on palkitsevaa ja kivaa, jolloin eläkkeelle pääsyä ei hinguta niin innolla, että työkin tehdään puoliteholla ihan vaan piruillakseen.
Mainonta olisi hyvä ymmärtää sellaisena viestintämuotona, jossa halutaan toistoa samalle sanomalle, mitä varten mediasta ostetaan tilaa ja aikaa oman sanoman toistamista varten. Tavoitteena on tietenkin saada kontaktimahdollisuus median yleisöön
Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole toisto, vaan sanoman kiinnostavuus ja uskottavuus. Jos sanoma ei koonnosta, median yleisö ei edes lue sitä. Jos sanoma ei ole uskottava, median yleisö hylkää sen väitteet.
Mainonnassa tuhlataan valtavasti rahaa sanomiin, jotka eivät kiinnosta eivätkä vakuuta, mutta niillähän media elää ja mainostoimistotkin voivat hyvin.
Aloitan tuosta loppuheitostasi, jossa ay-liike (ilmeisesti vain demarivetoinen?) on kykenemätön "elämään tätä päivää", jossa siis markkinat ovat se taho, jota ei voi, eikä saa vastustaa missään olosuhteissa. Minusta käsityksesi politiikasta on niin musta, että se käytännössä tarkoittaa kehoitusta lopettaa poliittinen toiminta ja antaa ohjat voimakkaimmille markkinavoimien edustajille. Tästähän kokoomusta epäillään vahvasti.
On totta, että julkisen palvelun laitoksissa voi saada hyvää kohtelua ja palvelua. Kun akillesjänteeni katkesi työpaikan pelissä, olisin voinut hoidattaa sen Diacorissa työpaikan - tai oman vakuutukseni laskuun, mutta viisas hoitaja Diacorissa sanoi, "mene kuule Töölön tapaturma-asemalle, niin saat parhaan mahdollisen hoidon. Nämä meidän ortopedit leikkaavat tällaista kerran vuodessa, joten rutiini on sitä tasoa". Noudatin kehotusta ja jalka tuli lähes entiselleen. Toisaalta kokoomuslaiset ystäväni vannovat yksiselitteisesti yksityisen terveydenhoidon nimiin silmät palaen. Huonoja esimerkkejä vyörytetään esiin tunnekuohun vallassa ja koko kunnallis-valtiollinen sairaanhoitosysteemi manataan alimpaan helvettiin. Obamaa edeltävää jenkkimeininkiä kaivataan. En siis oikein jaksa uskoa kertomaasi ideologis-vapaata todistusta kokoomuksen halusta "vain järjestää asioita parhaimmalla tavalla".
Minusta kokoomus ihan aidosti haluaa järjestää monia perinteisesti julkisen alan palveluja uusiksi. Tehokkuus on yksi asia, mutta kyllä siellä taustalla luuraa se ideologinen tosiasia, että hyvinvointivaltiota halutaan ohentaa markkinoiden eduksi. Se on huolestuttavaa, koska esim. terveydenhuoltopalveluiden sirpaloituminen eriarvoistaa asukkaita eri kunnissa ja rämettää väistämättä julkista palvelua. Mikä ei ole arvossa, se on vähemmän.
Nyt jo näkyy kunnallisten työntekijöiden suuri hätä tulevaisuudesta. Sijaisia ei enää saa useinkaan ottaa työvoiman puuttuessa. Ryhmäkokoja päiväkodeissa kasvatetaan, eikä erityistukea vaativia lapsia enää katsota tukea tarvitseviksi. Työvoimaa ei näinäkään aikoina ole juurikaan saatavilla. Työntekijöiden sairastavuus on erittäin korkeaa, ja sairaslomaa pidetään toivottavana. Rahalla tietysti saa lapsensa yksityiseen päiväkotiin, mutta sehän juuri tarkoittaa yhteiskunnan revittämistä kauas etäälle toisistaan, jenkkityyliin.
Minusta kokoomuksen verotuksen ikiaikainen keveys-puhe on suorassa suhteessa kansalaisten tasa-arvoisuuteen suhteessa peruspalveluihin. Kevyesti verotettu isotuloinen voi ostaa palveluita maksullislta palvelun tarjoajilta, mikä entisestään eriyttää kansalaisia ja surkastuttaa kunnallista ja valtiollista tarjontaa. Talvisodassa kaveria ei jätetty, mikä aiheutti suurimmalle osalle kansalaisista tunteen siitä, että punikki ja valkoinen voivat kunnioittaa toisiaan tekemisen tasolla. Tuo periaate on jo uhrattu markkinoille, kunhan tässä vähän räpistellään.
Suurimmat puoueet tekevät enemmän tai vähemmän kokreettisia ohjelmia ja esityksiä vaalien alla. Puolueiden jäsenet niitä tietysti tihrustavat, mutta moniko liikkuva "ehkä äänestän, ehkä en"-äänestäjä niihin tutustuu? Mitä tarkoittavat Korva, toivo, työläinen tai eriasteinen vihreys poliittisessa mainonnassa? varmaan se on vastaus ihmisten kaikkiin toiveisiin, mutta megalomaanisessa epäselvyydessään melkomoista kusetusta. Voidaan tietysti sanoa, että kaikki ovat toisiaan kuuntelevia ja parempaa toivovia työläisiä, jotka ovat vihreitä, mutta tuntuuko kaikista siltä?
Gutzenina on ehdolla Uudellamaalla ;)))
Lataat ensin mislikuviutusjuttuja minusta ja kokoomuksesta ja sitten ryhdyt kumoamaan omia mielikuviasi. Ei tuollaiseen kannata vastailla.
Päiväkotien asioista et tiedä yhtään mitään. Ei ryhmiä suurenneta. Pulmia tulee siitä, että sijaisten palkkaamista on rajoitettu, jolloin sairaus-, vuorotteluvapaa, koulutus- yms. tapauksissa töissä olevien on paikattava poissaolevien työt, mnolloin lasten määrä suhteessa aikuisiin tietenkin kasvaa, muttei se ryhmäkokoja mihinkään muuta.
Erityishoitoa tarvitsevista lapsista puhut täyttä paskaa. Heihin panostetaan. Kälyni on jo toistakymmentä vuotta ollut päiväkodissa autististen lasten erityishoitajana, joten taidan tietää asian sinua paremmin. Tunnen myös aika monta päiväkotia ihan muista syistä ja myös niiden johtajia ja muuta henkilökuntaa. Henki on pikemminkin se, ettei töistä jäätäisi pois, vaikka sairastuttaisi. Henkilökunta viettää myös vapaa-aikaansa yhdessä ja menee johtajineen säännöllisesti kaikenlaisille reissuille, kylpylöihin, käy keilaamassa, jne.
Sun puheissasi kokoomuksesta ja yksityistämisestä ei ole totuuden siementäkään, pelkkää kaunaa vain, ikävä todeta.
Se oli havainnollistava vertaus.
Mulle Guzenina on yhtä fiksu kuin yksi entinen tv-kuuluttaja, josta tehtiin yhden äänen enemmistöllä Helsingin kokoomuslainen kaupunginjohtaja ennen tohtoriksi kansantaloustieteestä väitellyttä demaria.
Se, että sinulla on ennakkoon asenne kokoomusta kohtaan on saanut aikaan, ettei mainonta ole saanut sinua tutustumaan syvemmin kokoomuksen tavoitteisiin ja ohjelmiin.
Tuo on aivan luonnollista, mutta sitä ei pidä yleistää, koska silloin menee harhaan.
Se mainonta, jonka mukaan opettaja pitäisi lahjoa rahalla, että pääsee luokkaan taisi sinusta olla aivan erinomaista, vai kuinka?
"liberaalin uudistuspolitiikan kannatus alkaisi voittaa keskustassaklin alaa ja konservatiivinen omien etujen ajaminen alkaisi jäädä taustalle. "
Hohhoijaa.. Mitä mahdollisuuksia Suomella on edes tehdä liberiaalia tai konservaatiopolitiikkaa ?
Herää..
Mitä suuret edellä, sitä Neito perässä.
tästä alkaa kepun todellinen alamäki. Tytönhupakko johtamaan, niin jo loppu vain tulee.
Ei näistä tyttösistä ole politiikan ykköspaikalle. Siellä kulisseissa äijänköriläät kumminkin
nämä asiat päättävät ja syövät elävältä tuollaiset piipittävät tytöt. heh heh heee
Paavon pitänyt tulla valituksi eihän Neuvostoliittoakaan enään ole.
Parempi valinta johtoon,kuin pienimies Pekkarinen. Olisihan se ollut koomisennäköistä,kun pienimies tupee päässä olisi ollu Suomen pääministerinä.