mitä me ollaan

mennyt,usko on jättänyt ,mutta ei hätää yrjö on tulossa.

ja pakoiltu todellisuutta. kun tietäis mitä ajattelet minusta, oikeasti tietäisin....ottaisin sut ja halaisin, enkä päästäisi enää karkuun.

on varmaan, nykyajan tapaan esitutustua, onko minkälaiset työt,tavat, toiveet, tottumukset.Siten valmistautua varsinaiseen yhteydenottoon, mikä tulee tarkoin harkita, jopa vuosikymmeniä :)))

Kun on päästy etenemään varsinaiseen puhelinkontaktiin, voidaan keskustella vaikka yleisellä tasolla, päivän polttavista aiheista, samalla kuulostellen, toisen kiinnostuksen mahdollista lisääntymistä.

Ehkä noin vuoden, parin kuluttua, mikäli puhelinkeskustelut ovat mieleisiä, varovaisen toivorikkaana, ehkä yrittää johdatella puheenaihetta tapaamisen järjestämiseen, ehdottomasti julkiselle paikalle, johonkin viihtyisään kahvilaan, puistoon, museoon, kirjastoon, tai anniskeluravintolaan, missä on muitakin ihmisiä.

Kun on jo niin pitkälle päästy, että voidaan toistemme käsistä ottaa hellästi kiinni, arkaillen vilkaista toisiamme silmiin, onkin jo aika ensimmäisen valssin, mikäli molemmat ovat siihen suostuvaisia.Illan päätteeksi voikin ehdottaa, hellän halauksen myötä, uuden tapaamisen ajankohtaa.

Siitä se sitten lähtee etenemään pikkuhiljalleen, ehkäpä jo seuraavan kerran tapailemme juhannuksena, vuodesta ei pidä niin tarkkaan mainita, milloin, ettei karkoittaisi toista pois.

ajatuksiin ja kirjoitettu omia. Saatu ehkä erilaisia näkökulmia ihmisten tavoista käsitellä asioita ja kuunneltu monia mukavia kappaleita, joita ei muistettu olevankaan, ja joskus varmaan ollaan vastattu toistemme viesteihin ja ehkä keskusteltukin keskenämme.

Olisiko aika siirtää ajatustenvaihto elävään elämään?:)