Etenkin lestadiolaiset, jotka eivät siis kuulemma hyväksy aborttia. Kysymys teille!
Eli ettekö hyväksy aborttia missään olosuhteissa? Edes jos raskaus on suuri riski äidille? Esim. jos äidillä on kohtusyöpä?
Entäs jos ultrassa nähdään, ettei lapsella ole ikinä mitään edellytyksiä selvitä hengissä kohdun ulkopuolella? Jos lapsi on niin pahasti vammainen? Onko abortti tällöin sallittu vaihtoehto?
Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn, että kuinka pitkälle olette valmiita lajitovereitanne kiduttamaan...
Eli ettekö hyväksy aborttia missään olosuhteissa? Edes jos raskaus on suuri riski äidille? Esim. jos äidillä on kohtusyöpä?
Entäs jos ultrassa nähdään, ettei lapsella ole ikinä mitään edellytyksiä selvitä hengissä kohdun ulkopuolella? Jos lapsi on niin pahasti vammainen? Onko abortti tällöin sallittu vaihtoehto?
Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn, että kuinka pitkälle olette valmiita lajitovereitanne kiduttamaan...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen uskovainen,mutten kuulu mihinkään seurakuntaan, en edes kirkkoon.Kuitenkin uskontoni on Kristinusko. Minä olen tehnyt abortin, vaikka olen uskovainen. En tuomitse aborttia,tai sen tekevää naista oli syy mikä hyvänsä.
Uskon,ettei kukaan nainen valitse aborttia kevyin mielin,eikä tee aborttia koska näkevät sen hauskana leikkinä - Ei tietenkään.Jokainen tekee valintansa ja kantaa sen tavallaan. Itse tiedän Jumalan antaneen minulle abortin anteeksi. Jumala rakastaa ja antaa anteeksi. Jumala tuomitsee. Ihmisen on tehtävä omat valintansa itse, eikä toisella ihmisellä (raamatunkaan mukaan) ole oikeus tuomita. Tietysti raamattua luetaan niin, kuin jokainen sen näkee, joten joidenkin uskovaisten kanta on jyrkkä ja tuomitseva.
Totean raamatun sanoin " Se joka on synnitön heittäkoot ensimmäisen kiven"
Sinunkaltaisesi uskovaiset eivät minua häiritsekään. Jokainen saa mielestäni uskoa mihin tahtoo, kunhan jättää muut rauhaan eikä ala syyllistämään muita oman uskontonsa näkökulmasta.
Mutta kun aletaan tuomita muita, siinä menee raja...
saa sanoa omaa mielipidettään mistään asiasta ja sekö on sinun mielestä tuomitsemista, niinkö. Tuosta sinun artikkelista saa sen käsityksen että teki ihminen mitä vain niin ei saa sanoa juuta eikä jaata oli oikein tai väärin.
olen ns.uskovainen ja mielestäni abortti on ihmisen elämän lopettamista, jota ei pienistä syistä pitäisi tehdä. pääasiassa en hyväksy aborttia. mielestäni näitä pieniä syitä ovat opiskelu kesken,liian nuori varsinkin yli 17-vuotiaana, suhde isään ei vakaalla pohjalla yms.
mielestäni abortti voi olla hyvä ratkaisu silloin jos äidin terveys on vakavasti uhattuna tai sikiöllä on vakava vamma. näillä perusteilla ainakin itse saattaisin tehdä abortin.ei ole järkevää jatkaa raskautta jossa sikiö on elinkelvoton tai eläisi sängyssä täysin hoidettavana. myöskin jos äidin terveys on vaakalaudalla niin ei äidinkään elimistö voi silloin huolehtia sikiöstä ja kumpikin saattavat jopa kuolla. raskauksen seurauksena alkunsa saanut lapsi on vaikeampi kysymys. en tiedä kuka kestäisi kantaa sisällänsä raiskaajan lasta ja vielä hoitaa sitä.
myönnän, että minua yököttää kertomukset 13rv jälkeen tehdyistä aborteista tai ajatus miltä sikiö näyttää kun nainen synnyttää sen ulos tahallisesti. varmaan herkemmin tuomitsee täällä keskustelupalstalla kun ei nää ihmistä henkilökohtaisesti. tiedän ihmisiä, jotka ovat tehneet abortin enkä kohtele heitä huonompina ihmisinä. onhan maailmassa pahempiakin raakuuksia.
ehkä ei-uskovaisilla ihmisillä on helpompi hyväksyä abortti kun he eivät koe olevansa jumalalle vastuussa mistään, kun jumalaa ei ole. ehkä itselleni on helppoa vastustaa myös aborttia, koska pidän niin paljon lapsista että voin aivan hyvin elää lapsiperhe elämää. itselläni on ollut yksi keskenmeno ja nyt olen vauvan kanssa kotona. olen 20-vuotias.
mielestäni monilla saattaa olla pahat ennakkoluulot lestadiolaisia kohtaa. varmasti heillä ylilyöntejäkin on. miten esim. kukaan lestadiolainen voi kirjoittaa täällä, koska heillä ei saa olla tietokonetta eikä varsinkaan nettiä. eivätkä he saa ainakaan nettiä käyttää.
abortti kysymykset ovat aina vaikeita eikä kukaan voi sanoa varmaa vastausta, että milloin ihmisestä tulee ihminen tai milloin on armollisempaa lopettaa toisen ihmisen elämä kuin antaa hänen elää. voitaisiinhan käydä myös keskustelua eutanasiasta.
En minäkään silloin aborttia täysin kykene hyväksymään, jos se tehdään vain äidin (ja/tai isän) mukavuudenhalun takia. Mutta toisaalta, jokaisella on kuitenkin oikeus päättää omasta ruumistaan, enkä minä pidä esim. 8-viikkoista sikiötä ihmisenä, joka kärsisi mistään (vaikka toki potentiaalinen ihminenhän se on). Ja yli 12. raskausviikolla ei käsittääkseni enää anneta tehdä aborttia ihan pikkusyistä.
Eutanasiahan on vähän eri juttu, ainakin minun mielestäni. Tällöinhän kyseessä on ihminen, joka itse ilmaisee tahtonsa kuolla.
kun puhutaan vanhuksista, joita lääkärit ovat auttaneet kuolemaan tai monista jotka asuvat vanhainkodissa, he eivät enää kykene ilmaisemaan millään tavalla itseään. makaavat sängyssä ilmeettöminä eivätkä kykene liikkumaan yhtään. he ovat täysin hoidettavia. jonkun toisen on tehtävä kaikki päätökset heidän puolestaa. heitä ei kuitenkaan saa auttaa kuolemaan. vaikka he viruisivat monta vuotta sängyssä vain odottaen kuolemaa. olen työskennellyt vanhainkodissa kuten myös kehitysvammaisten laitoshoito paikkassa, missä on myös liikunta- sekä puhekyvyttömiä ihmisiä liikkumattomana sängyssä toisten armoilla. siksi minusta aborttia voi verrata eutanasiaan. autetaan ihmistä kuolemaan, joka ei itse voi tehdä minkäänlaisia päätöksiä elämässään.
sikiöhän ei kuulu äidin ruumiiseen. se on erillinen yksilö. ei varmaan 8viikkoinen sikiö kärsikkään, mutta mielestäni sen elämää pitäisi arvostaa koska siitä on kehittymässä ihminen. samalla ajatuksella voi tappaa jonkun kohta kuolemassa olevan papankin, kun antaa ensin kunnon kipulääkityksen. mielummin kannattaisin eutanasiaa kuin aborttia. haluaisin syntyä tänne maailmaan, mutten vanhana kitua laitoksessa täysin hoidettavana ja sekavana montaa vuotta, jos kuitenkin olisin kuolemassa.
täällä lukemieni juttujen pohjalta tuntuu, että aika heppoisista perusteista abortti suomessa tehdään yli 12. viikollakin ja ennen sitä kuka vaan saa abortin. tiedätkö minkä näköisiä sikiöt ovat tai minkä kokoisia?
Nämä kaikki ovat kysymyksiä mihin ei oikeastaan ole yksiselitteistä vastausta, vaikka moni uskovainen näkeekin asiat, niin kovin yksinkertaisina, ennen kuin sattuu omalle kohdalle jotain vastaavaa.
Tokihan abortissa tuhotaan ihmisalku,mutta olisiko sitten parempi...tässä raaka,mutta todellinen esimerkki...Onko parempi,että nisti synnyttää tähän maailmaan lapsen. Vauvan,joka syntyy refloissa äidille,joka vetää konia(heroiini)? Lapsi näkee kyllä helvetin, ennen,kuin itse alkaa douppaa."pirihuora kasvattaa pirihuoran".
Älkääkä sanoko"kyllä yhteiskunta hoitaa ja pitää huolta - sosiaaliturva." Ei täällä edes "tavallinen" kansalainen tiedä kuka on narkki.Ei ole mitään tunnistemerkkejä,josta nistin tunnistaa.Heh vaikka oma naapuri saattaa olla,vaikka koni koukussa,etkä koskaan tule tietämään sitä. Tiedättekö,kuinka paljon on narkki äitejä,joilla on lapsi huollettavana.Eikä yhteiskunta tee mitään? Yksikin on liikaa,mutta niitä on paljon enemmän,kuin yksi. Toki myös on tapauksia,että se narkki äiti antaa lapsensa vapaaehtoisesti yhteiskunnalle.
Onko se ihmisen elämää? Elää kamahelvetissä..Ei!
ei ole aina kysymys äidin tai isän mukavuudenhalusta, vaan yksinkertaisesti niistä elinolosuhteista, joihin lapsi sybntyisi?
olen nimimerkillä ronja kirjottaneen kanssa aikalailla samaa mieltä. Toisaalta se on kyllä parempi, ettei sellaisille lapsille synny lapsia, jotka eivät ole kelvollisia vanhemmiksi. Mutta kun ongelma ei todellakaan ole se, että kun sellaiset ihmiset tekevät abortteja, vaan kun niitä tehdään nykyään suomessa ihan hepposin perustein ja ihan tavalliset ihmiset jotka kyllä pystyisivät hoitaa lapsia. Ongelma on se, että ihmiset eivät osaa ottaa vastuuta tekemisistään. Itse hyppäävät sängyssä ilman ehkäisyä, ja sit vasta jälkeenpäin hokataan, et oho! Vaan ei siinä mitään, jos sitte kuitenki olis vastuullinen ja synnyttäisi lapsen ja kasvattaisi tämän, eikä pakenisi vastuutaan abortilla. Ja se vaikka lapsi on vammainen, niin kyllä minulle ainakin on tervetullut vammainenkin lapsi. Kyllä vammaisella on myös ihmisarvo ja näitä tulee rakastaa. Itse en tekisi ikimaailmassa aborttia, oli tilanne mikä hyvänsä. Lapsi on aina etusijalla.
Etkö todella tekisi aborttia jos saisit tietää lapsesi olevan TODELLA vaikeavammainen?? esim.pahasti sydänvikainen jota jouduttaisiin syntymästä kuolemaan asti leikkelemään ja operoimaan? se viettäisi suurimman ajan elämästään sairaalassa,letkuissa ja koneissa kiinni,ikinä tiedä näkisikö se leikkauksen jälkeen seuraavaa päivää ja mikä olisi seuraava komplikaatio. Todellako olet sitä mieltä että se "elämä" olisi hyväksi lapselle??
Itse en,nimenomaan tätä lasta ajatellen,synnyttäisi tällaista pienokaista maailmaan. Mielestäni tällainen ihminen on ennemminkin itsekäs kuin lastaan rakastava!! Joskus on rakastettava lastaan niin paljon että on parempi antaa sen pysyä syntymättömänä kuin syntyä. Vai olenko todella aivan väärässä???
Mutta se onkin taas jo paljon pätevämpi syy aborttiin, kuin se, että "lapsi ei vaan nyt oikeen sovi mun aikatauluun tällä hetkellä".
Jos olosuhteet on lapsen kannalta mahdottomat, eikä niitä pysty muuttamaan, lapsen todella on parempi olla syntymättä (ellei sitten anneta adoptoitavaksi, joka tietysti olisi lapsen kannalta parempi vaihtoehto, mutta aika rankka lapsen biologisille vanhemmille).
minulle itselleni tehtiin viikolla 14 ja tarvittiin oikeuden päätös (kirjattiin ylös elämäntilanne ja kaikki ne asiat, jotka osoittivat tilanteen olevan huono ennen kaikkea lapsen kannalta).
joidenkin kohdalla pelkkä raskausaikakin on mahdotonta. koska on suotavaa, että lapsi syntyy tereenä, edellyttäisi tämä äidiltä terveellistä ja lapsen huomioonottavaa elämäntapaa myös raskausaikana, vaikka antaisi lapsen adoptioon.
en siedä sitä vastuuttomuutta, miten jotkut jättävät ehkäisyn huolehtimatta. en myöskään käsitä miten joku vakaassa parisuhteessa elävä, jolla on perusasiat kunnossa, päätyy aborttiin (en silti tuomitse). mutta toisaalta en hyvksy oikein sitäkään, että joku synnyttää lapsen ja huomaa vasta myöhemmin olevansa kyvytön ja voimaton huolehtimaan lapsesta täysivaltaisesti. eniten raivostuttaa se, että on olemassa niitä tyttöjä/naisia, jotka valehtelevat omalle kumppanilleen ehkäisystä (että käyttävät, vaikka eivät käytä) ja tulevat raskaaksi ja pakottavat miehen vasten tahtoaan isäksi. kun huomaavat, ettei isästä todella ole siihen ja suhdekin lopulta kaatuu, jäävät ruikuttamaan kun on rankkaa yksin lapsen kanssa jne.
naisilla on liikaa valtaa näissä lapsiasioissa,... taisi mennä asian verestä, mutta kuitenkin.
Kuka sitten päättäisi ellei nainen? Isäkö,joka ei ole loppupeleissä vastuussa lapsesta? Joka voi halutessaan luikkia vastuutaan,eikä ota sitä kantaakseen. Yhteiskunta? Joka ei kykene huolehtimaan edes kunnolla vanhuksista, vammaisista, narkomaaneista,mielenterveys ongelmaisista ym. Kuka muu kantaisi vastuun,kuin nainen.
Itse olen teettänyt kaksi raskauden keskeytystä.
Toinen oli viikolla 18 (synnytin) sikiön vaikean sairauden vuoksi.
Toisen teetin viikolla 8. Ihan vain siksi, koska en olisi jaksanut hoitaa lasta, olisin todennäköisesti "vihannut" häntä loppuelämäni!
Olen myös joutunut tavallaan päättämään eutanasiastakin.
Poikamme sairasti erittäin vakavasti. (sama sairaus, miksi keskeytin vk 18). Lääkärit pyysivät lupaa hoidon lopettamiseksi, eli kaikki hoito lopetettiin - poika pääsi pois kahden päivän kuluttua!
Eikä yksikään päätös ole ollut helppo!
Aborttia en kuitenkaan hyväksy ehkäisykeinona!
Nykyään olen kolmen ihanan lapsen onnellinen äiti!!