TAAS! taas mä sorruin siihe millä oon jo jonku aikaa itteäni kiduttanu, ahmimiseen! ja nyt on päällä siitä AINA seuraava katumus ja masennus ja vaikka mikä..
oon 17wee tyttö (tänä vuonna tulee täytee 18) joka on vasta melko vähä aikaa sitte myöntäny itellee, et sairastaa jonkun asteista syömishäiriötä.
Mä en muista tarkkaa, kuitenki yli vuosi sitte aloin tarkkailee syömisiäni ja olemaa aika kriittinen itteäni kohtaa. Enkä mä muista sitäkää et millon, mut jossai vaiheessa alko nää kauheet ahmimiskohtaukset. Aluks niitä oli vaa ehkä yks viikossa tai parissa, mut ehkä 5-4 kuukautta sitte niit alko olee melkee joka päivä, aluks lievempinä, mut nyt iha sairaita! Mä en tajua miten muhun mahtuu niin paljon ruokaa kerralla!!
Enkä mä oo ikinä ollu lihava, edelleenki oon iha normaalipainonen, vaikka painoa onkin vuoden aikana kertynyt lisää. Kovan lihaskuntorääkin ansiosta mulla on kuitenkin hyvät lihakset, ja tiiän että lihakset painaa läskiä enemmän. Mut silti, mä haluan olla laihempi. Mä tiiän, joku aattelee nyt et "taas tollai teini joka valittaa iha turhasta ja on kohta oikeesti varmaa anorektikko" tms.. mutta kun ei ole näin. Mä tiiän, että mä oon "oikeesti" sellanen mikä olin mm. viime kesänä, sillon mä olin vartalooni tosi tyytyväinen, ja mä voin mielettömän hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Nyt mä en tunne kuuluvani tähä vartaloo mihi on tullu viime kesän jälkee varmaa 7kg lisää. Ja ihan senkin takia tää alkaa jo olla vakavaa, koska aina sen ahmimisen jälkee on iha tajuttoman huono olo, tietenki kun maha on iha täynnä ja turvoksissa. Kertaakaan mä en oo ahmimisen jälkee oksentanu, vaikka pari kertaa oon yrittäny, ei oo kuitenkaa (onneks..) onnistunu..
Lihomista mä pelkään eniten, tää saattaa kuulostaa jonkun mielestä ärsyttävältä ym. mut mun ei vaan kuulu olla lihava, mun kuuluu olla sellanen mihi viime kesää asti olin, koska sillon olin kaikinpuolin onnellinen, muuhu mä en ees yritä soputua/olemaa tyytyväinen. Harrastan sen verran kuitenkin liikuntaa, että en usko että ylipainoiseksi tulenkaan, mut kuitenkin on koko ajan päässä sellai pelko et tulenki, ja se on kaikista kauheinta. Se ahistaa koko ajan eikä jätä rauhaan.
Neljä-viis päivää sitte päätin et "nyt mä todella pidän pääni ja en ahmi, syön kunnolla mut en liikaa ja liikun normaalisti". No, niin teinkin, kaikki suju kolme päivää tosi hyvin, mä tunsin että multa ois jo noiden kolmen päivän aikana lähteny jopa kilo pois, ja olo oli koko ajan hyvä ja kevyt, ja terve ja vahva, just sellanen, et ei vois parempaa olla.
Sit eilen mä jo söin vähän enemmän, ei kuitenkaan voi sanoa ahmimiseks, ajattelin vaa että huomenna pitää sit taas olla ihan niin paljoa syömättä. Mutta mitenkäs kävikää! Tää oli toka koulupäivä ton mun "hyvän päätöksen" jälkeen, ja heti ku tulin koulusta, mä vaan ahmin ja ahmin ja ahmin. Se oli, iha niinku aina ennenki, kauheeta mut mä vaan jatkoin. Nyt jälkeepäi mietin vaa et MIKS H***ETISSÄ mä taas tein tollai, eihä siinä ole ees mitään järkeä!!!!
No, mä en anna periks, huomenna mä jatkan mun "hyvää elämää" ja oon ahmimatta, jospa huomenna mä vihdoinki pystysin lopettaa sen, mikä josatin syystä yli vuos sitten alko.....
(Mä en edes tiedä miks mä kirjotin tän..tuli vaan jotenkin niin epätoivonen olo kun taas retkahti..kiitos jos jaksoit lukea tämän kokonaan :) tietenkin, jos tämän sattuu lukemaan joku, jolla on samantapanen ongelma, olisi hienoa jos kommentoisit..ja saa tähän kuka tahansa tietenkin sanoa sanottavansa, mutta asiallisesti kiitos, se mitä vähiten nyt kaipaan, ovat ikävät vittuilu viestit...:(
NIIN JA TIETENKIN, JOS TIIÄT JONKUN/ITSE OLET SELLAINEN JOLLA ON OLLUT SAMANKALTAINEN AHMIMISHÄIRIÖ, JA PÄÄSSYT SIITÄ EROON ILMAN PSYKOLOGEJA YM. TERAPIOITA, KERTOISITKO MULLEKKIN, MITEN SE ONNISTUU........
oon 17wee tyttö (tänä vuonna tulee täytee 18) joka on vasta melko vähä aikaa sitte myöntäny itellee, et sairastaa jonkun asteista syömishäiriötä.
Mä en muista tarkkaa, kuitenki yli vuosi sitte aloin tarkkailee syömisiäni ja olemaa aika kriittinen itteäni kohtaa. Enkä mä muista sitäkää et millon, mut jossai vaiheessa alko nää kauheet ahmimiskohtaukset. Aluks niitä oli vaa ehkä yks viikossa tai parissa, mut ehkä 5-4 kuukautta sitte niit alko olee melkee joka päivä, aluks lievempinä, mut nyt iha sairaita! Mä en tajua miten muhun mahtuu niin paljon ruokaa kerralla!!
Enkä mä oo ikinä ollu lihava, edelleenki oon iha normaalipainonen, vaikka painoa onkin vuoden aikana kertynyt lisää. Kovan lihaskuntorääkin ansiosta mulla on kuitenkin hyvät lihakset, ja tiiän että lihakset painaa läskiä enemmän. Mut silti, mä haluan olla laihempi. Mä tiiän, joku aattelee nyt et "taas tollai teini joka valittaa iha turhasta ja on kohta oikeesti varmaa anorektikko" tms.. mutta kun ei ole näin. Mä tiiän, että mä oon "oikeesti" sellanen mikä olin mm. viime kesänä, sillon mä olin vartalooni tosi tyytyväinen, ja mä voin mielettömän hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Nyt mä en tunne kuuluvani tähä vartaloo mihi on tullu viime kesän jälkee varmaa 7kg lisää. Ja ihan senkin takia tää alkaa jo olla vakavaa, koska aina sen ahmimisen jälkee on iha tajuttoman huono olo, tietenki kun maha on iha täynnä ja turvoksissa. Kertaakaan mä en oo ahmimisen jälkee oksentanu, vaikka pari kertaa oon yrittäny, ei oo kuitenkaa (onneks..) onnistunu..
Lihomista mä pelkään eniten, tää saattaa kuulostaa jonkun mielestä ärsyttävältä ym. mut mun ei vaan kuulu olla lihava, mun kuuluu olla sellanen mihi viime kesää asti olin, koska sillon olin kaikinpuolin onnellinen, muuhu mä en ees yritä soputua/olemaa tyytyväinen. Harrastan sen verran kuitenkin liikuntaa, että en usko että ylipainoiseksi tulenkaan, mut kuitenkin on koko ajan päässä sellai pelko et tulenki, ja se on kaikista kauheinta. Se ahistaa koko ajan eikä jätä rauhaan.
Neljä-viis päivää sitte päätin et "nyt mä todella pidän pääni ja en ahmi, syön kunnolla mut en liikaa ja liikun normaalisti". No, niin teinkin, kaikki suju kolme päivää tosi hyvin, mä tunsin että multa ois jo noiden kolmen päivän aikana lähteny jopa kilo pois, ja olo oli koko ajan hyvä ja kevyt, ja terve ja vahva, just sellanen, et ei vois parempaa olla.
Sit eilen mä jo söin vähän enemmän, ei kuitenkaan voi sanoa ahmimiseks, ajattelin vaa että huomenna pitää sit taas olla ihan niin paljoa syömättä. Mutta mitenkäs kävikää! Tää oli toka koulupäivä ton mun "hyvän päätöksen" jälkeen, ja heti ku tulin koulusta, mä vaan ahmin ja ahmin ja ahmin. Se oli, iha niinku aina ennenki, kauheeta mut mä vaan jatkoin. Nyt jälkeepäi mietin vaa et MIKS H***ETISSÄ mä taas tein tollai, eihä siinä ole ees mitään järkeä!!!!
No, mä en anna periks, huomenna mä jatkan mun "hyvää elämää" ja oon ahmimatta, jospa huomenna mä vihdoinki pystysin lopettaa sen, mikä josatin syystä yli vuos sitten alko.....
(Mä en edes tiedä miks mä kirjotin tän..tuli vaan jotenkin niin epätoivonen olo kun taas retkahti..kiitos jos jaksoit lukea tämän kokonaan :) tietenkin, jos tämän sattuu lukemaan joku, jolla on samantapanen ongelma, olisi hienoa jos kommentoisit..ja saa tähän kuka tahansa tietenkin sanoa sanottavansa, mutta asiallisesti kiitos, se mitä vähiten nyt kaipaan, ovat ikävät vittuilu viestit...:(
NIIN JA TIETENKIN, JOS TIIÄT JONKUN/ITSE OLET SELLAINEN JOLLA ON OLLUT SAMANKALTAINEN AHMIMISHÄIRIÖ, JA PÄÄSSYT SIITÄ EROON ILMAN PSYKOLOGEJA YM. TERAPIOITA, KERTOISITKO MULLEKKIN, MITEN SE ONNISTUU........
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tuon vaivan kyllä, on tullut aika tutuksi nää sh:t. 5 vuoden anoreksian jälkeen aloin ahmia. Enkä mitään oikeaa ruokaa, vaan sitä kaikista epäterveellisintä moskaa, mitä olin kaikki ne vuodet välttänyt: suklaata, keksiä, leivonnaisia, jäätelöä ja karkkia. Ja lihoin tietysti.
Aluksi en minäkään oksentanut, vaan liikuin vain ihan hirveästi, tuntikausia joka päivä. Välillä on ollut jopa 4-6 kuukauden jaksoja, jolloin en ole ahminut, mutta sitten se taas alkaa, entistä pahempana. Eli siis paino jojottelee jopa 20 kilolla edestakaisin. Masentaa ja ahdistaa :'( Nyt oksennankin jo ahmimisen jälkeen, kun opin helpon ja äänettömän taktiikan.
Nyt on kolme päivää mennyt taas niin, että olen syönyt todella terveellisesti ja vähän. Koitan olla optimistinen, mutta takaraivossa on kuitenkin tunne, että kohta taas sorrun. Pelkään minäkin lihomista kuin ruttoa. Inhoan tämänhetkistä olomuotoani ihan tajuttomasti, olen tottunut olemaan sellainen kevyt keijukainen, nyt olen ihan läski! Vielä vuodenvaihteessa olin normaalipainoinen, mutta kun aloin oksentaa ahmimisen päätteeksi, määrät suureni, ja aloin lihoa enemmän ja nopeammin kuin koskaan. Olen koittanut lopettaa sen oksentamisen, mutta on niin vaikea kestää sitä kauheaa syyllisyyttä ahmimisen jälkeen.
kirjoittanut ton sun viestin Jatta!!! En tiedä huomaatko sä tätä enää, kun tuli nyt vasta luettua toi viesti.
Eli mulla oli kanssa 5 vuotta anoreksia, kunnes sitten hiipien se kehittyi bulimiaksi. Aika kauan se oli pelkkää ahmimista, enkä onnistunut oksentamaan. Olen lihonut ja laihtunut myös 20 kilolla edestakaisin, koska välillä on hyviä kausia, jotka on kestäneet parista viikosta puoleen vuoteen. Sit se sama ralli taas jatkuu, ja lihon entistä enemmän.
Mä olen kanssa ollut koko ikäni keijukaismaisen hoikka, joten tunnen oloni nyt ihan elefantiksi. Oon jo ylipainoinen :( Nyt olen opetellut oksentamaan omalla tavalla, koska sormet kurkkuun metodi ei mun kohdalla toimi. Silti lihon koko ajan, koska en oo kovin "tehokas", eli saan vain osan pihalle, enkä läheskään kaikkia ruoka-aineita.
Ja ihan sama homma, että en syönyt mitään herkkuja aikaisemmin, ne oikein inhotti koko anorektikkoaikani, ja nyt sitten mulla on kausia jolloin en syö mitään muuta kuin just niitä kaikista kauheimpia kaloripommeja, suklaata, jätskiä, karkkia, kaikkea "kiellettyä".
Ennen mä vannoin terveellisyyden nimiin, nyt bulimiakausina haluan syödä vaan sellaista, joka on varmasti epäterveellistä. Esim. vaikka tykkään viinirypäleistä ja muista hedelmistä kauheaksi, bulimiakausina ei vaan tee mieli mitään terveellistä. Mulla ei siis auta se niksi, että söisi makeannälkäänsä jotain terveellistä, koska se mieliteko ei mee pois ennen kuin on saanut jotain oikein rasvaista ja sokerista. Kai se on sitten niin, että kaikki kielletty vaan maistuu hyvältä...
En mäkään haluisi oksentaa, mut kun en halua lihoa enää YHTÄÄN, ja mä lihon siis tosi helposti, vaikka ahmisinkin aika harvoin. No joo, mulle harvoin on pari kertaa viikossa... Pahimpina kausina mä ahmin ja oksennan monta kertaa päivässä, hyvinä kausina sit syön kuukausia terveellisesti ja hallitusti.
Joo, on aika epätoivoinen olo välillä. Mä oon kokeillut 4 eri masennuslääkettä tähän, mutta en sitten tiedä onko niistä ollut mitään apua. Ainakaan vielä en oo lopettanut, vaikka kyllä mä nyt ahmin harvemmin.
Mä olen samanikäinen kun sinä ja ollu tossa täsmälleen samassa koukussa jo vuoden.. Mä ahmin vähintään 4 kertaa viikossa koulun jälkeen kaiken, mitä keittiön kaapeista irti lähtee.. Eilen lihoin yhen päivän aikana 2,5 kiloa...!!!! Yleensä mä pystyn olemaan seuraavan päivän aika vähällä ruualla ja siks mun paino on pysyny normaalipainon rajoissa, heittelee 5 kilon väliä. Tänään tosin toistin sen taas ja itkin kolme tuntia huoneeni lattialla kuinka paska ihminen, itsekuriton läski lehmä mä olen! Mä en pysty ajattelemaan mitään muuta kun ruokaa, vaikka mun elimistö on menny jo niin sekasin ettei se tunne enää nälän- tai kylläisyydentunteita. Miks siis syön? Ei aavistustakaan!!! Mitä vähemmän yrittää syödä, sitä suuremman pakkomielteen elimistö ruuasta saa..
Mä tein just netissä bulimiatestin, mikä kertoi, et mulla on korkea riski sairastua siihen ja selkeä syömishäiriö. Mä itseasiassa olisin bulimikko, jos vaan pystyisin oksentamaan. Mä en voi ymmärtää, miten ne sen tekee? Vaikka mä joka päivä sitä yritän, työnnän sormet monta kertaa niin syvälle kurkkuun kun saan, on tulos vaan tyhjiä kakomisia. Missä on vika???!! Mä haluan oppia oksentamaan, niin kauheelta ku se kuulostaakin, koska en voi olla tyytyväinen itteeni ennen kun painan viis kiloa vähemmän.. Eikä mulla ole minkäänlaista itsekuria. Se on vaan sääli, etten tätä menoa sitä tule koskaan saavuttamaan, päinvastoin, mun itseinhon aiheuttamat viiltelyt yms. ajaa mut sitä ennen varmaan mielisairaalaan..
Mä oon pahoillani, etten voi kertoa sulle tapaa selvitä tästä koko elämää hallitsevasta ahmimisongelmasta, mutta halusin vaan kertoa, ettet ole yksin.
Mulla on ihan sama juttu ollu jo vuoden. Joka päivä lupaan ittelleni et tänään en ahmi itteeni täyteen vaan syön normaalisti tai normaalia vähemmän,mut silti se ei koskaan onnistu! Saatan syödä kolme leipää ja kaikkee muuta mahdollista kerralla kun tuun koulusta ja sit iltaruoka ja iltapalat. Paino saattaa heitellä viikossa neljällä tai viidellä kilolla!
Olis kiva tietää paljonko te muut samankaltaista ongelmaa sairastavat painatte!?
Helppoo olis jos osaisin oksentaa aina syömisen jälkeen...
Hyvää kevään jatkoo kaikille!!!:)
...kiitos teille! jotenki tuntu hyvältä tietää et ei oo ihan yksin tän ongelman kans..tai no kyllähä mä tottakai tiesin jo et en oo ainoo,mut en tunne/oo tuntenu ketää kellä olis ollu tällasta, tai ylipäätää minkäälaisia syömishäiriöitä.. mulla on tosi hyviä kavereita, mut mä en oo osannu niillekkää kertoo vaik kaikesta muusta mahollisesta puhutaankin..jotenki on vaa hirveen vaikeeta....
mä luin teidän jutut pariiki kertaa tarkasti läpi, surullisen samankaltasii tarinoit teil on.. :(
kaikille hauskaa tulevaa kesää ja erityisesti tsemppii!!!!!!!! kyl me tästä vielä selvitää, yritetää miettii millasta oli ennen noitten ahmimiskohtausten tulemist ja mitä teki sillon toisin ku nykyään, jos siitä sais sen "alkusysäyksen" millä pääsis täst h**vetistä kokonaa eroon...oikeesti, tsemppiä!!!
Kun joku keksii toimivan keinon päästä täst eroo, tulkoon ilomttaa siitä tännekkin..! :)
Olin kai kolmannella luokalla, kun mieleeni juolahti ensimmäisen kerran, että olenpa läski. Viidennellä keksin oksentamisen. Ala-asteelta lukion ensimmäiseen asti oksentelin vain silloin tällöin "ylimääräiset" pois, mutta muutettuani yksin asumaan aloin saada kauheita ahmimiskohtauksia. Keksipaketti, suklaalevy, litra jäätelöä; uskomattomat määrät roskaa upposivat minuun. Kaiken tietysti oksensin saman tien ulos.
Aloin seurustella, enkä oksentanut lähes kolmeen kuukauteen satunnaisesti. Jossain vaiheessa kuitenkin kaikki alkoi taas alusta. Ahmimisesta ja oksentamisesta tuli päivittäistä, olin väsynyt ja ahdistunut, naama turvoksissa ja sisuskalut hellinä. Välillä olen pitänyt pari viikkoa 500 kalorin päiviä, laihtunut muutaman kilon, repsahtanut ahmimaan, lihonut takaisin jne. Noidankehä, oravanpyörä tai miksi sitä tahtookin kutsua.
Tässä tilanteessa ollaan edelleen ja olen hankkimassa terapiaa.
Totta puhuen minulla ei ole mitään uskoa parantumiseeni. Ruuan ajattelu vie uskomattoman suuren osan ajastani, enkä osaa käsitellä tunteitani muuten kuin ahmimalla. Olen vielä aivan normaalipainoinen (56/172), mutta pahimpien ahmimisjaksojen aikana pelkään ja tiedän lihovani.
Toivoisin voivani kertoa loppuun jonkin loistavan selviytymistarinan, mutta minulla ei ole sellaista. Voimia vaan kaikille. Ehkä me joskus parannumme, tai ehkä emme..
Sen verran vaan sanon, että ei kannata masentua, jos on yhtenä päivänä sortunut ahmimiseen. Voit pitää rauhassa yhden luvallisen ahmimispäivän viikossa, jolloin vedät mahan niin täyteen, että oksettaa!
Tämä perustuu siis siihen tietoon, että lihominen itsessään käy melko hitaasti. Yksi kilo läskiä sisältää 7000 kaloria. Saat nopeasti pudotettua läskiä kilon viikossa, jos lasket, että energiavajetta tulee 1000cal/päivä. (500 ruoasta pois (laske perusaineenvaihdunta) ja 500 liikunnasta)
Jos ahmit, se massa, jonka olet ahminut ja juonut saattaa painaa, mutta se on vain sitä ruokamassaa mahassa ja suolistossa, ei läskiä. Jotta lihoisit kilon, sinun pitää niellä energiaa 7000 kalorin verran eikä kukaan jaksa syödä sellaista määrää päivässä.
Eli jos mietit niin jos vaikka syöt kaksi suklaalevyä(=n.2000cal) ja kerroshampurilaisaterian (=1000cal)ja jäätelöä 200g (=500cal) niin siinä on jo ihan tarpeeksi mässäämistä. Siis hyvä jos jaksaa noin kamalasti syödä! Siitä tulee yhteensä 3500 kaloria. Okei, perusaineenvaihduntasi kuluttaa tuosta määrästä n.1500cal. Eli jäljelle jää 2000 kaloria. Ennen mässäystä voit käydä reilun tunnin mittaisella lenkillä (jaksaa hyvin juosta kun saa illalla mässäillä) Siinä kuluu noin 700 kaloria, riippuu tahdista. Sen jälkeen jos vielä jaksat vähän venytellä ja hypellä ja vaikka tanssia parin lempibiisisi tahtiin ja käyt sitten kaupassa kävellen ostamassa herkut, olet kuluttanut liikunnalla 1000 kaloria yhteensä. Eli mitä jäljelle jää? 1000 kaloria ylimääräistä, josta ihan kaikki ei edes välttämättä varastoidu läskiksi. Yhden mässäyspäivän aikana voit siis oikeasti lihoa korkeintaan 150 grammaa. Tämän määrän saat helposti kulutettua pois viikon muina päivinä sen muun kuluttamisen ohessa.
Kun teitää, että on yksi luvallinen mässäyspäivä, laihduttaminen on todella paljon helpompaa!!
-n20v 165/48-