Pääseekö siitä yli mitenkään. Mieheni on saanut tietää näistä, pettämiset tapahtuneet ennen lapsia ja yksi hairahdus tapahtui rakennusaikana jolloin vaikeaa ja kerroin ihastuksesta silloin. Olen yrittänyt saada miestä pariterapiaan mutta ei halua. Olen itse masentunut kaikesta syyllisyydestä. Lisäksi yläasteella-lukiossa pojat kiusasivat minua, pettäminen osittain ollut hyväksynnän hakemista. Mutta miten tästä yli? Riidoissa vanhat asiat aina tulee esille.
Onko kukaan pettänyt miestään ja mies saanut tietää?
bird2
12270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sen minkä kylvää, sen myöskin niittää aikanaan.
no ilmeisesti sinä olet päässyt yli mutta miehesi ei. Pettämiset seuraa suhteessa painolastina aina. Tuntuu että et oikein kanna vastuuta tapahtuneesta, kiusaaminen ja hyväksynnän hakeminen ovat verukkeita. Voisit pyytää mieheltäsi anteeksi.
Mitä ihmettä selität jollain yläasteen aikaisilla kiusaamistarinoillasi? :D Eihän ne liity mitenkään nykyhetkeen, ne ovat menneisyyttä tai voithan tietysti yrittää järkeillä ja selitellä tekojasi tuollakin verukkeella. Itsehän vastaan vähän nyrpeään sävyyn siksi koska kolme elämää sitten olin jänis ja mäyrä vei porkkanan nenäni edestä eli kiusasi ja se oikeuttaa minut tähän sävyyn kirjoittamaan.
Ja mikä idea on vängätä miestäsi väkisin pariterapiaan jos sinä olet syypää? Kuten jo edellinen kirjoittaja vihjasi, ota vastuu ja pyydä anteeksi äläkä selittele. Jos se ei riitä niin ei voi mitään.
Kirjoitukseni pätee siis siinä tapauksessa että haluat(te) pitää suhteestasi kiinni ja pelata yhteiskunnan mielestä moraalisesti oikein olevilla 'säännöillä'. Täällä maailmassa kun vastakohtaisuuden lait pätevät niin sitä todellakin niittää mitä kylvääkin, kuten aiempi vastaaja kertoi.
Vaihtoehtona on tietysti se, ettet takerru tuskaasi ja pettämiseesi vaan näet ne sellaisina kuin ne ovat, mielen mielettömyyksinä - silloin on helppo päästää irti ja antaa itselleen anteeksi.
Onko oikein että mies haukkuu kaiken mikä on minulle tärkeää esim. Vanhempani vaikka auttoivat meitä paljon. Tottakai tein väärin, ja pakenin ongelmia toisen luo eikä niin saisi tehdä, mutta kokonaisuus on ymmärrettävä. Ja olen sanonut asioista miehelle millaiset vaatimukset hänellä on avulle joka saadaan ilmaiseksi. Esim isäni rakensi taloamme ja auttoi, hänen isäänsä ei paljoa näkynyt. Silti isäni teki kaiken paskasti ja vain paskaa. Samoin äitini hoiti lapsiamme paljon ja säästimme rahaa, niin siinäkin äitini liikaa puuttui kasvatukseen ym. antoi neuvoja kun lapsi kipeä ym. nämä sellaisia asioita mitkä kärjistyivät minun pahana olona kaiken keskellä. Tottakai sitä teki mieli lähteä pakoon.
Ei sinun tarvitse selitellä mitään. Tiedät itse tapahtuneet ja reagointisi asiaan - ei siihen muiden hyväksyntää/oikeutusta tarvitse. Jos koet kokeneesi vääryyttä ja jos et pääse siitä itse yli, niin puhu niistä heidän kanssaan. Kerro miltä sinusta on tuntunut ja mitä muutoksia tahtoisit.
Eli 'puhdista ilmaa' kertomalla mitä koet, tunnet ja miksi. Jos tahdot tilanteeseesi jotain muutosta, niin muuten se ei onnistu. Täältä voit saada vain teennäistä lohtua, neuvoja tai asiaanliittymätöntä luettavaa, eli itse sinun tulisi tarttua toimeen jos muutosta haluat.
Muista kun/jos kerrot heille tuntemuksistasi, älä tee ns."suurien tunteiden vallassa', vaan koeta kertoa niistä ikäänkuin ulkopuolisin silmin - näin jätät jatkolle mahdollisuuden kehittyä.
jälleen haet syitä toimintaasi toisarvoisista asioista. Ilmiselvästi olet ollut tyytymätön suhteeseen jo pitemmän aikaa. Olet(te) kuitenkin päättänyt pysyä suhteessa, rakennusprojekti, lapset..Miksi? Ehkä et ole halunnut tuottaa pettymystä vanhemmillesi. Oliko syrjähypyt kosto miehen epäkunnioittavasta käytöksestä? Terapiaa ei voi ketään pakottaa. Joutuisit itsekin vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin siellä. Jos todella haluatte pelastaa suhteenne ja olette valmiit muuttamaan toimintatapojanne niin pariterapiasta voisi olla teille hyötyä. Oletko itse valmis muuttumaan? jos olet, kerro miehellesi.
Niin mies ei pariterapiaan suostunut. Ei näe käytöksessään mitään vikaa, tai laittaa käytöksen syyt aina vanhempieni tai olosuhteiden piikkiin. Aina vika muissa. On myös varsinainen jankuttaja jos löytää korjattavaa. Ja huom. itse patalaiska!! Ei viitsi tai yritä vaan tarvii kädestä pitäjän.
Nytkin sanonut että minun pitäisi hänen äidilleen sanoa kun poika on niin äidin poika ettei viitsi sanoa. Siis hyväksikäyttää muita tekmään puolestaan asioita mitkä hänelle kuuluisi. Jokainen läheiseni on huomannut hänen käytöksessään outoa. Olen itse mennyt terapiaan ja hakeutunut sinne. Sitten hän riidassa sanoi minulle että kasvattaa lapset äitinsä kanssa jos minä sekoan. Siis haluaa ärsyttää ja parovosoida tahallaan.
mitään kun ei kumpaakaan teistä tunne, mutta minusta kuulostaa niinkuin hakisit syytä/oikeutta miksi sinä olet pettänyt miestäsi.
-kaikissa meissä ihmisissä on vikansa luonteessa ja muussa!
-mutta sinä olet pettänyt, sinä olet tehnyt väärin, ei varmaan kannata liikaa etsiä syytä miehen luonteesta miksi olet pettänyt!
-pitää kantaa vastuunsa virheistään!
kyllä siitä pääsee yli ajan kanssa. Täältä sinun on kyllä vaikea saada tukea, parempi paikka esim. http://www.tukiasema.net/ .
Olette olleet 'koko ikänne' yhdessä, eli jo yläasteelta. Jos ette, niin muutoin neuvoksi että vanhoja suhteita ei kannata käsitellä uusissa suhteissa.
foorumi on ollut korjauksen alla nyt jo kohta vuoden, miksi sinne linkkiä annat?! Aukeamisesta ole tietoakaan.
Aloittaja; tunnut kovasti etsivät _omaan_ käytökseesi syytä muista, mutta jokainen tekee itse omat päätöksensä, niin sinäkin olet tehnyt pettäessäsi, ei sinua ole kukaan toisen syliin väkisin ajanut.
Hyvä kun olet hakeutunut terapiaan, lienee paikallaan muutoinkin kuin vain tuon pettämisasian takia.
Täällä on foorumeita jotka toimivat:
http://tukari2.munfoorumi.com/index.php
http://psykologia.forumandco.com/
http://psykopatologia.keskustelu.info/index.php
Siinä nyt muutama, tuo J.Pöyhtärin Tukiasema.net ei tosiaankaan ole pian vuoteen ollut avoinna
Olet onnekas, että miehesi on vielä kanssasi. Itse en pettävää lumppua katsoisi päivääkään.