lukevan näitä. Hän ihmettelee kovin, miksi en vain jätä kaikkea ja siirry hänen elämäänsä. Painotan vielä kerran, etten voi. Mahdoton ajatus. Tilanne on yksinkertaisesti se, ettei vaihtoehtoja ole. En usko, että hän ymmärtäisi, vaikka selittäisin asiat hänelle kaikessa rauhassa irl. Siksi tätä on turha kommentoida "kerro se hänelle suoraan" tai "mitäs täällä iniset". Joskus elämä vaatii veronsa, ja minun hintani sille on oma elämäni - tiedän, etten kadu, sillä tunnen itseni - tämä tapa on ainoa mahdollinen. En tietenkään olisi toivonut rakastuvani, se tekee kaikesta vaikeaa - muuttaa ihmisen ja tekee surulliseksi. Onnellista tässä on se, etten voi tietää, mitä menetän (enkä tahdokaan tietää - kai se olisi mahdollista *irstas hymiö*). Häntä ei oltu luotu odottamaan - enkä sitä voi edes vaatia. Jos tämä tilanne olisi tullut eteeni vaikka kolmen vuoden kuluttua, en epäröisi hetkeäkään, taistelisin hänen rakkaudestaan (saattaisin jopa voittaa) - asiat eivät vain ole nyt, tällä hetkellä, ratkaistavissani. Outoa on elämä - toivotan toki kaikille parasta mahdollista...
Minä tiedän hänen -
hän tietää minun
431239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Olisin odottanut, jos olisi kohdeltu rakastavasti.
Toivottavasti tämä ei tule häneltä. Vähän väärän mielikuvan on valitettavasti minusta luonut.
Ja minulla on luultavasti väärä mielikuva eräästä. Mutta niin saattaa olla myös hänellä minusta. Ehkä pitää minua nykyään kylmänä ja toisen tunteita loukkaavana/vähättelevänä naisena.
Tuo viesti ei sit ole minulta. Ja toivon vain et se ei ole minulle.
Äläkä kuvittele turhia...
Niin? Ja mitä tuo sit meinaa?
ota kenenkään tuntemattoman ilkeilijän kirjoituksia täällä enää itseeni. Sitähän tuo sinunkin kommentisi on. Asiat täytyy sanoa suoraan kyseiselle henkilölle eikä aukoa päätään täällä anonyyminä.
Se voisi olla minulle, mutta niinkuin huomaan, vastauksia on tullut muiltakin, jotka kokevat samoin. Minua viestisi kosketti tosi syvältä, tilanne minun tuntemallani miehellä voisi olla jotakin tuon kaltaista, se jotekin myös selittäisi epämääräisyydet ja suuret ristiriidat hänen osaltaan.
Mutta mistä en pidä, on se, ettei hän hyvin useista pyynnöistäni huolimatta ole yrittänyt selittää asioitaan minulle irl, ovat ne IHAN mitä tahansa. Toiselle täytyy antaa mahdollisuus yrittää ymmärtää!! Tämä seikka on minua loukannut kaikkein eniten, ettei hän ole edes yrittänyt, puhumattomuus on mulle myrkkyä. Puhumattomuutta on elämässäni ollut liikaa, minun on hyvin vaikea sietää sitä.
Eli jos olet kaipaamani mieshenkilö, siirry postaamaan mulle työosoitteeseeni, tiedät syyn ;). Ja nyt kaikki muut uteliaat luulevat tietävänsä syyn :o!!
luopua itselle tärkeistä asioista suhteessakaan. Sellainen suhde ei taitaisi kestää pitkään. Yksi nauttii puutarhanhoidosta, toinen työstä, kolmas jostain muusta.
Varmaankaan ei ole mahdotonta sovittaa toista ihmistä omaan elämään niin, että molemmilla on hyvä olla. Kyse on kuitenkin pienistä asioista, kuten pidetään sovitut asiat ja ilmoitetellaan itsestä ja vaihdetaan ajatuksia, vaikka etäisyyttä olisikin. Yksinkertaisesti osoitetaan, että välitetään toisesta. Nykypäivänä sähköiset viestimet toimivat hyvin ja monista paikoista.
Harva nainen tahtoo itselleen "sylikoiraa", niin mukavaa kun toisen sylissä onkin olla, paremmin toimii varmaankin suhde miehen kanssa, joka nauttii siitä mitä tekee. Nykypäivänä harvempi edes tarvitsee elättäjääkään, kun useimmat ovat työelämässä itsekin.
Voi olla, että kolmen vuoden kuluttua sinua tai häntä ei enää ole olemassa, miksi siis luopua mahdollisuudesta rakastaa toista ihmistä ja saada vastarakkautta. Elämässä on ja tulee olemaan vaikeuksia, ne ovat kuitenkin voitettavissa, jos molemmat niin tahtovat.
Tällaisin miettein iloa sinun, ja muidenkin päivään.
Minulla on kaikki hyvin. Rakkautta en kaipaa - en usko sillä olevan mitään vaikutusta hyvinvointiini, pärjään hyvin näinkin. Yritin vain selvittää tilannettani hänelle, minusta tuntuu, ettei hän ymmärrä. Sillä, mitä itse tunnen tällä hetkellä, ei ole mitään vaikutusta tuleviin tekoihini, jatkan elämääni näin, enkä todellakaan palaa asiaan irl. Jos en ole olemassa kolmen vuoden kuluttua - so what, eipähän sureta, jos häntä ei ole, tulee kai paha mieli, mutta en kadu, olenpahan ainakin elänyt arvojeni mukaan. Olenpa saanut kerran elämässäni kokea, millaista on rakastuminen. En tarvitse enempää, tyydyn tähän. Kiitos kommenteista.
niitä arvoja, joita pitää oikeana, ja on vaikeata toimia omien arvojensa vastaisesti. Toinen asettaa ihmissuhteet etusijalle elämässä, toinen taas jonkun toisen asian. Ei kai voida sanoa kuka toimii oikeimmin, kun jokaisen on elettävä se oma elämänsä. Ratkaisuja ei pidä tehdä eikä elämää elää toisen puolesta. Jokainen valitsee tiensä, osoittautuuko valinnat oikeiksi, aika näyttää. Oleellista on kai, että itse uskoo toimivansa oikein.
Asioista keskusteleminen voi tuntua ahdistavalta, se voi herättää monenlaisia tunteita, pelottaakin. Usein se on kuitenkin puhdistava kokemus, jolloin kummankin asianosaisen näkökulmat avautuvat toiselle paremmin. Toisille asioiden sanominen ääneen on vaan helpompaa, ihmiset tulevat erilaisista keskustelukulttuureista, esim. tunnepuolen asioista keskusteleminen opitaan jo lapsuudessa. Haluaako asioista keskustella Irl , ehkä sekin on arvomaailman kysymys, riippunee kai kunkin katsantokannasta. Valintakysymys se on kuitenkin.
Rehellinen hänelle ja kerrot tuon face to face. Mikäli olet nuori ei tuo pitkä aika ole odottaa ? Mutta ilm. olet varattu ja od. lasten kasvavan ?
No kerroppa meille mikä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa, että itse et pysty asiaan mitenkään vaikuttamaan. Me lukijat voitais ymmärtää. Tuolla tavalla sanottuna tuo kuulostaa, anteeksi vaan, 100 prosenttiselta tekosyyltä.
osaa tuon syyni arvioida. Väitänpä, että täällä viestittelevistä suurin osa toimii hyvin heikoilla perusteilla omien ratkaisujensa suhteen - niihin verraten omani on erittäin pätevä, ellei suorastaan ainutlaatuinen... Itse asiassa tuossa tajusin, että hittojakos minä olen kellekään velvollinen selvittämään yhtään mitään, kunhan itse ratkaisuni perusteet oivallan. Pidä vaan tekosyynä, niin saat olla oikeassa. Saat myös anteeksi.
Huomioni tästä on: Väitänpä, että kirjoittelusi tarkoitus on parantaa omaa mieltäsi ja oikeuttaa pelkuruutta, väärää käyttäytymistäsi tai muuta sellaista joka tekee sinusta huonon/epäonnistuneen ihmisenä. Eli kyseessä on selvä tekosyy eikä oikeasti mahdoton asia. Voisit siis olla kirjoittelematta niin kuin kohdistaisit sen jolle kulle suureksi selitykseksi. Koska se on itsellesi selittelyä tekosyiden kautta. Kiitos.
Jos olisit "hän", minä ainakin sanoisin sinulle: Sinun ei olisi tarvinnut luvata tai selittää minulle yhtään mitään. Jos ja kun sinä et syystä tai toisesta halunnut minua osaksi elämääsi - edes ystävänä - niin kieltävä vastaus olisi riittänyt mainiosti. En ole niin tyhmä, etteikö "ei" olisi mennyt perille. Mutta kun kunnon vastausta ei tullut suuntaan eikä toiseen, niin siitä ei jää kuin hämmentynyt olo. On sitä paitsi erittäin vaikea päästä yli, kun pientä toivonkipinää pidetään toisen taholta (tahallaan?) yllä.
Tämä sinun juttusi vaikuttaa hiukan erilaiselta kuin minun tilanteeni, ap, sillä käsittääkseni olet edes yrittänyt selittää toiselle miten asia on...? Mutta kovasti kuitenkin puhut siitä, mikä SINULLE riittää elämässä ja mikä on SINULLE parasta. Asetu hetkeksi sen toisen saappaisiin ja mieti, miltä tuntuu jos on ihastunut/rakastunut ja luulee saaneensa jonkinlaista vastakaikua, mutta ei voi olla varma yhtään mistään. Se on tietynlaista kidutusta ja, mikä pahinta, osoittaa täydellistä kunnioituksen puutetta toisen ihmisen tunteita kohtaan.
Minua hämmästyttää miten monet ihmiset ovat olevinaan ihastuneita, mutta eivät kuitenkaan kohtele ihastuksensa kohteita ollenkaan ihmisen arvoisina.
sinulle kieltävä vastaus. Unohda koko juttu.
Sinulle! :)
Juuri noin voisin itsekin eräälle kirjoittaa!
ja muut kommenttisi muille kirjoittajille, täytyy sanoa ettet kovinkaan fiksulta vaikuta. Ihan suoraan sanottuna itsekkäältä ja typerältä. Ei hän kyllä sinussa mitään menetä.. Siis hän jolle kirjoituksesi on osoitettu.
sanottuna vaikutat kesken kasvuiselta.
hyvä, että kävi näin. Lopulta ja kerralla. Kiitos luotettavasta ja onnistuneesta arviosta. Toivon sinulle kypsempää seuraa näiltä sivuilta, parempaa onnea ensi kerralla! MInä olen harvinaisen epäkypsä, keskenkasvuinen ja itsekeskeinen toivoessani vain parasta niille lähimmäisille, jotka ovat elämässäni pakostakin etusijalla.
No koskikos tuo aloitus minua? Eipä tainnut koskea.. Enkä minä ole edes kertonut mitään tässä omasta tilanteestani joten aika omituinen tuo sun kommenttis. Taidat olla joku näiden sivujen suukuluttaja kun noin luulet ilman et tiedät mitään toisesta.
todensit edelliset arviot.
Onkohan niille oikeasti parasta, että niillä on tollanen pettäjä(?)-petollinen elämässään :) Kellekkään itseään kunnioittavalle ihmiselle ei todellakaan ole.
ukkomies luulee itsestään hieman liikoja. Salli muiden nauraa!!!! Sun kohtees on varmaan tyytyväinen jos häivyt v.ttuun sen elämästä.
Kertoisitko mikä tuo mystinen kolme vuotta tarkoittaa?
Ja jos voisit laittaa minne päin Suomea tapahtumasi kuuluu?
Kiitos sanoistasi. Enkä mä ihmettele mitään; tiedän erittäin hyvin missä mennään.
Elämäntilanteemme on erilaiset, sun pitää olla paikallaan, ja mä taas haluan mennä kun oon joutunut niin kauan olemaan ahtaalla.
Kaikki on hyvin näin. Kunnioitan sitä, että joku ylipäätään kunnioittaa arvomaailmaansa, se on nykyään niin harvinaista. Viettimaailman kutsuihin on paljon helpompi langeta. Pistä parastasi omalla suunnalla, mä omallani.
n-> m
??
Aloittaja oli nainen ja vastasit miehelle?
Okei. Onhan se niin, ettei tunteilleen voi mitään blaablaa, mutta minua ottaa päähän varatut ihmiset, jotka näppäilevät sinkkujen tunteilla. Ensin otetaan energiat omalta puolisolta/kaverilta ja jos ei saada positiivista tunnetta, mennään muualle, ihastutaan ja rakastutaan ja sitten sanotaan voi voi, en mä nyt voi, kun mulla on tää puoliso ja sitten jätetään tämä yksi edes ilman selityksiä. Toi on vaan vastuun pakenemista ja toisten tunteiden hyväksikäyttöä. Kyllä ihminen pystyy omilleen tunteilleen jotakin tehdä.
HA ....HA......sitä saa.... mitä tilaa.....
Kunnioituksen puutetta omaa puolisoa kohtaan. Mua säälittää nää varattujen puolisot joiden selän takana tapahtuu. Olisi niin noloa olla siinä paikalla. Onneksi en ole. On suhde niin heikolla pohjalla kun voi olla. Siis miten tollasta voi itselleen keitellä? Yksi vinkki joltain ja ei oo rakkaudesta enää mitää tietoa. Pettäjä lentää pihalle kun suurin mahdollinen nolaus paljastuu. Eikä noi asiat vanhene ja menetä merkitystä. Mitä ihmiset ajattelee??? Miten rehellisyys on niin vaikeaa??
Minä olen itse parisuhteessa elävä, ja olen kokenut pettämistä puolisoni taholta. En potkinut häntä pihalle, vaan olen yrittänyt vain ymmärtää hänen toimintaansa ja miksi hän teki niin. Hänen toimintatapansa vei minulta luottamuksen myötä myös uskon parisuhteeseen ja siihen että kaksi ihmistä voisi koskaan elää harmonista, onnellista elämää yhdessä.
Elämme elämäämme, mutta en todellakaan yritä suojella häntä tekonsa vuoksi. Ei ole minun häpeä, että hän kävi vieraissa. Se on hänen häpeä. Minä en käynyt. Eli minulle ei ole häpeäksi kertoa, että puoliso on pettänyt minua. Tiedän, että parhaani olen yrittänyt silloin kun on ollut vaikeaa -todella. Olen ollut kaiken henkisen sietokyvyn rajoilla -ja selvisin. Se ei oikeuta häntä kaksoiselämään.
Ja sitä saa mitä tilaa. Eletään sitten näin, vailla yhteyttä ja kumppanuutta. Silloinen suhde ei vetänytkään vertoja tälle nykyiselle. Tarkoitan sitä, että kakkonen olisi halunnut enemmän -jopa liittoa, mutta puolisoni ei. Hän oli kyllä rehellinen ja on katunut ja syvästi anteeksi pyytänyt tekoaan. Tietenkin ymmärrän, mutta luottoa anteeksi antaminen ei tuo takaisin -ainakaan minulle.
Oot roikkuja? Onko sulla itsearvoa? Ilmeisesti ei. Mun kokemuksen mukaan näitä katsotaan säälittävästi, säälitään ja jopa nauretaan selän takana. Siinä olisi kiva olla. Ainoankaan parin en ole pettämisen jälkeen nähnyt yhdessä pysyvän. Paitsi yhden missä mies oli rampa. Ei uskonut sitten toista löytävänsä ja oli takertunut.
Ei se aina niinpäin ole, että pettäjä potkitaan pihalle. Hän saattaa lähteä myös itse, eikä välttämättä sen kakkosen mukaan, vaan huomaa liittonsa toivottomuuden ja lähtee. En tällä mitenkään pettäjää puolusta, mutta tuntuu vain yleinen käsitys olevan, että pettäjä olisi aina se joka haluaisi takaisin liittoonsa ja petetty puoliso se joka joko ottaa takaisin tai jättää.
Kuten sanoin, hän petti, en minä! Hänen on häpeä, ei minun. Olen tehnyt parhaani aikoinani. Ja riittää, että minä tiedän, miten asiat ovat. Minun ei tarvitse todistella ympäristölle yhtään mitään. Ei vain tarvitse. Koska minua ei kiinnosta, mitä he ajattelevat. Täytyy vähän tarkentaa, että en suinkaan ole ensimmäisenä kertomassa kokemaani tuskaa, ainostaan voin jakaa kokemukseni jonkun kanssa, jos puheeksi tulee!! Ja vielä se, että naurakoot, ketä naurattaa, sääliköön, kuka haluaa sääliä. Minun ei tarvitse olla sellaisten kanssa missään tekemisissä. Saan valita seurani vapaasti. Anteeksi nyt vain, mutta et kyllä taida tietää, mitä kirjoitat, mistä puhut.
Enkä ole roikkuja. :D
roikkuja on se toinen, joka anta kulman takana...... .ut.a!
miksi olet siinä, jos toinen pettää ja hänen sydämensä on jossain mualla..
Minä en eroa toisen tekemien asioiden vuoksi. Ero on niin suuri prosessi, että hän voi itse tehdä asian eteen jotain halutessaan. Minä en kahlitse häntä tähän suhteeseen -tässä saa olla / lähteä vapaaehtoisesti. Ja aikuisten ihmisten on ihan hyvä miettiä asioitaan myös muiden osapuolten kannalta, eikä vain omien pettyneiden tunteiden tai viettinsä kautta. Tuossa sivusuhteessa oli kuitenkin kysymys ehkä suurelta osin siitä, että hän oli niin imarreltu saamastaan huomiosta.
Vai oliko kyse siitä, että sulta ei saanut tarpeeksi. Seksi huonoa, henkiset asiat huonoa. Ehkä olet kylmä, nalkuttaja, välinpitämätön, pihtaat, et huomioi toisten tarpeita... lista jatkuu loputtomiin. Jostain noistahan kyse on ollut jos sua on petetty eikä kunnioitettu ja rakastettu uskollisesti niin kuin hyvässä suhteessa. Noista ne muutkin puhuvat. Olen kuullut ja siksi säälittää nää ihmiset. Eivät ole eronkaan jälkeen päässeet huonosta leimastaan eroon asiasta tietävien ihmisten joukossa. Ei voi kuin säälittää. Saisivat nää pettäjät miettiä kuinka häpäisevät toisia. Jos voi häpäistä oletetusti rakkaimman ihmisen noin, niin täytyy olla aika itsekäs ihminen. Ja sitäkö vielä yritetään puolustella epäitsekkyydellä? Ei mene jakeluun.
Niin, kaikkeen voi etsiä selitystä haluamallasi tavalla. Tuo on juuri tuota; ihmiset ajattelevat asioista tuolla tavoin enkä aio alkaa selitellä, miksi näin on mahdollisesti tapahtunut. Varmasti asiat eivät ole olleet silloin parhaalla mahdollisella tavalla, mutta se ei kuitenkaan mielestäni oikeuta toista osapuolta tekemään jotain varsin perustavanlaatuista erhettä.
Ja haluan vielä sanoa, että olemmme sattuneesta huolimatta jokseenkin tasapainoisia ja hyvin toistemme kanssa toimeentuleva pariskunta. Asia ei ole mielessäni aina, mutta joku asia on tapahtuneen myötä muuttunut elämässämme. Surullista, mutta täysin totta. Vastasin tähän viestiin, sillä "no niimpä" nimimerkillä esiintynyt kirjoittaja oli varsin ristiriitainen.
Olen sitä mieltä, että jokainen vastaa täällä omasta toiminnastaan ja tunteistaan sekä erityisesti teoista. Tunteita tulee, ihastutaan ja jopa rakastutaan vaikka olisikin parisuhteessa. Puhuminen ja toisen osapuolen huomioiminen tämän kaltaisissa saattaisi auttaa pahimmilta järkytyksiltä. :).
Epäitsekäs voi olla monella tapaa, se ei tarkoita sitä, että vetäisi elämänsä marttyyrina ja loukattuna ihmisenä ja kantaen sankarin kruunua koska on suostunut pitämän tai jäämään pettäjän rinnalle.
"ja hänen sydämensä on jossain mualla"
tunteet! vain hetkeksi...
vaimo hänen sydämensä !
tunteet, joskus lutkan housussa