Tuotiin toukokuussa ruotsalaisvalmisteinen laatuvene eteläiseltä Itämereltä Suomeen. Tuuli puhalsi parhaimmillaan myrskylukemissa ja oli enimmäkseen vastaista mutta alkumatkasta saatiin myös kovaa myötäistä. Kelin olessa kovimmillaan kävi mielessä myös tällä foorumilla talven aikana käydyt väittelyt uppotukeista ja silitysraudoista. Ei meinaan harmittanut pahemmin, että alla oli vähän raskaampi vene, joka on suunniteltu Pohjanmeren olosuhteisiin. Päällimmäisenä erona aikaisemmin purjehtimiini veneisiin oli pehmeä ja lähes täysin kuiva kryssi myös terävässä aallokossa. Vene kestää myös hyvin tuulta ja peräsin pitää todella hyvin, joten reivauskynnys tulee vastaan jossain 10 m/s kohdalla. Tästäkin oli käytännössä hyötyä, kun ei tarvitse ihan heti alkaa esim. yöllä reivaamaan tuulen yltyessä. Jouduttiin myös puskemaan sumussa koneella kovaan vastaiseen, jolloin meno oli pehmeää, kuivaa ja koneteho riitti. Hyvien kryssiominaisuuksien vastapainona isossa myötäisessä aallokossa pinnassa oli melkoisesti painetta ja sitä sai vääntää ihan tosissaan, joten tässä suhteessa moderni vene olisi todennäköisesti pärjännyt paremmin. Kokonaisuutena veneestä jäi kuitenkin erittäin positiivinen ja turvallinen kuva.
Uppotukilla kelissä
DolphinD
3478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no mikä tuo laatuveneen merkki ja malli sitten oli - Albin Vega?
...heh, olisit laittanut nimimerkiksi "Melges24" vaan.. ;D
Itselläni aivan identtisiä kokemuksia vanhoista klassikoista. Kun keli pahenee niin pidot paranee... Pyöreät sopusuhtaiset runkomuodot yhditettynä pomminvahvaan rakenteeseen on jotain sellaista mitä ei voi tietää jos sitä ei ole kokenut.
Harmi vaan, että nuo klassikot alkavat olemaan jo kortilla, kun niitä ei kukaan enää valmista. Ja jokainen jolla sellainen on pitää omastaan kiinni kynsin hampain. Ja se nostaa ikävä kyllä klassikoiden hintoja, sillä pohjoismaiden venearsenaali alkaa olla loppun kaluttu. Kukapa haluaa auringon polttamia ja hiekan ja suolaveden syövyttämiä Välimeren veneitä? Näitä klassikoista ei aina saa edes rahalla, kun niitä ei ole yksinkertiasesti ole myynnissä.
Itse olen tyytynyt 7-8 somun avotuulivauhtiin, mutta sitten kryssaaminen, aahh kryssaaminen, se on todella nautinnollista kun uljaskeulainen, kauniin sprongin omaava vene nousee melkein tuulensilmään ja terävällä keullallaan puhkoo pehmeästi vasta-aallokkoa....
Se minkä häviää moderneihin silitysrautoihin verrattuna on perähytit ja ja jonkin verran avotuulinopeutta.
Itse en oikein edes tunnista tuota kertomaasi peräsinpainetta ja kiemurtelutaipumusta. Suuntavakavuus on kuitenkin erinomainen skegistä johtuen, kääntyy siiis kankeammin satamissa, joten satama manöövereitä tulee hieman pohtia enne niiden suorittamista.