Minulla on ennestään kaksi lasta jotka syntyivät kauan harkittuna ja elimme avioliitossa. Liittomme kuitenkin päätyi eroon viime lokakuussa. Nyt tammikuun alussa "rakastuin ensi silmäyksellä" nykyiseen mieheeni.. Asiat etenivät TODELLA nopeasti ja kaikki tuntui kuin sadulta... Mies muuttikin jo maaliskuussa minun ja lasten luokse... Sitten alkoi tapahtua kaikkea kummaa tai siis niin ainakin luulen tai minusta tuntuu että tämä mies muuttui täysin ja aloin nähdä hänessä narsistisia piirteitä :O... Elämä kuitenkin on jatkunut "uomillaan" ja olen ajatellut että annan ns. virran viedä ja näyttää miten tässä käy.... Toukokuussa kuitenkin RASKAUSTESTIIN tuli yllätyksenä ja shokkina PLUSSA.... Miehellä ei ole ennestään lapsia ja hän haluaa pitää lapsen ehdottomasti... Itsekin alkujärkytyksen jälkeen löysin itsestäni äitiviettiä ja ajattelin että kai tämä tästä järjestyy kun lapsi kerta on ehkäisystä huolimatta päättänyt tulla elämäämme..... MUTTA nyt hetken asiaa miettineenä itselle on alkanut iskeä paniikki ja pelko.. Kaikki asiat miehen kanssa ei ole hyvin ja ollaan tunnettu vasta kovin vähän aikaa... Minulla on jo ennestään kaksi lasta, mitäs jos tästäkään ei tule loppuelämän liittoa joka on hyvin todennäköistä ottaen huomioon ilmassa olevat merkit... Sitten olen kolmen lapsen yh. ja vielä isiäkin on kaksi :/ AHDISTAA :(
Toisaalta mikä minä olen tekemään päätöksiä toisen elämästä??? Onko kenelläkään kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta????
Toisaalta mikä minä olen tekemään päätöksiä toisen elämästä??? Onko kenelläkään kokemuksia samantyyppisestä tilanteesta????
Vastaukset 3
Vanhimmat
jokaisella sisaruksellani on eri isä eikä se ole yhtään kehumisen aihe. Nuorempana se jostain kumman syystä hävetti ja nolotti, kun ainoastaan minulla ja kaksoissisarellani on yhteinen isä ja isoveljellä ja pikkusisaruksella erit. Isoveli tosin piti minun isääni omanaan ja pitää vieläkin, vaikka äitini ja isäni ovatkin eronneet. Pikkusiskon isä oli juoppo ja pahasti päästään sekaisin, itse olin 8 vuotias kun pikkusisko syntyi, ja jouduin jo silloin vaihtamaan vaippoja kun isäpuoli ei siihen kyennyt. Ja siitä vielä, ei todellakaan ollut isäainesta koskaan, sillä oli jo ennestään 3 lasta 3 eri naisen kanssa..Ja kyllä, koulukiusatuksi tuli, kun muilla kavereilla oli sisarukset samoista vanhemmista.
Ja kyllähän sitten ero tuli, kun pikkusisko oli 2 vuotias. Ja pikkusiskolla ei ole koskaan ollut isähahmoa, ja kärsii sen takia (tai pikemminkin isänsä poissaolosta, ja kun näkee isäänsä tämä on aivan alkoholin alainen), käy terapiassa ynnä muuta, koska ikävöi kovasti isäänsä, jota ei kiinnosta tavata tytärtään selvinpäin.
Vaikka äitini kasvattikin meidät sitten ilman isähahmoa, en häpeä äitiäni. Hän on maailman ihanin ihminen, ja vahvin myös, ottaen huomioon mitä kaikkea on joutunut sietämään..
Jokaisella on omat syynsä pitää tai olla pitämättä lasta. Oli päätöksesi mikä tahansa, ei siitä sinua todellakaan pidä tuomita.
KIITOS viestistä
Totta, itsekin saanut kokea tämän isäpuoli, äitipuoli, sisarpuoli, velipuoli systeemin.
Todellakaan ei kannata koskaan sanoa ei koskaan , eikä mitään suunnitella etukäteen, koska sitten kun mikään ei mene niinkuin suunnitteli, on pettymys sitäkin suurempi...
itselläni oli suuret suunnitelmat, että ensin häät sitten lapset, mutta nyt onkin niin että lapsi tulee ensin.
Mutta oikeastaan, ei minua haittaa ollenkaan. Kihloissa oltu kuitenkin jo reilu vuosi. ja yhdessä asuttu 1,5 vuotta.. Saa nähdä minne elämä on heittäny 10 vuoden päästä