Yhä useammin keskustelu lihavuudesta on siirtynyt nurinkurisesti muotoon: "miten yhteiskunta voi sopeutua lihavuuteen". Keskustelu on usein siis tasolla, jossa pohditaan, kuinka lihavuus saataisiin hyväksytymmäksi yhteiskunnassa. Kuinka lihavien syrhintä saataisiin loppumaan jne.
On aika palata juurille. Lihavuus ei toki ole maamme suurin ongelma, eikä lihavien alistaminen ole luonnollisesti hyväksyttävää. Mutta lihavuus on ongelma ja se on ongelma, jolle oikeasti voidaan tehdä jotain. Tosiasioiden keirtäminen on lopetettava ja keskustelu on saatettava sille tasolle, jossa ihmiset ovat. Esimerkiksi juuri lihavien syrjintä sosiaalisissa tilanteissa ei tietenkään ole reilua, mutta se on osa ihmistä. Heikompien sortamisesta ei tulla koskaan pääsemään eroon ja siksi liiallinen keskittyminen näinde "oireiden" hoitoon on lopetettava ja uskallettava mennä takaisin taudin perusongelmiin. On aika hyväksyä, että lihavuus on ongelma.
Onko se todella ongelma sittenkään, joku kysyy. Lihavuuden hyvä ja huonoja puolia voidaan luetella.
Huonoja puolia ovat esim. väistämättömät terveysongelmat, sekä sosiaaliset ongelmat. Nämä eivät muutu hyssyttelemällä mihinkään. Ne eivät muutu, vaikka miten pyrittäisiin muuttamaan yhteiskunnan asenteita. Diabetes nyt vaan sattuu vahvasti yhteen lihavuuden kanssa, näin esimerkkinä. Oman lapsen kanssa leikkiminen, vaikkapa pallon potkiminen, ovat vain yksinkertaisesti vaikeampaa, tai mahdotonta lihavalle.
Lihavuus vaikeuttaa lähes kaikkia normaaliin elämiseen liittyviä asioita tavalla, tai toisella.
Hyviä puolia varmasti voi myös keksiä, mutta varsin väkinäiseksi se menee. Paras tapa ajatella asiaa on sittenkin se, kuinka moni haluaisi olla lihava/laiha, jos voisi valita. Harva valitsee lihavana olon. Tämä on riittävä peruste jo sille, että lihavuus on ongelma, joten lopetetaan hyssyttely ja keskitytään siihen, mitä sille voidaan tehdä.
Tämän koko yllä olevan tekstin tarkoitus on potkia edes muutama lihava taas ylös. Teksti voi olla loukkava jollekin, mutta nyt on juuri sinun aika herätä ja lopettaa selittely. Lihavuus on aina juuri sinun itsesi päätös lopulta. Tee siis asialle jotain ITSE.
Ilman liikuntaa on vaikea kuvitella monenkaan pysyvän laihana. Likunta itsessään kuluttaa, mutta myös lisää perusaineenvaihdunnan kulutusta. Se myös jopa vähentää ruokahalua tietyissä mitoissa hormonitoiminnan takia. Liikunta on a ja o. Muutama perusasia:
-älä aloita liian lujaa. Se vie motivaation
-kaverillesi kiva laji ei aina sovi sinulle. Etsi oma lajisi.
-Opettele nauttimaan liikunnasta, mutta myös pakottamaan itsesi, kun on huono päivä. Sopiva balanssi on tärkeää tässä.
-Seura on tärkeää. Seura kannustaa, tekee liikkumisen hauskemmaksi, mutta myös pakottaa sopivasti. Kaverin kanssa sovitut lenkit pitää paljon helpommin.
Ja nyt se tärkein: Älä lähde huomenna. VAAN LÄHDE TÄNÄÄN!!! Tee muutaman kilometrin kävelylenkki. Tee se tänään. Eikä selityksiä. Onnea matkaan!
On aika palata juurille. Lihavuus ei toki ole maamme suurin ongelma, eikä lihavien alistaminen ole luonnollisesti hyväksyttävää. Mutta lihavuus on ongelma ja se on ongelma, jolle oikeasti voidaan tehdä jotain. Tosiasioiden keirtäminen on lopetettava ja keskustelu on saatettava sille tasolle, jossa ihmiset ovat. Esimerkiksi juuri lihavien syrjintä sosiaalisissa tilanteissa ei tietenkään ole reilua, mutta se on osa ihmistä. Heikompien sortamisesta ei tulla koskaan pääsemään eroon ja siksi liiallinen keskittyminen näinde "oireiden" hoitoon on lopetettava ja uskallettava mennä takaisin taudin perusongelmiin. On aika hyväksyä, että lihavuus on ongelma.
Onko se todella ongelma sittenkään, joku kysyy. Lihavuuden hyvä ja huonoja puolia voidaan luetella.
Huonoja puolia ovat esim. väistämättömät terveysongelmat, sekä sosiaaliset ongelmat. Nämä eivät muutu hyssyttelemällä mihinkään. Ne eivät muutu, vaikka miten pyrittäisiin muuttamaan yhteiskunnan asenteita. Diabetes nyt vaan sattuu vahvasti yhteen lihavuuden kanssa, näin esimerkkinä. Oman lapsen kanssa leikkiminen, vaikkapa pallon potkiminen, ovat vain yksinkertaisesti vaikeampaa, tai mahdotonta lihavalle.
Lihavuus vaikeuttaa lähes kaikkia normaaliin elämiseen liittyviä asioita tavalla, tai toisella.
Hyviä puolia varmasti voi myös keksiä, mutta varsin väkinäiseksi se menee. Paras tapa ajatella asiaa on sittenkin se, kuinka moni haluaisi olla lihava/laiha, jos voisi valita. Harva valitsee lihavana olon. Tämä on riittävä peruste jo sille, että lihavuus on ongelma, joten lopetetaan hyssyttely ja keskitytään siihen, mitä sille voidaan tehdä.
Tämän koko yllä olevan tekstin tarkoitus on potkia edes muutama lihava taas ylös. Teksti voi olla loukkava jollekin, mutta nyt on juuri sinun aika herätä ja lopettaa selittely. Lihavuus on aina juuri sinun itsesi päätös lopulta. Tee siis asialle jotain ITSE.
Ilman liikuntaa on vaikea kuvitella monenkaan pysyvän laihana. Likunta itsessään kuluttaa, mutta myös lisää perusaineenvaihdunnan kulutusta. Se myös jopa vähentää ruokahalua tietyissä mitoissa hormonitoiminnan takia. Liikunta on a ja o. Muutama perusasia:
-älä aloita liian lujaa. Se vie motivaation
-kaverillesi kiva laji ei aina sovi sinulle. Etsi oma lajisi.
-Opettele nauttimaan liikunnasta, mutta myös pakottamaan itsesi, kun on huono päivä. Sopiva balanssi on tärkeää tässä.
-Seura on tärkeää. Seura kannustaa, tekee liikkumisen hauskemmaksi, mutta myös pakottaa sopivasti. Kaverin kanssa sovitut lenkit pitää paljon helpommin.
Ja nyt se tärkein: Älä lähde huomenna. VAAN LÄHDE TÄNÄÄN!!! Tee muutaman kilometrin kävelylenkki. Tee se tänään. Eikä selityksiä. Onnea matkaan!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa mitäänsanomaton kirjoitus jossa ei ollut mitään uutta tietoa vaan viljelit stereotypioita ja itsestäänselvyyksiä.
Olipas mitäänsanomaton, mutta vaativa idiootti vastaamassa. Mitä sinun vastauksesi antoi kenellekään? Ei mitään. Ja näköjään joidenkin mielestä pitäisi ola aina jotain uutta tieteellistä näyttöä, jotta olisi riittävän ansioitunut aloittamaan keskustelun suomi24:lla.
Fakta on kuitenkin se, että lihavuuden suhteen yleinen keskustelu on liiaksi mielestäni mennyt taas hyssyttelyn pariin. Onko hyssyttelystä ollut kenellekään hyötyä?
Ei, vaan nyt on aika sopivasti provosoiden hieman potkia takapuoleen, mutta samalla kannustaa. Sopivassa suhteessa. Jos edes yksi ottaa onkeensa tästä, on aivan sama, mitä te muut 99 % ajattelette. Se yksi on tässä se voittaja.
Olet kyllä pohjimmiltasi ihan oikeassa. Sairaalloisen lihavan yksilön on kuitenkin vaikeaa saada itseään liikkeelle, kun lihavuutta on jatkunut pitkään ja motivaatio on hukassa. Lihavuus tekee väsyneeksi ja haluttomaksi, eikä liikkuminen innosta. Olisi todella mahtava juttu, jos sairaalloiseen lihavuuteen alettaisiin suhtautui kuin mihin tahansa vakavaan sairauteen, joihin järjestetään Kelan maksamaa kuntoutusta. Esim. parin viikon pituinen ohjattu liikunnallinen kuntoutus ravitsemusterapioineen jossakin kuntoutuskeskuksessa potkisi paljon paremmin alkuun kuin joku kannustuspuhe.