Olen 36 vuotias ja kaksi iso kokoista lasta synnyttänyt.
Nuorin heistä nyt kohta 13.
Repesin ekassa synnytyksessä tosi pahasti. Toinen oli jo helpompi.
Tein lantionpohjaa vahvistavia jumppaamisia, mutta mistään ei ollut hyötyä.
Lääkärini sanoi, että sitten kun lapsiluku on täynnä, niin tehdään virtsarakkoa kohottava leikkaus.
No olen eronnut ja haaveissa olisi vielä tehdä se iltatähtönen, joten en vielä lähde tuohon operaatioon.
Olen vastikään aloittanut uuden suhteen. Ja mies on kolmen lapsen isä, mutta ihmetteli miksi minulla on kuukautis suoja vaikka menkkoja ei ole..
Nolostuin. Vastasin jotain, että ovat niin epäsäännölliset et pidän varalta..
Yhdynnässä on tapahtunut että jotain tullut kiihottuessani patjalle..virtsaa se ei ole tai en tiedä. Jostain olen lukenut, että nainen voi voimakkaasti kiihottuessaan saattaa saada jonkinmoisen "ejakulaation".
Että näitä noloja tilanteita on riittänyt tässä suhteessa. Ja nyt en halua seksiä ollenkaan ja muutenkin riisuudun niin, ettei näe, onko minulla side vai ei.
Siis jos nauran, yskin tai aivastan niin varmasti lirahtaa ja kunnolla housuun.
Aikasemmissa suhteissa on näin käynyt myös, mutta jotenkin ne miehet eivät ole kyselleet ihmeempiä. En oikein edes muista miten asia on hoidettu. Viimesin suhde kesti liki 6 vuotta.
Ajattelen, että mies pitää jotenkin pilalle menneenä, jos kerron että mummojen jutuista kärsin.
Ja muutenkin sitä on pitkän suhteen jälkeen hieman varovainen, että kelpaakohan sitä enään.
Mitä tehdä? Seksiä en uskalla edes yrittää enään, hävettää se jälkipyykki sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta miten kertoa ja onko ylipäätään ketään muuta näin nuorta jolla jo tallaset vaivat?
Nuorin heistä nyt kohta 13.
Repesin ekassa synnytyksessä tosi pahasti. Toinen oli jo helpompi.
Tein lantionpohjaa vahvistavia jumppaamisia, mutta mistään ei ollut hyötyä.
Lääkärini sanoi, että sitten kun lapsiluku on täynnä, niin tehdään virtsarakkoa kohottava leikkaus.
No olen eronnut ja haaveissa olisi vielä tehdä se iltatähtönen, joten en vielä lähde tuohon operaatioon.
Olen vastikään aloittanut uuden suhteen. Ja mies on kolmen lapsen isä, mutta ihmetteli miksi minulla on kuukautis suoja vaikka menkkoja ei ole..
Nolostuin. Vastasin jotain, että ovat niin epäsäännölliset et pidän varalta..
Yhdynnässä on tapahtunut että jotain tullut kiihottuessani patjalle..virtsaa se ei ole tai en tiedä. Jostain olen lukenut, että nainen voi voimakkaasti kiihottuessaan saattaa saada jonkinmoisen "ejakulaation".
Että näitä noloja tilanteita on riittänyt tässä suhteessa. Ja nyt en halua seksiä ollenkaan ja muutenkin riisuudun niin, ettei näe, onko minulla side vai ei.
Siis jos nauran, yskin tai aivastan niin varmasti lirahtaa ja kunnolla housuun.
Aikasemmissa suhteissa on näin käynyt myös, mutta jotenkin ne miehet eivät ole kyselleet ihmeempiä. En oikein edes muista miten asia on hoidettu. Viimesin suhde kesti liki 6 vuotta.
Ajattelen, että mies pitää jotenkin pilalle menneenä, jos kerron että mummojen jutuista kärsin.
Ja muutenkin sitä on pitkän suhteen jälkeen hieman varovainen, että kelpaakohan sitä enään.
Mitä tehdä? Seksiä en uskalla edes yrittää enään, hävettää se jälkipyykki sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta miten kertoa ja onko ylipäätään ketään muuta näin nuorta jolla jo tallaset vaivat?
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi sinua.
Sinulla EI OLE mitään hävettävää!! Taidat kiihottua hyvin seksin aikana. Sehän on hyvä juttu ja miehen tulisi olla varsin ylpeä itsestään, kun näin tapahtuu. Älä häpeile lammikkoa lakanalla, sano miehellesi suoraan, että kiihotut niin voimakkaasti, että paikat märkänä.
Virtsankarkailu ei ole "mummojen juttuja".
Kirjoitit synnyttäneesi isokokoiset lapset. Isot lapset ja taipumus kudoslöysyyteen. Siinä se on.
Lantionpohjan jumppaa täytyy jaksaa tehdä säännöllisesti ja pitkään, pitkään, pitkään. Nähtävästi se ei paranna virtsankarkailua sinun tapauksessasi, mutta se saattaa helpottaa sitä. Myös kohotusleikkauksen jälkeen sinun olisi hyvä jumpata niitä. Netistä löytyy hyviä ohjeita. Jumppaa viisi kertaa viikossa ja pidä kaksi vapaapäivää (kun lihakset ovat selvästi paremmat, voi jumppaa vähentää kolmeen kertaan). Aluksi siihen on keskityttävä, jotta löydät varmasti oikeat lihakset. Ajan kanssa homma hoituu lähes itsestään.
Minä olen jumpannut lihaksiani säännöllisesti 1,5 vuotta. Minulla on II asteen rectocele ja leikkaukseen menen syksyllä, olen 40 ja lapsia on useampia, mutta he ovat kaikki olleet normi kokoisia.
Suosittelen sinulle rohkeasti asiasta puhumista, vaikka se sinulle vaikeaa onkin. Normaali järjellä varustettu mies ihan varmasti ymmärtää. On helpompi luoda kunnollinen suhde, kun kertoo asiat niinkuin ne on. Ymmärrän, että se on kiusallista ja vaikeaa, niin se oli minullekin, vaikka olen saman miehen kanssa ollut jo 18 vuotta. On ikävä myöntää, että "paikat roikkuu". Mutta rehellisesti sanottuna, en voi sille mitään. Jumppaa jatkan ja parhaani yritän, mutta näin vaan on.
Rohkeutta ystäväni!