Niin, että onko kukaan onnistunut saamaan elämäänsä reilaan täydellisestä yksinäisyydestä kun ikä lähestyy kolmeakymmentä. Eli tilanteesta jossa puhelin soi ainoastaan lehtimyyjän toimesta ja suu avautuu ainoastaan kaupan kassalla sanoakseen kiitos. Tilanteessa jossa mies ei ole koskaan seurustellut, ei suudellut tai edes kävelly käsi kädessä. Onko tässä enää mahdollisuutta mihinkään parempaan vai pitäisikö suosiolla luovuttaa. Kaipaisin tarinoita varsinkin miehiltä koska naisille edes jonkinlaisen kumppanin löytäminen on huomattavasti helpompaa.
Menestystarinoita?
YksMies26v
19572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Opettele juomaan viinaa.. huonompaanhan se elämä tuon avulla menee.. mutta viinan avulla olen kokenut ensisuudelmani.. kokenut sen miltä tuntuu kävellä käsi kädessä naisen kanssa.. noh, siihen ne kokemukset sitten jääkin, yhden yön jutut ei edes kiinnosta ja selvinpäin olen taas oma säälittävä itseni. Jännä muuten, joitakin suudelmia olen päässyt vaihtamaan, mukavaahan se on. Kuitenkin tuo käsi kädessä käveleminen jäänyt parhaiten mieleen. Se on kyllä muisto joka vieläkin lämmittää mieltä vaikka siitä jo pari vuotta aikaa. Kertonee tuokin vain siitä kuinka säälittävä elämä on, jos tuollainen on ihanin muisto. Nyt kyllä ei enää mahdollisuuksia mihinkään olekaan. Olen vuoden sua vanhempi ja ei viina maita enää siinä määrin..
Suomi on paska maa.
:) :P
Löysin reilu vuosi sitten netin kautta itselleni varsin mukavan tyttöystävän.
En nyt sano, että elämäni täysin muuttui. Ei minulla varsinaisia kavereita ole edelleenkään. Tyttöystäväni kavereiden kanssa silloin tällöin vietetään aikaa.
Kännykkä kuitenkin soi muidenkin, kuin myyjien toimesta, kun tyttöystävä on kova viestittämään.
Reilu vuosi sitten elämä oli aika yksitoikkoista. Netissä tuli enimmäkseen oltua kaikki vapaa-ajat, tai nukuttua.
Viinakset ja alkoholi yleensäkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisille se sopii, mutta ainakaan minä en ole siintä mitään hyötyä naisten etsinnässä kokenut. Tulen vaan ujommaksi, kun juon alkoholia.
Eikä se auta, että kotona ryyppää. Pitää lähteä johonkin ulos ja ei se aina yksinäiselle, niin helppoa ole.
Niin ja se naisten hankinta netistä taasen vaatii pitkää pinnaa. Täytyy hankkia paljon nettituttavia, ei saa olla liian hyökkäävä, eikä liian epätoivoinen. Pitää pikkuhiljaa kehittää itseään ja tutustua ihmisiin.
Treffipalstat on minusta vähän vaikeita. Helpompi on tutustua ihmisiin vaikkapa tällaisen keskustelupalstan kautta, jossa on samankaltaisia ihmisiä.
Vaikka ulkonäön osuutta usein vähätellään, niin siihen kannattaa panostaa. Harrastaa vaikka edes kevyttä liikuntaa ja katsoo mitä syö, niin ja hommaa silloin tällöin uusia vaatteita. Se tekee myös henkisesti hyvää. Tosin ei ulkonäön merkitystä kannata myöskään yliarvioida. Mies voi olla vaikka karhunsyötti, mutta silti sillä voi olla tyttöystävä.
Ei kannata oottaa liian raskaasti, jos nolaa itsensä. Meressä on paljon kalaa (hyviäkin saaliita mahtuu viiteen miljoonaan paljon) ja pettymysten jälkeen uutta matoa koukkuun. Itse ainakin päätin, että muutan elämäni ja löydän rakkauden vaikka joutuisin tekemään itsestäni pellen. Se on halpa hinta ja hävittävää ei ole.
Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla ja nukkuva kissa on huono hiiren pyytäjä.
Joo... mulla on yksi miespuolinen ystävä: pitkä, normaalivartaloinen, paljon kehuttavia piirteitä, koulutautunut, hauska jne. MUTTA! On täysin lukossa yksinäisyyteensä, uskoo että hänessä on jotain perinpohjaisesti vikaa, rumaa ja huonoa, eikä voi saada naista. Se on ainoa asia, joka tekee hänestä suoraan sanottuna epäseksikkään. Ei niin rumaa olekaan ettei nainen rakastuisi, mikäli kehittää luonnettaan ja uskoo itseensä.
"Olen säälittävä" näkyy päällepäin ja kumoaa kaikki hyvät piirteet ihmisessä!
Niin varmasti naiset loppujen lopuksi pitävät tärkeänä että on hyvä tyyppi. Vaikka olisi rikas ja pitkä, niin silti jos nainen tuntee olonsa ulkopuoliseksi tämän miehen kanssa, niin suhteen sisältö on roskaa. Meillä estyneillä miehillä on varmasti onnellinen sisäinen maailma ja paljon annettavaa naisille.
Annas kun arvaan. Saa et ainakaan ole neitsyt...eli et voi samaistua.
Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset eivät usein osaa antaa toiselle mitään, koska heillä on niin paljon omia täyttämättömiä tarpeita.
Täällä kirjoittaa nainen samaa ikäluokkaa aloittajan kanssa. Olen koko ikäni ollut yksinäinen. Muutamia kavereita lapsuudessa, mutta nykyisin ei ole kuin yksi kaveri joka asuu toisella puolella Suomea. En ole koskaan seurustellut ja koen hankalana lähestyä muita ihmisiä koska olen ujo. Ei kaikille naisillekaan parin löytäminen ole helppoa. Lisäksi usein naisten ulkonäköä arvostellaan suurennuslasin kanssa eli jos olet ruma tai muuten persoonallisen näköinen et kelpaa seuraksi ja sinua pidetään toisarvoisena. Itse ole ihan ok näköinen jopa nätti, mutta en silti ole mikään täydellinen. Minulla on tummat ja runsaat ihokarvat jotka erottuvat ihoa vasten, joten siksikin häpeän itseäni. Naisella ei kuuluisi olla lähes yhtään ihokarvoja missään muualla kuin hiuksissa.
Kukaan ei puhunut huonosta itsetunnosta. Vain ja ainoastaan ominaisuudesta, joka ei viehätä suurta osaa naisista. Ei me kaikki ujot miehet eletä kädestä suuhun kuten koirat. Meillä on herkkyyttä, ymmärrystä ja älykkyyttä tuntea syvästi riemua ja tunteita, tunteita joita kaltaisesi pallinaama ei ikinä tule tuntemaan.
Varmaan puhun ennen kello 9 enemmän ihmisten kanssa kuin sinä puhut koko kuukautena. On meillä elämä, mutta ominaisuus, joka ei viehätä. Ehkä estynyt ei ollut oikea sana tai ehkä se oli mutta pointti oli että sinulla ei riittänyt ymmärrys tässäkään asiassa vaan rupesit provoamaan.
http://www.samueljscott.com/2008/11/22/men-are-angry-at-women/
Hmm... Voisiko olla niin, että joskus estyneisyys ihmissuhteissa aiheuttaa huonoa itsetuntoa? Tai ainakin ajatuksia, ettei riitä ja ole tarpeeksi hyvä. Ja tuo itsetuntokommentti oli ulkopuolisen (minun) näkemys siihen miltä tällainen ujo ja "estynyt" mies (ystäväni) vaikuttaa. Vaikutelma on syntynyt sitä kautta miten hän ilmaisee itseään, puhuu itsestään ja omasta arvokkuudestaan. Se vaikuttaa itsensä alentamiselta ja mollaamiselta. Ja se tyyli puhua itsestään painaa ihmistä itseään lyttyyn ja saa kääntymään sisäänpäin, ajattelemaan omia tarpeitaan ja pyytämään tukea ympäröiviltä ihmisiltä.
"Provokatiivinen" kommentti on ainoastaan yksioikoinen ja ajattelematon. Nimittäin joskus näin onkin, mutta toisaalta taas mikäli herkkyys ja ujous ei saata ihmistä tuskastumaan itseensä ympäristön reaktioiden vuoksi, voivat nämä ominaisuudet (herkkyys, ujous) tehdä ihmisestä sosiaalisesti älykkään, ymmärtäväisen ja empaattisen.
...Menikö metsään?
No niin, ei, minulla ei monessakaan asiassa riitä ymmärrys...
Ai hitsi ja tuo artikkeli osui jollain lailla oikeaan. Olen kuvitellut olevani ihminen, joka pyrkii näkemään toiset sellaisena kuin he haluavat itsensä nähtävän ja kunnioittaa heitä omana itsenään. Jossain määrin olen onnistunutkin. Mutta miesten kohdalla tilanne on hankalampi! Olen antanut pakit aivan ihanalle miehelle, jotka kuuluvat kategoriaan "nice guy" ja kuvittelen se olevan oikeutettua, koska minusta tuntuu etten ole tarpeeksi kiinnostunut. Kiinnostavuuden ja seksikkyyden välille voi tässä kohtaa vetää yhtäläisyysmerkit.
Anteeksi ensimmäiselle kirjoittajalle, että nyt meni ihan sivuraiteille tämä keskustelu :-/
analyysi. Jos olisin onnellisesti rakastunut, niin puhuisin vain hyviä asioita. Kun olen oppinut kovan kautta, niin maailmankuvani on vähän synkkä ja äärimmäinen.
Hieno analyysi, ei mulla ole paljon lisättävää.
Kun koko elämän aikana ei ole saanut minkäänlaista positiivista palautetta ympäristöstä. Ihmisen mieli on sellainen, että jostain sitä selitystä lähdetään hakemaan. On esimerkiksi tehty empiirisiä kokeita, jossa täysjärkiset ihmiset selittävät kokeessa luotuja, käsittämöttämiä tilanteita esim. yliluonnollisilla asioilla. Jos on ollut koko elämän yksinäinen ja muutenkaan naiset koskaan osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta niin kyllä siinä aika helposti tulee siihen lopputulokseen, että omat ominaisuudet ei nyt vaan vastaa "kysyntää". Parastahan tässä koko jutussa on juuri tuo, että kyseinen ajattelu vahvistaa itse itseään, kun naiset eivät pidä siitä. On helppo jaella ohjeita "ei ole niin rumaa ihmistä" ja "usko itseesI", mutta noiden toteuttaminen onkin vähän vaikeampi juttu. Mistä pitäisi yht äkkiä kaivaa joku loistava itsetunto ja itsevarmuus, kun koko elämän on saanut vain paskaa niskaan ympäristöltä? Olen pumpannut salilla itselleni "ihannevartalon" ja ostanut laadukkaita vaatteita. Mikään tuollainen ei ole tuonut minulle lisää itsevarmuutta tippaakaan.
My 5 cents:
Itsetunto ja itsevarmuus ovat käsitteitä, jotka on hyvä tajuta konkreettisesti. Kannattaa hajottaa ihan palasiinkin: itsensä tunteminen eli tieto omasta itsestä, sekä varmuus itseä koskevasta tiedosta.
Kahden minuutin mutuanalyysi::
Jotenkin näin ne tuntuisivat kehittyvän ainakin minulla, iteraatioittain.
a) vahvuuksiensa tiedostaminen ja arvostamaan oppiminen
b) valmius tunnustaa vahvuuden kääntöpuolella olevia heikkouksia
c) terve nöyryys mahdollisesti löytyvän heikkouden suhteen
d) heikkouden tarkempi määrittyminen
e) kyseiseen heikkouteen liittyvän vahvuuden tarkempi määrittyminen seuraa luonnostaan
f) terve ylpeys vahvuudesta
Kun tietää sopivasti kumpiakin, sekä vahvuuksia että heikkouksiaan, niin ego ei kärsi tai paisu liiaksi. :D
Sitten on vielä sekin, että jotkut tulevat varmasti vähättelemään vahvuuksia ja iskemään heikkouksiin. Haters gonna hate. Se pitää myös oppia hyväksymään ja ohittamaan. Alkeellinen tapa on esim se, että jo ennaltaehkäisevästi vähättelee itseään, siihen joutuu varmaan moni turvautumaan välillä, mutta siitä kannattaisi pyrkiä pois.
"Olen pumpannut salilla itselleni "ihannevartalon" "
Samaa olen minäkin kokeillut, ja siis lihaksista haaveillut, mutta itseltäni ei löytynyt tarvittavaa itsekuria ja/tai kykyä nauttia liikunnasta, jotta olisin jaksanut salilla muutamaa kertaa enempää käydä. Ei siis mikään itsestäänselvä saavutus, johon kuka tahansa voi päästä kuin kävelyn pisteestä A pisteeseen B. Kannattaa varmaan olla ihan tyytyväinen kovalla työllä kehitettyyn ja ylläpidettyyn kroppaansa. Kyllä minä olen sitä mieltä että siitä jokunen konkreettinen tippa itsevarmuutta olisi syytä tulla ulkonäön ja itsekuritietoisuutensa suhteen!
Hei, kirjoittelin jokunen aika sitten palstalle ja kerroin, että pyrkimykseni oli alkaa muuttaa elämääni ja hankkia harrastuksia ja näiden kautta tavata ystäviä. Jotkut eivät pitäneet sellaisesta ajatuksesta: sanoivat, että minä vaihdan yksinäisyyden jonkinlaiseen pakkomielteeseen tehdä koko ajan jotain ja olla aktiivinen. No, nyt bongasin aloittamasi ketjun täältä ja ajattelin kertoa miten minulla on mennyt.
Noin viikko sitten pidin elämäni ensimmäiset tuparit, kun muutin Vantaalle: kutsuin kämppääni pari lapsuudenystävääni, yhden ystävän, jonka olin tuntenut jo jonkun aikaa, sitten muutaman ystävän näistä harrastuksista joita olin aloittanut, sekä pari koulukaveria. No kaikki eivät päässeet, mutta kyllä meitä kuitenkin kuusi oli. Oli hienoa huomata, että tämän viimeisen noin puolen vuoden aikana se harrastusten aloittaminen on todellakin tuottanut paljon tulosta. Ei, ei sieltä kukaan tullut ottamaan kädestä kiinni ja sanomaan että nyt ollaan parhaita ystäviä (kuten lastentarhassa oli muinoin tapana), ei sellainen oikeasti toimi. Huomasin, että jos haluaa uusia ystäviä, pitää olla kärsivällinen ja mennä vaan mukaan uusien ihmisten kanssa vaikka tuntuisikin siltä välillä, että tuleeko tästä mitään sen suurempaa. Kun olin pari kuukautta harrastanut harrastuksiani, tuli ensimmäinen puhelu yhdeltä harrastuskaveriltani: hän halusi kysyä haluaisinko tavata hänet seuraavana päivänä ja tehdä jotain kivaa. Sen jälkeen olemme tavanneet aina silloin tällöin harrastusten ulkopuolella ja todella kivaa on ollut. Maanantaina olin hänen luonaan viimeksi ja kävimme yhdessä Java-ohjelmointia (hän aloitti vuoden alussa opinnot Heliassa ja nyt ekalla ohjelmointikurssilla tuli vähän ongelmia - minä taas ohjelmoin joskus muinoin melko aktiivisestikin ja siksi pystyin häntä auttamaan). Tilasimme pitsaa, teimme ohjelmointitehtäviä ja pelasimme pelejä - perinteinen nörttien illanvietto oli siis kyseessä.
Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että en ole enää yksinäinen siinä merkityksessä, missä sitä yleensä ajatellaan. En minä vieläkään voi vain soittaa jollekulle ja sopia tapaamista heti kun siltä tuntuu, se vie aikaa kun sen verran saan ystäviä, että voin sopia jonkun kanssa tapaamisen koska vain. Toisaalta, myös vanhoihin ystäviini on välini parantuneet näiden elämänmuutosteni myötä: yksi paras ystäväni joskus sanoi, että hän oli pahoillaan siitä että oli tarkoituksella vältellyt minua viimeiset vuodet, koska minulla oli aina niin paljon ongelmia ja kerroin niistä hänelle (se oli mielestäni epäreilua häneltä, vaikka ymmärränkin häntä hyvin - olin nimittäin ajatellut, että voisimme jutella ongelmistamme toisillemme vapaasti, ja pyrin aina kuuntelemaan jos hänellä oli ongelmia). No, nyt viimeisen vuoden aikana olemme pikku hiljaa alkaneet taas tavata aina silloin tällöin - vaikkei vieläkään niin kovin usein. Mutta sen muutoksen olen huomannut, että hän on nyt kesäkuussa soittanut minulle ihan spontaanisti kolme kertaa ainakin. Ennen hän ei koskaan soitellut minulle. Nyt olemme menossa Pride-viikon kunniaksi ensi viikolla "Pride Goes Punk" konserttiin ja sen jälkeen samalla viikolla pelailemaan frisbee golfia, joten tulevaisuus näyttää jo paljon lupaavammalta.
Olen pyrkinyt koko ajan siihen, etten enää välittäisi siitä olenko yksinäinen vai en, vaan tekisin kaikkea sitä mistä pidän ja keskittäisin energiani siihen. Se tarkoittaa sitä, että ryhtyisin harrastamaan sellaisia asioita joista pidän, ja näiden harrastusten kautta olen sitten saanut pari uutta ystävää ja yhdenkin lapsuudenystäväni olen myös saanut värvättyä harrastamaan kanssani samaa asiaa ja näin parannettua välejäni häneenkin. Joten voin olla paljon tyytyväisempi elämääni nyt, kuin mitä olin esimerkiksi kolme vuotta sitten.
Onko sinulla ollut tekemispuolella ongelmia? Siis kuten esim. minulla opiskelun ja työskentelyn kanssa. Motivaation puutetta jne.
Jos on, niin millä tavoin olet ehkä siinä kehittynyt?
Ja mitenkä auktoriteetit ja roolimallit? Onko sinulla ehkä jotakuta kokeneempaa tuttua jota pidät viisaana ja kyvykkäänä ja jonka elämäntapa kelpaisi sinullekin?
Että omista asioista ruikuttaminen on yksi pahimmista synneistä mihin voit syyllistyä, ketään ei kiinnosta miten huonosti sulla menee. Sen olen huomannut mikäli epäonni on kroonista niin myös yksinäisyys tuppaa olemaan sitä samaa lajia.
Parempaa onnea ja huomista kaikille!
Menestystarinaa minulla ei ole tarjottavana nyt - toivottavasti joskus on.
Toisaalta en ole varma, vaikka onnistuisinkin kehittämään itselleni täysipainoisen elämän, että osaanko enää sen jälkeen pukea asioita sanoiksi niin, että siitä olisi hyötyä niille jotka ovat vielä vaiheessa. Tai että onko minulla enää kunnon motiivia tehdä niin, toisin kuin nyt, kun olen vielä tarpeeksi samassa liemessä.
Olen 25-vuotias mies ja en enää luokittele itseäni yksinäiseksi. Introvertiksi kyllä, mutta sitäkin olen vähemmän kuin vielä vuosi sitten saati kolme vuotta sitten.
Oikeastaan en koskaan ole ollut täysin yksin. Vanhempien luo on periaatteessa aina ollut pakotie (vaikkakin vastenmielinen sellainen) jos omat siipeni eivät kantaisi, ja kouluaikaisiin pariin kaveriin olen aina ollut ainakin hatarassa yhteydessä. Ja etenkin nettituttavia on jo pitkään ollut paljon. Toisaalta aina välillä on elämästäni vierähtänyt kuukausi tai pari kun olen vain ollut kotona ja ainoat ihmiskontaktini ovat olleet nettikontakteja ja kaupan kassa. Kohtalaisen yksinäinen olen siis kuitenkin nähdäkseni ollut.
Täyttä tuollaista yksinäistä kuukautta ei enää ole ollut aikoihin, kun olen hankkinut harrastuksia, jotka takaavat ainakin muutaman oikean sosiaalisen kontaktin viikottain. Ulkoelämän ihmiskontakteja olen hankkinut neljässä vuodessa useita kymmeniä, joista ehkä reilun kymmenen kanssa olen tekemisissä viikoittain, ja n. 2-3 kuukauden mittaiseen ikkunaan mahtuu yleensä jo pari-kolme kymmentä. Läheisin ystävä on varmaan edelleen toinen vanhoista koulukavereistani ja melko läheisiä muutama näistä vähän tuoreemmista tuttavistani. Läheinen on myös jokunen nettituttu.
Entä mikä on vielä vaiheessa? No, en ole seurassa oma itseni ja siedän elävää ihmisseuraa varsin rajoitettuja aikoja kerrallaan. Minulla on estoja joista en ole valmis luopumaan ja itsevarmuuteni on kaukana vahvasta, vaikkei enää ihan olematonkaan. Olen köyhä, työtön ja erittäin toimeton. En tarkkaan tunne omia vahvuuksiani ja heikkouksiani, enkä tiedä mistä lähteä etsimään itselleni tarkoituksellista tekemistä. Motivaatio vähän kaikkeen on olematonta tai matalaa, enkä oikein tiedä miten hankalista asioista kiinnostutaan niin että niitä jaksaa tehdä tai opiskella tietoisen suunnitelmallisesti eikä vain vahingossa hetkittäin muutama minuutti kerrallaan.
Oikeastaan lopetan tähän tai lähtee ihan käsistä. Saa minultakin kysyä, mutta ehkä olisi parempi jos joku sosioekonomisen heikkouden suosta omin voimin korkealle noussut ilmoittautuisi ja avautuisi. Minäkin haluaisin kuulla vähintäänkin joitain valittuja pääpointteja. Esimerkiksi siitä minkälaisiin ihmisiin hän on tutustunut (huonoine ja hyvine pääpiirteienen), minkälaisia auktoriteetteja ja esikuvia on itselleen hyväksynyt, minkälaista itsekuria hän harjoittaa ja on harjoittanut ja mikä häntä motivoi.
Olen löytänyt voittavan elämäntyylin vaikeiden vuosien jälkeen. Olin nobody ylä- asteella ja lukiossa. Koulut reputin ja suoraan syrjäytymiskierteeseen jouduin. Pääsin kuitenkin erääseen yhdistykseen, hoipertelin parin kaverin voimasta, kunnes aloin oikeasti nauttia elämästä, uskoa tulevaan ja kehittyä paremmaksi ihmiseksi.
Kirjoitin netissä suomeksi ja englanniksi chateissä ja foorumeissa juurta jaksain vuodesta 2002 vuoteen 2010 saakka. Sanastoni on rikas ja kirjoittamiseni on kehittynyt. Kun aktivoin autenttisen minuuteni aloin kiinnostumaan politiikasta ja psykologiasta. Aloin myös kirjoittaa kirjoja. Helsingin kaupunginkirjastossa on kaikki teokseni, joissa on sekoitettu propaganda ja psykologia.
Yhdistyksessä tutustuin toiseen sataan ihmiseen puolessatoista vuodessa ja sain 2 sydänystävää ja seitsemän hyvänpäiväntuttua, joiden kanssa voi ryypätä tai jutella. Kuntoutan yhdistyksessä mt- kuntoutujia teen ja kahvin parissa. Osallistun yhdistykseni kahvion myyntiin ja työpainotteiseen päivään.
Vielä en ole murtanut sitä viimeistä lukkoa eli en ole saanut tyttöystävää. Tiedän että itse pitäisi olla aktiivinen ja ylittää itsensä. Se onkin kivaa kun ylittää itsensä satakertaisesti. Niin olen tehnyt kun olen voittanut 20 shakkimatsia päivässä netissä ja klubilla parhaimpina iltoina noin 10 matsia. Klubilla on vaikeampaa saada pisteitä, koska siellä on todella hyviä pelaajia, jotka eivät tee virheitä. Pitää ylittää itsensä kymmenkertaisesti jos haluaa voittoja. Sama kuin lätkämatsit: harjoituksissa pelaajat laukovat paljon häkkejä mutta tosipaikassa tulee vain muutama maali, koska pelaajat ovat ammattilaisia.
Olen tutkinut pelimieskikkoja ja käynyt kentällä pari kertaa, tehnyt muutaman aloitteen koko vuotena, mutta huonolla menestyksellä. Ilman siipimiestä en voi menestyä. Sosiaaliset lukot olen kuitenkin saanut auki ja olen voittanut ujouden. Pidän itseni ylittämisestä ja haasteista, ja siksi tykkään että miesten pitää tehdä aloite, muuten se olisi liian disneymeininkiä. Nautin sinkkuudestani ja rakastan elämää. Minussa on lukematon määrä ihania ominaisuuksia, mutta tarpeeksi vikoja, joten en ole tullut hyväksytyksi parisuhteeseen. Siksi uskon että kieli on ihmisen tärkein elin. Kieliharjoittelua voin harrastaa, koska masennuslääkket ovat syöneet seksikyvyt.
Juttelen useita tunteja päivittäin yhdistyksessäni. Kaikki mitä ihminen tarvitsee on ihmisessä jo tälläkin hetkellä. Jos olet ujo, olet turhaan sivussa elämän paraatipaikoilta. Minulla oli syyni olla mt- kuntoutuja, koska sairastumiseeni oli erittäin hyvä syy. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat sairastuneet naks poks tuon tuosta ilman järjellistä syytä ja siksi pidän heitä heikkoina. Jos olet diagnosoitu ilman järkevää sairaskertomusta, olet vapaehtoisesti tehnyt itsestäsi huonomman ihmisen. Olen terveemmästä päästä mitä ihmisiä on. Vaikka lääkäri lätkäisi diagnoosin ei sillä ole pohjaa, koska ihminen ei ole sairas oikeasti ilman rationaalista syytä. Ja tämä on siis helpotus suurelle osalle ihmisiä: Sanon että te ette ole oikeasti sairaita!
Sairastumiseni on vienyt minulta kyvyn käydä töissä ja seurustella väliaikaisesti. Mutta olen saanut paljon muita elämän osa- alueita hallintaan. Olen voinut tutkia taiteellisia ulottuvuuksia ja suomalaista kulttuuria samoin kuin lukea lukemattomia kirjoja. Voittamisen kulttuuriin on olemassa tietty kaava. Olen saavuttanut kaikki voittamiseen tarvittavat osa-alueet. Ensinnäkin ujouteen auttaa hengitysharjoitukset, positiivinen sisäinen dialogi ja piristeet. Kun olet voimaantunut voit jutella tuntemattomille tai käydä terasseilla.
Autenttinen minuus aktivoidaan antamalla itselleen armahduksen menneisyyden tapahtumista, jotka määrittivät nykyisen luonteesi. Vaikka tapahtuma olisi syytäsi, anna itsellesi armahdus, koska sillä ei ole enää väliä. Aito miehekkyys saavutetaan hyvästä isänmallista. Ainut tapa kasvaa oikeaksi mieheksi on elää oikean miehen kanssa. Siksi vastustan nykyisiä yksinhuoltajaperheitä, koska se rosvoaa pojilta mahtavan ja testosteronisen elämän Miehenä. Muistele isäsi maneereita, äänenpainoa, ja koita eläytyä siihen. Katso median miesmalleja ja kopioi heidän käytöstään.
Viimeinen avain on oikea ravinto. Syö säännöllisesti ja aina kun olet nälkäinen. Väsymys, apaattisuus, hermostuneisuus ja nälkä ovat tunteita joita ihmisen ei tulisi tuntea. Joten juo piristeitä, vihreää teetä ja kahvia säännöllisesti, jotta saat käyttöösi 100% sinun. Tällä kaavalla voit saada kavereita, paremman vaiheen elämään, sekä parisuhteen. Jos hankit muskelit ja koitat sillä saada naisia, on se sama kuin kävelisit kaupungilla lappu selässäsi: "Haluatko siitintä?". Siksi äly hurmaa naiset. Naiset ovat jo kyllästyneet noihin "pleijer" lookin omaaviin miehiin jotka ovat puuduttavan samanlaisia.
http://www.youtube.com/watch?v=Jjm68LV9sLg
http://www.youtube.com/watch?v=bvZcwEzXrnM
http://kirja.lasipalatsi.fi/index.php?option=com_phpshop&page=shop.browse&category_id=e7a92ef290b215fb5955a613de79e9f0&Itemid=84