Kuinka koette terveyskeskuksessa kohtelun, tunnetteko syrjintää ikänne vuoksi ?
Saatteko tarvittanan hoidon, tunnetteko jäävänne esm. ilman antipotti hoitoa, vaikka olette kipeitä ja koette sen välttämättömäksi ?
Entä kuika hyvin pääsette jatkohoitoon, vai pannaanko jonnekkin jonon jatkoksi ?
Saatteko tarvittanan hoidon, tunnetteko jäävänne esm. ilman antipotti hoitoa, vaikka olette kipeitä ja koette sen välttämättömäksi ?
Entä kuika hyvin pääsette jatkohoitoon, vai pannaanko jonnekkin jonon jatkoksi ?
Vastaukset 53
Vanhimmat
# Kuinka koette terveyskeskuksessa kohtelun, tunnetteko syrjintää ikänne vuoksi ? #
No kun en koe. Palvelu on parempaa, joustavampaa ja huolellisempaa, tehokkaampaa kuin ollessani aktiiviyötiässä.
# Saatteko tarvittanan hoidon, tunnetteko jäävänne esm. ilman antipotti hoitoa, vaikka olette kipeitä ja koette sen välttämättömäksi ? #
Voi hyvät hyssyrät kuitenkin. Siis potilas tietää, missä ja milloin pitää saada antibioottia? Kyllä minä sen arvion jätän ehdottomasti lääkärin arvion varaan vaikka paljon kokemusta alata onkin, niin siitäkin huolimatta. Ei sitä edes pidäkkään potilaan vaatimuksesta lääkitä, vaan tarve sen määrää.
# Entä kuika hyvin pääsette jatkohoitoon, vai pannaanko jonnekkin jonon jatkoksi ? #
Minä olen päässyt erittäin hyvin. Usein jopa työlääntynyt, kun lääkärillä on paperi tulosteessa, että sairaalaan. Mutta huomioitavaa on myös se, että julkinen sektori ei edes pysty tarjoamaan kaikkiin tilanteisiin ratkaisuja, sillä ei ole kaikkiin tilanteisiin edes erikoissairaanhoidossakaan ratkaisua ja osaamista, joten palveluja on haettava yksissektorilta lisäksi.
Itse olen monisairas henkilö, ja monella erikoissairaanhoidon klinikalla onkin todettu, että tapaukseni on erittäin haasteellinen ja vaikea. Ja olen huomannut, että jos tapaan 50 eril lääkäriä, voi olla, että ehkä yksi niistä voisi olla, joka ottaa asiakseen syventyä tilanteeseeni. En näe tätä ikäkysymyksenä, vaan sairauksien aiheuttamana vaikeana haasteena. Minulla oli erittäin hyvä hoitosuhde 8 vuotta saman lääkärin potilaana samalla erikoissairaanhoidon klinikalla katkeamatta, ilman että yksikään muu lääkäri kävi peukaloimassa yhdelläkään vastaanotolla välissä.
Nyt kun hoitoni siirtyi infuusiotasolle, jouduin ulos tuon pitkäaikaisen hyvän lääkärin hoidosta, koska hänen poliklinikkapäivänä ei infuusiohoitoja taas anneta.
Eilen olin yksityislääkärillä, jossa näitä lääkityksiä nyt aletaan taas katsoa uusin silmin, millä voitasi vähentää ainokaisen yhden munuaisen työtaakkaa. Julkisella sektorilla taas ei meidän alueella löydy sellaista joka kokoaa kaikki nämä erityisongelmat yheen, vaikka pitäisi olla, se ei toimi ainakaan täällä meidän aluella. Ei ole ikäkysymys, vaan oranisaatiollinen kysymys.
elää toisessa päässä eli lääkäriä olen tarvinnut pari kertaa vuodessa. Aina olen avun saanut, päivystäjällä siinä jonon jatkona ihan normaalisti. Tilattaessa on pitänyt odottaa noin 2 viikkoa. Hammaslääkärille pääsykään ei ole mahdotonta, ei ole ollut kipuja, joten kuukauden päästä pääsen yleensä vastaanotolle. Ennen kävin yksityisellä, koska silloisella paikkakunnalla oli pitkä odotus. Työterveyshuolto oli kohdallani hyvä, käin vielä lopputarkastuksessa ennen eläkkeelle pääsyä.
Olet yksilö ja itse on tietoinen lääketieteelistä termeistä, ja hoidon tarpeista, MUTTA, väitä, jotka itse ei ole selvillä sairaudestaan eikä selvillä sen vaativasta hoidosta EI välttämättä tule saamaan tarpeellista hoitoa.
Luulempa että tietämättömiä kipeitä vanhuksia on pilvinpimein yhteiskunnassamme, eikä välttämättä saa PARASTA hoito !
Kyse ei varmasti ole ikäkysymys, vaan ilmaisuonglema. Onhan meitä erilaisi ihmisiä. Minä valmistaudun lääkäriin huolella. Teen listat diagnooseistani, koska diagnosoitu, ja missä. Miten hoidettu.
Lääkelista, sekä muut ravintotuotteet, joita käytän.
Ja kaiken lisäksi minulla on sairaskansio, josta löytyvät olellisimmat asiat, viimeisimmät vuoden sisällä otetut labratutkimukset, kaikki merkittävät epikriisit, tutkimusvastaukset, patologiset vastaukset. Kaikkia en voi kuljettaa mukana, sillä niitä on 4 paksua kansiota, mutta oleellisimmat ovat aina mukana. Myös röntgenkuvat, varjoainekuvat, magneettikuvat... ja useat ultrakuvat. Näistä saa kopiotkin. Kun viime tiistaina sairaalalla otettiin röntgenit, sain kopiot niistä heti, kun ne oli lausuttu.
No tiedän, että olen vaikeusasteestani huolimatta lääkärin ihannepotilas, joka todella varautuu huolella vastaanottoon. Jopa syövän hoitoni määrytyi tämän mukaan, mitä kansiostani löytyi. Muutoin olisin saanut hoidon, johon olisin suurella todennäköisyydellä menehtynyt, mutta kun kansiostani löytyivät tietyt tiedot, sillon syöpälääkärille heräsivät soimaan hälytyskellot, että nyt suunniteltu hoito voi koituakkin potilaan hengen menoksi. Kaikkea eivät edes huomaa kysyä, ja huomaako potilas jotain pikkuseikaksi jäänyttä asiaa takavuosilta edes muistaakkaan?
Lääkärin on helppo yhdellä silmäyksellä luoda jonkinlainen yleiskuva tilanteesta. Tiedän, että oman ikäisiäni ihmisiä on viimeiseen saakka ärtyneitä, kun ovat kipeitä ja kipeitä... eivätkä saa apua.
Siihen, ettei saa apua, on varmasti 10 muuta syytä ennen ikäkysymystä, niin ettei ikä varmasti ole se ensimmäinen este.
Yleensä ihmiset eivät osaa valmistautua lääkärille. Kertomus ontuu ja on sekava. Unothuu tärkeitä huomioita, joita olisikin pitänyt muistaa lääkärille kertoa. Ei lääkärikään mikään röntgensilmä ole.
Oikeastaan meitä tulisi kouluttaa POTILAIKSI, sillä se on myös oma etu. Ihmettelen, ettei sitä kukaan ole tehnyt, se kantaisi varmaan paljon hyvää hedelmää ja tulosta.
Esim kunnallinen hammashoito toimii loistavasti,vaikka odotusajat ovat pitkiä niin homma pelaa.
Hinta käynnistä 25-30 euroa. Kun oma yksityinen lääkäri siirtyi muualle,siirtyi tämä poika kunnan
hammashuollon asiakkaaksi.
Joo, niin kesti mullakin toista vuotta jonossa, ennenkuin pääsi, mutta sitten hoitivat kyllä mallikkaasti. Ehkä sekin vielä lisäsi tarvetta huolehtia asia mallikkaasti, koska Yliopistollisesta sairaalasta oli kirje hammashoidolle, mitkä kaikki hoidot pitää tehdä ennen keinonivelleikkausta. Vaikka kunnallisessakin hammashoidossa olin, laskua kertyi parisensataa euroa. Yksityisellä olis varmaan tehnyt 400-500 €.
ei ole ikäkysymys. Jos itse hoitaa oman sarkansa, tekee lääkärikin omansa. Luulen kyllä, että ihan jo kustannussyistä aletaan korostaan potilaan omaa vastuuta, kiinnitetään huomiota terveyden riski-tekijöihin, tupakointiin, ylipainoon jne.
Tietysti aina on niitä, monisairaissakin. jotka eivät pysty hahmottamaan omaa tilannettaan ja ovat lisäksi niin auktoriteettipelkoisia/-uskoisia, etteivät "saa suutaan auki" vastaanotolla. Myös lääkäreiden kiire tarttuu helposti sellaiseen, joka ei ole rutinoitunut palvelujen käyttäjä.
Eipä olisi tainnut riittää edes, yksityisellä, tuo summa.
Menin yksityiselle, kun kunnallinen olisi halunnut poistaa, oli ientulehdus, eikä puutunut.
Hoidettiin, ja samalla muutama pieni paikka. Laskua kertyi 700e, vaikka kelan osuus oli jo pois.
Kunnallisessa käyn joka vuosi sen jälkeen, ja aina pari kolmesataa menee. Lääkkeet kuluttaa kiillettä, ja vanhoja paikkoja joutuu uusimaan. Lisäksi kaksi kertaa vuodessa hammaskiven poisto, ettei tulisi sitä tulehdusta. Siinäkin aina kaksi käyntikertaa, ylä ja alaleuka eri aikaan.
Maksaa ne hampaat, monet tekarit olisi näiden vuosien maksuilla hankkinut, vaan kun on nuo omat, niin en hevillä luovu.
Pari on jouduttu poistamaan. Vuosien saatossa.
---- jaa, mahtavasti on asiat !
kirjoittelen itse tuolla pääosin 50 palstalla. Tämän kirjoituksen kun luin nyt. En voi muuta kuin antaa sinulle järkevyydestäsi nyt kehuja ja sylilissen ruusuja.
Olen työskennellyt täällä Stadissa isossa sairaalassa hoitaen sekä ajanvarausta että,potilasarkisoa sekä myös toiminut toisessa Sairaalassa lääkäreiden apua kirjoittaen heidän sanelujaan ja dg;siaan puhtaiksi. Joten Sairaala maailma miten siellä paperit kulkevat ja miten ne kirjataan todella tuttuasia..
Näin juuri kuten tuossa kirjoitit on järkevää toimia jos, itsellä on monisairauksia. Tai jos, joutuu tapaamaan useita eri lääkäreitä sairautensa vuoksi. Lääkäri ei siinä lyhyessä tapaamisajassa ehdi huomioda välttämättä kaikkia seikkoja. Jotka olennaisia kuitenkin kun hoitoja ja lääkityksiä suunnitellaan.
Aivan samaa ajattelen, jos, ihmiset vähän paremmin tietäisivät mitkä tiedot lääkärille ovat tärkeitä siinä kohtaamistilanteessa. Tuo lyhytkin aika voidaan käyttää silloin potilaan hyväksi tehookkammin.
Usein kuitenkin ihmiset pelkäävät, ehkä myös jännittävät tai eivät tiedä...mikä on tärkeää ja ollennaista tietoa ja mikä taas ei.. ja mikä vähemmän tärkeää...ja kun aika on lyhyt...Helposti sitten tulee tilanne että, sitä optismista hoitoa ei saada. Tämä on sinänsä ristiriistaista koska, meidät vähän opetettu siihen ajatusmaailmaan joka pikkaisen vanhanaikaista jo...että, lääkäri on jonkilainen ylijumala joka kyllä heti tietää....Hänkin vain ihminen...joka joutuu tekemään tietojen perusteella mitkä käytettävissä potilaasta sillähetkellä sen joko hoitosuunnitelman tai lääkemäämääräyksen tai jatko lähetteen sitten jatkotutkimuksiin....
Hyvä kommentti...todella;)
tsau:Friidu
Kiitos kovasti kehuista ja virtuaaliruusuista.
Sattui tässä pari vuotta sitten henkeä uhkaava vaikea sairauskohtaus. Menin koomaan juuri kun piti lähteä sairaalan poliklinikalle uuden lääkkeen aloitukseen. Olin kotipihalla auton ratin takana, kun puoliso tavoitti minut siitä houreisena. Eihän siinä muuta voinut kuin tilata "piipaa auto", ja vielä joutuivat tilamaan paloauton ja palomiehiäkin, kuin ambulanssi-ihmiset eivät saaneet minua ratin takaa pois, kun minuun koski niin silmittömästi (vaikka olin koomassa) ja olin jonkinnoiusessa kovassa krampissa. Olinhan käynyt edeltävinä päivinä päivystyksissä hakemassa kipupiikkejä hirvittäviin tuskiin (kipuihin, jotka eivät enää olleet kipuja, vaan hirmu tuskia). No se sairaalareissu kesti mulla 9 viikkoa = 2 kk.
Puoliso siinä hädissään, että mistä hän tietää, mitä minulla on välttämättömiä lääkityksiä, mutta sen tiesi, että mulla on lääkkeitä, jotka pitää ehdottomasti ottaa joka päivä ajallaan. Se oli eri sairaalan poliklinikka, jonne olin lähdössä. Mutta sitten hän tajusi, että mullahan on autossa sairaspaperikansio. Hän kiikutti sen teholle, että muuta hän ei tiedä, katsokaa tuosta. Ensimmäisenä kun kansion avaa, on lääkelista, diagnosoidut sairaudet, leikkaukset, mitä on tehty, koska ja missä. Lista käytössäni olevista ravintotuotteista. Labratulokset jne.
Kun sitten muutaman päivän päästä heräsin koomasta, huomasin, että lääkäri lukee intensiivisesti sitä minun sairauskaniota (arkistokansio) täynnä uudempia papereita. Se oli hirvittävä verenmyrkytys, josta ei ollenkaan pitänyt selvitä hengissä.
Olihan minulla tutkimuksia mm. sydäntutkimuksia tehty paljon yksityislääkriasemalla, ja niitä tietoja ei taas sairaalan näyttöpäätteeltä nähnyt, mutta ne kaikki olivat tuossa kansiossa, kuvista lähtien.
Huomasin, miten halukkaasti uusi lääkäri nyt tällä viikolla selasi vanhoja reseptejäni, joiden määräykset eivät enää ole olleet käytössä, kun jouduin hakeutumaan munuaisen poiston jälkeen nefrologille. Oma nefrologini olikin muuttanut pois, ja nyt täytyy muodostaa uusi lääkärisuhde. Meni häneltä 1,5 tuntia ensikäynnillä mun kanssa, ja kireeksi veti sittenkin.
Jos netistä tilaan ajan, otan aina kaksi perättäistä aikaa, muuten menee aivan läpijuoksuksi.
todella järkevästi kun olet kansioon koonnut tämä epikriisit ja tämän hetken tiedot. Minäkin tien miehelleni tälläisen kansion. A-4 muovitaskuin on helppo sujauttaa sinne päälimmäksi ne tiedot joita tarvitsee ja kun monia eri sairauksia hänelläkin ne pysyvät paperit näin järjestyksessä myös Hän on oppinut nyt tuota kansiotaan myös itse näyttämään aina uudelle lääkärille koska hänelläkin saattavat eri lääkärit vaihdella....ja minä sitten ammattilaisena pidän huolen niistä papereista jotka syytä säilyttää ja joita ei tarvitse säilyttää...Hänelläkin kun kaksi hoitotasoa sekä yksityislääkäri että täällä myös HYKS jossa joutuu säännöllisesti käymään...Nämä tiedot auttavat myös sitä omaa yksityislääkäriä kun hänen ei tarvitse muutakuin vilkaista.näitä papereita... Eikä mieheni tarvitse muistaa mitä milloinkin kokeita on otettu tai lääkkeitä määrätty..ja jos hätä tilanne tulee niin kansion voi napata kainaloonsa..
Todella traamattisesta tilanteesta olet onneksi selvinyt ja käynyt lävitse. Onneksi sait apua ajoissa. Toivon sinulle jaksamista ja todella voimia selvitä sairautesi kanssa...
Hyvää Kesän Jatkoa...sinulle ja perheellesi.
tsau:Friidu
En tunne ikäni vuoksi syrjintää, mutta syrjintää kyllä sen vuoksi, että kotimaassani minunkin verorahoillani palkattu lääkäri ei ymmärrä äidinkieltäni suomea. Tarkoittaako antipotti mahdolisesti antibioottilääkkeitä? Eivät ne ole vastaus jokaiseen sairauteen tai pikku flunssiin, parempi jos ilman selviää. Eivät antibiootit viruksiin pure, vaikka olisi kuinka kipeä. Olen kyllä jatkohoitoon päässyt, leikkauksiin on vaan todella pitkät jonot ja hoitotakuun ylärajoilla mennään. Kuvattukin on erinäisiä paikkoja ja olen tehnyt kovan työn,että ei sentään kuvata vääriä raajoja, koska kielivaikeudet ovat niin suuria. Lääkäri on kirjoittanut aivan höperöitä ohjeita. Ei sentään vääriä raajoja tai elimiä ole leikattu.
Kohtelu on se, mikä mättää eli ulkomaiset lääkärit eivät osaa suomea tai eivät ymmärrä sitä ja kohtelu on ollut ainakin minulle hyvin ynseää. Koen jääväni jalkoihin asuinpaikkakuntani venäläismaahanmuuttajien ja somalien keskellä. Kaikki lääkärimme ovat ulkomaisia, joko venäläisiä tai somaleja, olepa siinä suomalainen. Näin Suomessa. Maksan verot, mutta olen toisen luokan kansalainen kunnallisten palvelujen suhteen eikä se johdu iästäni. Me nyt vaan ollaan näin sairaan vieraskoreita.
Mahtavatko nämä vieraat koskaan osallistua Suomen velkojen maksuun, kantasuomalaisten kuitenkin täytyy. Huvittaa, kun uutisissa esiiintyy tämän tämän joku venäläinen pikku politrukki niin kovin huolestumassa, miten me kohdellaan Suomessa huonosti venäläisiä maahanmuuttajia. Huolet pois, veli venäläinen, paremmin teitä passataan kuin meitä itseämme kotimaassamme. Kaikki on ihan niinkuin ennenkin.
Todellakin suomessa voi olla oma suomalainen paljon heikommassa asemassa monessakin mielin, esm. asunnot huonekaluineen annetaan ulkolaisille, suomalaisille EI KOSKAAN, ym. eduudet, Suomalaisen koen ja kuulen suomen omien köyhien aseman paljon hankalammaksi kuin koskaan ulkolaisen.
Kaiken huipuksi suomea moititaan ukomailla kuinka me kohtelemme heidän maan kansalaisia, OTTASIVAT selvää , kuin vielä huonommin kohdellaan omia kansalaisia , omat vanhukset suomessa on olleet tosi unohdettu kansanryhmä, on tietenkin hiukan asiat parantuneet JULKISEN sanan ansiosta !
syrjintää, ja pääsen jatkotutkimuksiinkin - ainakin nyt pääsin kun saatiin niitä normaaleja lääkärivuoroja terv.keskukseenkin, - yksityiseltä saapi aina helposti lähetteen eteenpäin.
On moitittu paljon tätä liikelaitos mallista terv.hoitopalvelua, mutta sen voin omalta kohdaltani sanoa että ainakin lääkäripalvelu parani 100 prosenttisesti, - ainakin vähäksi aikaa..tiedä sitten jatkosta..
Puhelin palvelussa olisi hieman petraamista joiltain osin..
piirissä olen itse, mutta on kokemusta terveyskeskuksistakin. Ainoa havaitsemani "ikäsyrjinnän" muoto on ollut se, että vauvat ja pikkunaperot pääsevät jonon ohi. Ainakin minulle se sopii paremmin kuin hyvin, lapsen itku saa oloni todella epämukavaksi ja rauhattomaksi.
Noissa palveluissa on varmasti suuria alueellisia eroja, eli siinä varmaan syrjintääkin voi löytää, ikäsyrjintään en usko.
Enemmän kuin samaa mieltä puhelinpalvelusta. Epäilen, että se on tahallaan tehty niin sietämättömän hankalaksi.
kanssa/sen välityksellä saatavaa palvelua olisi tosiaan parannettavaa. Sain lääkäriin ajan puhelimella kolmen viikon päähän kun oli sydäninfarkti, ja ensimmäistä sydäninfarktia samaisessa arvauskeskuksessa hoidettiin mahavikana ?
(Kehottivat vähentämään kaljan juontia, kun kysyin että kuinkas usein tuota kaljaa sitten saisi juoda, vastausta ei tullut, no totesin että viimeksi join 21 vuotta takaperin yhden kaljan, niin totes lekuri et on kai joku muu vika ? )
Niin tämän toisen kanssa pääsin lopulta vielä saman vuorokaudenaikana suoraa leikkaus pöydälle. (Tietenkin ensin tekivät oikean diagnoosin, ennen leikkausta)
90/70% oli sydän tukossa, yhdeksällä tukkeentuneella verisuonella. Oikea käsi on edelleen kipeä, tuli tuon leikkauksen jälkeen ? Iskias tyyppinen kipu, korjausta ei ole saanut valituksista huolimati. Et siinä se hyvä terveydenhuolto. Osa noista lekureista toimii myös yksityisenäkin. Et kaikkia ei siis voi laittaa julkisenpuolen arvailuksi.
Elikkä, minulla ei ole kovin korkealla usko noihin "poppamiehiin/poppanaisiin", eihän heilläkään ole taikaveitsiä.
joku hermo vioittunut laeikkauksen yhteydessä, - eikö kannattaisi hakeutua fysioterapiaan?
P.s. olipa tuuria kummiskin kun ehdit leikkaukseen, ennenkuin olisi ollut myöhäistä.., kannattaapi olla tiukka vaateissaan, mutku suomalainen on niin vaatimaton omien vaivojensa suhteen, - miehet ainakin.
minun työnantajani on siinä suhteessa outo, kun sen ei tarvia tarjota meille työterveydenhuoltoa, vaikka ymmärtääkseni sen pitäisi olla lakisääteistä; olen aivan tavallinen verokirjatyöläinen, sillä erolla että teen työtä kotonamme. Kaikessa säästetään, vaikka m e perhehoitajat/omaishoitajat säästämme huimia summia kunnille-kaupungeille/per asukas, ei meidän työtä arvosteta kummiskaan.
Tuosta fysioterapiasta. Olen saanut kuusi käyntikertaa tuohon käteen. Joo jokin hermo kinnaa olkapään kohdalla rinnanpuolella. kolme kertaa sitä on kuvattu, ja kerran olin jo leikkauksen valmistelussa. Mutta tuo oli leikkaavan lekurin mielestä liian kipeä tai muuta vastaavaa kun ei suostunut operoimaan. Hän tuosta Taikaveitsestä juuri puhui. Että hänellä ei olisi sellaista.
Oma asenne myös vaikuttaa, millaista kohtelua saa. Jos on valmiiksi ylimielinen, saa vähän toisarvoista vastinettakin. Ja toisekseen, ambulanssista kieltäytyminen ei vaikuta viisaalle ratkaisulle.
Jos ihmiset tajuaisivat, että siitä jukuripäisyydestä ei aina eikä läheskään aina ole etua, vaan menisivät sinne TK:hon ambulanssilla, saisivat samantein lähetteen sairaalaan tai teholle. Mutta jos vaan kitkuttelee omin avuin, ei ne siellä niin helposti sitten voikkaan uksoa, että tosi on kyseessä.
Kun mut kärrättiin ambulanssilla TK:hon tiedottomana, koomassa, lähete tulu ennenkuin lääkäri edes ehti tutkia, eikä oikeastaan ollut edes tutkinutkaan, kuin oli nakannu lähetteen matkaan ja menoksi. Kerran sitten TK:sta lähtivät käyttään sairaalassa, ja mä sanoin, etten mä nyt ala tuohon baareille makoileen, kun kainalosauvoillakin voin kävellä, niin ambulanssi-ihmiset sano, et kyl se vaan nyt niiin on, et jos sä et punkkaan käy, me ei saada kuljetusmaksua, kun kattoovat, ettet sä mitään ambulanssia olis tarvinnutkaan.
Kolmannella kerrallla vietätin itteni omalla asuntoautolla, kun siinä ambulanssissa on niin riivatun kapee sänky, ja mä oon niin kivulias, niin siinä koskee kamalasti. Mutko mentiin omalla autolla, vaikka ne näki, millaset tuskat on, ettei baareille meinanneet saada sairaalan edessä, niin palvelu oli todella huonoa kun kerran omalla autolla pystyin tulemaan, vaikkakin sängyssä maaten.
Siis omalla kohdalla.
" jukuripäisyydestä "
Kun olin ensin soittanut omaan TK:hon. Ja tiedustellut hoitajalta. (ajanvarauksesta) mitä nyt tehdään kun tuli toisen kerran samanlaiset kivut rintaan ja mahaan ?
Aikahan annettiin minulle silloin kolmen viikon päähän!
Mutta kun sanoin että kyllä tarvitsen nopeammin hoitoa. Niin laittoi ajanvarauksen pää-TK:n (omasta pyynnöstäni tietenkin) Siellä kun on päivystys. Matkaa tuohon pääterveyskeskukseen on minulla 600 metriä.
Silti jouduin odottaan siellä tosiaan sen melkein kahdeksan tuntia ilmoituksesta ennen kun lekuri kutsui vastaanotolle!
Sellaista tämä hoitohenkilökunnan ammatti osaaminen on ainakin tässä tapauksessa.
Asun ison kaupungin sellaisessa kaupunginosassa missä akuuttitilanteessa on mahdoton päästä terveyskeskuslääkärille. Ainut keino päästä yleiselle on mennä yöllä päivystykseen.
Uusi hieno terveyskeskus on, lääkäreitä ei sinne saa riittävästi ja alueella on paljon maahanmuuttajia jotka kansoittavat vastaanotot koska tarvitsevat erilaisia terveyspalveluja. Me suomalaiset mummot jäädään kyllä jonon hännille.
Onneksi muutamaa flunssaa lukunottamatta ollut terve. Flunssan jälkitauteja olen hoidattanut yksityisellä. Terveyskeskuksen hoitaja arvioi puhelimessa keuhkoputkentulehduksen kolmen viikon flunssan jälkeen sellaiseksi, että en tarvitse lääkäriä, sen kun juon kuumaa nestettä.
siitä, että kun siirrytään pois työelämästä ja työterveyshuollon piiristä, jäädään ikäänkuin tyhjän päälle.
Ainakin meidän kunnassa terveyskeskus tekee pyydettäessä terveystarkastuksia. Itse käyn niissä vuosittain.
Tehdään yleisimmät laboratoriatutkimukset ja jos pyytää, saa muutakin. Tätä palvelua en kyllä ole nähnyt mmarkkinoitavan, useimmat eivät siitä tiedä, mutta kannattaa kysyä.
Eikö ne laittaneet sinne teidän uuteen hienoon terveyskeskukseen jonotusnumeroaparaatteja, vai ettekö te mummot älyä niitä ottaa? Pyytäkää asiointiapua, jos ette yksin selviä tavallisista tilanteista.
Meilläpä tuollaiset laitteet on, mutta luuletko että niitä käyttävät. Aamulla klo 8 on jonotus tuolla laitteelle sitten vedetään pussi päälle . Ja loppupäivä toimitaan niin kun henk.kunta parhaaksi näkee. Et silleen meidän akuutti toimii.
Ja mistähän ovat saaneet noin epäkohteliaita työntekijöitä tuohonkin arvauskeskukseen.
Jotain koulutuksessa on kai vielä parannettavaa.
tuntuu todella olevan, ehkä töiden järjestelystä voisi aloittaa (ja joutavia koulutuspäiviä vähentää)?
Miten ihmeessä sen saa toimimaan ilman jonotusnumeroita, eipä ihme jos ollaan "epäkohteliaita" puolin ja toisin!
Käyn yksityishammaslääkärillä, kela alennuksineen on suunnilleen samaa kuin nuo kunnalliset, eikä tarvitse jonottaa.
Olen saanut hyvää ja huonoa palvelua. Hyvästä olen kiittänyt ja ihan kortilla tai pienellä lahjalla. Huonosta tein valituksen josta ovat kuulema kadottaneet paperit. Minulle suoritettiin rintojen pienennysleikkaus ilman nukutusta, ilman puudutusta. 7kk Kesti haavahoito.
Kun lääkäri aloitti karjaisin: Se ei ole puutunut. Johon hän: Ei niin mutta leikkaan nopeasti. Samalla heitin hätärukouksen ylös- antakaa mun pyörtyä. Tämän kun olin tehnyt niin leikkaus oli ohitse. Seuraavana päivänä minut pakkopuettiin,tavarat pakattiin, taxi oli soitettu 2vk kuluttua haavahoitoon jonne mentiin vajaan viikon kuluttua. Haavat mäti ja oli kuolioo. tästä tein valituksen ja pyytämäni sekä täyttämäni kaavakkeet on "kadoksissa"
No voi, voi.
Meillä kun ei mennä terveyskeskukseen jonottamaan. Sinne soitetaan ja varataan aika. Myös akuuttiin. Pääterveysaseman yö ja viikonloppupäivystykseen voi mennä suoraan .
Yleensä kukaan ei edes vastaa, vaan yhteystiedot annetaan ja hoitaja soittaa sitten kun ehtii.
Hän arvioi tilanteen ja antaa lääkäriajan. Yleensä akuuttiajan saa kahden päivän sisällä jos hyvin käy voi päästä jo seuraavana aamuna. Ehkä pää kainalossa pääsee samana päivänä.
Jonotusnumerot kyllä löytyy labraan, röntgeniin hoitajan verenpaine ym. mittauksiin.
Kyllä monessa TK:ssa on edelleen jonutuspäivystyksenkin mahdollisuus, jonne vaan jonotetaan vuorolappujen kanssa. meilläkään sitä ei ole, vaan soitetaan ja saa ajana, mutta monissa TK:ssa sekin vaihtoehto on olemassa
täällä labroihin jonotus systeemiä ollenkaan, me soitamme sinne vuoron etukäteen, - sitä mie vaan ihmettelen kuinka esim. virtsatie infektio on melko ennalta arvaamaton juttu, - aikas kurja odotella vaikka seuraavaankiin päivään vuoroaan :(
siellon lääkärinä?
maagikko. Tee ihmeessä uusi valitus. Eihän tuo ole laitaa.
Olin kerran jollakin luennolla, jonka yhteydessä tunnettu kirurgi valitti, että hänen ajastaan menee niin paljon potilasvahinkojen, siis valitusten, käsittelyyn. Syyllisti potilaita. No olihan sama kirurgi varmasti tehnyt paljon hyvääkin ja eiköhän tuo tehokkuusvaatimus koske heitäkin.
Sitä ei voi kuin ihmetellä, että terveydenhuollossa on hyväksytty markkinatalouden arvot kuin huomaamatta: tulos- ja tehokkuusajattelu, prioriteetit, laatukriteerit mitä muuta vielä?
Rintakudos on kait aika vaikea saada puutumaan. Mulla kävi samoin, vaikka Mehiläisessä rinta poistettiin nukutuksessa, mutta kun en siltikkään pysynyt nukutuksissa, vaan tunsin ensimmäisestä veitsen painalluksesta, ja että se sattui, sattui niin riivatusti. Kuin olisi rikkihappoa rinnalle kaadettu, eikä voi millään reagoida, että olet hereillä ja sattuu. Tunsin, miten veitsi leikkasi rintaa pois piirretyn kaavan mukaan. Sitten laitettiin pinsettejä etteivät verisuonet karkaa. Ja se poltetun verisuonen haju, ja ritinä. Ja tuska oli mittaaamton.
Mitään ei pysty sanomaa, kun kurkku on tungettu letkuja täyteen. Mikään paikka ei liikahdakkaan, kun olet lamaannutettu lääkkein. Sitten ajattelin, että eihän ne luita ole voinu saada lamaantumaan, että jos saisin koko kropan jotenkin liikahtamaan, ja se onnistui.
Kuului taustalta kysymys:
- Koskeeko Sinuun?
Voi herran jestas, kun teki mieli hivauttaa turpiin, että vielä kysyttekin, koskaa niin jumalattomasti. Sitten narkkari hääräsi hetken, ja menin kait jonkinlaiseen odotettuun uneen hetkeksi, mutta heräsin taas, kun ompelivat haavaa kiinni. Tunsin jokaisen neulanpiston, ja kun lääkäri veti langalla haavaa kiinni, ja teki solmun.
Mutta sitten kun haavan päälle laitettiin pehmuste, ja se teipattiin kiinni, joku piru painoi vielä kämmenellään haavaa napakasti, siinä kohtaa pääsi jo huuto kaikkien kurkussa olleiden putkien ja letkujan ohi.
Entäs sitten, kun on virtsainfektio, eikä löydy pöpöä, vaan sanotaan että on jokin viirus aiheuttajana , eikä saa mitää lääkitystä, kyllä on helvetti irti, usein olen marssinut yksityiselle, ja siellä saanut antibiottikuurin ja on parantunut, tätä en ymmärrä laikaan, Ihminen jätetään valtaviin kipuihin, käsketään vain juoda, kyllä meillä on terveyskeskuksissa aljon mätää.
Seisotaan jonossa, siis ilmoittautumiseen, ja aivan mielivaltaisesti sitten menee vuorot. Pisin aika jonka olen arvauskeskuksessa joutunut odottamaan on 7 tuntia ja 45 minuuttia, ilmoittautumisesta siihen kun lääkäri kutsui vastaanotolle.
Ainuttakaan potilasta en nähnyt tuolloin että olisivat vieneet ambulanssilla parempaan hoitoon kuten minut vietiin tuon odotuksen jälkeen ?
Jopa meinasivat paareilla viedä mutta kieltäydyin tuosta kunniasta, koska noinkin kauan sain odottaa vuoroani.
"hoitajan verenpaine ym. mittauksiin"
Juu, kyllä meilläkin toimii tuo puoli hyvin, eli pääsee melkein samantein hoitajan mitattavaksi.
Ja jopa kerran sain lääkärinkin heti mittauksen jälkeen viereen, vaikka luukulla oli sanottu että kolmen viikon kuluttua on ensimmäinen vapaa aika. Siis otin sen silloin myös.
Syy oli se että verenpaine laski yhtäkkiä paljon. Elikkä liian voimakas lääkitys.
Niin piti sanomani vielä et en ole havainnut kyllä mitään ikärasismia, Koska palvelu on ollut todella surkeaa ainakin omalla kohdallani. viimeisen 30 vuoden aikana, jolloin itse olen käynyt arvauskeskuksessa.
Viimeinen käyntini koski lääkemääräyksen uusintaa, jota tuossa vieressä olevassa TK:ssa ei suostunut hoitaja ottamaan vastaa, joten jouduin käymään ylilääkärin puheilla että asia hoituu siellä jatkossa.
On se varmaan kivaa kiusata asiakkaita turhan päiväisistä asioista, ja vieläpä saavat siitä palkkaa.
täällä. Mahdonta saada sitä akuuttiaikaa ihan tuosta vaan. Asumme ja alueella missä tk-aikoja ei vaan ole riittävästi kaikille ei ole tarjolla akuuttiaikoja. Omalle lääkärille pääsee...tai terveyssisarelle mutta, aika on varattava riittävän ajoissa. Koska jonotilanne jatkuvasti sellainen. Lääkäreitä yksinkertaisesti liian vähän. Hoitoa saat ja hvyääkin ei moittia omaa lääkäriä. Mutta, akuuttitilanteessa ainoa vaihto-ehto on sitten meilläkin mennä iltapäivytykseen missä jonotat tuntikausia...Onneksi harvemmin tullut tilanteita että, on tarivnut tuota käyttää...meidänkään.
Viisainta on vakavassa tilanteissa aina soittaa se ambulanssi sinne kotiin. Kun mennä itse hakemaan omalla autolla apua..
Vaikka onkin Suomessa niin, että, Sairaaloilla on velvollisuus ottaa ihminen sisälle tarpeen niin vaatiessa...Niin ainahan itse sitä tilannetta on vaikea arvioida...mistä on kysymys. Moni jättää menemättä vaikka pitäisi ehdottomasti mennä kuin olla menemättä. Juuri näiden liian vähäisten ressujen takia...
Minusta on huono asia myös tämä kehitys kun työpaikoilta myös on supistettu tätä terveyndoito-ja lääkäripalveluita samanaikaisesti...
Asumme Stadissa...ja tilanne täällä pitkään ollut tällainen. Riippumatta oikeastaan siitä missä päin asut.Ehkä Etelä-Helsingissä tilanne vähän parempi...;)) Jako kun menee alueittain..
Nythän on kaavailtu tulevaisuudessa ehkä sellaista muutosta näihin perusterveydenhuoltopalveluihin...että, tuo asuinalueesi ei vaikkuttaisi enää...vaan voisit jatkossa itse valita sen alueen mistä haet nämä lääkärinpalvelusi...Kuitenkin tämä asia vastassa ns. mietinnöissä...eli milloin sitten käytännössä ja meneekö se Eduskunnassa läpi, uudistus kun valtakunnallinen jää nähtäväksi..
Kysymys kun aina rahasta.
tsau:Friidu
Työssä ollessani sain huonompaa kohtelua. Lieneeköhän lääkäri pelännyt että joutuu kirjoittamaan sairaslomaa.
Riippuu paljon lääkäristäkin, kaikkien kanssa ei kemiat toimi, vikaa voi olla molemmissa iästä riippumatta.
Hienompaa hoitoa ei saa mistään, mitä minä olen saanut Terveyskeskuksestani. Oma Lääkäri hoitaa ja huolehtii, moittii ja morkaa kuin olisi vaimoni. Neuvoo ja ohjaa. Joskus kiittää ja kehuu.
Nykyisin tuntuukin siltä että kaikki se mikä minusta maistuu hyvältä tai olisi kivaa tehdä, sen kieltää Vaimo, Lääkärini, tai Äitivainaan antama kasvatus.
Aina olen päässyt hoitoon juuri silloin kun olen hoitoa tarvinnut. Laboratorio hoituu samoin, kitkatta.
Lääkärini soittaa sovittuna aikana, tarvitaanko jatkotutkimuksia tai muita toimenpiteitä, vai mennäänkö entiseen malliin.
Kuulun vielä, vanhoilla päivillänikin, työterveyshuollon piiriin. Yksityinen Sairaala hoitaa tarvittaessa. Siellä todellakin huomaa että hoitoa saa vain tietyn kaavan mukaan. Todennäköisesti Työnantaja on sanellut hoidon kriteerit ja sillä siisti. Lääkäriin pääseminen vaatii nykyisin työmaalta maksusitoumuksen. Jos tarvitset Erikoislääkäriä, maksat itse. Täyttyypähän lain kirjain. Muulla ei niin väliäkään.
Ainakaan minä en voi moittia vähääkään omaa terveyskeskustani.
Hammashoito onkin jo kokonaan toinen juttu. En ole koskaan päässyt kunnalliseen hammashoitoon. Aina olen kuvettani joutunut kaivamaan. Nyt panin itseni jonotulistalle sinnekin. On kuulemma noin puolen vuoden jono. Katsotaan nyt kuinka äijän käy. Ehtiikö kuolemaan ennen hammashoitoon pääsemistä.
Olen aika vähän sairastanut, mutta silloin, kun olen joutunut lääkärissä käymään, en ole joutunut ikäni puolesta enkä muutenkaan syrjityksi. Muutama vuosi sitten tosin olkapääni reistaili pitkään, ja olin silloin työttömänä (nyt olen eläkkeellä). Jouduin pyytämään silloiselta tk- lääkäriltä lausuntoa kelalle ja työvoimatoimistolle, koska en voinut olla työnhakijana; silloin se lääkäri antoi aluksi ymmärtää, että olen ikäänkuin pakoilemassa työnhakua. Kyllä se asenne myöhemmin muuttui, kun kelan vaatiman ortopedin lausunto tuli.
Muuten olen kyllä saanut hyvän kohtelun ja jos on tarvetta ollut, on laitettu lisätutkimuksiin. Iäkäs äitini asuu toisella paikkakunnalla, ja hänkin on saanut hyvää hoitoa tarvittaessa. Siellä vanhusten hoito terveyskeskuksessa sekä vanhustyössä on laadukasta ja toimivaa.
Monesti omasta asenteestakin riippuu, miten kokee tulevansa palvelluksi.
KUKA on ammattivalittaja !? Mielestäni jokainen joka jaksaa kaiken vaivannäön jälkeen hakeutua lääkäriin EI valita turhaan ! Ihmisellä AINA on jokin vika, huoli, voi varmasti jotenkin huonosti jos jaksaa hakeutua esm terv.kesk. valittamaan vaivaansa. Kyllä me vanhat olemme raihnaisia hyvinkin monella tavalla . On todella törkeää käytöstä suhtautua yhteenkään sairaaseen YLIMIELISESTI. Nykyään on jo aika hyvin koulutetut ihmiset terveydenhuollon piirissä, MUTTA silloin tällöin törmää töykeään käytökseen esm. vastaanotto apulaisten joukossa.
Nykyisellä paikkakunnalla on kaikki hyviä koulutettuja ihmisiä. Työelämän aikaikaan vuosia sitten edellisellä paikkakunnalla oli lääkäriäkin viisaampia vastaanottoapulaisia, kyllä ihminen tunsi elämänsä turvattomaksi, onneksi oli rahaa hakeutua yksityisiin palveluihin.
Turhaa valittajaa ei ole olemassakaan !
tapaus parin vuoden takaa. Ystäväni soitti minulle huolestuneena, kun huomasi yhden lääkkeen loppuneen ja illalla piti ottaa. Hänellä oli resepti valmiina, joten otin selvää päivystävästä apteekista. Apteekki oli juuri mennyt kiinni ja pyysin häntä soittamaan terveyskeskukseen ja lupauduin hakemaan tuon lääkkeen siksi illaksi, jos sieltä saisi. Hän soitti ja ilmoitti sitten minulle, miten kävi. Oli oltu erittäin ylimielisiä ja vähätelty hänen huoltaan. Oli ihmetelty myös sitä kuinka joku yöllä lähtisi 30 km:n päästä hakemaan ko lääkettä. Olisi riittänyt, kun henkilö langan toisessa päässä olisi rauhoitellut ja sanonut, että lääkkeen voi hakea heti aamulla apteekista. Nukkuisi vain rauhallisesti yönsä. Tähän ei olisi mennyt yhtään enempää aikaa kuin tuohon ylimieliseen kohteluun.
On jonkin verran ikä rasismia sairaanhoito piireissä.
Omakohtainen näkemys muutaman vuoden takaa päivystyksessä näin hyvin surullisen tapahtuman.
Oli vanhus, hyvin nuhjuisen näköinen, vatteetkin hiukan tuoksahti hielle, moni myöhemmin tullut nuori pääsi ennen vanhusta. Vihdoin vanhus pääsi vastaaan otolle, ilmeisesti hänet toimitettiin asianmukaisesti hoitoon kun katosi eikä palannu enään vastaanotolta muualle, mutta kun itse pääsin olin myös vanhus, kylläkin puhdas, lääkärin kommentti tässä mua suretti, kun sanoi "kaikenlaisia sitiä on", sillä haju leijaili vielä vastaanotto huoneessa. Oma kommenttini oli "jokainen ihminen on laulun arvoinen" se siitä, ei puhuttu asiasta en enempää.
Tietenkin työ on raskasta sairaitten surkeitten keskellä, mutta siinen työhön PITÄÄ asennoitua vastaavalla tavalla, kaikki pitää kaikesta huolimatta hoitaa !
Kun kirjoitin tuon kokemukseni leikkauksiin se poistettiin.
Vihdoin havahoidon jälkeen pääsin toisenlaiseen leikkaukseen jonka ikäraja on 60w ja olen 64w Ylilääkärin kanssa keskusteltuani hän veti vaikka mitä esiin miksi en pääsisi lakipykäleitä myöden. Jokaseen minulla oli vastaus. Mitä kauemmin vastailin sitä enemmän päässäni pyöri lause " Vaikka sodan häviän niin taistelun voitan" Vielä lähtiessäni sanoin -> Uskotteko ihmeisiin. 2vk jälkeen tuli päätös leikkaukseen, sitä ennen käynti siinä Gastrosgopiassa. Vatsalaukun pienenysleikkaus tehtiin 19.4.2010.
Se oli kuin anteeksi pyyntö tuosta edellisestä mitä olen kirjoittanut.
Hienoa, onko elämän ilo palannu, oletko kuin uudesti syntunyt ?
Olen ihmetellyt mitä varten terveyspalveluista aina valitetaan. Ainoa mikä ei toimi on puhelinpalvelu. Se on ihan päin peetä. Aina kun soitan, joudun käymään vuoropuhelua robotin kanssa. Paina 1, jos sitä; paina 2, jos tätä j.n.e. Jos pääsen jonnekin missä ihminen vastaa, olen soittanut väärään aikaan. "Ei-kiireelliset saavat soittaa klo 11-13 " j.n.e. Mutta muuten palvelu paikan päällä on kohdallani moitteetonta.
asiallisia ja fiksuja ihmisiä vastaanotolla. Aina on apua löytynyt ja tarvittaessa ohjattu lisätutkimuksiin ja erikoissairaanhoitoon. Vastaanottoavustaja lienee jotain enkelisukua, on niin sympaattinen ja empaattinen ihminen, jolla todella on hoksottimet paikallaan. Täydet pisteet annan oman terveyskeskukseni toiminnalle ja henkilöille.
Ikärasismi saattaa tietysti esiintyä kun prioriteetti arvioidaan, mutta pitää muistaa, että itse on vain yksi monesta. Kannattaisi sairastaa tavallisia tauteja jos nopeasti haluaa tuloksia ja lääkitystä. Kun oireet ja labratulokset sopivat moneen tautiin, ehkä tuntemattomaankin, yleislääkäri ohjaa mieluummin erikoislääkäreihin, kuin tekee virheitä. Siihen menee aikaa ja myös kokeiden valmistuminen kestää. Itseltäni on mennyt kohta puoli vuotta.
Viime syksynä kuntoni alkoi vähitellen heikentyä, laihduin tahattomasti, nivelet ja alaraajat särkivät. Nyt myöhemmin kipu, johon ei särkylääkekään auta, on siirtynyt jalkateriin.
Tammikuussa hakeuduin lääkäriin, ensin paikalliseen yksityiseen lääkärikeskukseen, mutta aivan turhaan. Myöhemmin tammikuussa menin erään ystäväni painostuksesta maineikkaan laitokseen arvostetun lääkärin vastaanotolle. Siellä kävin myös laboratoriossa ynnä muissa tutkimuksissa. Tulosten perusteella lääkäri teki lähetteen julkiseen sairaalaan (HUS) ja alkoi tapahtua. Olen nyt käynyt 7 eri lääkärin luona, 6 eri sairaalassa ja 5 eri labrassa. Valmista ei vielä ole syntynyt, mutta pahimmat tavalliset taudit on suljettu pois. Jos ei se kipu jaloissa olisi, jo luulisin että vika on korvieni välissä.
Minkäänlaista ikärasismia en ole havainnut missään. Lääkärit, hoitajat ja vastaanottajat ovat hyvin ystävälliset ja ihmisläheiset, oikein enkelisukua, kuten nimimerkki Kirpun Liisa sanoi. Meilahden yhden klinikan lääkäri, keski-ikäinen nainen, tuntui ensin töykeältä, mutta olikin kaikista sympaattisin. Hän ei turhia esittänyt, vaan keskittyi työhönsä. Kertoi mitä hän teki, miksi ja mitä hän löysi. Sanoi, että kun sanon kaiken ääneen, muistan paremmin mitä raporttiin kirjoitan.
Paikkana Auroran sairaala, jossa tänään kävin, oli kaikista mieluisin. Sinne on helppo mennä ja alueella on runsaasti maksutonta pysäköintitilaa joka puolella. Väljä idyllinen ympäristö ja vanhat kauniit rakennukset hiveltävät silmää, henkilöstö on kiireetön ja sydämellinen.
Usein julkinen terveydenhoito saa moitteet, tällä palstalla, lehtien palstoilla ym. Harvoin kiitetään. Vaikka itse en vielä ole saanut lääkitystä, uskon että parhaansa hoitohenkilöstö tekee. Ihminen on niin konstikas otus, ettei tavallinen hoito aina pure. Myös odottamista ja jonottamista pitää suvaita, kun on muitakin kipeitä. Sekin hetki tulee, jolloin mikään lääke ei enää auta.
Ikä rasimin voi ymmärtää brioritettinä, nyky tevyden hoidossa on painotettu brioriteetin tarpeellisuutta kunnissa koska on taloudellisesti tiukkaa.
Luulempa siksi yli 65v , ei kiireelistä hoitoa vaativat, helposti pannaan jonon hännille, he ei ole enään tuottavia yhteiskunnan jäseniä.
Palvelu on ystävällistä ja asiallista, suomessa on hyvä koulutus hoitohenkilökunalle.
Mielestäni jokaisen ihmisen OLIS päästävä aina heti kun on tarve, oli luulotautinen tai ei, meillä on ihmiset syyllistetty kaikki luulotautisiksi, joten moni kärvistelee kipeenä kotonaan viimeseen asti, on jopa käynyt niinkin että kuolema kerkiää korja ennekuin on saanut lähdettyä hakemaan apua. Joskus tuntuu, että niin on tarkotuski, varsinkin meillä vanhoilaa vaivaisilla, sori vaan.
Ennen pääsi lääkäriin heti, meni vain vastaanotolle, pääsi vuorollaan sisään siinä järjestyksessä missä oli tullut.
Miksi kaikki on tehty niiiiin vaikeaksi, ei kipeä vanha ihminen jaksa pitkiin jonoihin tilata aikaa, sisään pitäs päästä aina silloin kun on huono olo eikä itse tunnu selviävänsä, oikea tieto ja mahdollinen hoito helpotaa kummasti vanhan ihmisen oloa.
"meillä on ihmiset syyllistetty kaikki luulotautisiksi, joten moni kärvistelee kipeenä kotonaan viimeseen asti, on jopa käynyt niinkin että kuolema kerkiää korja ennekuin on saanut lähdettyä hakemaan apua."
Minä en ole kokenut suhtautumista noin. Kun katselen taaksepäin omaa elämänkaartani, varsinkin nyt vanhetessani kun olen ollut oikein huonossa kunnossa vuosia, niin en ole kokenut noin asioita.
Vaikka sairauttani ei saatukaan kiinni, ja kärsin, olin vuosia todella heikossa kunnossa, niin että välillä piti käydä vertakin tankkaamassa sairaalassa, eivätkä saaneet selville, mikä mua vaivaa, niin missään vaiheessa en kokenut, että kukaan olis syyllistänyt mua luulotautiseksi vaaikka ylesimielipide helposti näin tekee, kun ihminen vuosikaudet kulkee apua hakemassa, eikä sitä saa. On selvääkin selvempi, että yleismielipide kääntyy ajattelemaan, että se on luulotautinen.
Mutta Terveydenhoidon taholta en tällaista suhtautumista kokenut. Kärsin vakavasta sairaudesta 7-8 vuotta, ilman että sitä saatiin kiinni muutoin, kuin mieletön määrä erilaisia terveysongelmia, anemiaa yms. ennnkuin tauti huipentui teholle kahteen suureen leikkaukseen, ja sairaus löytyi.