Yksi pyyntö varsinkin äiti-ihmisille (kun se eniten heitä vaivaa) eli Voitteko olla utelematta toisita, milloin he tekevät lapsia tai ovatko he ajatelleet tehdä tai muuta vastaavaa??
Kaikki ei halua lapsia, kaikki ei saa lapsia, eräitä ei vaan kiinnosta mikään, mikä liittyy lapsiin.
On jokseenkin turhauttavaa, että lapsen saaneet puhuvat vain lapsistaan. On varmaan muutakin elämää!!
On myös turhauttavaa, että eräät eivät tajua, että kaikkai ei kiinnosta heidän lastensa jutut, että nämä lapset eivät ole maailman napa (paitsi ehkä heille). Ja että lapset eivät ehkä kiinnosta joitakin ihmisiä ollenkaan.
Eräskin työkaveri lounalla kysyi minulta, että eikö viereisen pöydän lapsi olekin ihana. Sanoin, että en tiedä, en tunne sitä. Hän kysyi hölmistyneenä, eikö kaikki lapset ole ihania. Sanoin, että ihan yhtä vähän kuin kaikki aikuisetkaan. Työkaveri veti herneen nenään. En vaan tajua.
Kaikki ei halua lapsia, kaikki ei saa lapsia, eräitä ei vaan kiinnosta mikään, mikä liittyy lapsiin.
On jokseenkin turhauttavaa, että lapsen saaneet puhuvat vain lapsistaan. On varmaan muutakin elämää!!
On myös turhauttavaa, että eräät eivät tajua, että kaikkai ei kiinnosta heidän lastensa jutut, että nämä lapset eivät ole maailman napa (paitsi ehkä heille). Ja että lapset eivät ehkä kiinnosta joitakin ihmisiä ollenkaan.
Eräskin työkaveri lounalla kysyi minulta, että eikö viereisen pöydän lapsi olekin ihana. Sanoin, että en tiedä, en tunne sitä. Hän kysyi hölmistyneenä, eikö kaikki lapset ole ihania. Sanoin, että ihan yhtä vähän kuin kaikki aikuisetkaan. Työkaveri veti herneen nenään. En vaan tajua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toisten lastenteko suunnitelmista. Olen niin päättänyt ja pidän siitä kiinni. On vain asioita, joita ei toisilta kysellä. Tämä ei suinkaan ole ainoa asia, jota en koskaan ota puheeksi.
Yritän myös välttää mahdollisimman paljon olla puhumatta lapsista lapsettomien läsnäollessa.
Joten kyllä meitäkin on, jotka pitävät suunsa kiinni oikeissa kohdissa.
En itsekään tykännyt, jos asiaa minulta udeltiin. Saas nähdä tms. vastauksia uteliaat minulta saivat. Mutta erittäin harvoin näitä kyselyitä kuitenkin tuli, vaikka kolmekymppiseksi asiaa vetkuttelin.
Itse en nytkään äitinä kysele noin henkilökohtaisia asioita, ei oikeasti kiinnosta! Lähimpien ystävävieni kanssa olemme voineet keskustella avoimesti, niinkuin kaikista maailman asioista. Jotkut eivät voi sietää lapsia, jotkut eivät yrityksistä huolimatta saa, joillekin yhdentekevää, joillekin elämän sisältö tms. Muttei kysytä töksäyttämällä että no, millos sinä?
Toisten äitien kanssa puhun myös lapsista, mutta esim. työporukassa ihan jotain muuta. Lenkkipolulla törmään usein erääseen rattaita työntävään tuoreeseen äitiin, hän alkoi puhua palpattamaan minulle ja paaposi melkein 1/2h, lapsistaan tietenkin. En siis tuntenut häntä. Mietin, että voiko tuollaisia oikeasti olla! :) Olen nyt vaihtanut reittiä..
Joo no ei minuakaan kiinnosta milloin naapurin serkun täti tekee lapsia.
Ja minulle oma lapseni on koko elämäni, jos sinulla ei kerta ole lapsia et edes tiedä mistä puhut. Joten jospa söisit sanasi.
Niin ja harvoin olen kuullut, että joku sanoo etteikö lapsi ole ihana. Ymmärrän hyvin, jos sinä et halua lapsia mutta kohdistaisit ahdistuneisuutesi johonkin muuhun - mene vaikka lenkille.
Mistä sinä tiedät onko mulla lapsia vai ei? Enhän minä itsestäni välttämättä puhunut.
Ja ei lapset ole ihania, ne on persoonia. Ihan kuten aikuisetkin. Ja miksi joku jolla ei ole lapsia ei saa puhua lapsista mitään, mutta se jolla on, on oikeutettu puhumaan niistä jopa niille, joita ne eivät yhtään kiinnosta?
Ja ei tässä ollut mitään ahdistusta. Kerroin vain, että ehkä joskus voisi miettiä asioita, sen sijaan että elää kuplassa lapsensa kanssa. Miksi äitit on muuten useasti (ei kaikki) tosi agressiivisia? Huomaahan sen siitäkin, että soitellaan vaikka opettajalle kotiin jostain ihan mittömistä asiosita ja jopa kiusataan omien lasten opettajaa.
Älä tee tästä noin isoa ongelmaa itsellesi.
Ehkä sinunkin pitäisi miettiä asioita, sen sijaan että etsisit negatiivisia asioita äideistä/lapsista. Kaikista ihmisistä niitä varmasti löytyy, jos haluaa niitä väkisin etsiä.
Kirjoituksestasi paistoi läpi vastenmielisyys äitejä/lapsia kohtaan, jos se muutamasta kyselystä tai juttelusta on syntynyt, niin voi voi. Muuten aiheesi oli asiallinen.
Mielipide on kuin persreikä jokaisella on omansa!Mutta yhtä vähän perheellisiä kiinnostaa lapsettomien tuttavien/työkavereiden/ystävien ryyppyreissujen tapahtumat tai muut juhlimiset joten kannattaisi myös lapsettomien miettiä että voi kertoa näistä asioista niille lapsettomille ihmisille jotka sitä harrastavat varmasti paljon enemmän kuin lapsiperheelliset.
no nuo vauvanhankkimisutelut on ärsyttäviä ja niitä vältän... Ihan jokaisen oma asia milloin meinaa vauvan hommata vai hommaako ollenkaan. Jos ei hommaa niin sitäkin päätöstä kunnioitan.
Mutta kyllä minä aijon puhua minun lapsestani ja jos ei jotakuta kiinnosta kuunnella niin jatkakoot matkaa. Hän ei silloin ole minun ystäväni. Ei minuakaan voisi vähempää kiinnostaa lähemmäs 30 sinkkukavereideni illanviettosempalot, mutta kiltisti kuuntelen heidän tarinansa. Jos kuuntelu ei enää kiinnosta niin minä vaihdan aihetta. Kukaan meistä ei ole maailman napa, mutta miksi minun pitäisi sinun kaltaisellesi ihmiselle keskustella baari-illoista, ryyppäämisestä tai vaikka pitsin nypläämisestä, jos se ei kosketa minun elämääni ollenkaan.
Tuo työkaverisi kanssa käymä keskustelu, no siinä olet ihan oikeassa. Minä pidän lapsista, mutten kaikkien lapsista. Jotkut muksut on täystuhovilliviikareita, enkä kestä heitä.
Minua ärsyttää ihmiset, jotka ovat valinneet lapsettomuuden, ja heidän tarpeensa toitottaa asiaa kokoajan. Tarvetta tuoda ilmi, ettei lapset kuulu heidän elämäänsä ja jopa eräänlaista vihaa lapsia kohtaan. MInulla on pari kaveria, jotka tämän ovat valinneet ja aina ne jaksavat valittaa tuota "minä en jaksa lapsia, minä en halua keskustella lapsista, minä olen citysinkku ja elän elämäni ilman ärsyttävää vastuuta penikoista". Ok, se on heidän valintansa, mutta miksi sitä pitää joka sivulauseessa toitottaa. Ikäänkuin kertoa minulle miten typerästi minä olen valinnut, kun päätin hankkia lapsen, miten ihanaa elämä on ilman vastuuta, matkustella, baaritella, harrastaa kulttuuria ja mennä ja tulla miten tahtoo. Ehkä juuri siksi me vähemmän enää ollaan tekemisissä. Ei minulle ole ongelma olla kotona lapseni kanssa, en vaihtaisi tätä elämänvaihetta edes miljoonasta heidän elämäänsä. En minäkään puhu siihen malliin, että mistä kaikesta he ovat jääneet paitsi lapsettomuuden valittuaan.
Minulla on lapsia ja avioliitto. Ystäväpiirissäni on niin äitejä kuin sinkkujakin ja kaikkea siltä väliltä. Kyllä minua kiinnostaa paljonkin kuunnella menevien sinkkuystävien matkakokemuksia tai baarijuttuja; oliko uusi baari hyvä, tuliko paha kankkunen, oliko sutinaa -vakavaa vai vaihtelua jne. Varsinkin kun itse käyn nyt viihteellä harvemmin.
Toiselle ystävälleni hevoset ovat kaikkein tärkeimpiä, joulukorteissakin on heppojen kuvat :). Silti jaksan kuunnella ja keskustella niistä ja minua kiinnostaa asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä. Joskus hän puhuu hevosistaan tosi paljon, enemmän kuin kukaan minun tuntemani äiti lapsistaan. Silloin muut osaavat jo vaivihkaa vaihtaa aihetta tai kysyä, että mitäs MUUTA sulle kuuluu.. :)
Kyllä hekin ovat aidosti kiinnostuneita, mitä minulle ja perheelleni kuuluu. Joko poikani on oppinut kävelemään, vieläkö yöllä valvottaa, mites tytöllä koulussa jne.
Kuulostaahan se törkeältä, jos äidiksi tultuaan ei kiinnosta enää ystävien mielenkiinnot ja menemiset tai toisinpäin. Kyllä (tosi)ystävien pitäisi kulkea rinnalla kaikissa elämänvaiheissa.
Ja puolituttujen uteluita ei kannata ottaa vakavasti.
Näin juuri. Ystävien asioista ollaan kiinnostuneita siksi, että ollaan kiinnostuneita siitä ystävästä. Myös ystäväni ovat kiinnostuneita minun asioistani. Jos jotakuta ei kiinnosta minun lapseni ja perheeni, hän ei ole minun ystäväni. Jos jonkun asiat eivät kiinnosta minua, ei silloinkaan. Minulla on monenlaisia ystäviä, miehiä, naisia, sinkkuja, perheellisiä ja kaikkea mahdollista. Kenenkään kanssa ei koskaan ole tullut mitään keskustelunaiherajoituksia, vaikka kaikkia ei samat asiat luonnostaan kiinnostakaan. On muuten avartavaa kuulla juttuja sellaisista aiheista, mistä ei ennestään mitään tiedä eikä varmaan koskaan ottaisi oma-aloitteisesti selvääkään, jos ei kukaan kertoisi.
Samaa mieltä! OIen itse lapseton, ja kuuntelen kyllä kiltisti tarinaa rikkoutuneista rinnanpäistä ja siitä miten Lissun kakkavaippa valskasi juuri hänen istuessaan rottinkituolissa :) Mikäs siinä, nämä asiat ovat ystävieni elämää ja heille tärkeitä, totta kai haluan kuulla niistä. Ja he puolestaan kuuntelevat kun manailen opinnäytetyön kauheutta tai raparperinkasvatuksen vaikeutta - silloinkin kun kumpikaan asioista ei tässä elämänvaiheessa tai ehkä koskaan kosketa heitä itseään. Kun oikeasti ja aidosti kuuntelee, voi ymmärtää ja eläytyä. Sellaisetkin asiat, jotka eivät ole omakohtaisia, voivat olla mielenkiintoisia... vai lukeeko joku todella vain omaa päiväkirjaansa? Minä ainakin pitkästyisin :)
Vauvantekoutelut voi tosiaan mielestäni jättää kaikista läheisimpiin ihmissuhteisiin ja mieluiten ei niihinkään, mutta kyllä elämästä ja siihen kuuluvista asioista pitää voida ja saada jutella ystäviensä kanssa.