Oon 15-vuotias tyttö, ja siirtymässä kasille (Kävin eskarin kaks kertaa). Käyn ihan tavallista koulua enkä mtn kehitysvammaisten harjaantumis/erityiskoulua. Mulla on yksi mukautettu aine, ja sitä opiskelen pienluokassa. Muut aineet sitten on isossa ryhmässä. Mulla on dysfasia. Dysfasian lisäks oon saanut tietää diagnoosini nimeltä retardatio mentalis levis ja autistiset piirteet tänä vuonna. Mua pelottaa tulevaisuus sen takia. Sanoin kyllä psykologille, kun menin kehitysvammapolille, että "Te kuitenkin kiellätte multa sen, etten saa muuttaa isona omaan kotiin.". Psykologi vastasi tähän "Ei. Ei todellakaan. Sinun asioistasi ei päätä psykologi, lääkäri tai terapeuttikaan. Saat tietenkin isona muuttaa omaan kotiin.". Mutta mun on vaikee uskoo tälläiseen paskaan. Ja mua on pelottanut, että saan kuitenkin avustajan, kun muutan omaan kotiin isona. Osaan itsekin asiani hoitaa. Osaan esim. kellon, rahan laskemisen, laittaa ruuan, siivota, käydä kaupassa (mut uskaltaa jopa pistää isoon kauppaankin) ja ym. muut asiani hoitaa. Äitinikin on sitä mieltä. Oon kysynä äidiltä asiasta, ja vastasi ettei todellakaan ole sitä vastaan, että muutan isona omaan kotiin. Mulla ois haaveena saada ylä-asteen jälkeen oma kämppä, joka sijaitsee sitten siellä paikkakunnalla, minne meenkin opiskelee. Ja samalla pitäs hommata tyttöystäväkin, jonka kaa voitas muuttaa yhteen. Mutta pelkään, että sekin kielletään minulta. Oikeesit, mua vituttaa tää asia. Elämäni menee silti hyvin. Mulla on yks hyvä kaveri, ja tyttöystävä on. Oon ennenki seurustellut yhen tytön kaa. Ja tajuan tietenkin seurusteluasiatkin! Ja toinen pelkoni, etten saa perustaa perhettä. Mulla on haaveena hankkia yksi lapsi sitten kun oon iso. Ja mua pelottaa sekin, että multa sekin kielletään. Ulkonäön perusteella näytän ihan tavalliselta ihmiseltä. Tuntuu oikeesti siltä, että multa kielletään kun oon aikuinen, niin lapsen adoptointi, omaan kotiin muuttaminen ja naisen hankkiminen.
Miten saan tän ajatuksen haihtumaan pois?
Miten saan tän ajatuksen haihtumaan pois?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Unohdin mainita, että minussa on ujoutta. En tiiä, miten tää nykyään on. Muistan, kun ala-asteilla olin hyvin hyvin ujo eikä kavereita ollut. Kaikki kiusasivat mua, koska saivat tietää että oon lesbo. Oon edelleenkin ujo, mutta kavereita mulla on nykyään(:
Et voi hankkia tyttöystävää koska olet itsekin tyttö, eikä tyttöpari voi missään nimessä adoptoida lasta.
Älä turhaan pohdi tulevaisuuttasi koska kukaan ei voi sitä ennustaa-ei aikuiset eikä tavikset! Sinulla on paljon vahvuuksia ja olet itsenäistymässä-et varmasti jää äisin ja isän kanssa asumaan . Sinun ikäiselläsi on vielä paljon aikaa kasvaa ja kehittyä omaan tahtiisi.Ammattiin opiskelu tai jatko-opinnot ovat nyt sitten peruskoulun jälkeen edessä. Sinä tulet pärjäämään kyllä.Tiesitkö että on nuorille tuettuja asuntoja joissa nuorella on oma tukihenkilö tarvittaessa apuna vaikka asuisit yksin. Tsemmppiä tulevaisuuteen.
avustajaa! Pärjään itekki omillani. Ja aion hankkia naisen kun asun omillani et sry vaa. Avustaja ois vaa häiriöks mulle ja naiselleni.
kuitenkin on ettei naispari voi tässä maassa tällä hetkellä adoptoida.
Mitä tarkoitat kehitysvammapolilla?
Oon ollut niin kuin kehitysvammapoleilla tutkimuksissa tai siis nii ku psykologilla. Ja sit joku muu höpöttelee äipän kaa jotain paskaa minusta ja kyselee äipältä kaikkee minusta. En oo koskaa halunna käynneillä kuunnela ja vittuuko kiinnostaaki. Ensi vuonna taas seuraava ja kolmas käynti. Liittyypi kuulemma nuoren kuntoutusrahaan. Ihan oikeesti jos noi saatanan kehitysvammapolin lääkäri, psykologi ja keitä lie onkaan nii määräävät mut tuettuun asuntoon tai laitokseen nii vitut karkaan. Karkaan tyttöystäväni luo. Rakkaani luo turvaan. Siellä polilla on nii paska henkilökunta, joihin ei voi varmaa100 % luottaa. Varmaan psykologi halus mua kusettaa tuossa tulevaisuusasioissa. Vois jo tajuta, et pärjään omillani ja osaan vaikka mitä. Vois senki tajuta, kuinka tärkeetä on muuttaa jonkun rakastavan tytön luo isona yhteen. Ja elää onnellinen elämä.
tiesin tiesin... Mutta vammasia tulee ja menee. Joka vuosi.
Ei kannata välittää joidenkin typerysten kommenteista täällä. Olet ihan oikeessa, että oma koti ja oma rakas on tärkeitä, mutta luulenpa että sinun äitisi ja psykologisi on samaa mieltä. Usko nyt vaan. Sehän juuri on kaiken tarkoitus, että pärjäisit itseksesi, se tulee kuule yhteiskunnalle halvemmaksi, eikä kenellekään väkisin tuki-ihmisiä tuputeta, koska se on kallista.
Tuossa iässä on kova halu kaikilla itsenäistyä ja kun otat vaan rauhallisesti, kaikki järjestyy kun olet täysi-ikäinen tai lähdet opisekelmaan kuten kerroit.
Yritän nyt elää tän elämän. Mulla on ystäväni ja tietenkin tyttöystäväni ja molemmat rakkaita♥ Ja on tietenki olemassa lievästi kehitysvammaisia tai autismiihmisiä, jotka asuvat omillaan ja eivätkä ole minkäänlaista avustajaa tarvinneet. Mun vaa täytyy uskoo psykologin puheisiin. En minä homehdu tänne kotiin. Mulla on muutenki ollut haave; haluiaisin kirjailijaksi. Rakastan kirjoittamista ja luen mielellään kirjoja ja kirjoitan novelleja ja runoja.
"""Tiesitkö että on nuorille tuettuja asuntoja joissa nuorella on oma tukihenkilö tarvittaessa apuna vaikka asuisit yksin."""
tuettu asunto ei tarkoita mitään asuntolaa, missä asuu vain ihmisiä, joilla on vaikeuksia yksinelon kanssa. ne on ihan tavallisia kaupungin vuokrakämppiä ympäri kaupunkia, joita haetaan sossun, psykologin tai jonkun nuorten asioita hoitavan järjestön kautta. tukihenkilöt on taas sellaisia tyyppejä, jotka tarvittaessa auttaa muutossa/järjestää sen, on mukana ostamassa isompia ostoksia (huonekalut, telkkari yms). ne vähän vahtii rahankäyttöä ja auttaa laskujen sun muiden papereiden hoidossa, koska vaikka sitä luulisi, että ne hoituu vain parilla allekirjoituksella, ei se aina ole niin. ainakin ne tukiasunnoissa asuneet ketkä tunnen on ihan normaaleja, mutta perheolot on olleet sellaiset, että on ollut vähän pakko muuttaa, mutta on ollut sen verran nuori ja tietämätön, ettei ole oikein tiennyt miten asiat hoitaa.
uskon, ettei sinulla ole vaikeuksia käytännönasioiden kanssa, mutta yksinasuminen on paljon muutakin kuin raha, osoitteenmuutos, kaupassakäynti ja miten sisustaa kämppänsä. se on iso elämänmuutos ja vaikka sitä kuvittelisi, ettei porukoita tule ikävä, pärjää ihan yksin omissa oloissaan ja on VAPAA, todellisuus voi olla aika yksinäinen. etenkin kun on noin nuori. yksi tosi tärkeä ihminen muutti alaikäisenä tukiasuntoon kotiolojen takia ja on kertonut, että yksin ollessa sitä vain tuijotteli seiniä ja jos vessassa roikkui kaksi pyyhettä, tuntui pahalta. itse en osannut syödä yksin. hyvä, jos sulla on tyttöystävä, jonka kanssa muuttaa, onhan se paljon mukavampaa ja taloudellisempaa asua kaksin. ja vaikutat ikäisekses suht fiksulta, joten mitään syytä sun ei ole pelätä, että virkavalta estäisi sun muuttos. lapsen adoptoiminen on sitten juttu erikseen.
tajunnut tota tukiasunto-juttua--ota hyvä ihminen selvää asioista ennekuin alat pauhaamaan,,no olet vielä niin nuori ja "kaikkitietävä" tuossä iässä...Olist lukenut mitä erityisnuoren äiti kirjoitti..muta sun ongelma lienee ettet kuuntele tai lue muiden järki-ehdotuksia..pysy poissa jos et osaa fiksusti käyttäytyä...
Siis vitut mä en tartee mtn tuettua asuntoa! Toi mutsiki sanoo samaa! Ja se adoptointi on mahdollista. Oon lukenut että sisäinen adoptointi on Suomessa sallittua.
Sisäinen adoptointi tarkoittanee, että jos tyttöystävälläsi on lapsi, voit adoptoida tämän.
Tuettu asunto on siitä hyvä, että se ei kaadu kovassakaan tuulessa ja kestänee maanjäristystäkin paremmin.
Opettele sinä käyttämään tätäkeskustelupalstaa hierarkioineen. Vastasit väärälle henkilölle.
mä vastasin alkuperäiselle kirjoittelijalle..oliko vaikeata ymmärtää?...