Kuka tietää mitä olivat Puunjalostustehtaan lopputuotteet. Tekikö se huonekaluja peräti vai mitä. Lieneekö Lieksassa enää missään se firman tuotteita olemassa?
Puunjalostustehdas, mitä teki?
Mie tässä vaan
882592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
tiijä?
Siellä tehtiin ovia ja ikkunoita taloihin ja mökkeihin. Isävainaa teetätti siellä -40 luvulla uudisrakennukseen ovet ja ikkunat. Lapsena kävinkin tehtaalla. Se sijaitsi kirkolta vähän matkaa vasemmalla puolen, siinä radan lähettyvillä. Siitä ei ole tietoa tehtiinkö siellä muutakin kuin kyseisiä tuotteita. Vallius oli sen puunjalostustehtaan omistaja nimeltään, jos en nyt ihan vikaan muista, kun siitä on kymmeniä vuosia, kun se lopetti toimintansa.
haimakaiset oli omistajasuku, muuten oli oikein tuo mitä tekivät
olla mötkötti, jokirannassa. Kirkkomuan jäläkeen, ennen rautatietä. Semmoset aika huonokuntoset puurakennukset. Lopetti varmaanki jo 1960-luvun alussa tai jo -50 luvun lopussa.
tainnu ikinä olla lieksassa kun et yhtän ole selvillä missä kirkko ja rautatie on
juoppohullu iäneti. Ei sinult oo kukkaan kysynnä mittään.
mitää Puavaon pömpelii. Mikä se on, en oo kuuullukkaa ikänään semmosesta mittää. Taejat hourrailla, mää muata.
Valliuksen omistama tehdas oli Pielisen-Karjalan Puu Oy onkohan sittenkään sama ??
Löysin kysymykset vasta nyt. Tutkin aikoinaan Lieksan Puunjalostustehdas Oy:n historiaa. Tehtaan perusti Olli Toivanen viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä Lieksan kirkkomaan taakse niin sanotulle sähkökentälle. Toivanen tunnettiin nimellä Puu-Olli. Myöhemmin toimintaan osallistuivat osakekaupoilla Veikko Vallius, Toivo Saastamoinen, Teppo Turunen ja Mikko Turpeinen. Työntekijöitä oli vielä 1950-luvulla yli 20. 1960-luvun alkuvuosina yhtiö ajautui konkurssiin huonon johtamisen takia ja toiminta loppui. Tehdas valmisti puusta ikkunoita karmeineen ja pokineen, sisä- ja ulko-ovia sekä erilaisia kaapistoja esimerkiski keittiöihin. Hyvin monessa ennen 1960-lukua valmistuneissa taloissa oli ja on vieläkin kyseisiä kalusteita. Sisäovet olivat lakattuja koivupintaisia, täysin puisia tuotteita, jotka kestivät isältä pojan pojallekin. Puut tuotiin tukkeina tehtaalle, jossa ne sahattiin, höylättiin ja kuivattiin tuotannon raaka-aineeksi. Veikko Vallius vastasi tehtaan puunhankinnasta. Toimitusjohtajana toimi Toivo Saastamoinen, joka lienee ainoa elossa oleva silloinen osakkeenoimistaja asustellen tällä hetkellä Lahdessa. Alempana mainittu "Ville" Haimakainen oli tuotannossa työntekijänä, ei omistajana ja konkurssin jälkeen hän perusti oman puusepäntehtaansa Mätäsvaaraan. Mikko Turpeinen vastasi sahaus- ja höyläystoiminnoista ja konepuuseppä Teppo Turunen tuotteiden valmistuksesta
Mainittakoon vielä, että suunnitteilla oleva siirtolapuutarha on tulossa kyseisen tehtaan tontille.
Onko sinulla vielä tallessa tekemäsi tutkimus Lieksan Puunjalostustehda OY:n historiikista. Olisin kiinnostunut siitä ja erityisesti perustajasta Olli Toivasesta. Hän on isoäiti Hilja Piiroisen eno.
Valitettavasti tietoni Olli Toivasesta ovat hyvin vähäisiä viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä ja nekin tiedot löytyvät Lieksan Sähkö Oy:n vuosikeromuksista Ollin ollessa yhtiön hallituksen jäsen 1920 ja 1930 luvuilla. 1950-luvulta eteenpäin Olli ei ollut enää Puunjalostustehtaan toiminnassa mukana ja selvitykseni koski tehtaan viimeistä vuosikymmentä, jolloin se ajautui konkurssiin.
Muistaaksen puunajolstustehdas eli puujalkatehdas joksi sitä nimitettiin paloi osin tai kokonaan jsoku -60 luvulla? Olis nöösipoikana atsomassa sitä paloa!
Tehdas oli ollut seisomassa jo jonkin aikaa, kun se paloi. Syttymissyytä ei ilmeisesti koskaan saatu selville, mutta tuhopolttokin lienee ollut mahdollinen, koska sähkötkin oli jo tehtaasta katkaistu.
Muutama 1950-luvun tehtaan työntekijä viettää vielä Lieksassa eläkepäiviään.
Ei Puunjalostustehas palanu vaan sen takana ollut Vapon varasto. Hirmunen musta savu nousi ja kaikki luuli puujalalatehtaan palavan. Tehas lahosi paikalleen. Poikasen kävin siellä ja oli paljon jänniä koneita.
Muistelet varmaankin Kaupunginniemesssä ollutta varastoa, joka paloi vuonna 1959 huolimattoman veneen tervaajan tulenkäsittelystä johtuen. Puunjalostustehtaan kuivaamo ja kokoonpanorakennus paloivat 1960-luvun alkuvuosina. Olin aikoinaan seuraamassa molempia paloja näköetäisyydeltä. Sahaosa, höyläämö ja joitakin varastoja jäi jäljelle ja ne purettiin aikanaan kokonaan ja alue siistittiin.
Teki puujalakoja vanaholle Pielisen merirosvoloelle. Niitähän riitti entis aekaan siellä suarijen kätkölöessä vaekka millä mitalla.
Puujalkavitsien kertoja Voe Tokkiisa Pieliseltä oli kyläilemässä Siilinjärvellä Pöljän kylässä ja junalla palatessaan Kuopioon hän kysyi konduktööriltä paljonko maksaa lippu Pöljältä kaupunkiin. Konnari vastasi jotta sehän maksaa saman verran kuin muiltakkii.
Muistookseni Puunjalostustehtaan ent. tiloissa oli Brahean Veistäjät niminen yritys 60- luvulla, omistaja tiettävästi oli Tauno Kaltiainen ja valamistivat lihapölökkyjä ja tyylihuonekaluja.
Olin Vaalimainoksii tekemässä siellä iltatalakoilla Vennamon nousun aikoin, niitä sitten kuskattiin ympäri kauppaloo tienvarsiin Taunon paketti-autolla, hiännii oli "hengessä" muvassa, kun ponsoroi telinetarpeita ja anto tilat, sekä kyijin niille mainoksille.
Muistat varmaan ihan oikein. Puunjalostustehtaan tiloissa oli konkurssin jälkeen vielä jonkin aikaa toimintaa. Brahean Veistäjät Oy oli todellakin erikoistunut tyylihuonekaluihin, mutta sen toiminta loppui Lieksassa. Tehtaan käytön myöhempiin vaiheisiin en ole syventynyt ollenkaan. Tutkin aikoinaan vain puunjalostustehtaan toimintaa sen alkuvaiheista konkurssin tuomaan loppuun saakka eli 1960-luvun alkupuolelle.
Liittyikö Lieksanjoen alajuoksun vieläkin olemassa oleva rautatie tähän asiaan vai johonkin muuhun? Tarkoitan joenrannan suuntaista pistoraidetta rautatiesillan ala- tai länsipuolella Kaupunginniemessä. Siellä taitaa olla vanhan satamanosturinkin ruosteinen jäänne vielä nähtävissä joenrannassa.
Lieksan kaupunginniemeen johtava pistoraide ei liittynyt mitenkään puunjalostustehtaaseen, koska tehdashan sijaitsi heti kirkkomaan aidan takana. Pistoraide ulottui aikoinaan aivan niemen kärkeen saakka eli nykyiseen satamaan. Osa radasta on myöhemmin purettu. Radan varressa, kohtalaisen lähellä rautatiesiltaa joen ja radan välissä oli viitisen metriä korkealla betonijalustalla sijainnut teräksinen nosturi, jota lienee käytetty puutavaran nostoihin esimerkiksi roomujen ja rautatievaunujen välillä. Lähempänä nykyistä satamaa oli pienempi nosturi myös radan ja joen välissä. Molemmat nosturit lienevät jo purettu ja romutettu. Betonijalustaa ei ainakaan enää näy. Kaupunginniemessähän oli aikoinaan puutavaratoimintaa ja siellä toimi mm. Puutavaraliike Peräoja ky. Puuta välivarastoitiin kyseisen radan pätkän varteen. Viime vuonna radan varressa oli käytettyjen ratapölkkyjen varasto, joka tosin piti poistaa ympäristösyistä.
Kiitoksia Seppo-Olaville nopeasta vastauksesta. Sen verran olen eri mieltä, että yhden nosturin raato on mielikuvassani kyllä edelleen siellä jokivarressa olemassa; varmaankin se on sitten Seppo-Olavin tarkoittama "pienempi nosturi myös radan ja joen välissä", koska mitään korkeata betonijalustaa en muista nähneeni.
Mutta ei ole mitään syytä kiistellä. Kunhan tässä kevät etenee, käyn linturetkellä jokisuistossa ja tarkistan tämän nosturiasiankin. Ja sitä paitsi eihän tämä tietysti ole mikään iso kysymys muutenkaan, koska historiastahan me nyt olemme keskustelleet eikä tässä mitään inttämistä kukaan varmaan hae.
Osaisiko joku kertoa lisää Lieksan sataman toiminnasta? Aikoinaanhan sisävesiliikenne oli tärkeä asia, vaikka Lieksalla toki olikin onni saada rautatiekin jo aika varhaisessa vaiheessa. Vanhana veneilijänä kuitenkin mielelläni kuulisin myös tervahöyryjen ja matkustajahöyryjen ajoista.
Betonisen jalustan muistan siitä, kun 1950-luvun alkupuolella pieninä koulupoikina kiipesimme rakenteen ulkopuolella olevia betoniin valettuja terästikkaita pitkin jalustan päälle, jossa varsinainen nosturi puu- tai peltikoppeineen sijaitsi. Kaiteita ei tietenkään ollut missään ja jännittävää kiipeily silloin tietenkin oli. Kun tarkemmin muistelen, toinen nosturi oli niemen kärkeen päin aivan rantatörmässä olleen betonitasanteen päällä. Mielestäni se oli lähinnä vinssi. Tämän jäänteet saattavat löytyäkin tai ne ovat jääneet laiturien rakennustyömaan alle.
Toinen kiipeilypaikka oli kaarisillan yläveden puolella sijainneen "ilmaradan" terästornit. 1950-luvun alkuvuosina laitteisto oli vielä käytössä. Torneista on muistoina Rantalan puolella vedessä tornin yhden jalan betonijalusta. Toisen tornin jalusta on jonkin matkan päässä pellolla. Jokitörmässä on vielä kapearaiteisen rautatien ratapenkka. Kyseinen rautatie oli Pankakosken ja Rantalan välillä. Rautatie oli rakennettu vuonna 1897 ja sen raideleveys oli 60 cm. Liikennettä hoiti Pankakosken tehtaan "pässi", pieni veturi, joka veti pieniä puutavaravaunuja. Meidän poikien kiinnostus moiseen puksuttajaan oli suuri. Joensuu - Lieksa rautatie valmistui muuten "vasta" vuonna 1909 ja se vihittiin seuraavana vuonna.
Jos et ole vielä lukenut Matti Turusen kirjoittamaa alla mainitsemaani artikkelia, kannattaa tutustua! Löytyy netistä tuolla nimellä.
MATKUSTAJALAIVALIIKENNE PIELISELLÄ 135 VUOTTA
Kiitoksia Seppo-Olaville toistamiseen. Löytyi:
http://matkailijayhdistys.com/PDF UUSI/8turunen.pdf
Se rautatie kuluki siitä vanahan kunnan paloaseman vierestä.
Siinnä oli veturitallitkin, tummanpunasia lautarakenteisia. Siellä oli usein jopa kaksi veturia yhtä aikaa.
Rataa jatku siihen muuntamolle asti.
Sillon kun ilmaratan tornien välillä oli vielä se vaijeri ja vaunu liikku niin kerran kaksi poikaa käveli vaijeria myöten tornien välin. toinen sai ison haavankin päähänsä.
Kummastakin poejasta tuli myöhemmin kuuluisia omalla alallaan.
Oli se kävelykin kuulusa teko siihen aikaan.
Hyvä jotta ei poikia viety kasvatuslaitokseen.
Kävelijät oli KT ja IT.
siihen aikaan oli muitakin hulluja tekoja pojilla aivan älyttömiä. eikös ne räjäyttäny partalanmäellä kranaatinkin johon muutamat kuoli. ja jotain muitakin hurjia muistan joku oli siihen saavankallion vanhaan hyppyrimäkeen liittyvä, mutta ein nyt muista mikä.
muistaakoo joku
Lieksankosken vanha uoma jäi tyhjilleen Lieksankosken vesivoimalaitoksen käynnistymisen jälkeen vuosina 1960 -1961, jolloin kosken pohjasta löytyi runsaasti sodan aikana saksalaisten sinne kippaamia ammuksia, kranaatteja ja muita räjähteitä. Partalanmäen pojat löysivät yhden räjähteen, jonka he veivät kotipihaansa tutkittavakseen. Kranaatti räjähti heidän sitä purkaessaan ja lopputulos oli selvä. Olin seuraamassa vuonna 2006 Lieksankosken uomasta koiran ulkoiluttajan löytämän käsikranaatin tuhoamista. Pioneerit räjäyttivät sen panoksella paikanpäällä riippusillasta noin 50 m ylävirtaan päin Merilän puoleisella rannalla. Kranaatti oli paljastunut kivien seasta kalateitä rakennettaessa. Saksalaisten parakit ja varastot olivat olleet juuri niillä alueilla lähellä koskea. Muinoin oli täysin laillista touhua hävittää räjähteitä upottamalla niitä vesistöön. Ikävä kyllä ne ovat vieläkin räjähdyskelpoisia.
Varsinainen miehisyyskoe oli kulkea kaarisillan kaaret. Alkumatka meni ihan hyvinkävellen, mutta ylempänä piti aloittaa konttaaminen. Konttaaminen osoittautuikin varsin hankalaksi laskeuduttaessa alaspäin kun välillä ei tohtinut kääntyä ympäri, jotta jalat olisivat olleet edellä. Puistattaa vieläkin. Olen kuullut, että yksi miehisyyskoe olisi epäonnistunut, mutta pelkillä luiden murtumisilla olisi selvitty.
Tuo Kuarisillalle tarkensi jo Paloaseman paikan.
Saksalaisten parakit ei ollut lähelläkään koskea. Ne oli vesilaitokseltakin keskustaan päin, lähellä urheilukenttää.
Kävin joskus kentällä harjoittelemassa moukaria ja osallistuin koulujenväliseen juoksukilpailuunkin. En kyllä pärjännyt hyvin kun en ollut aivan juoksijatyyppiä.
Se paha tapaus jossa kuoli 3 poikaa raskaan kranatinheittimen ammusta purkaessa tapahtui ennen Lieksankosken voimalatyömaata.
Partalanmäellä oli ammusvarikko ja siellä komennuksella olleet miehet heitteli kranuja veteen.
Toisinaan kalastivat niillä.Ei niitä hävitysmielessä heitelty sinne.
Siellä olleet miehet on itse kertoneet.
Siellä kaarisillalla näin joskus poikia kiipeilemassa.
Ite poikana kerran kiipesin muutaman metrin vaan en uskatanut ylös asti.
Se hyppyrimäkeen liittyvä oli sellainen, että yksi kaheli laski sen keväällä hankiaisten aikana korkkimaton palalla takaperin. Tiedän kuka.
Urheilukadun varrella sijainneet parakit olivat saksalaisten asuinparakkeja. Nehän purettiin vasta äskettäin. Ammusvarastot sijaitsivat Kuuselassa Lieksankosken partaalla.
Ammusvarastot olivat suomalaisten joukkojen, ei saksalaisten.
Siitä vietiin ammuksia pitkälle Karjalaan.
Tunsin miehiä jotka oli siinnä varastolla komennuksella.
Kiitoksia täsmennyksestä ja korjauksesta. Olin saanut hieman virheellistä tietoa.
Ne parakit taisivat olla enemmänkin Repolankadun puolella vai olikohan jokin siinä Repolankadun ja Urheilukadun kulmassa.
Hyvä kun löytyi tällekin keskustelulle asialliset puitteet. Kiitos mielenkiintoisista tiedoista. Itselläni on kokemus tuosta jokirannassa sijainneesta vinssistä. Työskenneltyäni nuorena Vasikkaniemessä (rautatiesillan yläpuolella) uitossa, sekä -70 luvun alulla PKU:n hinaajissa, tuli tietooni, että kyseisen vinssin kammet olivat uittoyhtiön varastossa. Käyttivät vinssiä esim. varpparipaattien potkuri- ym. remonttien nostovälineenä. Sain jokusen kerran vinssin kampea lainaksi nostaessani sillä puupaattini talviteloilleen vietäväksi. Myöhemmin, kun eivät kampea enää lainanneet, rakensin oman kammen tarkoitusta varten. Lupaahan sen käyttöön ei toki ollut. Joskus -80 luvun aikaan vinssin käyttömahdollisuus sitten päättyi lopullisesti, kun poistivat nostovaijerin koukkuineen. Käsittääkseni osittain turvallisuusriskinä pidettiin kaiketi niinikään poikien käytettyä sitä kiikkuna ja hyppypaikkana jokeen.
Onko tämä se vahti. Piloille meni.
Kaupunginniemen vinssi on tänä päivänä edelleen samassa paikassa kuin se oli1950-luvulla alueella harhaillessani. Se sijaitsee hieman niemen kärkeen päin paikasta jossa rautaite päättyy toppariin. Samaan toppariin päättyy rannan suuntaisesti kulkeva heiniin peittynyt rata, jota ei ole infokarttaan merkitty. Tämän radan vieressä sijaitsi aikoinaan ns. "Nunnanlahden nosturi", joka oli melkoisen massiivinen hökötys.
Joo, ja tarkennan vielä, kun tämä Lieksan kaupungin uusi karttasysteemi näyttää senkin mahdollistavan:
http://www.infokartta.fi/infogis-lieksa/index.php?link=XJL606GTm2
Että niin kuin tuo pistoraide rajavartiostoa vastapäätä joen toisella puolella.
Tutkiessani Lieksan Puunjalostustehtaan toimintaa, huomasin, että tehtaan perustaja Olli Toivanen, "Puu-Olli" oli valmistanut tehtaan tiloissa sota-aikana ruumisarkkuja yhtiön "O Toivasen Ruumisarkkuliike" -nimellä. Noihin aikoihin tuotteella oli varmaankin kysyntää ja menekki oli taattu. 1950-luvulla satuin näkemään tehtaalla puuvalmiin ruumisarkun, joka lienee jätetty malliksi. Silloin ihmettelin ruumisarkun sijaintia, mutta sekin asia selvisi aikanaan. Ruumisarkkuliikkeen toiminta oli kuitenkin lopetettu jo loppuvuodesta 1943.
Huonosti on yrityksille käynyt.
Muistelen,että myös SMP teki konkurssin.
Liekö enne,kun nuita rahoja piilottavat säätiöön.
Oliko se SMP:n konkurssi 2005 vuonna. Mihin ne rahat yhtä äkkiä hävis.
Taisi rahat mennä sdp:n mamujen hyysäykseen ja kepujen vaalirötöstelyyn!
Tosi kiinnostavia nuo paikallishistorian muistelut. Niin sitä on tietämätön. Tuo erillinen rautatiekin oli meikäläismöllikälle uusi tieto ja nyt rupesi vuosiluvut täsmäämään.
Missä se paloasema oli, jos sen Kamuttaja vielä paikantaisi?
Tuolla kerrottiin vaalitöistä,onkohan niistä ilmoitettu ja kerrottu verottajalle.voisko tutkija vielä.
Paloasemantien ja kevyenliikenteen väylän kulmauksessa oleva vaalea puurakennus. Taitaa letkutorni olla vieläkin pystyssä. Se kapearaiteinen tuli Pankakoskelta sitä Paloasemantien reittiä ja jatkui viivasuorana sinne Kaarisillan lähellä olevalle muuntamolle.
Niin korjaan se verran että sen talon alakerta taitaa olla kiveä, toinen kerros on sitten puuta. Ei mikään pieni tönö. Joskus 1950-luvulla siinä asui Pielisjärven palopäällikkönä Kekarainen. Sehän oli Pielisjärven paloasema, ei Lieksan kauppalan.
Se pitää pyöräillä kahtomassa. Helevatan kätevä tuo karttahommeli. Paloasemantie olisi vieny meikätollon terkkarin kulumille, kun on senverta nuorta miestä.
Sen palopäällikkö Kekaraisen vanhin poika Eerik oli erikoisen kova juoksemaan. Nuoremnpi veli (muistaakseni) Pertti ei ollut urheilija eikä vielä nuorempi sisko (muistaakseni) Ulla urheillu.
Olivat sellaista huomattavasti minua nuorempaa ikäluokkaa. Jäi mieleen tuosta Eerikin juoksusta.
Joo kyllä oli alaosa kiveä, rapattu ja maalattu aika vaaleaksi.
Alakerrassa oli autotalli ja siellä oli Pielisjärven kunnan paloauto. Merkkiä en jaksa muistaa.
Ne Pankakosken "pässit" oli maalattu vihreiksi. Pässi = veturi.
paljastus kamuttajasta.
Hän asuu Yrjölässä ja on 93v mutta virkeä ukkeli
Nytpäs tiijän kenestä on kyse. Palaan asiaan myöhemmin
Kekaraisen sisaruksia oli myös Pirjo. Olin samalla luokalla Lieksan yhteislyseossa yli viisi vuosikymmentä sitten.
Joo, Pirjo oli mutta Ullaa ei ollut.
Ihan vetree ikäsekseen, rellestää joka yö ja uamulla rapulassa yrjöö. Siitä se suanu nimesäkin se Yrjölä.
Voepi olla jotta mulla muisti vähän vieprasi.
Tuo Pirjo tuntuu kyllä tuttavammalta kun Ulla.
En tuntenna heitä kovin läheisesti lähinnä ulukonäöltä.
Mitä toope kyselet, töitä siellä tehtiin niinkun muuallakin.
Kyllä se kumma juttu yritykset tukee piilossa vaaleissa. Eikä kirjanpitoon ole hävikkiä laitettu.
Oliko yhden nosturin nimi Kaupunginniemessä Nunnanlahden nosturi, sinne ainakin laivalla tuotiin Nunnanlahden vuolukiveä.
OLIN kEKARAISEN AIKANA v;p:k:SSA HÄN OPETTI MINUA MITEN PALOLETKU AVATAAN RURLALTA. JA HYVIN OPETTIKIN MENI KERTA HEITOLLA SUORAKSI,
Nosturia on voitu käyttää hyvinkin myös vuolukivien nostoon, oli se sen verran iso ja korkea rumilus. 1950-luvulla se näytti jo vanhalta ja ruosteiselta enkä nähnyt sitä koskaan toiminnassa. Ehkä se vielä löytyy vanhoista valokuvista esimerkiksi kantapuun sivuilta.
Kantapuun sivuilta löytyivät Kaupunginniemen molempien nostureiden kuvat. Suurempaa oli todellakin käytetty Nunnanlahden vuolukiven nostoon ja pienempää halkojen nostoon junan vaunuihin asemalle varastoitavkaksi. Muistelin isomman nosturin jalkaosaa betoniseksi, mutta se näyttää olevan teräksinen. Muistikuvissani se on kuitenkin betoninen ja varmaankin yhtä korkea. Olisiko joskus uusittu? Muistikin voi pettää! Kuvat löytyvät Pielisen museon sivuilta hakusanalla kaupunginniemi
Tarkennuksena: Kantapuun sivuilta Pielisen museosta hakusanalla kaupunginniemi. Pikkuhiljaa asiat selviävät kun joku muistaa aina jotakin!
puujalostustehtaan alapuolella oli ainakin 2 aika kookasta venevajaa pääsi suoraan ajamaan sisään vajaan..Muistelen että toisessa vajassa oli Jussi Tolkin
omistava mikki moottorivene joka liikennöi kolille.. voin olla väärässäkin, oikaiskaa ! .Olin isäni kanssa Kaupunkiniemessä tyhjentämässä sillä alinmaisella nosturilla halkoja . roomut oli puisia. halkoja oli isoimissa roomuissa noin 500 kuutiota. roomu kun tuli laituriin laita oli veden pinnan yläpuolella noin 10sm.
Venevajat sijaitsivat hieman rautiesillasta ylävirtaan päin lähellä nykyäänkin rannalla olevaa saunaa. Jussi Tolkin pienemmän moottoriveneen nimi oli Mikki ja suuremman Tuula. Mikki taisi liikennöidä Vuonislahden ja Kolin väliä ja Tuula kirkkorannasta Kolille ja takaisin. Kirkkorannan laiturista (ryki) kaarisillan suuntaan oli paljon venevajoja, joihin kuljettiin puisia siltoja pitkin. Viimeiset vajat olivat aivan kaarisillan vieressä. Myös puunjalostustehtaan rannassa, purusiilon kohdalla oli veneellä sisään ajettava kahden tai kolmen veneen vaja.
Kaarisillasta alaspäin oli kauppalan puolella venevajoja tavallisille veneille. Rantalan puolella oli pitkiä laitureita joittenka varrella Enso-Gutzet säilytti talven yli erilaisia aluksia. Joitain Pielisen hinaajia ne kai olivat. Yhden nimi oli Aino, muita en muista. Yleensä niitä seisoi siinä talvisin 2-3 kappaletta.
Partalanmäen ammusvarastosta on Kamuttaja oikeassa. Minun isä oli siellä hoitajana ja kertoi sen olleen suomalaisten. Ei se ollut saksalaisten eikä he säilyttäneet siellä ammuksiaan.
Eikös se ollut jonkunlainen vesi pumppaamo siinnä rannassa,
muistan kun se jytkytti päivät pitkät kuului ainakin toiselle puolelle
Olin nimittäin siellä toisella puolen rantaa töissä.
moottorivene mikki palveli myöhemmin P:K:U; yhdistystä.
Milloin olit töissä PKU -uittoyhdistyksellä Vasikkaniemessä? Vuosiluvusta voisi selvittää mikä silloin rannassa jytkytti. Ensimmäinen jytkyttäjä lienee ollut vuosina 1919 - 1929 Lieksan Sähkö Oy:n "sähkövoimalaitos", josta syystä aluetta nimitettiin "sähkökentäksi".
Lainaus: "Lieksan Sähkö Oy perustettiin syyskuussa 1918 ja koska yhtiöllä ei ollut vielä omaa sähköntuotantoa, päädyttiin oman voimalaitoksen rakentamiseen, jota varten vuokrattiin tontti Hovilan isännältä Lieksanjoen varresta kirkkopuiston ja rautatien väliseltä alueelta. Sähköenergiaa saatiin puulla toimivan höyryturpiinin perään asennetusta vajaan 40 kW:n tehoisesta generaattorista. Kattila ja generaattori olivat käytettyjä, mutta ”hyvässä kunnossa”. Kevättalvella vuonna 1919 verkostoon liittyneet lieksalaiset kodit alkoivat saada sähkövaloa öljy-lamppujen siirtyessä komeroiden nurkkiin. Marraskuussa 1919 yhtiö merkittiin kaupparekisterin.
Kesäkuussa 1929 Lieksan Sähkö Oy solmi Pankakosken tehtaan kanssa ”virranostosopimuksen”. Sopimus turvasi sähkön saannin vuosikymmeniksi Lieksan kirkonkylään ja osaan Pielisjärven pitäjää.
Lieksan Sähkö Oy lopetti oman sähkön valmistamisen ja koneet varastoitiin"
Ensimmäinen vuosi oli 1950,
se varmaan oli joko sen talon vehkeitä tai sitten V.R:n kuuluvaa kalustoa.
oli sellainen pieni pömpeli , pienempi kuin se sauna.
Siltavahdin VR:n omistamassa talossa asui tuolloin mm. Kokon perhe ja isäntä hoiteli silloisen rautatiesillan kääntyvää osaa käsipelillä veivaten saapuville ja lähteville laivoille. Vierailinkin talossa joitakin kertoja, mutta pumppukoppi ei jäänyt mieleeni. Se on saattanut olla talon/saunan vesipumppu. Sähköthän tuolloin oli jo alueella.
Nyt tuli minunkin mieleen kun kerroit .
Muistan hyvin tämän Kokon.
Kerran me nuorenmat uittomiehet tai alkuja han ne oltiin.päätettiin heitää kilpaa kiveä kuka saa kiven lentämään yli joen, ei muuta kuin tuumasta toimeen .
Sopivaa kiveä vaan etsimään ja eikun menoksi.
Tuli minun heitto vuoro ,lähetin kiven matkaan,ja kuinka ollakkaan sehän lensi yli joen, vieläpä tätä herra Kokkoa kohti.Siitäkös meteli syntyi ,kiven heitto katkes siihen.
Ei kukaan toisista saanut lentämään yli joen kiveä. matkaa en pysty sanomaan
mutta käykää katsomassa millainen matka on.
Silloin oli miehillä, nuorillakin ruista ranteissa ruumiillisista töistä johtuen ja kunto oli kova. Kirkkorannan laiturista heiteltiin myös kiviä pappilan suuntaan ja taisipa parhailla kivi lentää ihan pappilan rantaan saakka.
Olen kuullut, että nykyisen sataman paikkeille on uponnut vuolukivilastissa ollut roomu. Onko parempaa tietoa?
Kiitos hyvästä keskusteluaiheesta ja asiallisista kommenteista. Laitoin itse kokemuksiani siitä jokivarren alajuoksun käsivinssistä tuonne aiempaan, n. 13.4. viestien tienoille. Olin itse töissä PKU:n uitolla ja hinaajissa 60- luvun lopulla ja -70 alulla. Esim. se "Mikki" paatti oli silloin uittoyhdistyksen käytössä ja esim. syksyisin rannankeruulla, sekä muutenkin yhteysaluksena. Muistan tilanteen, kun syysmyrskyillä olimme Matti- laivalla jokisuulta otettuine tukkinippu kuorminemme tuulen pidossa Kinahmon tienoilla useamman viikon yhtämittaa. Esim. silloin uitto-esimies O. Heikura toi muonalisäystä hinaajalle Mikillä putputellen.
Sellainen mielikuva on jäänyt, että Pielisen syvyyskaikuluotausten yhteydessä olisi saatu havainto mahdollisesta uponneesta lotjasta ei kuitenkaan sataman läheltä eikä edes Mönninselältä, vaan Suurselältä. Vuolukiveähän kuljetettiin muuallekin kuin vain Lieksaan. Tarkempaa paikkaa ei silloin uutisissa ilmoitettu.
Siellä Rantalan puolella olevaa laituria hyväili talvet myös. Vuoksela ,Pankakoski myöhemmin myös Matti. Nämä 2 edellä mainittua laivaa oli höyrykoneita Matti oli
diesel koneita. Pankakosken päälikkö oli kauan Ville Ikonen, oli myös hyvä tukilla ajo taito tallella, oli mukana sähkö kentällä tukkilaiskisoissa.
Heikuraa ennen oli Eino Torvinen, tehtävä oli pitää paikat kunnossa mikä koski puun uittoon pielisellä. silloin ennen puut kuljetittiin lautoissa.
siloin tällöin lautta hajos täytyi saada heti apuvoimia kasaamaan puut takaisin lauttaan. eikun Mikki täyteen miehiä ja vietiin paikan päälle töihin.
Puunuitosta tuli mieleen sellaiset hinaajat kuin Karali ja Aimo? Ne kävi ainakin Märäjälahdesta -60 luvulla lauttoja? Onkohna nuo hinaajat jo romutettu? Onkos kellään tietoa? Muistaakseni oli PKU kirjaimet savupiipussa!
"Karali oli vielä kesällä 2010 Soskuan sulun yläpuolella, http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img2729304.jpg
Sen jälkeen telakoitiin Kanavansuun telakalla, nyt on telakkaa vastapäätä olevan saaren rannassa ja on edelleen myynnissä.
AXEL JA AIMO ovat täällä Joensuun puolessa".
Tällaista tietoa löytyi maritimeforum.fi -sivuilta
Hyvä kun löytyi tällekin keskustelulle asialliset puitteet. Kiitos mielenkiintoisista tiedoista. Itselläni on kokemus tuosta jokirannassa sijainneesta vinssistä. Työskenneltyäni nuorena Vasikkaniemessä (rautatiesillan yläpuolella) uitossa, sekä -70 luvun alulla PKU:n hinaajissa, tuli tietooni, että kyseisen vinssin kammet olivat uittoyhtiön varastossa. Käyttivät vinssiä esim. varpparipaattien potkuri- ym. remonttien nostovälineenä. Sain jokusen kerran vinssin kampea lainaksi nostaessani sillä puupaattini talviteloilleen vietäväksi. Myöhemmin, kun eivät kampea enää lainanneet, rakensin oman kammen tarkoitusta varten. Lupaahan sen käyttöön ei toki ollut. Joskus -80 luvun aikaan vinssin käyttömahdollisuus sitten päättyi lopullisesti, kun poistivat nostovaijerin koukkuineen. Käsittääkseni osittain turvallisuusriskinä pidettiin kaiketi niinikään poikien käytettyä sitä kiikkuna ja hyppypaikkana jokeen.
Kamuttaja- Setälle vastaisin, että taitaapi olla. On muistikuva että hän olis ollut musiikkimiehiä. en nyt mene valalle.oliko näin.
Onko kortistosi kovinkin laajaa lieksalaisistam onestako ja kuinka tarkkoja. olet siis joku entinen lieksan viranomainen. KUKA OIKEIN OLET. Huomenna menen poliisin juttusillle ja vien kaikki viestisi. minua vainoaa jotkut kummat voimat lieksassa oletko sinä näiden voimien takana. tunkeudutte minun ajatusmaailmaankin milloin haluatte.
Kamuttaja on vanha ukonrahjus ja elelee yrjölässä. entinen poliisi.
Minä olen ihmetellyt,mikä kiinnostaa kuka kukin on ja mitä kirjoittaa. Nyt minuakin kiinnostaa kuka on kirjoittaja Rutakko.
ETTEKÖ USKO TÄSTÄ SIVUSTOSTA TEKEVÄT VÄITÖSKIRJAA.
Niin ja se toinen kirjoittaja Lätäkkö, kukahan se sitten lienöö?
mitä hourit ei täällä ketään rutakkoa ole näkynyt ei se ole lieksan murteen sana. olet konna jostaiin etelästä ja pistät kuonosi asioihin jotka ei sinulle kuulu. minäkin tein tuosta seinähullusta kamuttajasta tutkintapyynnön. taitaa olla kGB vakooja
Se on CIA:n miehiä. Sinä oot viärässä koskapa sinä oot aena viärässä.
Kamuttaja ei ole mikään vanha mies vaan nyky lieksalainen kaupungin virkamies. Käyttää väärin luottamuksellisia tietoja. Hänellä on pääsy kaikkeen salaiseen tietoon, poliisin, sossun, lääkärien ja muihinkin. Varokaa vain paljastuksiaan mitä tulossa on.
Jos kaikki opalstalaiset yhtyisivät rikostutkinta alkaisi.
Oli siellä muutama muukin hyvin paha kiusaaja. Esimerkiksi Penkereen Pertti ja hänen vanhempi siskonsa Tuula olivat täysiverisiä koulukiusaajia. Kiusasivat omanluokkalaisiaan kovasti, mutta erikoisesti meitä pienempiä.
Teki puupäitä lieksalaisille, niille on ollut täällä aina kova kysyntä. Entiset kun tuppas lahoomaan.
Joo, sinulla lienee sellainen, isoisäsi jäämistöstä koottuja homeisia pökkelön palasia. Pidä hyvinäs ja sen kyllä huomaa.