Olen lueskellut näitä samankaltaisia viestejä monia, mutta pakko nyt laittaa omakin. Olen 18 vuotias tyttö ja aivan toivottoman korvia myöten ihastunut 20 vuotiaaseen kaveriini, joka on myöskin tyttö. Olen tiennyt jo jonkin aikaa olevani bi, mutta muilla ei ole siitä vielä aavistustakaan.
Olen tuntenut tämän ystäväni n. 3 vuotta ja melkein sen koko ajan ollut tulisesti ihastunut häneen. Olemme olleet jopa kahdestaan loma matkalla Italiassa. Tiedän että hän on niin hetero kuin ihminen vain olla ja voi, ja jos olisi edes mahdollisuus että hän kiinnostuisi naisesta, se en olisi minä. Mutta minua vain hämmentää, että moni ulkopuolinen on luullut meitä lesbo pariksi ja sanonut että katselemme/kosketamme toisiamme hyvin intiimin oloisesti.
Olen aivan hajoamis pisteessä, koska palan halusta kertoa hänelle, mutta olen lähes varma että hän ahdistuisi tiedosta eikä voisi enään käyttäytyä normaalisti lähelläni tai jopa mahdollisesti alkaisi vältellä. Eikö se olisi kamalan itsekästä tuhota ystävyys suhde, joka samalla vaikuttaisi koko ystäväpiiriimme? Toisaalta minusta tuntuu että räjähdän tämän asian kanssa, mutta taas jos kerron ja menetän ystäväni luulen että kestäisin sen vielä huonommin. Joten pitäisikö minun kertoa(ja mahdollisesti kärsiä ystävän menetyksestä) vai jatkaa tätä kitumista(jota olen jo kestänyt yli kaksi vuotta)?
Olen tuntenut tämän ystäväni n. 3 vuotta ja melkein sen koko ajan ollut tulisesti ihastunut häneen. Olemme olleet jopa kahdestaan loma matkalla Italiassa. Tiedän että hän on niin hetero kuin ihminen vain olla ja voi, ja jos olisi edes mahdollisuus että hän kiinnostuisi naisesta, se en olisi minä. Mutta minua vain hämmentää, että moni ulkopuolinen on luullut meitä lesbo pariksi ja sanonut että katselemme/kosketamme toisiamme hyvin intiimin oloisesti.
Olen aivan hajoamis pisteessä, koska palan halusta kertoa hänelle, mutta olen lähes varma että hän ahdistuisi tiedosta eikä voisi enään käyttäytyä normaalisti lähelläni tai jopa mahdollisesti alkaisi vältellä. Eikö se olisi kamalan itsekästä tuhota ystävyys suhde, joka samalla vaikuttaisi koko ystäväpiiriimme? Toisaalta minusta tuntuu että räjähdän tämän asian kanssa, mutta taas jos kerron ja menetän ystäväni luulen että kestäisin sen vielä huonommin. Joten pitäisikö minun kertoa(ja mahdollisesti kärsiä ystävän menetyksestä) vai jatkaa tätä kitumista(jota olen jo kestänyt yli kaksi vuotta)?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerro hänelle, mitä tunnet. Usko pois, ei tuosta muuten selviä. Jos jätät sanomatta, niin okei, elämä saattaa jatkua ja tulla muita, mutta se jää silti kaihertamaan. Usko pois. Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa 2 ja puoli vuotta, tosin on kyse naisen rakkaudesta mieheen, mutta kuitenkin. Kaikki on jo ohi, mutta mikään ei niin kaduta kuin kertomatta jättäminen. Ei siksi, että meistä olisi voinut välttämättä tulla mitään, vaan siksi, että olisin saanut mielenrauhan asian suhteen. Kerro hänelle, kerro tunteesi. SINÄ olet sen arvoinen. Jos se on sen arvoista, te selviätte siitä. Ette ehkä heti, mutta ajan myötä. Sä selviät siitä, usko pois. Elämä ei ole täydellistä, vaan me tullaan tänne hajoamaan ja sekoamaan rakkaudesta. "Me emme ole täydellisiä, lumihiutaleet ovat." Ole rohkea!