Nöyryyttä kieliasiaan
A A
15.6.2010 00:02
Keskustelu "pakkoruotsista" ei ota laantuakseen, vaikka se poistettiin ylioppilaskirjoitusten pakollisten aineitten joukosta.
Toisen virallisen kielen asema otettiin esille myös suurten hallituspuolueitten viikonvaihteen puoluekokouksissa. Tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi vakuutti keskustan pitävän edelleen kiinni kaksikielisyydestä. Samaa mieltä on myös kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, vaikka Jyväskylän puoluekokouksessa hyväksyttiinkin ponsi, jonka mukaan koulujen pakollisesta ruotsinopetuksesta pitää luopua. Omana kantanaan Katainen esitti, että puolue ei lähde hänen aikanaan edistämään ponnen toteuttamista.
Kuumimmat kielitaistelut käytiin autonomian aikana 1800-luvulla, kun suomalainen sivistyneistö vaati itselleen ja kansalle oikeutta käyttää omaa äidinkieltään kaikissa toiminnoissaan. Jälkiväristyksiä riitti aina 1930-luvulle saakka, jolloin Helsingin yliopisto suomalaistettiin ruotsinkielisten pannessa rajusti vastaan. Pieni äärisuomalaisten joukko on vaatinut senkin jälkeen "Suomea suomalaisille", mutta mitään laajempaa kansanliikettä se ei ole onnistunut enää nostamaan.
Perustuslaki takaa ruotsinkieliselle vähemmistölle oikeuden omaan kieleensä, ja tätä oikeutta ei suomenkielisen enemmistön pitäisi lähteä tuhoamaan.
Vajaan viiden miljoonan ihmisen kansakuntana suomalaiset ovat itse vain pisara maailman kansojen meressä. EU:n yhteisestä väkimäärästä osuutemme on vain yksi prosentti, ei sen enemmän. Kuitenkin unionin perussopimus antaa suomalaisille oikeuden saada tietoa unionin asioista ja päätöksistä omalla kielellään. Jos omassa maassamme alistamme kielivähemmistön, joka tasaveroisena on osallistunut kansakunnan rakentamiseen vuosituhansien ajan, omaan muottiimme, millä oikeudella vaadimme itsellemme oikeutta hoitaa asioitamme suomella EU:ssa?
Kieliasioilla on helppo tehdä politiikkaa, mutta kansallinen uho ei ole kaunista. Aina pitää muistaa myös juuret: ruotsi on se kieli, joka on sitonut meidät historiallisesti länteen ja sen arvomaailmaan.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/nöyryyttä-kieliasiaan/571641
A A
15.6.2010 00:02
Keskustelu "pakkoruotsista" ei ota laantuakseen, vaikka se poistettiin ylioppilaskirjoitusten pakollisten aineitten joukosta.
Toisen virallisen kielen asema otettiin esille myös suurten hallituspuolueitten viikonvaihteen puoluekokouksissa. Tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi vakuutti keskustan pitävän edelleen kiinni kaksikielisyydestä. Samaa mieltä on myös kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, vaikka Jyväskylän puoluekokouksessa hyväksyttiinkin ponsi, jonka mukaan koulujen pakollisesta ruotsinopetuksesta pitää luopua. Omana kantanaan Katainen esitti, että puolue ei lähde hänen aikanaan edistämään ponnen toteuttamista.
Kuumimmat kielitaistelut käytiin autonomian aikana 1800-luvulla, kun suomalainen sivistyneistö vaati itselleen ja kansalle oikeutta käyttää omaa äidinkieltään kaikissa toiminnoissaan. Jälkiväristyksiä riitti aina 1930-luvulle saakka, jolloin Helsingin yliopisto suomalaistettiin ruotsinkielisten pannessa rajusti vastaan. Pieni äärisuomalaisten joukko on vaatinut senkin jälkeen "Suomea suomalaisille", mutta mitään laajempaa kansanliikettä se ei ole onnistunut enää nostamaan.
Perustuslaki takaa ruotsinkieliselle vähemmistölle oikeuden omaan kieleensä, ja tätä oikeutta ei suomenkielisen enemmistön pitäisi lähteä tuhoamaan.
Vajaan viiden miljoonan ihmisen kansakuntana suomalaiset ovat itse vain pisara maailman kansojen meressä. EU:n yhteisestä väkimäärästä osuutemme on vain yksi prosentti, ei sen enemmän. Kuitenkin unionin perussopimus antaa suomalaisille oikeuden saada tietoa unionin asioista ja päätöksistä omalla kielellään. Jos omassa maassamme alistamme kielivähemmistön, joka tasaveroisena on osallistunut kansakunnan rakentamiseen vuosituhansien ajan, omaan muottiimme, millä oikeudella vaadimme itsellemme oikeutta hoitaa asioitamme suomella EU:ssa?
Kieliasioilla on helppo tehdä politiikkaa, mutta kansallinen uho ei ole kaunista. Aina pitää muistaa myös juuret: ruotsi on se kieli, joka on sitonut meidät historiallisesti länteen ja sen arvomaailmaan.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/nöyryyttä-kieliasiaan/571641
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä alistamista esimerkiksi ruotsin opiskelun vapaaehtoisuus merkitsisi? Eikö se olisi ensi sijassa suomenkielisten oma asia? Valistakaa minua.
Muistamme ruotsin kielen merkitystä historian yhteydessä, samaan tapaan kuin kaiikki muutkin kansat jotakin kieltä, vaikkapa lopulta latinaa. Mutta nyt on kysymys nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, joten kieliolojen betonointi vastaamaan menneitä oloja ei tietenkään ole aiheellista, sen enempää kuin vanhaan pitäytyminen muissakaan aaioissa.
Paavo Lipposen ja Martti Ahtisaaren hengenheimolaisia näkyy löytyvän kaikkialta. Samoja kyseenalaisia perusteita toistellaan. Jotkut rohkeammat voisivat kirjoittaa vastineita julkisuuteen - mutta samaan tyyliin kuin ylläoleva kirjoitus.
Saamari, mikä loukkaus, ruotsi muka se kieli mikä sitoi suomalaiset länteen.
Mikä oli sitten se kieli, joka sitoi ruotsalaiset länteen? Saksa, ranska vai mikä?
Miksi ruotsalaiset eivät anna tasavertaista asemaa maassaan noille kielille, historiallisista syistä???
Miksi he eivät opiskele pakkosaksaa?
Ruotsalaisilla on oikeus puolustaa oman kielensä asemaa. Sen he tekevät, edes entisen veljeskansansa Suomen kielelle ei ole annettu tassavertaista asemaa, vaikka maassa on ollut ikiajoista lähtien suomenkielisitä väestöä.
Suomessa suomenkielisellä kansalla, maan 95% pääväestöllä, ei ole enää mitään velvollisuutta alistaa itseään entisen isännän kieleen, koska olemme taistelleen itsenäisyyden ja vapauden naapurimaiden vallasta.
Pakkoa opiskella ruotsia ei todellakaan enää saa olla!
Savon Sanomat:
"Kuumimmat kielitaistelut käytiin autonomian aikana 1800-luvulla, kun suomalainen sivistyneistö vaati itselleen ja kansalle oikeutta käyttää omaa äidinkieltään kaikissa toiminnoissaan."
Huom! "SUOMALAINEN sivistyneistö", he olivat lähes kaikki ruotsinkielisiä.
P.S.
"Saamari, mikä loukkaus, ruotsi muka se kieli mikä sitoi suomalaiset länteen."
Ymmärrän tunteesi mutta suurin osa suomalaisista kuitenkin kokee kuuluvansa länteen, toisin kuin te netti fennot jotka olette vahvasti itään päin kallella.
Siinäpä se, vedotaan aina 1800-lukuun, joka on nyt pelkästään historiaa.
Suomalaisuustaistelijat olivat valtaosin ruotsinkielisiä, koska suomenkielistä sivistyneistöä - joka niissä oloissa pystyi laajemmin vaikuttamaan - ei voinut juurikaan olla. Ilmeisesti nuo fennot olivat kuitenkin suomenmielisiä.
Muuten kansanihmisten sekä pääkaupungin ulkopuolisen säätyläistön suomalaisuuspyrkimyksiä olisi syytä tarkastella. Sieltä löytyisi varmaan monenlaista.
"Siinäpä se, vedotaan aina 1800-lukuun, joka on nyt pelkästään historiaa."
Eli 1800-luvun historia ei kelpaa mutta valikoidusti hyvin vanhakin historia kyllä.
Netti fennot paasaavat tämän tästä "vanhasta sortajasta ja valloittajan kielestä yms" perusteena pakkoruotsista luopumiselle ja meidän ruotsinkielisten häätämiselle Ruotsiin.
Siis vain torsohistoria kelpaa, niinkö?
Lainaus="Huom! "SUOMALAINEN sivistyneistö", he olivat lähes kaikki ruotsinkielisiä." Johtuneeko siitä että ruotsinkieli oli ainut sallittu kieli (sortopolitiikkaa) kaikessa hallinnossa, siihen aikaan. Nyt kyllä et tiedä mistään mitään, tajuat typeryytesi joskus. Nimittäin täällä suomenkielisillä alueilla liian moni suku on menettäny jonkun läheisen sodissa. Teidän edustajien lähinnä soudellessa ruotsiin. Miten arvelet sen kallistuvan itään päin.? Onko kysymyksessä taas joku (H)åbo akademiin tutkimus, vai luetko vain näitten surullisenkuuluisien ruotsinkielistensuomalaisten uusia tulkintoja sodasta.
Tämä on nimenomaan minun järkeilyäni. Enpä ole täällä ennenkään pahemmin vedonnut muinaisiin väärinkäytöksiin ja epäkohtiin. Ne ovat jo menneitä. Paras rajata muistelut viime vuosikymmeniin.
Miten pakkoruotsin poisto kieltää vähemmistön oikeuden omaan kieleensä?
Nettiä käyttävät suomenmieliset suomalaiset, nettifennot, vaativat pesäeroa kaikesta koulutuksen pakkoruotsista ja enemmistön jäsenille asetetuista pakkoruotsikäytännöistä. Vaatimus ei poikkea Ruotsin eikä monen muunkaan maan käytännöistä. Nykyään Ruotsi vihdoinkin takaa tai on ainakin takaavinaan vähemmistöille oikeuden omaan kieleensä, mikä ei sisällä enemmistölle sälytettyä velvollisuutta opiskella ja osata suurimman vähemmistön kieltä eikä velvollisuutta niistä seuraaviin pakkosuomikäytäntöihin. Siitä huolimatta Ruotsin yhteiskunta on osassa maata sitoutunut palvelemaan myös suomeksi. Vastaavien järjestelyjen luulisi kelpaavan malliksi Suomessakin. Itse asiassa kaikki Pohjoismaat ovat sitoutuneet palvelemaan tietyissä asioissa muiden Pohjoismaiden kansalaisia näiden omilla kielillä.
EU:n meressäkään muita ei pakoteta opiskelemaan suomea eikä toimimaan suomeksi.
EU:n "perustuslait" takaavat suomenkielisille (tanskan-, saksan-, ruotsin-, eestin-, [venäjän-], puolankielisille jne.), oikeuden omaan kieleensä. Niin myös Suomen perustuslaki takaa ruotsinkielisille oikeuden omaan kieleensä eikä sitä olla lähdössä tuhoamaan, vaikka nettisvekot muuta yrittävät taktisista syistä väittää, kuten tämä Savon Sanomien kirjoittaja ounastelee.
Nettiä käyttävät ruotsalaismieliset suomalaiset, nettisvekot, uskottelevat, että heidän oikeutensa omaan kieleen merkitsee enemmistölle velvollisuutta opiskella vähemmistön kieltä ja sitä kautta velvollisuutta tarvittaessa toimia ruotsiksi ilman tulkkausta. Harvinaisempia ovat ne, joille asia on yhdentekevä (ei voisi vähemmän kiinnostaa, e. v. v. k.): pakkoruotsi on heille yhdentekevä asia, mutta ei palvelujen saaminen ruotsiksi. Ongelma on vain se, ettei synny yksimielisyyttä siitä, miten ruotsinkieliset palvelut tuotetaan. Pitääkö todella 5-miljoonainen enemmistö pakkoruotsittaa vajaan 0,3 miljoonan vähemmistön tarpeiden hoitamiseksi? Kun sijoittaa ongelman Ruotsiin muutettavat muuttaen, ymmärtää viimeistään silloin, ettei pidä. Paitsi nettisvekot, he eivät suostu ymmärtämään.
1800-luvulla fenot ja svekot rähisivät toisilleen. Fennoille rähinä tuotti voiton. Päivitetty versio kieliasiassa on nettifennojen ja nettisvekojen torailu. Nettifennot tulevat perimään voiton.