Savon sanomien pääkirjoitus:
Nöyryyttä kieliasiaan
A A
15.6.2010 00:02
Keskustelu "pakkoruotsista" ei ota laantuakseen, vaikka se poistettiin ylioppilaskirjoitusten pakollisten aineitten joukosta.
Toisen virallisen kielen asema otettiin esille myös suurten hallituspuolueitten viikonvaihteen puoluekokouksissa. Tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi vakuutti keskustan pitävän edelleen kiinni kaksikielisyydestä. Samaa mieltä on myös kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, vaikka Jyväskylän puoluekokouksessa hyväksyttiinkin ponsi, jonka mukaan koulujen pakollisesta ruotsinopetuksesta pitää luopua. Omana kantanaan Katainen esitti, että puolue ei lähde hänen aikanaan edistämään ponnen toteuttamista.
Kuumimmat kielitaistelut käytiin autonomian aikana 1800-luvulla, kun suomalainen sivistyneistö vaati itselleen ja kansalle oikeutta käyttää omaa äidinkieltään kaikissa toiminnoissaan. Jälkiväristyksiä riitti aina 1930-luvulle saakka, jolloin Helsingin yliopisto suomalaistettiin ruotsinkielisten pannessa rajusti vastaan. Pieni äärisuomalaisten joukko on vaatinut senkin jälkeen "Suomea suomalaisille", mutta mitään laajempaa kansanliikettä se ei ole onnistunut enää nostamaan.
Perustuslaki takaa ruotsinkieliselle vähemmistölle oikeuden omaan kieleensä, ja tätä oikeutta ei suomenkielisen enemmistön pitäisi lähteä tuhoamaan.
Vajaan viiden miljoonan ihmisen kansakuntana suomalaiset ovat itse vain pisara maailman kansojen meressä. EU:n yhteisestä väkimäärästä osuutemme on vain yksi prosentti, ei sen enemmän. Kuitenkin unionin perussopimus antaa suomalaisille oikeuden saada tietoa unionin asioista ja päätöksistä omalla kielellään. Jos omassa maassamme alistamme kielivähemmistön, joka tasaveroisena on osallistunut kansakunnan rakentamiseen vuosituhansien ajan, omaan muottiimme, millä oikeudella vaadimme itsellemme oikeutta hoitaa asioitamme suomella EU:ssa?
Kieliasioilla on helppo tehdä politiikkaa, mutta kansallinen uho ei ole kaunista. Aina pitää muistaa myös juuret: ruotsi on se kieli, joka on sitonut meidät historiallisesti länteen ja sen arvomaailmaan.
Nöyryyttä kieliasiaan
A A
15.6.2010 00:02
Keskustelu "pakkoruotsista" ei ota laantuakseen, vaikka se poistettiin ylioppilaskirjoitusten pakollisten aineitten joukosta.
Toisen virallisen kielen asema otettiin esille myös suurten hallituspuolueitten viikonvaihteen puoluekokouksissa. Tuore puheenjohtaja Mari Kiviniemi vakuutti keskustan pitävän edelleen kiinni kaksikielisyydestä. Samaa mieltä on myös kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, vaikka Jyväskylän puoluekokouksessa hyväksyttiinkin ponsi, jonka mukaan koulujen pakollisesta ruotsinopetuksesta pitää luopua. Omana kantanaan Katainen esitti, että puolue ei lähde hänen aikanaan edistämään ponnen toteuttamista.
Kuumimmat kielitaistelut käytiin autonomian aikana 1800-luvulla, kun suomalainen sivistyneistö vaati itselleen ja kansalle oikeutta käyttää omaa äidinkieltään kaikissa toiminnoissaan. Jälkiväristyksiä riitti aina 1930-luvulle saakka, jolloin Helsingin yliopisto suomalaistettiin ruotsinkielisten pannessa rajusti vastaan. Pieni äärisuomalaisten joukko on vaatinut senkin jälkeen "Suomea suomalaisille", mutta mitään laajempaa kansanliikettä se ei ole onnistunut enää nostamaan.
Perustuslaki takaa ruotsinkieliselle vähemmistölle oikeuden omaan kieleensä, ja tätä oikeutta ei suomenkielisen enemmistön pitäisi lähteä tuhoamaan.
Vajaan viiden miljoonan ihmisen kansakuntana suomalaiset ovat itse vain pisara maailman kansojen meressä. EU:n yhteisestä väkimäärästä osuutemme on vain yksi prosentti, ei sen enemmän. Kuitenkin unionin perussopimus antaa suomalaisille oikeuden saada tietoa unionin asioista ja päätöksistä omalla kielellään. Jos omassa maassamme alistamme kielivähemmistön, joka tasaveroisena on osallistunut kansakunnan rakentamiseen vuosituhansien ajan, omaan muottiimme, millä oikeudella vaadimme itsellemme oikeutta hoitaa asioitamme suomella EU:ssa?
Kieliasioilla on helppo tehdä politiikkaa, mutta kansallinen uho ei ole kaunista. Aina pitää muistaa myös juuret: ruotsi on se kieli, joka on sitonut meidät historiallisesti länteen ja sen arvomaailmaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä artikkeli, täyttä asiaa!