Te jotka kykenette tietoisesti tekemään shamaanimatkan, näkemään tietoisen unen tai erään käsityksen mukaan liikkumaan ns. astraalimaailmassa...
Oletteko kohdanneet useamman kerran samanlaisen "tienoon"? Onko *siellä* olemassa pysyviä sanoisinko energiakeskittymiä elikkäs suomeksi paikkoja, täysin teistä itsestänne riippumatta? Vai tuntuisiko siltä että tienoot ovat enemmänkin omaa aikaansannostanne, eräänlaista projektiota ruumittoman mielen käyskennellä?
(Tavallisissa unissani olen jokusen kerran päätynyt paikkoihin jotka tuntuvat aina samoilta, joskin hienoista muutosta tuntuu näissä kohteissa koko ajan tapahtuvan. Erään puoli- tai esitietoisen uneni mesta sensijaan on tullut eteen näyssä unen ja valveen rajalla.)
Shamaanimatkailijoille (jos löytyy)
Chandi
13
1048
Vastaukset
- Rödfinne
Ensimmäinen näky:
Kävelen hiekkakäytävää puistoisessa ympäristössä. Ympärilläni on tasaisesti leikattua nurmikenttää ja isokokoisia lehtipuita. Tammen tapaisia, en saa selvää.
Suoran hiekkatien päässä näkyy isokoinen, punaseinäinen rakennus, jossa on porttiholvimainen sisäänkäynti suurelle sisäpihalle. Rakennuksesta minua lähestyy nuorehko mies, opiskelija, nippu A-nelosia kainalossa.
Pysäytän miehen: "Mikä ihmeen paikka tämä oikein on?" Mies hymyilee kaikkitietävän ymmärtäväinen ilme naamallaan, ikäänkuin "taas noita harhailijoita".
"Greenwich", mies vastaa
Toinen näky:
Kävelen karkeaa hiekkatietä korkealla vuoristossa. On helvetin kuuma.
Tulen paikalle, jossa on ryhmä ihmisiä kokoontuneena auton ympärille. Moottori savuttaa, ilmeisesti keittää. Joku kiroilee, muut yrittävät ilmeisesti antaa neuvoja. Ihmiset puhuvat jotain outoa kieltä. Minäkin pysähdyn paikalle ihmettelemään mistä on kysymys.
Tietä alaspäin paikalle juoksee lenkkeilijä. Nuori blondi tyttö, ponnari, ja valkoinen lippis. En tunne häntä. Tyttö pysähtyy paikalle ja kysyy ihmisiltä jotain oudolla kielellä. Tunnistan hänet silti suomalaiseksi. Pari sanaa vaihdettuaan tyttö jatkaa juoksuaan tietä alaspäin.
"Hei!" minä huudan. "Odota vähän! Minulla olisi kysyttävää!"
"Ei nyt!", tyttö huutaa juoksunsa lomassa. "Minä tulen kyllä teillä käymään!"
Viikkoa myöhemmin ovikello soi ja hän seisoi ovella. Oikeasti.
Kolmas näky (viime yönä):
Istun tuttavani auton kyydissä. En ole oikeasti nähnyt enkä kuullut hänestä mitään kuuteen vuoteen. Hän tarjoaa minulle töitä.
Ajamme isokokoisen rakennuksen ohi (kirkko), jonka seinällä roikkuu suuri banderolli, jossa on hänen nimensä.
- Tänään tapasin kaverin jolta sain hänen puhelinnumeronsa.- Chandi
Kiva kiva, juuri tämänkaltaista matskua olen täällä pitkään himoinnutkin kuulla. Mikä lie on kun ihmiset panttaavat niitä...
Päivätodellisuuden ja unimaailman yhteneväisyyttä olen itse havainnut pikkiriikkisen, ja tahtoo lisää... Siinä on tietysti monta vaaraa vissiin ja eksytystä mukana, ja skarppina saa olla ettei jo mieti että mitä tapahtui todella ja mitä ei.
Minusta tuollainen unissa tapahtuva ennakointi on yksi hyvä todiste siitä ette olemme energiaa siinä missä materiaakin. Kunpa vain "rajattomuudesta" voisi tulla yleisemmin koettu tila ihmiskunnassa. - Rödfinne
Chandi kirjoitti:
Kiva kiva, juuri tämänkaltaista matskua olen täällä pitkään himoinnutkin kuulla. Mikä lie on kun ihmiset panttaavat niitä...
Päivätodellisuuden ja unimaailman yhteneväisyyttä olen itse havainnut pikkiriikkisen, ja tahtoo lisää... Siinä on tietysti monta vaaraa vissiin ja eksytystä mukana, ja skarppina saa olla ettei jo mieti että mitä tapahtui todella ja mitä ei.
Minusta tuollainen unissa tapahtuva ennakointi on yksi hyvä todiste siitä ette olemme energiaa siinä missä materiaakin. Kunpa vain "rajattomuudesta" voisi tulla yleisemmin koettu tila ihmiskunnassa.Jep. Tästä on käyty sangen vähän keskustelua. Vaikuttaa siltä että "metodit", niin mielenkiintoisia kun ovatkin, ovat jääneet jotenkin suurten linjojen jalkoihin.
Yllättävää itse asiassa. Kokoajan vääntö on kuitenkin ollut siihen, miten käytännön läheistä tämä noituus on mutta silti kukaan ei puhu metodeista.
Ounastella sopiikin että aiheelle on jonkinlainen tilaus olemassa. Saa nähdä.
Itselleni "näyt" eri muodoissaan ovat automaattikirjoituksen (siis surrealistisen sellaisen, ei "spiritistisen") ohella tärkeimmät työskentelytavat. Syynä tähän on lähinnä se, että hyödynnän niitä suoraan leipätyössäni: tekstien ja visioitten kautta rakentuu todella toisenlainen todellisuus. Tekniikkaan kuuluu myös kuuntelu kolmannella korvalla. Tästä on ollut joskus juttua.
Tuo on aika huisia, miten aika ja sen suunta menettävät merkityksensä noita visioita hyödyntäessä. Itse olin lentää perseelleni about vuosi sitten, kun nim. Esjotes ilmestyi palstalle ja sain häntä koskien varsinaisen tällin päähäni. Aika hurja näkyjen sarja, josta Esjotes tunnisti omat juutalaiset esivanhempansa ja heidän edesottamuksensa 1800-luvulta! Silloin pelästyin ihan oikeasti.
Toinen mielenkiintoinen piirre liittyy automaattikirjoitukseen, jolla on outo taipumus kääntyä sellaiseen vanhakantaiseen kielenkäyttöön, "profeetalliseen" jotenkin. Mistähän sekin tulee? Profetoiminen vailla uskonnollista viitekehystä olisi mielestäni tutkimisen arvoinen juttu.
Näkyjen hakemisessa olen hyödyntänyt esivanhempieni juttuja, Castanedan "unennäköä" ja transsitekniikkaa, jonka opin yhdeltä australialaiselta didgeridoo-soittajalta. Siis jos oikeasti unitekniikat kiinnostavat niin aboja ei voi ohittaa: taustalta löytyy about 40 000 vuoden knowhow.
Minun näkyni ovat kummallisia, juonettomia katkelmia elokuvasta. Ikäänkuin Gibsonin "Neurovelhon" tapaan lilluisin tietoisuutena jonkun toisen nupissa hetkisen. Aika usein tuo toinen voi olla myös elukka. Mutta minut todellakin "heitetään" sinne: aikaa, paikkaa eikä hahmoa ei pysty valitsemaan eikä konrolloimaan. Ken sen taidon hallitsee, kertokoon hetimmiten että miten.
Tuo toinen hahmo voi olla myös kaukaa menneisyydestä tai sitten tulevaisuudesta.
Niille (skeptikoille ja muillekin) joilla on loputon tarve selittää: minä en "usko" mihinkään enkä tulkitse mistä tässä on kysymys. Käytän ainoastaan hyväkseni työskentelyn tuloksia. - Chandi
Rödfinne kirjoitti:
Jep. Tästä on käyty sangen vähän keskustelua. Vaikuttaa siltä että "metodit", niin mielenkiintoisia kun ovatkin, ovat jääneet jotenkin suurten linjojen jalkoihin.
Yllättävää itse asiassa. Kokoajan vääntö on kuitenkin ollut siihen, miten käytännön läheistä tämä noituus on mutta silti kukaan ei puhu metodeista.
Ounastella sopiikin että aiheelle on jonkinlainen tilaus olemassa. Saa nähdä.
Itselleni "näyt" eri muodoissaan ovat automaattikirjoituksen (siis surrealistisen sellaisen, ei "spiritistisen") ohella tärkeimmät työskentelytavat. Syynä tähän on lähinnä se, että hyödynnän niitä suoraan leipätyössäni: tekstien ja visioitten kautta rakentuu todella toisenlainen todellisuus. Tekniikkaan kuuluu myös kuuntelu kolmannella korvalla. Tästä on ollut joskus juttua.
Tuo on aika huisia, miten aika ja sen suunta menettävät merkityksensä noita visioita hyödyntäessä. Itse olin lentää perseelleni about vuosi sitten, kun nim. Esjotes ilmestyi palstalle ja sain häntä koskien varsinaisen tällin päähäni. Aika hurja näkyjen sarja, josta Esjotes tunnisti omat juutalaiset esivanhempansa ja heidän edesottamuksensa 1800-luvulta! Silloin pelästyin ihan oikeasti.
Toinen mielenkiintoinen piirre liittyy automaattikirjoitukseen, jolla on outo taipumus kääntyä sellaiseen vanhakantaiseen kielenkäyttöön, "profeetalliseen" jotenkin. Mistähän sekin tulee? Profetoiminen vailla uskonnollista viitekehystä olisi mielestäni tutkimisen arvoinen juttu.
Näkyjen hakemisessa olen hyödyntänyt esivanhempieni juttuja, Castanedan "unennäköä" ja transsitekniikkaa, jonka opin yhdeltä australialaiselta didgeridoo-soittajalta. Siis jos oikeasti unitekniikat kiinnostavat niin aboja ei voi ohittaa: taustalta löytyy about 40 000 vuoden knowhow.
Minun näkyni ovat kummallisia, juonettomia katkelmia elokuvasta. Ikäänkuin Gibsonin "Neurovelhon" tapaan lilluisin tietoisuutena jonkun toisen nupissa hetkisen. Aika usein tuo toinen voi olla myös elukka. Mutta minut todellakin "heitetään" sinne: aikaa, paikkaa eikä hahmoa ei pysty valitsemaan eikä konrolloimaan. Ken sen taidon hallitsee, kertokoon hetimmiten että miten.
Tuo toinen hahmo voi olla myös kaukaa menneisyydestä tai sitten tulevaisuudesta.
Niille (skeptikoille ja muillekin) joilla on loputon tarve selittää: minä en "usko" mihinkään enkä tulkitse mistä tässä on kysymys. Käytän ainoastaan hyväkseni työskentelyn tuloksia.aloin joitakin vuosia sitten kiinnittää huomiota siihen että tuon tuostakin joko katsoin unen tapahtumia ja ihmisiä ulkopuolelta (useimmiten aineettomana, joskus itsenäni ja tv:stä) - ja sitten saatoin koska hyvänsä livahtaa johonkin noista esityksen hahmoista kokemaan tapahtumaa hänen puoleltaan. Tai sitten siirryin toiseen roolihahmoon, tai poistuin kokonaan.
Jos tavallisissakin (ei-tietoisissa) unissa on olemassa tuollaista vapautta valita (mihin mielestäni Freud tai Jungkaan, sen vähän kuin olen heihin tutustunut, ei aikoinaan mitenkään tarttunut), niin kuinka paljon enemmän voikaan liikkumatilaa löytyä kun pääsee "itsevajonnasta" pois.
Koen että ihminen tyypillisimmään uneen mennessään - vaikka se olisikin oikea ulottuvuuden vaihdos - vaipuu itseensä, näkee niitä projektioita mihin oma pää antaa antimensa. Mutta kun kuulee enneunista, näyistä, OBEsta yms. niin muukin on pakko olla mahdollista... Emme ole vain aivojemme vankeja. - Rödfinne
Chandi kirjoitti:
aloin joitakin vuosia sitten kiinnittää huomiota siihen että tuon tuostakin joko katsoin unen tapahtumia ja ihmisiä ulkopuolelta (useimmiten aineettomana, joskus itsenäni ja tv:stä) - ja sitten saatoin koska hyvänsä livahtaa johonkin noista esityksen hahmoista kokemaan tapahtumaa hänen puoleltaan. Tai sitten siirryin toiseen roolihahmoon, tai poistuin kokonaan.
Jos tavallisissakin (ei-tietoisissa) unissa on olemassa tuollaista vapautta valita (mihin mielestäni Freud tai Jungkaan, sen vähän kuin olen heihin tutustunut, ei aikoinaan mitenkään tarttunut), niin kuinka paljon enemmän voikaan liikkumatilaa löytyä kun pääsee "itsevajonnasta" pois.
Koen että ihminen tyypillisimmään uneen mennessään - vaikka se olisikin oikea ulottuvuuden vaihdos - vaipuu itseensä, näkee niitä projektioita mihin oma pää antaa antimensa. Mutta kun kuulee enneunista, näyistä, OBEsta yms. niin muukin on pakko olla mahdollista... Emme ole vain aivojemme vankeja.>>- ja sitten saatoin koska hyvänsä livahtaa johonkin noista esityksen hahmoista kokemaan tapahtumaa hänen puoleltaan.>>
Joo. Tiedän tunteen. Näkökulman vaihdoksen. Liekö tyypillistä henkilöille, jotka harjaannuttavat itseään dialogin kirjoittajina...?
>>Mutta kun kuulee enneunista, näyistä, OBEsta yms. niin muukin on pakko olla mahdollista... Emme ole vain aivojemme vankeja.>>
Ihmeellisen vähän täällä on puhuttu hypnoosista, suggestiosta ja transsista, jotka ilman muuta kuuluvat tähän samaan genreen.
Siis tieteellisellä puolella käydään koko ajan skabaa siitä, vapauttavatko hypnagogiset tilat sukulaisilmiöineen aivokapasiteettia laajempaan työskentelyyn. Ainakin ilmiöitten lääketieteelliset ansiot ovat kiistattomat, miksei sitten muillakin elämänalueilla?
Metodejani tieteen valossa tutkiessani tulin siihen tulokseen, että kyse on tuloshakuisesta itsesuggestiosta ja toisaalta vapaasta transsitilasta. Ainakin niihin pääseminen noudattaa kauniisti hypnologien käyttämiä metodeja:
http://www.hypnologia.com/fin/nyt/nyt.php - Chandi
Rödfinne kirjoitti:
>>- ja sitten saatoin koska hyvänsä livahtaa johonkin noista esityksen hahmoista kokemaan tapahtumaa hänen puoleltaan.>>
Joo. Tiedän tunteen. Näkökulman vaihdoksen. Liekö tyypillistä henkilöille, jotka harjaannuttavat itseään dialogin kirjoittajina...?
>>Mutta kun kuulee enneunista, näyistä, OBEsta yms. niin muukin on pakko olla mahdollista... Emme ole vain aivojemme vankeja.>>
Ihmeellisen vähän täällä on puhuttu hypnoosista, suggestiosta ja transsista, jotka ilman muuta kuuluvat tähän samaan genreen.
Siis tieteellisellä puolella käydään koko ajan skabaa siitä, vapauttavatko hypnagogiset tilat sukulaisilmiöineen aivokapasiteettia laajempaan työskentelyyn. Ainakin ilmiöitten lääketieteelliset ansiot ovat kiistattomat, miksei sitten muillakin elämänalueilla?
Metodejani tieteen valossa tutkiessani tulin siihen tulokseen, että kyse on tuloshakuisesta itsesuggestiosta ja toisaalta vapaasta transsitilasta. Ainakin niihin pääseminen noudattaa kauniisti hypnologien käyttämiä metodeja:
http://www.hypnologia.com/fin/nyt/nyt.phpMuutamallakin palstalla on tainnut olla väittelyä siitä onko OBE vain aivojen harha, vai siirtyykö osa ihmisen kokonaisuudesta todella fyysisen kehon ulkopuolelle.
Mielestäni tapaukset joissa leikkauksessa makaava ihminen on korvat tukittuna ja silmät peitettynä pystynyt kuvailemaan millaisia leikkausvälineitä on käytetty, ovat todiste OBE:n todellisuudesta.
Voihan tietysti niinkin olla että jokin "aivojen kaukoaisti" voi toimia vaikka kaikki aistit olisi tukittu... Mutta OBE:n kokeneet kuvailevat usein leijuneensa katossa tai käyneenä peräti kaueampanakin ruumiinsa sijaintipaikasta. Jos kyseessä olisi vain aivojen terästetty toiminta, miksi siihen pitäisi liittyä "kuvitelma" siitä että todellakin sijaitsee jossakin muualla?
Jokatapauksessa aivojen(kin) toiminta on hemmetin mielenkiintoista... En henk.koht. kauheasti enää lämpene sille ajatukselle että "käytämme parhaimmillaan 10 % aivojemme kapasiteetista JA jos käyttäisimme enemmän, tulisimme neroiksi". Mielestäni tulisimme hulluiksi. Uskon että aivot ovat kyllä kauttaaltaan käytössä - mutta alueiden käyttöaste vuorottelee. Karkeana esimerkkinä vaikkapa että jos minä nyt istun tässä olohuoneessa, niin en voi istua yhtäaikaa keittiössä, eikä siinä olisi mitään järkeäkään.
Toisaalta taas... tuo on tosiaan tämänhetkinen ajatukseni, ei mikään vakaumukseni.
Kuinka pitkälle pötkitään pelkkien aivojen toiminnoilla, en tiedä. Olen itse kokenut puolittaisen OBE:n (tulen tietoiseksi juuri palatessani kehoon kuin käsi hansikkaaseen). Koen että on mahdollista olla olemassa kehonsa ulkopuolella, ja silloin on tietenkin myös aivojensa ulkopuolella...
Ehkä ne aivot kuitenkin on (heh) oltava, ja ne on saatava jotenkin myötäkarvaiseksi kokemukselle jossa Jotakin irtoaa jostakin (ts. "henki" ruumiista). Tässä taas tulee mieleen joku teoria siitä kuinka oliko se nyt kvanttitasolla puhdas energia voisi ylläpitää informaatiota ilman materiaakin... Tai jotain sinne päin?
Myötäkarvaisuuteen varmasti juuri auttaisivat nuo transsitilat, hypnoosit sun muut; ne saisivat aivot jäsentymään kuin magneetissa jäsentyvät rauta-atomit käsittääkseeni sievästi riviin... - Maria
Chandi kirjoitti:
Muutamallakin palstalla on tainnut olla väittelyä siitä onko OBE vain aivojen harha, vai siirtyykö osa ihmisen kokonaisuudesta todella fyysisen kehon ulkopuolelle.
Mielestäni tapaukset joissa leikkauksessa makaava ihminen on korvat tukittuna ja silmät peitettynä pystynyt kuvailemaan millaisia leikkausvälineitä on käytetty, ovat todiste OBE:n todellisuudesta.
Voihan tietysti niinkin olla että jokin "aivojen kaukoaisti" voi toimia vaikka kaikki aistit olisi tukittu... Mutta OBE:n kokeneet kuvailevat usein leijuneensa katossa tai käyneenä peräti kaueampanakin ruumiinsa sijaintipaikasta. Jos kyseessä olisi vain aivojen terästetty toiminta, miksi siihen pitäisi liittyä "kuvitelma" siitä että todellakin sijaitsee jossakin muualla?
Jokatapauksessa aivojen(kin) toiminta on hemmetin mielenkiintoista... En henk.koht. kauheasti enää lämpene sille ajatukselle että "käytämme parhaimmillaan 10 % aivojemme kapasiteetista JA jos käyttäisimme enemmän, tulisimme neroiksi". Mielestäni tulisimme hulluiksi. Uskon että aivot ovat kyllä kauttaaltaan käytössä - mutta alueiden käyttöaste vuorottelee. Karkeana esimerkkinä vaikkapa että jos minä nyt istun tässä olohuoneessa, niin en voi istua yhtäaikaa keittiössä, eikä siinä olisi mitään järkeäkään.
Toisaalta taas... tuo on tosiaan tämänhetkinen ajatukseni, ei mikään vakaumukseni.
Kuinka pitkälle pötkitään pelkkien aivojen toiminnoilla, en tiedä. Olen itse kokenut puolittaisen OBE:n (tulen tietoiseksi juuri palatessani kehoon kuin käsi hansikkaaseen). Koen että on mahdollista olla olemassa kehonsa ulkopuolella, ja silloin on tietenkin myös aivojensa ulkopuolella...
Ehkä ne aivot kuitenkin on (heh) oltava, ja ne on saatava jotenkin myötäkarvaiseksi kokemukselle jossa Jotakin irtoaa jostakin (ts. "henki" ruumiista). Tässä taas tulee mieleen joku teoria siitä kuinka oliko se nyt kvanttitasolla puhdas energia voisi ylläpitää informaatiota ilman materiaakin... Tai jotain sinne päin?
Myötäkarvaisuuteen varmasti juuri auttaisivat nuo transsitilat, hypnoosit sun muut; ne saisivat aivot jäsentymään kuin magneetissa jäsentyvät rauta-atomit käsittääkseeni sievästi riviin...Tuo oli mielestäni hyvä pointti.Ehkä ajatuksen tarkoitus on koskettaa vain yhtä prosenttia kerrallaan,muutoin voisi seurata liiallinen kaaos ajatusten ulostulossa.Laajakaistallakaan ei mahdu määräänsä enemmän tavaraa kerralla.
Jos tiskaa ei voi yhtä aikaa imuroida(heh heh).
Jäin miettimään tuota ajatusta.Mahdollistaako ruumiistairtautumisen se,että henki ja materia(oma ruumis) liikkuvat eri "taajuuksilla"? - Chandi
Maria kirjoitti:
Tuo oli mielestäni hyvä pointti.Ehkä ajatuksen tarkoitus on koskettaa vain yhtä prosenttia kerrallaan,muutoin voisi seurata liiallinen kaaos ajatusten ulostulossa.Laajakaistallakaan ei mahdu määräänsä enemmän tavaraa kerralla.
Jos tiskaa ei voi yhtä aikaa imuroida(heh heh).
Jäin miettimään tuota ajatusta.Mahdollistaako ruumiistairtautumisen se,että henki ja materia(oma ruumis) liikkuvat eri "taajuuksilla"?Itse näen hengen ja materian saman janan ääripäinä, henki (energia) muuttuu pikkuhiljaa materiaksi ja päinvastoin. Ehkäpä tosiaan niiden kummankin pitää ikäänkuin VETÄYTYÄ sinne omiin ääripäihinsä (taajuuksiinsa) että irtautuminen tulee mahdolliseksi? (Ja silloinkin irtautuminen ei ole 100 %:sta, koskapa astraalimatkaajat puhuvat ns. hopealangasta kehon ja itsensä välillä.)
Tavallisesti kun vaipuu uneen ei varmaankaan kykene tuota "vetämistä" suorittamaan. Tietoisuuden (mikä se sitten taas lieneekään, fokuspiste?) pitäisi livahtaa sinne hengen mukaan, ja sitten sen pitäisi vielä säilyttää saamansa informaatio kun henki ja keho taas yhdistyvät. Sehän ei taida kovin helppo homma olla, tai sitten se vaatii eräänlaisen oivalluksen että sen oppii?
OO - Rödfinne
Chandi kirjoitti:
Muutamallakin palstalla on tainnut olla väittelyä siitä onko OBE vain aivojen harha, vai siirtyykö osa ihmisen kokonaisuudesta todella fyysisen kehon ulkopuolelle.
Mielestäni tapaukset joissa leikkauksessa makaava ihminen on korvat tukittuna ja silmät peitettynä pystynyt kuvailemaan millaisia leikkausvälineitä on käytetty, ovat todiste OBE:n todellisuudesta.
Voihan tietysti niinkin olla että jokin "aivojen kaukoaisti" voi toimia vaikka kaikki aistit olisi tukittu... Mutta OBE:n kokeneet kuvailevat usein leijuneensa katossa tai käyneenä peräti kaueampanakin ruumiinsa sijaintipaikasta. Jos kyseessä olisi vain aivojen terästetty toiminta, miksi siihen pitäisi liittyä "kuvitelma" siitä että todellakin sijaitsee jossakin muualla?
Jokatapauksessa aivojen(kin) toiminta on hemmetin mielenkiintoista... En henk.koht. kauheasti enää lämpene sille ajatukselle että "käytämme parhaimmillaan 10 % aivojemme kapasiteetista JA jos käyttäisimme enemmän, tulisimme neroiksi". Mielestäni tulisimme hulluiksi. Uskon että aivot ovat kyllä kauttaaltaan käytössä - mutta alueiden käyttöaste vuorottelee. Karkeana esimerkkinä vaikkapa että jos minä nyt istun tässä olohuoneessa, niin en voi istua yhtäaikaa keittiössä, eikä siinä olisi mitään järkeäkään.
Toisaalta taas... tuo on tosiaan tämänhetkinen ajatukseni, ei mikään vakaumukseni.
Kuinka pitkälle pötkitään pelkkien aivojen toiminnoilla, en tiedä. Olen itse kokenut puolittaisen OBE:n (tulen tietoiseksi juuri palatessani kehoon kuin käsi hansikkaaseen). Koen että on mahdollista olla olemassa kehonsa ulkopuolella, ja silloin on tietenkin myös aivojensa ulkopuolella...
Ehkä ne aivot kuitenkin on (heh) oltava, ja ne on saatava jotenkin myötäkarvaiseksi kokemukselle jossa Jotakin irtoaa jostakin (ts. "henki" ruumiista). Tässä taas tulee mieleen joku teoria siitä kuinka oliko se nyt kvanttitasolla puhdas energia voisi ylläpitää informaatiota ilman materiaakin... Tai jotain sinne päin?
Myötäkarvaisuuteen varmasti juuri auttaisivat nuo transsitilat, hypnoosit sun muut; ne saisivat aivot jäsentymään kuin magneetissa jäsentyvät rauta-atomit käsittääkseeni sievästi riviin...Maalaamista transsitilassa? Improvisoinut soittaen, laulaen, runoillen flow-tilassa? Koklannut surrealistien hypnagogista automaattikirjoitusta?
Tulokset saattavat yllättää. Vaikuttaa todella siltä että kyseiset tilat vapauttavat johonkin muuhun sidoksissa ollutta aivokapasiteettia. Siis OBE:kin on ihan siinä hilkulla - jopa valvetilassa.
Hedelmällisimmät hypnagogiset tilat olen aikaansaanut kolmen vuorokauden valvomisella. Tosin viime kerta johti lekurin juttusille: aivoinfarktin vaara oli tosiasia.
Olen nähnyt Markku Inton runoilevan parhaassa vedossaan, improvisoiden flow-tilassa. Voi jumalauta! Se oli Rock! - Chandi
Rödfinne kirjoitti:
Maalaamista transsitilassa? Improvisoinut soittaen, laulaen, runoillen flow-tilassa? Koklannut surrealistien hypnagogista automaattikirjoitusta?
Tulokset saattavat yllättää. Vaikuttaa todella siltä että kyseiset tilat vapauttavat johonkin muuhun sidoksissa ollutta aivokapasiteettia. Siis OBE:kin on ihan siinä hilkulla - jopa valvetilassa.
Hedelmällisimmät hypnagogiset tilat olen aikaansaanut kolmen vuorokauden valvomisella. Tosin viime kerta johti lekurin juttusille: aivoinfarktin vaara oli tosiasia.
Olen nähnyt Markku Inton runoilevan parhaassa vedossaan, improvisoiden flow-tilassa. Voi jumalauta! Se oli Rock!Olen mietiskellyt toisinaan pääni puhki, mikä oli se varsinainen jippo jonka voimalla kirjoitin fantasiaromaanini 90-luvulla. Muistelen käsin pakertaneeni lennossa jotakuinkin 30 arkkia per päivä. Kuvat ja keskustelut suorastaan virtasivat kauttani, niin että hyvä kun ehti niitä paperille tallentaa. Unistakin sai jatkuvaa matskua kirjaan ahdettavaksi... On siitä kyllä sitten palautetta tullutkin (kun olen juonta kuvaillut) että siinä on liikaa. Noh, minä nyt en jaksa mitään kokonaista kirjaa kirjoittaa siitä miten äijä käy hakemassa piipun jostakin, vai mitenkäs joku "Alastaron salissa" kuulema oikein juoneltaan menikään... Minun kirjassani mennään hevon kuuseen ja takaisin, eikä yhtään vähempää. :)
En osaa kutsua tuota - kun siitä on jo niin kauankin - tilaa transsiksi... mutta kyllä se ainakin FLOWta oli, nimen-omaan! Koskaan ei ole tuntunut niin mahtavalta ja elävältä enää sen koommin.
Sitten tuli burn out ja masiksia, kuolemia ja muuta paskaa ja sittemmin en olekaan mitään erityistä luonut/kanavoinut. - Tämä ei nyt sitten ole mitään uik uik uikutusta, vaan silkka toteamus. Shit happens.
Mutta mikä tapahtuu kerran, voi tapahtua useitakin kertoja. En ole vielä itseäni kaivoon viskaamassa. Tai kynää, tai näppistä. :) - Rödfinne
Chandi kirjoitti:
Olen mietiskellyt toisinaan pääni puhki, mikä oli se varsinainen jippo jonka voimalla kirjoitin fantasiaromaanini 90-luvulla. Muistelen käsin pakertaneeni lennossa jotakuinkin 30 arkkia per päivä. Kuvat ja keskustelut suorastaan virtasivat kauttani, niin että hyvä kun ehti niitä paperille tallentaa. Unistakin sai jatkuvaa matskua kirjaan ahdettavaksi... On siitä kyllä sitten palautetta tullutkin (kun olen juonta kuvaillut) että siinä on liikaa. Noh, minä nyt en jaksa mitään kokonaista kirjaa kirjoittaa siitä miten äijä käy hakemassa piipun jostakin, vai mitenkäs joku "Alastaron salissa" kuulema oikein juoneltaan menikään... Minun kirjassani mennään hevon kuuseen ja takaisin, eikä yhtään vähempää. :)
En osaa kutsua tuota - kun siitä on jo niin kauankin - tilaa transsiksi... mutta kyllä se ainakin FLOWta oli, nimen-omaan! Koskaan ei ole tuntunut niin mahtavalta ja elävältä enää sen koommin.
Sitten tuli burn out ja masiksia, kuolemia ja muuta paskaa ja sittemmin en olekaan mitään erityistä luonut/kanavoinut. - Tämä ei nyt sitten ole mitään uik uik uikutusta, vaan silkka toteamus. Shit happens.
Mutta mikä tapahtuu kerran, voi tapahtua useitakin kertoja. En ole vielä itseäni kaivoon viskaamassa. Tai kynää, tai näppistä. :)Jeps. Ihan samalla lailla.
Paahdoin kymmenen vuotta putkeen sellaisessa nosteessa että oksat pois! Tuntui että kaikki, ihan kaikki, on mahdollista eikä taivaskaan riittäisi rajana omille mahiksille. (Itse asiassa olen aistivinani samaa intensiteettiä Fanaatikossa.) Energiaa tuntui olevan loputtomiin. Päällekkäisiä projekteja ja bailaamista siinä sivussa (ilman mömmöjä). Nukuin sellaiset 4-5 tuntia yössä.
Sitten tapahtui romahdus. Bikkuinen burnis ja jumalaton saamattomuus. Läheisten kuolemia ja oma syöpä...
Nyt kokoilen atomeiksi hajonnutta hybristä ja moottori alkaa taas kehrätä nikottelematta. Joo-o, kaikki on vielä mahdollista... - Chandi
Rödfinne kirjoitti:
Jeps. Ihan samalla lailla.
Paahdoin kymmenen vuotta putkeen sellaisessa nosteessa että oksat pois! Tuntui että kaikki, ihan kaikki, on mahdollista eikä taivaskaan riittäisi rajana omille mahiksille. (Itse asiassa olen aistivinani samaa intensiteettiä Fanaatikossa.) Energiaa tuntui olevan loputtomiin. Päällekkäisiä projekteja ja bailaamista siinä sivussa (ilman mömmöjä). Nukuin sellaiset 4-5 tuntia yössä.
Sitten tapahtui romahdus. Bikkuinen burnis ja jumalaton saamattomuus. Läheisten kuolemia ja oma syöpä...
Nyt kokoilen atomeiksi hajonnutta hybristä ja moottori alkaa taas kehrätä nikottelematta. Joo-o, kaikki on vielä mahdollista...aina energia-nisti. Vaikuttaa joskus vähän kuin minäkin olisin maistellut sieltä täältä kaikenlaista, on ollut muutama visio, muutama tietoinen uni, muutama sitä ja muutama tätä, yksi kirja...
Se pitää kummasti nälän yllä. Kidutus ja siunaus...
Jos tähän joku alkaa jotain maanis-depuja veivaamaan, niin hän ei tiedä mistään mitään.
Intensiteetti on kaikki ja energia vielä enemmän! - Hare Krishna
Chandi kirjoitti:
Muutamallakin palstalla on tainnut olla väittelyä siitä onko OBE vain aivojen harha, vai siirtyykö osa ihmisen kokonaisuudesta todella fyysisen kehon ulkopuolelle.
Mielestäni tapaukset joissa leikkauksessa makaava ihminen on korvat tukittuna ja silmät peitettynä pystynyt kuvailemaan millaisia leikkausvälineitä on käytetty, ovat todiste OBE:n todellisuudesta.
Voihan tietysti niinkin olla että jokin "aivojen kaukoaisti" voi toimia vaikka kaikki aistit olisi tukittu... Mutta OBE:n kokeneet kuvailevat usein leijuneensa katossa tai käyneenä peräti kaueampanakin ruumiinsa sijaintipaikasta. Jos kyseessä olisi vain aivojen terästetty toiminta, miksi siihen pitäisi liittyä "kuvitelma" siitä että todellakin sijaitsee jossakin muualla?
Jokatapauksessa aivojen(kin) toiminta on hemmetin mielenkiintoista... En henk.koht. kauheasti enää lämpene sille ajatukselle että "käytämme parhaimmillaan 10 % aivojemme kapasiteetista JA jos käyttäisimme enemmän, tulisimme neroiksi". Mielestäni tulisimme hulluiksi. Uskon että aivot ovat kyllä kauttaaltaan käytössä - mutta alueiden käyttöaste vuorottelee. Karkeana esimerkkinä vaikkapa että jos minä nyt istun tässä olohuoneessa, niin en voi istua yhtäaikaa keittiössä, eikä siinä olisi mitään järkeäkään.
Toisaalta taas... tuo on tosiaan tämänhetkinen ajatukseni, ei mikään vakaumukseni.
Kuinka pitkälle pötkitään pelkkien aivojen toiminnoilla, en tiedä. Olen itse kokenut puolittaisen OBE:n (tulen tietoiseksi juuri palatessani kehoon kuin käsi hansikkaaseen). Koen että on mahdollista olla olemassa kehonsa ulkopuolella, ja silloin on tietenkin myös aivojensa ulkopuolella...
Ehkä ne aivot kuitenkin on (heh) oltava, ja ne on saatava jotenkin myötäkarvaiseksi kokemukselle jossa Jotakin irtoaa jostakin (ts. "henki" ruumiista). Tässä taas tulee mieleen joku teoria siitä kuinka oliko se nyt kvanttitasolla puhdas energia voisi ylläpitää informaatiota ilman materiaakin... Tai jotain sinne päin?
Myötäkarvaisuuteen varmasti juuri auttaisivat nuo transsitilat, hypnoosit sun muut; ne saisivat aivot jäsentymään kuin magneetissa jäsentyvät rauta-atomit käsittääkseeni sievästi riviin...Intiassahan sielun irtaantuminen on ollut arkipäivää jo tuhansia vuosia, ja tätä harjoitusta kutsutaan bhakti -joogaksi, joka tähtää siihen että kuoleman hetkellä sielu irtaatuu ruumiista ja matkaa haluttuun paikkaan jossa jälleensyntymistä ei enää tapahdu.
Tämän harjoituksen myötä voi tietoisesti irroittaa sielun ruumiista ja matkata vaikka eri planeetoille, minne ikinä tahansa, ja jotkut kovimmat jannut voivat olla jopa neljässä paikassa samaan aikaan..
Kannattaa muuten lukea niitä Hare Krishnojen puoli-ilmaiseksi tyrkyttämiä kirjoja, ovat ne aikamoisia portteja tietoisuuden kehittämiselle ja muulle tutkimusmatkailulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1166010Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta324107- 823362
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182996Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2522064Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882004Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui431817- 1431795
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569