Tuossa on nyt todistettu kilvan ettei huoltajuudella ole merkitystä. Näin ollen kysytään sitten kuinka moni on itse valmis luopumaan huoltajuudesta. Jos ei nin sitten perustelut ...
Vastaan itse tähän - en ole valmis luopumaan huoltajuudesta. Mikä on sitten perustelut, vähän vaikea sanoa? Haluan päättää lapseni asioista ja kai se on tärkeää myös henkisesti että on se virallinen huoltaja.
Vastaan itse tähän - en ole valmis luopumaan huoltajuudesta. Mikä on sitten perustelut, vähän vaikea sanoa? Haluan päättää lapseni asioista ja kai se on tärkeää myös henkisesti että on se virallinen huoltaja.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Se taisi mennä kuules niin että mikäli lapsen asiat ei kiinnosta, ei tarvihe huoltajuuttakaan olla. Ja mikäli lapsen asiat kiinnostaa mutta huoltajuutta ei ole, ei se ole este lapsesta välittämiselle. Comprende?
Miksi olla kiinnostunut lapsen asioista jos ei ole huoltaja = mahdollisuus vaikuttaa lapsen asioihin?
Voiko ihminen muka olla kiinnostumatta omasta lapsestaan ja tämän asioista oli huoltajuus tai ei? Tai ehkä tätä ei sinulta pitäisi kysyä, sinähän olet sitä mieltä että ihminen ei voi kehittää suhdetta lapseensa ellei asu samassa osoitteessa...
vähän välittämättäkin kun huomaa olevansa pelkkä maksumies,kun äitsykkä ensin aivopesee penikat isää vastaan.Sitten kun mennaan etäisin luokse,tulee kuin helasta listaa mitä kaikkea taas tarvitaan.Eipä riitä exälle mikään.Parempi mun häippäsee omiin kuvioihinsa ja aloittaa puhtaalta pöydältä.Kyllä ne penskat perässä tulee kun äitsykkä ja uusi-isukki ei osta edes välttämätöntä penskoille.
Voitko vastata kysymykseen? Olet siis sitä mieltä ettei huoltajuudella ole väliä, olet siis valmis luopumaan huoltajuudesta?
Minä en ole valmis luopumaan huoltajuudestani, koska lapsillani ei ole toista vanhempaa lainkaan. Olen siis "totaaliyksinhuoltaja". Mikäli vanhemmat välittävät lapsestaan, ovat kiinnostuneita tämän asioista ja haluavat olla osa tämän arkea, yhteishuoltajuus on hyvä vaihtoehto. Mikäli jompikumpi ei ole kiinnostunut, eikä ole osa lapsen arkea, ei hänen tarvitse olla huoltaja. Minä en ole väittänyt että olisi se ja sama kenellä on huoltajuus ja kenellä ei, mutta väitän että sen ei pitäisi vaikuttaa siihen mitä ihminen tuntee omaa lastaan kohtaan.
Vastaisitko sinä nyt vuorostasi siihen että voiko ihminen olla välittämättä omasta lapsestaan sillä perusteella että ei ole tämän huoltaja tai ei ole asunut samassa taloudessa?
Heheh, ei niitä sun muksujas ole aivopesty, kuulostavat sen ikäsiltä että osaavat ajatella ihan ite jo ja ovat tajunneet mikä lapatossu niillä on isukkina. Aisankannattajahan sinä olit vai mikä?
Joo, jos lapseni asuisi muualla enkä olisi lapsen huoltaja niin toki se vaikuttaisi siihen minkälainen vanhempi olisin ja mitä tuntisin lastani kohtaan. Eihän se olisi enää "minun" lapseni, vähän samaa kuin antaisin lapseni adoptoitavaksi. Lapsi muuttuisi joksikin sukulaislapseksi, ei enää minun lapseni. Sitä sopiikin miettiä mitkä asiat tekevät sen että koet että lapsesi on sinun lapsesi.
Kyllä he itse osasivatkin ajatella niin kauan kun asuin heidän kanssaan,mutta kaikki muuttui kun jätin laiskan ylipainoisen exäni.Edelleen...olen pahoillani puolestasi kun yrität tehdä minusta aisankannattajaa,mutta ei tolvana,exäni löysi netin kautta uuden uroon lähtöni jälkeen....Tyvärr,mutta et ole ajan tasalla hohotuksinesi ja hihityksinesi.Se kartoo jotakin älykkys osamäärästäsi.
Usein olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta joskus et mieti loppuun kommenttejasi.
Tietysti voi olla kiinnostunut lapsen asioista, vaikka ei ole huoltaja. Esimerkiksi minä olen valtavan kiinnostunut siitä, voiko kummilapseni hyvin, miten hän pärjää koulussa, saako hän uusia ystäviä uudessa asuinpaikassa, mikä häntä ilahduttaa tai surettaa... Minä en ole hänen huoltajansa, mutta hän on minulle rakas. En edes tapaa häntä kuin noin kerran kuussa, viikonlopuksi kylään hän tulee joka toinen kuukausi.
Huoltajuudella ja välittämisellä/kiinnostuksella ei ole mitään tekemistä keskenään. Vaikka ei ole huoltajan oikeuksia, on silti muilla keinoilla mahdollisuus vaikuttaa lapsen asioihin. Lasta voi tukea ja kuunnella tai lapsen huoltajille on mahdollisuus antaa tietoa, jota ehkä heillä ei ole/eivät ole huomanneet. Huoltaja ei toki ole ainoa ihminen, joka lapsen elämään vaikuttaa teoillaan ja läsnäolollaan.
Toki näin - mutta väitän silti että huoltajuus vaikuttaa siihen lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Jos kyse kummilapsesta niin suhtaudut siihen kuten kummilapseen, jos kyse "omasta" lapsesta niin toki haluaisit olla täyspainoinen vanhempi tälle lapselle. Jos sinulle sanotaan että olet täysi paska ja sen takia et saa olla enää lapsesi huoltaja - miten se vaikuttaa sitten vanhemmuutesi? Onko kummilapsesi vanhemmat sanoneet sinulle että olet täysi paska?
mitä tekstiä sulta taas tulee! Mieititkö ollenkaan mitä kirjoitat?
"Jos sinulle sanotaan että olet täysi paska ja sen takia et saa olla enää lapsesi huoltaja - miten se vaikuttaa sitten vanhemmuutesi?" Jos vanhempi ei yhteishuollon aikanankaan kykene muuhun kuin loistamaan poissaolollaan lapsen elämästä, niin ei se yhteshuollon vaihtaminen yksinhuolloksi vaikuta mitenkään sen poissaolijan vanhemmuuteen. Ei hän välittänyt akaisemminkaan lapsesta.
"Onko kummilapsesi vanhemmat sanoneet sinulle että olet täysi paska? " Täysin ala-arvoista tekstiä! Ja johan kirjoittaja kertoi, että kummilapsi on rakas ja on hänen luonaan viikonloppujakin. Tuskin lapsen vanhemmat antaisivat lasta hänelle, jos kyseinen henkilö ei olisi hyväksi lapselle!
Miksi ihmeessä haluat jankata näitä samoja asioita? ainakin 3 sinun viestiketjua on poistettu, joissa jankkaat vain tätä samaa kehää.
Älykkyysosamäärä on yhdyssana, arvon aisankannattaja :) Ymmärrän että on kovin rankkaa tulla jäteyksi, mutta yritä nyt hillitä tuota katkeruuttasi hieman... Pakkomielteesi ex-vaimosi kropasta on myös melkoisen paljastavaa, ei siinä aisankannattajuudessa sinänsä mitään hävettävää ole, mutta millainen lapatossu kuuluttaa sitä julkisesti? Minua ainakin tavallaan hävettäisi jos olisin sinä.
Sinun tunteesi lasta kohtaan ovat siis riippuvaisia paperinpalasesta?
"Sitä sopiikin miettiä mitkä asiat tekevät sen että koet että lapsesi on sinun lapsesi. " Minun lapseni on minun lapseni, vaikka hänet vietäisiin Siperiaan enkä koskaan saisi häntä nähdäkään. Hän on kasvanut kohdussani, minä olen hänet synnyttänyt, hän on minun lihaani ja vertani. Minä kuolisin lapseni puolesta, eikä se asia muutu miksikään vaikka en hänen huoltajansa olisikaan. Sinä olet todella sairas ihminen jos paperinpalanen saa sinun tunteesi omaa lastasi kohtaan muuttumaan!!!
Kuitenkin jotkut vanhemmat valmiita tappelemaan oikeudessa siitä mitättömästä paperinpalasesta ...
Miten se voi olla noin vaikea ymmärtää??? Lapsen kasvattamisen ja hänen arkensa jakamisen kannalta se paperi on tärkeä, mutta ei ihmisen tunteet omaa lastaan voi olla kiinni siitä. Tajuatko? Millainen ihminen rakastaa lastaan vähemmän jos menettää huoltajuuden? Millainen ihminen ajattelee lasta "vähemmän omanaan" mikäli ei ole huoltaja?
Toki se rakkaus on siitä(kin) kiinni minkälainen rooli sinulla on hänen elämässään. Jos tulee vaikka ero ja puolisosi lähtee niin vaikka kuinka rakastaisit häntä ja saisit nähdä exäsi vaikka joka päivä niin varmaan ajan kanssa tunteet exää kohtaan muuttuvat. Kun ei enää ole toisen puoliso niin vaikka kuinka tapaisi sitä exää niin se vaikuttaa siihen suhteeseen. Sama juttu eron jälkeen jos sinut viedään (osittain) tuota vanhemmuutta, vaikka näkisit lapsen joka päivä niin et ole enää hänen vanhempansa (kaikilta osin) ja se vaikuttaa siihen suhteeseen.
Mitä tekee sen että kokee että lapsi on "oma"? Biologia ei sitä tee, tuskin spermanluovuttajat kokevat että heillä on liuta "omia" lapsia. Adoptiovanhemmat rakastavat taatusti lapsiaan siinä missä muut vanhemmat vaikka ei ole yhteinen geeniperimä. Itse uskon että siinä on monta asiaa - se että sinulla on täysi vastuu lapsesta, lapsi on osana jokapäiväistä elämääsi, saat hoitaa ja hoivata, päättää koulunkäynnistä ja harrastukssta jne. Sen takia onkin tärkeä että eron jälkeen vanhemmuus jatkuu niin normaalina kun se vaan on mahdollista. Tuo elari/tapaamiskuvio ei tue vanhemmuutta vaan aiheuttaa sen että toinen vieraantuu.
Kyllä huoltajuudella on merkitystä, kuka kumma väittää, ettei muka olisi? Laitoin jo tämän edelliseen ketjuun, mutta laitanpa sen nyt tähänkin: jos yksinhuoltaja kuolee, lapset jäävät ilman huoltajaa. Siksi on tärkeää, että on toinenkin huoltaja. Ja onhan sillä nyt muutakin merkitystä. Itse en ainakaan ikinä luopuisi huoltajuudesta, koska haluan parhaan kykyni mukaan huolehtia lapsistani ja olla heille hyvä äiti. Ilman huoltajuutta olisin aivan ulkopuolinen.
sanoja paperilla, ellei se näy tekoina tosielämässä. Minulla on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus, mutta olen käytännössä yksinhuoltaja. Isää kiinnostaa vain lasten kanssa hauskanpito, ei yhtään eikä millään tavalla velvollisuudet eikä vastuut normaalissa arjessa. Minä hoidan ne kaikki yksin. Isä maksaa elatusmaksut. Ja tämä johtuu siitä, että isä ITSE halusi ja itse omilla teoillaan teki tilanteeksi tämän. Ja tiedoksi elatukseenkin liittyen, ennekuin joku alkaa urputtamaan, että olen vain elatusmaksujen perään, että olen hyvätuloinen ja pystyn lapseni yksinkin elättämään ilman että pitää senttiä venyttää joka asiassa. Elatusmaksuistakin isä yritti luikerrella - ne kun kuuluvat niihin vastuisiin eivätkä tunnu "hauskanpidolta" mutta onneksi tässä maassa on laki, joka takaa sen, että lapsilla on oikeus tasapuoliseen elatukseen MOLEMMILTA vanhemmiltaan. Nyt voin säästää lapsille "pesämunaa" tulevia opintoja ja asunnonhankintaa varten.
En ikinä luopuisi huoltajuudesta lapsiini. Perustelut: minä olen lapsia tehnyt ja olen lapsistani vastuussa ja minulle huoltajuus ei tarkoita vain sanoja paperilla, eikä hetkittäisiä huvitteluja ja lomareissuja lasten kanssa, vaan niiden lisäksi myös heidän kanssaan ihan normaalia arkeakin elämistä sekä sitä, että olen heidän elämässän läsnä ja sitä, että yrittää turvata myös lasten tulevaisuuden ja auttaa heitä elämässä eteenpäin, jotta saavat opiskella ja hankkia itselleen ammatin.
Tiedän mitä nimimerkki Tseesus tässä hakee, mutta asiat eivät ole niin maustavalkoisia kuin hän kuvittelee. No, elämä opettaa ja ikä tuo lisää viisautta, kyllä aloittajakin sen joskus tulee kantapään kautta kokemaan.
koska siinä ajatellaan myös lapsen ja isän suhteita samalla tavoin kun lapsen ja äidin. Ei tulisi mieleenikään riistää lapsia oikealta isältään tai muuten olla ilkeä äiti lapsille. Kyllä lapset muistaa ja puhuu vanhemmiten asioita jolloin paljastuu yhtä ja toista. Siinä voi loppua lasten usko vanhempiin helposti jos vanhempi rupeaa leikkimään ja vakavilla asioilla. Kun kirjoituksiasi lukee tulee sellainen vaikutelma ettei sinulla ole omia lapsia vaan olet jonkinlaisessa vanhemman korvike tai jotain. Tähän lauseesi erityisesti kiinnitin huomiota koska et osaa perustella asiaa mitenkään mikä on outoa.
Miten on?
Kai sinä ymmärrät että yksinhuoltajuuteen vaaditaan hyvät perusteet. Sitä ei saa ihan vain kiusanteon vuoksi eikä niin vakavilla asioilla leikitä. Mikäli joku on huoltajuuden oikeudesa menettänyt, siihen on ollut painavat perusteet. Tätä ei tseeuskaan taida käsittää, mikäli molemmat vanhemmat ovat lapsensa arjessa mukana ja hoitavat hänen asioitaan, yhteishuoltajuutta ei yksikään tuomioistuin lähde muuttamaan. Niissä tapauksissa joissa yksinhuoltajuus on annettu toiselle vanhemmalle, sopii sen toisen katsoa peiliin. Huoltajuutta ei menetetä heppoisin perustein.
Joopa joo. Eli siis kaikki vaikkapa välivallan uhritkin, hommatkaa se yhteishuoltajuus! Koska jos te kuolette, niin lapsellanne ei ole sitä väkivaltaisita isukkia hakkaamassa sitten lapsiakin. Niin ja eihän tämä edes kuulosta asioiden turhalta johdattelulta millään muotoa ei, eikä sillä ole merkitystä millaisen ihmisen kanssa lapset elää!
Niin ja alkoholisti/päihderiippuvainenkin ihminen on kyllä kelpo huoltaja, että hankkikaa nyt se yhteishuoltajuus, muuten olette luusereita! Eih'än yksinhuoltajuutta IKINÄ hankita oikeista syistä, aina vaan siksi että halutaan vittuilla exälle.
Ihan oikeasti, ajatteleeko monikaan täällä asioita muiden kannalta, kuin vaan sen oman tilanteen kautta? Kaikki isät / äidit eivät ole kelpo huoltajia! Miksi minä hankkisin yhteishuoltajuuden isän kanssa joka paskat välittää lapsensa asioista, joka juo ja rellestää miten huvittaa kun viina meni minun ja lapsen edelle! MIKSI?? Jos joku voi minulle tosiaan sanoa, että juoppo ja itsekeskeinen ihminen on kelpo vanhempi, niin sitten on jo maailmankirjat sekaisin. Miettikääpä miksi Suomessa huostaanotetaan lapsia ja nuoria vuodessa lukuisia määriä, jos ei juurikin siksi että vanhemmat EIVÄT PYSTY HUOLEHIMAAN!
Ja tseeukselle, en todellakaan olisi valmis luopumaan huoltajuudestani. Miksi luopuisin? Silloinhan lapsellani ei olisi huoltajia ollenkaan, koska ei isä lasta ottaisi, turha luulokaan! Joten jospa sinäkin nyt vaan lopettaisit nämä jonnenjoutavien ketjujen aloittamisen, ja keskittyisit SIIHEN OIKEAAN elämään keskustelupalstan sijasta, ja avaisit ne silmäsi ja tajuaisit vihdoin, etteivät kaikki katsos ole samanlaisia ihmisinä!
halua luopua, koska he ovat kuitenkin ne jotka suuremman osan lapsista huolta pitää. mIhet eivät luovu siksi, jotta on yksi syy olla exän lähellä, vaikka ei lapsistaan välittäisi yhtään mitään.
sepostusta jossa ei ole mitään järkeä. Kirjoitustaitokin kovin heppoista. Voi voi
Voi voi itsellesi, jos et parempaa keksi kuin kirjoitustaidot.