Otsikko kertoo olennaisen. Olen siis ~vuoden ravannut nuorisopsykiatrian poliklinikalla. En osaa sanoa aivan tarkalleen minkä vuoksi, koska suoraan sanottuna minulla ei ole hajuakaan mistään diagnooseista (kuka ne tekee yms.), mutta jonkin asteista masennusta näemmä. Kuulemma. Jotain mielialalääkityksiä joskus tarjottu, mutta enpä ole saanut aikaiseksi aloittaa.
Aloitin siellä käymisen alaikäisenä, mutta en suostunut koskaan kertomaan asiasta perheelleni. Nyt olen jo täysi-ikäinen, joten eipä sieltä moiseen enää järin painostetakaan. Vaan minulle pääsi käymään pieni vahinko ja jätin vahingossa erään ajanvarauksen väliin, joten siitä tulee se maksu maksettavaksi. Ja minulla ei satu olemaan minkäänlaista nettipankkihommaa, eikä kyllä rahaakaan, niin minulla ei taida olla oikein mitään mahdollisuutta maksaa sitä pyytämättä äidiltä hieman apua. Mutta kuinka minä asian esittäisin? "Hei, voisitko äiti auttaa mua maksamaan yhden laskun, kun olen uusiavuton puoliaikuinen ipanasi, joka ei moista osaa hoitaa. Ai niin, se on nuorisopsykiatrialta se lasku. Kiitti!"
Ja niin, tuosta saattaa paistaa se tosi asia, että minua ei yhtään kiinnostaisi kertoa siitä kenellekään. Mieluiten pidän ongelmani ominani. Joillekin ehkä puhuminen sun muu auttaa, mutta mitä enemmän läheiseni asioistani tietävät, sitä enemmän se minua ahdistaa. Nyt olen siis vähän hukassa sen suhteen, mitä voin tämän kanssa tehdä. Pakko se lasku on maksaa, enkä yhtään keksi miten asian hoitaisin ilman että minun on pyydettävä kenenkään apua. Ja jos pyydän, miten sen teen.
Aloitin siellä käymisen alaikäisenä, mutta en suostunut koskaan kertomaan asiasta perheelleni. Nyt olen jo täysi-ikäinen, joten eipä sieltä moiseen enää järin painostetakaan. Vaan minulle pääsi käymään pieni vahinko ja jätin vahingossa erään ajanvarauksen väliin, joten siitä tulee se maksu maksettavaksi. Ja minulla ei satu olemaan minkäänlaista nettipankkihommaa, eikä kyllä rahaakaan, niin minulla ei taida olla oikein mitään mahdollisuutta maksaa sitä pyytämättä äidiltä hieman apua. Mutta kuinka minä asian esittäisin? "Hei, voisitko äiti auttaa mua maksamaan yhden laskun, kun olen uusiavuton puoliaikuinen ipanasi, joka ei moista osaa hoitaa. Ai niin, se on nuorisopsykiatrialta se lasku. Kiitti!"
Ja niin, tuosta saattaa paistaa se tosi asia, että minua ei yhtään kiinnostaisi kertoa siitä kenellekään. Mieluiten pidän ongelmani ominani. Joillekin ehkä puhuminen sun muu auttaa, mutta mitä enemmän läheiseni asioistani tietävät, sitä enemmän se minua ahdistaa. Nyt olen siis vähän hukassa sen suhteen, mitä voin tämän kanssa tehdä. Pakko se lasku on maksaa, enkä yhtään keksi miten asian hoitaisin ilman että minun on pyydettävä kenenkään apua. Ja jos pyydän, miten sen teen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tämä on pieni valkoinen valhe, mutta jos sanoisit äidillesi unohtaneesi hammaslääkäriajan ja pyytäisit muka siihen rahaa? Ei tämäkään nyt aivan oikein ole, mutta jos sinua ahdistaisi tieto siitä, että vanhempasi tietävät sairaudestasi niin ei välttämättä kannata kertoa. Se saattaa vain pahentaa olosi.
Näin minäkin vähän aluksi ajattelin, mutta vaikka saisin siihen rahan, minä en yhtään osaa maksaa laskuja. Kuulostaa typerältä, mutta olen aina ennen antanut käteisenä äidille rahan ja pyytänyt häntä maksamaan tililtään, jos minulla on ollut tarvetta maksaa jotain. Nettitunnuksia minulla ei tosiaan ole. Pankissa kai voisi käväistä moisen maksamassa, hmmm... pitänee selvittää asia.
Kaikesta sitä saakin itselleen niin ison ongelman kehitettyä.