Åbo Underrättelser-nimisen sanomalehden pääkirjoituksessa Carina Holm kertoo automatkastaan Sisä-Suomeen kuin kuka tahansa turisti, jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä. Takavuosina tehdyn tutkimuksen mukaan suomenruotsalaisten Suomi rajoittuu siihen alueeseen jota he sanovat "svenskfinlandiksi" ts. muutamaan rannikkokaistaleeseen. En tiedä tutkimuksen luotettavuutta, mutta omat kokemukseni ja nyt Carina Holmin kirjoitus tukevat väitettä.
Carina Holm tekee selvän eron itsensä ja muun Suomen välille. Hän on hyväntahtoinen mutta toivottoman ennakkoluuloinen suomenruotsalaiseen tapaan. Hän edustanee siis pohjoismaisuutta ja kelvannee jopa päättäjillemme. Meidän muiden onkin syytä ruveta tarkkailemaan ja analysoimaan suomenruotsalaisten henkilökohtaisia piirteitä, jotta tietäisemme millaiset tyypit hyväksytään.
Suomenruotsalaisten kansallisrunoilija J.L. Runeberg, jonka runoja on suomennettukin, kuvaa suomenruotsalaisia runossaan 'Sven Dufva'. Sven lienee sellainen kuin pohjoismainen identiteetti vaatii, koska hän osasi ruotsia, eikä muulla olekaan väliä nykypoliitikkojen mielestä. Saarijärven Paavo sen sijaan ei kelpaa, koska hän ei osannut ruotsia, vaan oli kotoisin "jostain 'sisä-Suomesta" kuten suomenruotsalaiset alentuvasti sanovat.
Suomenruotsalaisten historiallista merkitystä ei pidä unohtaa. He mielellään esittävät jotain myönteistä, ja unohtavat kaiken vahingollisen ja kielteisen, mitä ovat saaneet aikaan. Kuitenkin virheet ovat historiaa siinä missä muutkin. Kun nykyiset suomenruotsalaiset kehuvat itseään viittaamalla sadan vuoden takaisiin asioihin, niin he antavat muille oikeuden arvostella heitä sadan vuoden takaisista virheistä.
Carina Holmin kiltti artikkeli osoittaa kuinka vieraantuneita suomenruotsalaiset ovat omasta maastaan.
Carina Holm tekee selvän eron itsensä ja muun Suomen välille. Hän on hyväntahtoinen mutta toivottoman ennakkoluuloinen suomenruotsalaiseen tapaan. Hän edustanee siis pohjoismaisuutta ja kelvannee jopa päättäjillemme. Meidän muiden onkin syytä ruveta tarkkailemaan ja analysoimaan suomenruotsalaisten henkilökohtaisia piirteitä, jotta tietäisemme millaiset tyypit hyväksytään.
Suomenruotsalaisten kansallisrunoilija J.L. Runeberg, jonka runoja on suomennettukin, kuvaa suomenruotsalaisia runossaan 'Sven Dufva'. Sven lienee sellainen kuin pohjoismainen identiteetti vaatii, koska hän osasi ruotsia, eikä muulla olekaan väliä nykypoliitikkojen mielestä. Saarijärven Paavo sen sijaan ei kelpaa, koska hän ei osannut ruotsia, vaan oli kotoisin "jostain 'sisä-Suomesta" kuten suomenruotsalaiset alentuvasti sanovat.
Suomenruotsalaisten historiallista merkitystä ei pidä unohtaa. He mielellään esittävät jotain myönteistä, ja unohtavat kaiken vahingollisen ja kielteisen, mitä ovat saaneet aikaan. Kuitenkin virheet ovat historiaa siinä missä muutkin. Kun nykyiset suomenruotsalaiset kehuvat itseään viittaamalla sadan vuoden takaisiin asioihin, niin he antavat muille oikeuden arvostella heitä sadan vuoden takaisista virheistä.
Carina Holmin kiltti artikkeli osoittaa kuinka vieraantuneita suomenruotsalaiset ovat omasta maastaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nomenklatuura syyttää aitosuomalaisa ennakkoluuloisesta asenteesta, vaikka surujen asenne on paljon ennakkoluuloisempi.
Usein surun"hyväntahtoisuus" loppuu tasan siihen kohtaan, kun hän käsittelee suomalaisuutta.
Olipas siinä nefe nähnyt monta riviä vaivaa tyypitelläkseen, stereotypioidakseen ja herätelläkseen ennakkoluuloja ihan toivottoman netti fennomaiseen tapaan!
Kirjoitus löytyy linkistä
http://www.abounderrattelser.fi/news/2010/06/forklaringen.html
Itse kiinnitin huomiota siihen, että suomalaisten pakkoruotsi nähdään vain ruotsinkielisen vähemmistön kannalta. Surraan sitä, että vapaaehtoisen ruotsin myötä yhä harvempi valitsisi ruotsin ja yhä harvempi osaisi ruotsia ja siten yhä harvempi omaisi ymmärrystä suomenruotsalaisuutta kohtaan.
Siis koko helkatin pakkoruotsi (vuosi keskimäärin jokaisen vähänkin pitempään opiskelleen opiskelu-urasta) kaikkine kustannuksineen vain, jotta suomenkielisissä heräisi ymmärrystä suomenruotsalaisuutta kohtaan. On niin metsään mennyt strategia, että naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.
En kehtaisi kirjoittaa tällaista, jos olisin suomenruosalainen. Koska älykkäät ja lukeneet suomenruotsalaiset kuitenkin näin kirjoittavat, se tarkoittaa, että he näkevät itsensä kaikkein keskeisimpänä ryhmänä tässä maassa. Että heidän takiaan vuosi lisää työtä jokaiselle suomalaiselle olisi oikeus ja kohtuus, herregud!
Olen aina yrittänyt puhua kauniisti ruotsin kielestä ja suomenruotsalaisuudesta, mutta kylläpä tekevät suomenruotsalaiset sen vaikeaksi.
Jos lapsesta asti kasvatetaan siihen, että he ovat luokkaa 1. ja suomenkieliset luokkaa 2., niin ei kai siitä ajattelumallista helposti aikuisenakaan pääse irti.
Carina Holm osuu näköjään harvinaisen hyvin naulan kantaan, vaikka en ole juttua lukenutkaan. Ei tarvitse saaristolaisen matkustaa Kirgiisiaan asti suunnatonta takapajuisuutta kohdatakseen, sekä fyysisesti että ennen kaikkea henkisesti. Riittää kun siirtyy parikymmentä kilometriä, niin koko karmeus on edessä.
kirjoituksesta huokuu vanha freudenthalilainen henki oiken syvästi. Ja mitä useampi suomenkielinen oppii ymmärtämään ruotsia niin sitä useampi alkaa vastustamaan pakkoruotsia koska pääsevät perille suomenruotsalaisuuden saloista.
Vasta sitten kun pystyy vaivattomasti seuraamaan ruotsinkielistä mediaa pääsee osalliseksi siitä typeryydestä mitä meiltä vaaditaan.
"Carina Holm osuu näköjään harvinaisen hyvin naulan kantaan, vaikka en ole juttua lukenutkaan."
"Vieraana omassa maassaan." Juuri tuon saman tunteen koin Närpiössä vieraillessani.