Mielestäni on hurmahenkistä ”rynnätä” suoraan ilmestysten kimppuun ja kehitellä niistä omalla järjellään, oma oppi. Valitettavasti tämä näyttäisi olevan vallalla oleva käsitys. ei tulisi tulkita Ilmestyskirjalla muuta Raamattua, vaan selvillä Raamatunkohdilla Ilmestyskirjaa. Ilmestyskirja ei saa mennä ristiin Raamatun (selkeiden) paikkojen kanssa!. Lisäksi Ilmestyskirja on kuvakieltä: Tämän osoittaa jo sana ”Ilmestys”. ”Kirjoita kirjaan mitä näet”(Ilm.1:11). Esim. ”kahleet”(Ilm.20:1), jolla perkele sidotaan on evankeliumi. Millään muulla kun perkelettä ei voi sitoa. Kun Kristus ristillä surmattiin tuotiin ikuinen vanhurskaus (Hebr.10:14): Tämän avainten vallan Jeesus antoi myös meille uskoville: ” joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt” (Joh.20:23).Edelleen: ”Kuinka kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa”(Matt.12:29).
Ilmestyskirjan 20. luku
1. jae:” ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään”. = Kuka on tämä enkeli, jolla on syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään? Henkilöstä ei ole mitään epäselvyyttä, koska kukaan ei niitä hänelle anna, vaan hänellä on ne. Sanotaanhan Jeesuksesta: ”Herra jota te etsitte, ja liiton enkeli jota te halajatte”(Mal. 3:1). Edelleen avainten sanotaan olevan Jeesuksella (Ilm. 1: 18).Tämän avaintenvallan hän jätti opetuslapsilleen, ja siis meille myös: ”joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt” (Joh. 20:23).
2. jae:” Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi
hänet tuhanneksi vuodeksi.” =Evankeliumi on se, joka päästää ihmisiä perkeleen vallasta. Sen
sai aikaan Jeesuksen ristintyö (2. Kor.5:19), josta myös tämä ” tuhatvuotinen valtakunta”
sai alkunsa.
3. jae:” Ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enempi kansoja villitsisi, siihen asti kun ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänen pitää päästettämän irti vähäksi aikaa”. =Siis: silloin kun Kristus surmattiin tuotiin ikuinen vanhurskaus:” seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; ja silloin luopumus päättyy, synti sinetillä lukitaan, ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan”(Dan. 9:24).Mitä taas tulee Ilm. 20: 3:n mainitsemaan symboliseen tuhanteen vuoteen ja ”vähään aikaan” ,
niin hallitsemme kirjaimellisesti aina, Ilm. 1: 9, ja iankaikkisesti Jeesuksen kanssa Ilm. 22:5. Selvää siis on, että Ilm.20: 3:n mainitsemat tuhat vuotta ja vähä aika muodostavat koko uudenliiton ajan. Se alkoi silloin, kun evankeliumin saarna lähti liikkeelle ihmiskunnan keskuuteen. Koska kristillistä oppia ja kirkon perustusta vastaan hyökätään yleisesti, voimme sanoa myös ”vähää aikaa” nyt elävämme. Sillä kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman ja maailman lopun merkki?” ,Jeesus vastasi: ”katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Mat.23:4).Kuten myös sanotaan, Matt. 24:24: ”sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että Eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin”. Jumala itse lähettää lähettää väkevän eksytyksen (siis päästää käärmeen irti), Koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua (2.Tes.2:9-12) . Rakkaus totuuteen ilmene siis lopunajan luopumuksena : ”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme”(2.Tes.2:15).
4. jae:” Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he elivät ja hallitsivat (biblia) Kristuksen kanssa tuhannen vuotta”.
=Johannes näki taivaassa siis sieluja, joiden ruumiit oli teloitettu. Uskovaisten ruumiit Jeesus on luvannut herättää vasta viimmeisenä päivänä (Joh.6:40 ;11:24).Samaan aikaan herätetään myös
epäuskoisten ruumiit (Joh.5:28-29;Ilm.1:7;Apt.24:15;Dan.12:2;Mat.16:27;12:41).
Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18). Uskovat sielut hallitsevat taivaassa, so. Tekevät sitä, mitä Kristus tekee (Ilm.3:11;6:9-11;1.Kor.6:2-3).Sekä uskovat hallitsevat maan päällä (Room.5:17;Ilm.1:9;1.Piet.2:9).- Mitä taas tulee pedon merkkiin, sitä kumartavat kaikki, joiden nimi ei ole elämän kirjassa maailman perustamisesta alkaen (Ilm.13:8).
Joskus kuviteltu merkki pedosta on ollut: sairasvakuutuskortti, pankkikortti, rannenauha ja viimeisinä hullutuksina mikrosiru ja EU-raha. (Näin kiliastinen tuhatvuotisoppi on luonut toivottomuutta pedon merkillä.) Sanalla sanoen pedon merkki on järkeisoppi ja teko oppi. Kaikki,
jotka asettavat järkensä röyhkeästi raamatun yläpuolelle tai luottavat omiin töihin, ottavat merkin otsaansa tai oikeaan käteensä (Kol.2:8).Aivan kuten Jumalan kansa ilm.7-luvussa merkittiin sinetillä sen osoittamiseksi, että heistä oli tullut Jumalan omaisuutta, niin nämä ihmiset kuuluvat pedolle.
5. jae.” Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.
Tämä on ensimmäinen ylösnousemus”. Epäuskoiset ovat vaivassa ”tuonelassa”. Heidänkin ruumiit siis herätetään viimeisenä päivänä. He eivät ole osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Heillä
On osanaan toinen kuolema eli tulinen järvi (Ilm.20:14).
6. jae.” Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei ole toisella kuolemalla valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan tuhannen vuotta”. Kastettuina ja uskovaisina olemme, siis autuaita ja pyhiä ja osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta, eli Kristuksen ylösnousemuksesta. ”Sillä jos me olemme yhteenkasvaneita hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa” (Room.6:3,5).
”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut”(Joh.11:25).Kuten myös tuhlaajapoika palasi hengellisessä mielessä armoon:” Sillä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja jälleen löytynyt”(Luuk.15:24).Luther sanookin: ”On varmaa, että meidän, jos tahdomme viimmeisenä päivänä nousta ruumiillisesti autuuteen, on sitä ennen täällä maan päällä noustava ylös hengellisesti”. Olemme myöskin pappeja ja hallitsemme myös maan päällä (1.Piet. 2:9; Ilm.1:9).
7. jae. ”Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan”.= Tämä on Jumalan toimintaa; koska ihmiset ovat mielistyneet vääryyteen, eivätkä usko totuuteen(2.Tes.2: 11-12). Se ilmenee siis suurena luopumuksena(Mat.24:24)
8. jae.” Ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka”= Saatana lähtee villitsemään kansoja taisteluun. Googia ja Maagogia ovat Hesekielin profetioissa Jumalan kansan suuria vihollisia. Esim. ateistit ja kommunistit ovat osa tätä saatanallista joukkoa, joissa perkele vaikuttaa, järjestäen ja saadakseen aikaan seurakunnan tuhon. Kuitenkin evankeliumin kahle yhä sitoo vihollista, niin ettei se voi vallata Jumalan valittuja.
9. jae. ”Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät”= Kansat nousevat maan tasangolle yleismaailmallisesti ,saartavat pyhien leirin, seurakunnan eli hengellisen siionin ja Jerusalemin joka on ylhäällä(Gal.4:26).Pyhien leiri ja rakastettu kaupunki on seurakunta. Kuten Paavali sanoo, meidän vihollisemme ei ole liha ja veri, vaan pahuuden henkiolennot taivaan avaruuksissa, so. Hengellinen pahuus. Kristuksen paluu tekee tästä lopun (2.Tes.2:8;Hes.38:22;39:36).
10. jae. ”Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti”= Kaikki Kristuksen viholliset joutuvat elävinä ruumiin ja sielun puolesta helvettiin, jossa heitä vaivataan (Jumala rankaisee) lakkaamatta ja katkeamatta, yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti. Jumalan vanhurskas viha on vastustajien itselleen hyvin ansaitsemaa.
11. jae.” Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt”= Johannes näki Kristuksen tuomioistuimen(Mt,25:31,2.Kor.
5:10): ”meidän kaikkien on ilmestyttävä Kristuksen tuomioistuimen eteen”. Koska siinä on sekä hyvät että pahat, ei voi olla kysymyksessä mikään muu, kuin Kristuksen tuomio. Kun Kristus istuu kirkkautensa valtaistuimella, taivas ja maa katoavat hänen kasvojensa kirkkautta. Sitten tulee maailman loppu, uusi luominen, uusi taivas ja maa, josta sitten Ilm.21 luvussa enemmän kerrotaan.
12. jae,” Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, kukin tekojensa mukaan”.= Kaikki kuolleet ovat siis läsnä suuret ja pienet. Jeesus itse sanoo enkelien erottavan pahat vanhurskaista (Mt.13:49). Kuningas asettaa valittunsa, lampaat oikealle ja vuohet(epäuskoiset ja itse hurskaat) vasemmalle puolelleen, tuomion julistamisen edellä(Mt.25:32-33). Uskovaa ei tuomita lain, vaan evankeliumin mukaan, joka pyyhkii syntimme pois anteeksiantamuksella.
13. jae,” Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan”. Evankeliumeissa Johannes on sanonut, että kaikki ne, jotka haudoissa ovat, tulevat esiin tuomionpäivänä(Joh.5:29). Mereen hukkuneet nousevat kuolleista ja tuonela ja kuolema antaa kuolleensa, ja ovat mukana tuomiolla.
Vaikka uskovatkin ovat mukana tuomiolla, heitä ei tuomita(Joh.5:24). Tuomio tekojensa mukaan, ei siis tee vauvaa kuin vaariakaan viattomaksi ja autuaaksi. Adamin lankeemus” perisynti” on siis jo kaikkien osana(kuten edellä)Pyhä Paavali tarkentaa vielä: ”olimme luonnostamme vihan lapsia, niin kuin muutkin”(Ef.2:3), ”Ei ole ketään vanhurskasta” (Room.3:10), ”sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla”(Room.3:23), ”synnin palkka on kuolema”(Room.6:23). Siis hengellinen että ruumiillinen kuolema. Siksi on tärkeätä viedä pienokaiset kasteessa vapahtajan luo.
(Gal.3:27,29;Joh.3:5-6;Kol.2;12 jne. ).
14. jae. ”Ja kuolema ja tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
= Tuonelassa ja kuolemassa olleet ihmiset, joutuvat siis ruumiineen ja sieluineen tuliseen järveen, tämän viimeisen vihollisen, toisen kuoleman vangeiksi, joka on iankaikkinen ero Jumalasta.
15. jae” Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen”.= Elämänkirja on todellisuudessa itse Kristus, ja joka häneen uskoo, Hänen nimensä on varmasti elämänkirjaan kirjoitettu. Kukaan ei tule autuuden osallisuuteen ilman Kristusta ja ilman armonvälineitä, jonkin pelkän absoluuttisen valinnan nojalla. Joka täällä ajassa tulee uskoon ja ainakin täältä lähtiessään pysyy siinä, on Jumalan armon valitsemuksessa kirjoitettu elämänkirjaan. Ne jotka vain ajaksi uskovat, mutta sitten lankeavat pysyvästi pois uskosta, eivät ole valittuja. Eikä heidän nimeään tuomionpäivänä löydetä elämänkirjasta, he joutuvat iankaikkiseen vaivaan omasta syystään. Lopuksi: Epäuskoisilla ihmisillä samoin kuin lihallisilla juutalaisilla, ei ole enään tämän elämän jälkeen toista mahdollisuutta, vaan tulinen järvi on ikuinen, eikä kadotuksesta voi päästä pois.
Miksi kiliasmi ei voi olla totta?
Raamattu sanoo: -” Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona ihmisen Poika ilmestyy”(Luuk.17:29-30). Siis: kiliastinen tuhatvuotisoppi, joka odottaa ennen tuomionpäivää maan päälle tulevaa valtakuntaa, on raamatun vastainen ja vaarallinen. Kiliasmin mukaan saisimme varoituksia ainakin tuhat vuotta. Silloin ei tarvitsisi huolehtia tuomionpäivästä lainkaan. Tämä on täysin vastoin Herramme Jeesuksen sanoja: ”niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” Luuk.(12:40).
- ”Vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen pojan tulemus oleva”(Matt.24:37).
Siis: kun Jeesus tulee, silloin tulee välittömästi viimeinen tuomio ( Matt.25:31-32;Joh.5:28-29). Kiliasmi opettaa, että vielä tapahtuu kaksi Kristuksen tulemista: toinen tulemus pystyttämään tuhatvuotista valtakuntaa, kolmas tulemus toimittamaan yleistä maailman tuomiota. Raamattu sitä vastoin opettaa, että Kristus tulee enää kerran ja noutamaan omansa autuuteen(Hebr.9:28).
-” Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ´katso täällä se on´, tahi;´ tuolla´
;sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä ” (Luuk.17:20:21). Siis: kuitenkin kiliastit odottavat näkyvää loistokasta rauhanvaltakuntaa ja panee toivonsa maanpäälliseen. On tarkoin huomioitava, että Paavali kuitenkin panee toivonsa yhdyskuntaamme, joka on taivaassa. Sieltä odotamme Vapahtajaa, joka on muuttava ruumiimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. (Fil.3:20:21). – ” Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”(Mat.24:14). Siis huomaa: ”loppu”.
Monet panevat toivonsa tuhatvuotiseen rauhankauteen, kuitenkin ”monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan” (Apt.14:22).
- Jeesus sanoo:” Minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille
sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen”(Joh.14:2-3).
- Sanalla sanoen, Raamattu ei opeta tuhatvuotisoppia, vaan varoittaa siitä.
Ilmestyskirjan 20. luku
1. jae:” ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään”. = Kuka on tämä enkeli, jolla on syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään? Henkilöstä ei ole mitään epäselvyyttä, koska kukaan ei niitä hänelle anna, vaan hänellä on ne. Sanotaanhan Jeesuksesta: ”Herra jota te etsitte, ja liiton enkeli jota te halajatte”(Mal. 3:1). Edelleen avainten sanotaan olevan Jeesuksella (Ilm. 1: 18).Tämän avaintenvallan hän jätti opetuslapsilleen, ja siis meille myös: ”joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut; joiden te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt” (Joh. 20:23).
2. jae:” Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi
hänet tuhanneksi vuodeksi.” =Evankeliumi on se, joka päästää ihmisiä perkeleen vallasta. Sen
sai aikaan Jeesuksen ristintyö (2. Kor.5:19), josta myös tämä ” tuhatvuotinen valtakunta”
sai alkunsa.
3. jae:” Ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enempi kansoja villitsisi, siihen asti kun ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänen pitää päästettämän irti vähäksi aikaa”. =Siis: silloin kun Kristus surmattiin tuotiin ikuinen vanhurskaus:” seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; ja silloin luopumus päättyy, synti sinetillä lukitaan, ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan”(Dan. 9:24).Mitä taas tulee Ilm. 20: 3:n mainitsemaan symboliseen tuhanteen vuoteen ja ”vähään aikaan” ,
niin hallitsemme kirjaimellisesti aina, Ilm. 1: 9, ja iankaikkisesti Jeesuksen kanssa Ilm. 22:5. Selvää siis on, että Ilm.20: 3:n mainitsemat tuhat vuotta ja vähä aika muodostavat koko uudenliiton ajan. Se alkoi silloin, kun evankeliumin saarna lähti liikkeelle ihmiskunnan keskuuteen. Koska kristillistä oppia ja kirkon perustusta vastaan hyökätään yleisesti, voimme sanoa myös ”vähää aikaa” nyt elävämme. Sillä kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Mikä on sinun tulemuksesi ja maailman ja maailman lopun merkki?” ,Jeesus vastasi: ”katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Mat.23:4).Kuten myös sanotaan, Matt. 24:24: ”sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että Eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin”. Jumala itse lähettää lähettää väkevän eksytyksen (siis päästää käärmeen irti), Koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua (2.Tes.2:9-12) . Rakkaus totuuteen ilmene siis lopunajan luopumuksena : ”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme”(2.Tes.2:15).
4. jae:” Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he elivät ja hallitsivat (biblia) Kristuksen kanssa tuhannen vuotta”.
=Johannes näki taivaassa siis sieluja, joiden ruumiit oli teloitettu. Uskovaisten ruumiit Jeesus on luvannut herättää vasta viimmeisenä päivänä (Joh.6:40 ;11:24).Samaan aikaan herätetään myös
epäuskoisten ruumiit (Joh.5:28-29;Ilm.1:7;Apt.24:15;Dan.12:2;Mat.16:27;12:41).
Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18). Uskovat sielut hallitsevat taivaassa, so. Tekevät sitä, mitä Kristus tekee (Ilm.3:11;6:9-11;1.Kor.6:2-3).Sekä uskovat hallitsevat maan päällä (Room.5:17;Ilm.1:9;1.Piet.2:9).- Mitä taas tulee pedon merkkiin, sitä kumartavat kaikki, joiden nimi ei ole elämän kirjassa maailman perustamisesta alkaen (Ilm.13:8).
Joskus kuviteltu merkki pedosta on ollut: sairasvakuutuskortti, pankkikortti, rannenauha ja viimeisinä hullutuksina mikrosiru ja EU-raha. (Näin kiliastinen tuhatvuotisoppi on luonut toivottomuutta pedon merkillä.) Sanalla sanoen pedon merkki on järkeisoppi ja teko oppi. Kaikki,
jotka asettavat järkensä röyhkeästi raamatun yläpuolelle tai luottavat omiin töihin, ottavat merkin otsaansa tai oikeaan käteensä (Kol.2:8).Aivan kuten Jumalan kansa ilm.7-luvussa merkittiin sinetillä sen osoittamiseksi, että heistä oli tullut Jumalan omaisuutta, niin nämä ihmiset kuuluvat pedolle.
5. jae.” Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.
Tämä on ensimmäinen ylösnousemus”. Epäuskoiset ovat vaivassa ”tuonelassa”. Heidänkin ruumiit siis herätetään viimeisenä päivänä. He eivät ole osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Heillä
On osanaan toinen kuolema eli tulinen järvi (Ilm.20:14).
6. jae.” Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei ole toisella kuolemalla valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan tuhannen vuotta”. Kastettuina ja uskovaisina olemme, siis autuaita ja pyhiä ja osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta, eli Kristuksen ylösnousemuksesta. ”Sillä jos me olemme yhteenkasvaneita hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa” (Room.6:3,5).
”Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut”(Joh.11:25).Kuten myös tuhlaajapoika palasi hengellisessä mielessä armoon:” Sillä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja jälleen löytynyt”(Luuk.15:24).Luther sanookin: ”On varmaa, että meidän, jos tahdomme viimmeisenä päivänä nousta ruumiillisesti autuuteen, on sitä ennen täällä maan päällä noustava ylös hengellisesti”. Olemme myöskin pappeja ja hallitsemme myös maan päällä (1.Piet. 2:9; Ilm.1:9).
7. jae. ”Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan”.= Tämä on Jumalan toimintaa; koska ihmiset ovat mielistyneet vääryyteen, eivätkä usko totuuteen(2.Tes.2: 11-12). Se ilmenee siis suurena luopumuksena(Mat.24:24)
8. jae.” Ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka”= Saatana lähtee villitsemään kansoja taisteluun. Googia ja Maagogia ovat Hesekielin profetioissa Jumalan kansan suuria vihollisia. Esim. ateistit ja kommunistit ovat osa tätä saatanallista joukkoa, joissa perkele vaikuttaa, järjestäen ja saadakseen aikaan seurakunnan tuhon. Kuitenkin evankeliumin kahle yhä sitoo vihollista, niin ettei se voi vallata Jumalan valittuja.
9. jae. ”Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät”= Kansat nousevat maan tasangolle yleismaailmallisesti ,saartavat pyhien leirin, seurakunnan eli hengellisen siionin ja Jerusalemin joka on ylhäällä(Gal.4:26).Pyhien leiri ja rakastettu kaupunki on seurakunta. Kuten Paavali sanoo, meidän vihollisemme ei ole liha ja veri, vaan pahuuden henkiolennot taivaan avaruuksissa, so. Hengellinen pahuus. Kristuksen paluu tekee tästä lopun (2.Tes.2:8;Hes.38:22;39:36).
10. jae. ”Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti”= Kaikki Kristuksen viholliset joutuvat elävinä ruumiin ja sielun puolesta helvettiin, jossa heitä vaivataan (Jumala rankaisee) lakkaamatta ja katkeamatta, yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti. Jumalan vanhurskas viha on vastustajien itselleen hyvin ansaitsemaa.
11. jae.” Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt”= Johannes näki Kristuksen tuomioistuimen(Mt,25:31,2.Kor.
5:10): ”meidän kaikkien on ilmestyttävä Kristuksen tuomioistuimen eteen”. Koska siinä on sekä hyvät että pahat, ei voi olla kysymyksessä mikään muu, kuin Kristuksen tuomio. Kun Kristus istuu kirkkautensa valtaistuimella, taivas ja maa katoavat hänen kasvojensa kirkkautta. Sitten tulee maailman loppu, uusi luominen, uusi taivas ja maa, josta sitten Ilm.21 luvussa enemmän kerrotaan.
12. jae,” Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, kukin tekojensa mukaan”.= Kaikki kuolleet ovat siis läsnä suuret ja pienet. Jeesus itse sanoo enkelien erottavan pahat vanhurskaista (Mt.13:49). Kuningas asettaa valittunsa, lampaat oikealle ja vuohet(epäuskoiset ja itse hurskaat) vasemmalle puolelleen, tuomion julistamisen edellä(Mt.25:32-33). Uskovaa ei tuomita lain, vaan evankeliumin mukaan, joka pyyhkii syntimme pois anteeksiantamuksella.
13. jae,” Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan”. Evankeliumeissa Johannes on sanonut, että kaikki ne, jotka haudoissa ovat, tulevat esiin tuomionpäivänä(Joh.5:29). Mereen hukkuneet nousevat kuolleista ja tuonela ja kuolema antaa kuolleensa, ja ovat mukana tuomiolla.
Vaikka uskovatkin ovat mukana tuomiolla, heitä ei tuomita(Joh.5:24). Tuomio tekojensa mukaan, ei siis tee vauvaa kuin vaariakaan viattomaksi ja autuaaksi. Adamin lankeemus” perisynti” on siis jo kaikkien osana(kuten edellä)Pyhä Paavali tarkentaa vielä: ”olimme luonnostamme vihan lapsia, niin kuin muutkin”(Ef.2:3), ”Ei ole ketään vanhurskasta” (Room.3:10), ”sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla”(Room.3:23), ”synnin palkka on kuolema”(Room.6:23). Siis hengellinen että ruumiillinen kuolema. Siksi on tärkeätä viedä pienokaiset kasteessa vapahtajan luo.
(Gal.3:27,29;Joh.3:5-6;Kol.2;12 jne. ).
14. jae. ”Ja kuolema ja tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
= Tuonelassa ja kuolemassa olleet ihmiset, joutuvat siis ruumiineen ja sieluineen tuliseen järveen, tämän viimeisen vihollisen, toisen kuoleman vangeiksi, joka on iankaikkinen ero Jumalasta.
15. jae” Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen”.= Elämänkirja on todellisuudessa itse Kristus, ja joka häneen uskoo, Hänen nimensä on varmasti elämänkirjaan kirjoitettu. Kukaan ei tule autuuden osallisuuteen ilman Kristusta ja ilman armonvälineitä, jonkin pelkän absoluuttisen valinnan nojalla. Joka täällä ajassa tulee uskoon ja ainakin täältä lähtiessään pysyy siinä, on Jumalan armon valitsemuksessa kirjoitettu elämänkirjaan. Ne jotka vain ajaksi uskovat, mutta sitten lankeavat pysyvästi pois uskosta, eivät ole valittuja. Eikä heidän nimeään tuomionpäivänä löydetä elämänkirjasta, he joutuvat iankaikkiseen vaivaan omasta syystään. Lopuksi: Epäuskoisilla ihmisillä samoin kuin lihallisilla juutalaisilla, ei ole enään tämän elämän jälkeen toista mahdollisuutta, vaan tulinen järvi on ikuinen, eikä kadotuksesta voi päästä pois.
Miksi kiliasmi ei voi olla totta?
Raamattu sanoo: -” Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona ihmisen Poika ilmestyy”(Luuk.17:29-30). Siis: kiliastinen tuhatvuotisoppi, joka odottaa ennen tuomionpäivää maan päälle tulevaa valtakuntaa, on raamatun vastainen ja vaarallinen. Kiliasmin mukaan saisimme varoituksia ainakin tuhat vuotta. Silloin ei tarvitsisi huolehtia tuomionpäivästä lainkaan. Tämä on täysin vastoin Herramme Jeesuksen sanoja: ”niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee” Luuk.(12:40).
- ”Vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen pojan tulemus oleva”(Matt.24:37).
Siis: kun Jeesus tulee, silloin tulee välittömästi viimeinen tuomio ( Matt.25:31-32;Joh.5:28-29). Kiliasmi opettaa, että vielä tapahtuu kaksi Kristuksen tulemista: toinen tulemus pystyttämään tuhatvuotista valtakuntaa, kolmas tulemus toimittamaan yleistä maailman tuomiota. Raamattu sitä vastoin opettaa, että Kristus tulee enää kerran ja noutamaan omansa autuuteen(Hebr.9:28).
-” Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: ´katso täällä se on´, tahi;´ tuolla´
;sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä ” (Luuk.17:20:21). Siis: kuitenkin kiliastit odottavat näkyvää loistokasta rauhanvaltakuntaa ja panee toivonsa maanpäälliseen. On tarkoin huomioitava, että Paavali kuitenkin panee toivonsa yhdyskuntaamme, joka on taivaassa. Sieltä odotamme Vapahtajaa, joka on muuttava ruumiimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi. (Fil.3:20:21). – ” Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”(Mat.24:14). Siis huomaa: ”loppu”.
Monet panevat toivonsa tuhatvuotiseen rauhankauteen, kuitenkin ”monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen sisälle Jumalan valtakuntaan” (Apt.14:22).
- Jeesus sanoo:” Minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille
sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen”(Joh.14:2-3).
- Sanalla sanoen, Raamattu ei opeta tuhatvuotisoppia, vaan varoittaa siitä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
... mutta kaste pienen lapsen autuudenehtona on väärää oppia. Perisynnistä huolimatta Jeesus laittoi heidät kristityn esikuvaksi. Miksi? Kiinnitä huomiosi "lapsenmielisyyteen" eli alttiiseen kuuliaisuuteen vanhempien suhteen. Siinä on pienoiskoossa kristityn jumalallinen mentaalisuus.
Kiitoksia vaan. Niin kyllähän mielestäni kuninkaalliselle papistolle ja Jumalan perheväkeen kuuluu kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nineem. Tottakai se on kansalaisuuden merkki, eikä mikään tyhjä symboli:)
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" Oletko lukenut Lutherin selityksen tähän. Hän on verraton opettaja. Luther sanookin: ”kastetta ei saa aikaan ihmisen suu tai käsi, vaan Jumalan sana, asetus ja käsky. Kaste ei ole ihmisten keksimä, vaan Jumalan itsensä asettama. Meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua” Edelleen: ”joka hylkää kasteen, hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen” (Tunnustuskirjat s.400; 403).
Ilmaisin asian tuossa kyllä hieman "karkeasti", kyllähän uskon, ettei kasteen tahaton puuttuminen johda kadotukseen. Sitä kohtaa voin vähän fikslata:)
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena -joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta- Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,"KR38
Olen lukenut myös Lutheria. Väitän kuitenkin, että Jeesus otti pienen lapsen kristityn esikuvaksi siksi, että lapsenmielisyydessä (joka on asian mentaalinen ydin Jumalan oikeuskäytännössä suhteessa ihmisen sisimmän luonteeseen eli sydämen laatuun) toteutuu itsessään tai se edustaa itsessään sitä, minkä uskon ja kasteen aikuisessa ihmisessä tulisi vaikuttaa. Lapsen luottamus vanhempiinsa peilaa aikuisen luottamusta Jumalaan ja Hänen armoonsa, huolenpitoonsa, oikeudenmukaisuuteensa jne. Mietippä nyt tarkkaan mitä Lutherkin itse asiassa tarkoittaa laajalla opetuksellaan kasteesta ja suhteuta se vanhurskauden käsitteeseen/ vanhurskauttamisoppiin. Lopputulos on se, että LAPSI on autuas on sitten kastettu tai ei, aikuisen kohdalla tilanne on toinen. Hän ei välttämättä ole autuas (vanhurskas = hurskas eli lapsenmielinen Jumalan silmissä)on sitten kastettu lapsena tai aikuisena. Ilman lapsen uskoa, jossa sana on merkityksessään eli sisällöltään voimassa ja tarkoituksensa toteuttaneena, ei kasteesta ole mitään hyötyä.
... aiheessa eikä poiketa siitä muualle vaikka tärkeitä kysymyksiä ovatkin. Mitä muuten ajattelet vihan maljoista? Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi niistä.
Tuhatvuotiskausi on Kristuksen ja hänen pyhiensä hallitusaikaa taivaassa ensimmäisen ja toisen ylösnousemuksen välillä. Tuona aikana jumalattomat kuolleet tuomitaan; maapallo on oleva silloin täydellisen hävityksen tilassa ilman ainuttakaan elävää ihmistä, Saatanan ja hänen enkeleittensä asuttamana. Tuhatvuotiskauden päättyessä Kristus laskeutuu pyhiensä ja pyhän kaupungin kanssa taivaasta maan päälle. Silloin herätetään jumalattomat kuolleet, jotka Saatanan ja hänen enkeleittensä kanssa piirittävät kaupungin; mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät sekä puhdistaa maan. Siten koko maailmankaikkeus vapautetaan synnistä ja syntisistä ainaiseksi.
Kautta historian on ollut niitä, jotka ovat kuvailleet kaunopuheisesti helvetin kauhuja ja herätelleet ihmisten pelkoja saadakseen heidät palvelemaan Jumalaa. Mutta minkälaisen kuvan he ovat antaneet Jumalasta?
Miten Jumala lopullisesti pääsee eroon synnistä? Mitä tapahtuu Saatanalle? Mikä estää syntiä nostamasta julmaa päätään vielä uudelleen? Kuinka voi oikeudenmukainen Jumala olla myös rakastava?
Tapahtumat tuhatvuotiskauden alussa
Millenniumin eli tuhatvuotiskauden aikana, josta Ilmestyskirjan 20. luku puhuu, Saatanan vaikutus maailmassa on rajoitettu ja Kristus hallitsee pyhiensä kanssa (Ilm. 20:1 - 4).
Toinen adventti. Ilmestyskirjan 19. ja 20. luku kuuluvat yhteen. Ne kuvaavat Kristuksen tulemusta (Ilm. 19:11 - 21) ja välittömästi siitä jatkuu tuhatvuotiskauden kuvaus. Tämä järjestys osoittaa, että tuhatvuotiskausi alkaa Kristuksen saapuessa.
Ilmestyskirja esittää kolme valtaa, jotka kokoavat maailman kansat vastustamaan Kristuksen työtä ja hänen kansaansa juuri ennen toista adventtia, lohikäärmeenä, petona ja vääränä profeettana (Ilm.16:13). Kun "peto ja maailman kuninkaat sotajoukkoineen" kokoontuvat yhteen käydäkseen taisteluun Kristusta vastaan hänen tullessaan toisen kerran, peto ja väärä profeetta hävitetään (Ilm. 19:19,20). Se, mitä seuraa Ilmestyskirjan luvussa 20, tuossa tuhatvuotiskautta käsittelevässä luvussa, koskee tuon demonisen trion kolmatta jäsentä, lohikäärmettä. Se otetaan vangiksi ja heitetään syvyyteen, jossa sen on oltava tuhannen vuotta. *1
Niin kuin näimme tämän kirjan luvussa 24, Jumalan kirkkauden valtakunta - valtakunta joka pysyy ikuisesti (Dan. 2:44) - perustetaan Kristuksen toisessa tulemuksessa, jolloin kaikki tämän maailman valtakunnat hävitetään. Silloin hänen kansansa aloittaa hallitsemisen Kristuksen kanssa.
Ensimmäinen ylösnousemus. Kristuksen toisessa tulemuksessa tapahtuu ensimmäinen ylösnousemus. Silloin nousevat vanhurskaat, "autuaat ja pyhät" - sillä "heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta" (Ilm. 20:6); ks. tämän kirjan lukua 25).
Vanhurskaat menevät taivaaseen. Sen jälkeen kun vanhurskaat kuolleet ovat nousseet kuolleista, heidät yhdessä elossa olevien pyhien kanssa temmataan "pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan" (1.Tess. 4:17). Silloin Kristus täyttää lupauksensa, jonka hän antoi juuri ennen lähtöään tästä maailmasta: "Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:3). Jeesus nimitti paikkaa, jonne hän veisi seuraajansa, Isänsä kodiksi, jossa on "monta huonetta" (Joh. 14:2). Jeesus viittasi Uuteen Jerusalemiin, joka ei tule tämän maan päälle ennen kuin tuhatvuotiskauden jälkeen. Toisessa tulemuksessa siis vanhurskaat temmataan "yläilmoihin"; heidän määränpäänsä on taivas - ei tämä maapallo, jonka he juuri ovat jättäneet. *2 Kristus ei perusta kirkkauden valtakuntaansa maan päälle tuona ajankohtana. Hän tekee sen vasta tuhatvuotiskauden päätyttyä.
Kristuksen viholliset surmataan. Kristus vertasi takaisintuloaan siihen, mitä tapahtui vedenpaisumuksessa ja Sodoman ja Gomorran hävityksessä (Matt. 24:37 - 39; Luuk. 17:28 - 30). Tämä vertailu korostaa kahta asiaa: ensiksikin, hävitys yllättää jumalattomat, ja toiseksi: yllättävä tekijä oli nimenomaan hävitys, tuho - "tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään" (Matt. 24:39). Se tuli ja tulikivi, jota satoi Sodoman päälle, "tuhosi heidät kaikki" (Luuk. 17:29; ks. myös Matt. 13:38 - 40). Toisessa tulemuksessaan Kristus laskeutuu taivaasta sotajoukkoineen niin kuin valkoisella hevosella ratsastaja, jonka nimi on "kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra" ja joka lyö maailman kapinoivat kansakunnat. Kun peto ja väärä profeetta on tuhottu, loputkin Saatanan seuraajista kuolevat. Ketään ei jää eloon, sillä "loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi" (Ilm. 19:21). *3
Tätä tapahtumaa Raamattu kuvaa myös seuraavasti: "Itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet. Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren eikä enää peitä surmattujen ruumiita" (Jes. 26:21).
Maapallo tulee autioksi. Koska vanhurskaat nousevat Herransa luo ja jumalattomat hävitetään hänen ilmestyessään, maapallo joutuu olemaan jonkin aikaa ilman elossa olevia asukkaita. Raamattu viittaa tällaiseen tilanteeseen. Jeremia kirjoittaa: "Minä katselin maata - se oli autio ja tyhjä, ja taivasta - sen valo oli sammunut. Minä katselin vuoria - ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat vapisivat. Minä katselin ympärilleni - ei yhtään ihmistä, taivaan linnutkin olivat lentäneet pois" (Jer. 4:23 - 25). Jeremian käyttämä sanonta "autio ja tyhjä", jota käytetään myös luomiskertomuksen alussa (1.Moos. 1:2), osoittaa, että tämä maapallo tulee yhtä kaaosmaiseen tilaan kuin missä se oli luomistyön alkaessa.
Saatana sidotaan. Sitä, mitä tuona aikana tapahtuu, esitettiin vertauskuvallisesti Israelin pyhäkköpalveluksessa suurena sovituspäivänä elävää pukkia koskevassa rituaalissa. Suurena sovituspäivänä ylipappi puhdisti pyhäkön Herralle uhratun syntiuhripukin sovittavalla verellä. Vasta sen jälkeen, kun nämä sovitusmenot oli suoritettu loppuun, alkoi se rituaali, joka koski Asaselille määrättyä pukkia, joka kuvasi Saatanaa (katso tämän kirjan lukua 23). Ylipappi "asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi" (3.Moos. 16:21). Ja pukki lähetettiin "autiomaahan", "asumattomille seuduille" (3.Moos. 16:22).
Samalla tavalla Kristus taivaallisessa pyhäkössä on jakanut kansalleen täytetyn sovitustyönsä ansioita. Päätettyään lunastustyönsä ja taivaallisen pyhäkön puhdistuksen, hän asettaa kansansa synnit Saatanalle, synnin alkuunpanijalle. Missään tapauksessa ei voida sanoa, että Saatana sovittaisi uskovien synnit - Kristus on sen jo täydellisesti tehnyt. Mutta Saatanan on kannettava vastuu kaikesta siitä synnistä, jonka hän on saanut pelastetut tekemään. Ja niin kuin tehtävään määrätty mies ajoi pukin autiomaahan, samoin Jumala karkottaa Saatanan asumattomaan ja autioon maahan (katso tämän kirjan lukua 23). *4
Johanneksen näky tuhatvuotiskaudesta kuvaa elävästi Saatanan karkotusta. Hän näki, että tuhatvuotiskauden alussa enkeli otti kiinni "lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen" (Ilm. 20:2,3). Tämä kuvaa Saatanan vainoavan ja eksyttävän toiminnan väliaikaista lopettamista; "enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen" (Ilm. 20:3).
Sana, jota Johannes Saatanan olinpaikasta käyttää - "syvyys" (kreik. abyssos) - kuvaa sopivasti maapallon tilaa tuona aikana. *5 Kristuksen tulemusta edeltäneet seitsemän viimeistä vitsausta (ks. etenkin Ilm. 16:18 - 21) ovat mukiloineet maan, niin että se nyt jumalattomien ruumiiden peittämänä on täydellisen hävityksen näyttämönä.
Tähän maahan sidottuna Saatana on kahlehdittu olosuhteiden kahleilla. Koska maan päällä ei enää ole inhimillistä elämää, Saatanalla ei ole ketään kiusattavaksi tai vainottavaksi. Se on sidottu siinäkin mielessä, että sillä ei ole mitään tekemistä.
Tapahtumat tuhatvuotiskauden aikana
Kristus taivaassa lunastettujen kanssa. Toisen tulemuksensa yhteydessä kristus ottaa seuraajansa taivaaseen niihin sijoihin, jotka hän on valmistanut heitä varten Uudessa Jerusalemissa. Mooseksen ja israelilaisten tavoin lunastetut alkavat kiitollisina laulaa laulua vapautuksestaan - "Mooseksen, Jumalan palvelijan, ja Karitsan laulua: - Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias! Oikeat ja todet ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas!" (Ilm. 15:3).
Pyhät hallitsevat Kristuksen kanssa. Tuhatvuotiskauden aikana Kristus täyttää lupauksensa voittajille, että nämä saavat "vallan hallita kansoja" (Ilm. 2:26). Daniel näki, että Kristuksen vihollisten tultua tuhotuiksi "kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle" (Dan. 7:27). Ne, jotka Kristus herättää eloon ensimmäisessä ylösnousemuksessa, hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta (Ilm. 20:4).
Mutta missä mielessä voidaan pyhien sanoa hallitsevan jos he ovat taivaassa ja kaikki jumalattomat ovat kuolleina? Heidän hallintansa merkitsee osallistumista erääseen Kristuksen hallinnon tärkeään vaiheeseen. *6
Jumalattomien tuomitseminen. Johannes näki, että pyhät osallistuisivat tuomiovallan käytöstä tuhannen vuoden aikana; hän näki "valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta" (Ilm. 20:4). Tämä on se Saatanan ja hänen enkeleittensä tuomitsemisen aika, johon Raamattu viittaa (2.Piet. 2:4; Juud. 6). Se on se aika, jolloin toteutuu Paavalin sana, jonka mukaan pyhät tulevat tuomitsemaan maailman ja enkeleitäkin (1.Kor. 6:2,3). *7
Tämän tuhatvuotiskauden aikana tapahtuva tuomitseminen ei ratkaise sitä, kuka pelastuu tai joutuu kadotukseen. Jumala tekee siitä päätöksen jo ennen Kristuksen toista tulemusta. Kaikki ne, jotka eivät Kristuksen tulemuksen yhteydessä tule herätetyiksi kuolleista tai muutetuiksi kuolemaa maistamatta, ovat ikuisesti kadotettuja. Tämä tuomio, johon pyhät osallistuvat, antaa vastauksen kaikkiin kysymyksiin, joita pyhillä voi olla niistä syistä, miksi jumalattomat joutuvat kadotukseen. Jumala haluaa, että niillä, joille hän on antanut ikuisen elämän, on täysi luottamus hänen johtajuuteensa. Siksi hän paljastaa heille hänen armonsa ja oikeutensa toimintatavat.
Kuvittele että olisit taivaassa ja siellä havaitsisit, että yksi rakkaistasi, jonka varmasti uskoit pääsevän perille, ei olisikaan siellä. Sellainen tilanne saattaisi johtaa sinut asettamaan kysenalaiseksi Jumalan oikeudenmukaisuuden - ja juuri sellainen epäilys olisi synnin perustana. Poistaakseen ikuisiksi ajoiksi kaikki aiheet mihinkään epäilyyn - ja varmistaakseen, ettei synti enää koskaan ilmaannu uudelleen - Jumala antaa vastaukset näihin kysymyksiin tämän tuhatvuotiskauden aikana.
Tässä työssä lunastetut täyttävät ratkaisevan tärkeän tehtävän hyvän ja pahan välisessä suuressa taistelussa. "He tulevat toteamaan ikuiseksi tyydytyksekseen, miten hartaasti ja kärsivällisesti Jumala huolehti kadotetuista syntisistä. He havaitsevat, miten välinpitämättömästi ja itsepäisesti syntiset halveksivat ja hylkäsivät hänen rakkautensa." *8
Saatanan aika miettiä. Tuhatvuotiskauden aikana Saatana kärsii suunnattomasti. Jouduttuaan enkeleittensä kanssa autioon maahan, hän ei pysty jatkamaan eksytyksiään, jotka olivat vieneet siihen asti hänen aikansa. Hän on pakotettu tarkastelemaan, mitä seurauksia on ollut hänen kapinastaan Jumalaa ja hänen lakiaan vastaan. Hänen on pakko miettiä, mitä osaa hän on esittänyt hyvän ja pahan välisessä taistelussa. Hän voi odottaa tulevaisuutta vain pelolla, sillä hän joutuu kärsimään hirvittävän rangaistuksen kaikesta siitä pahasta, minkä hän on aiheuttanut.
Tapahtumat tuhatvuotiskauden lopussa
Kun tuhat vuotta tulee täyteen, "muut kuolleet" - jumalattomat - herätetään kuolleista. Silloin Saatana vapautuu siitä toimettomuudesta, johon hänet oli sidottu (Ilm. 20:5,7). Saatana johtaa vielä kerran jumalattomat harhaan, ja "ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin" (Uuden Jerusalemin) (Ilm. 20:9), joka Kristuksen kanssa on siihen mennessä laskeutunut alas taivaasta. *9
Kristus, pyhät ja kaupunki laskeutuvat. Kristus laskeutuu jälleen maahan pyhien ja Uuden Jerusalemin kanssa kahdesta syystä. Hän lopettaa suuren taistelun toteuttamalla viimeisen tuomion. Hän on myös puhdistava ja uudistava maan niin että voi perustaa sille ikuisen valtakuntansa. Silloin, sanan täydellisimmässä merkityksessä, toteutuu tämä sana: "Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas" (Sak. 14:9).
Tuomion ylösnousemus. Nyt on koittanut hetki, jolloin tämä Kristuksen lupaus täyttyy lopullisesti: "Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä" (Joh. 5:28). Toisessa tulemuksessaan Kristus kutsui vanhursklaat kuolleet haudoista ensimmäisessä ylösnousemuksessa, "elämän ylösnousemuksessa". Nyt tapahtuu toinen ylösnousemus, josta Jeesus myös puhui, "tuomion ylösnousemus" (Joh. 5:29). Myös Ilmestyskirja viittaa tähän ylösnousemukseen: "Muut kuolleet (joita ei herätetty ensimmäisessä ylösnousemuksessa) eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt" (Ilm. 20:5).
Saatanan vankeus päättyy. Jumalattomien ylösnousemus tuhannen vuoden päättyessä vapauttaa Saatanan vankeudestaan "vähäksi aikaa" (Ilm. 20:3). Viimeisessä yrityksessään haastaa Jumalan hallitus hän "lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan" (Ilm. 20:8). Koska jumalattomat nousevat kuolleista samassa kapinallisessa mielentilassa kuin he olivat kuollessaan, Saatanan työ ei ole vaikeaa.
Hyökkäys kaupunkia vastaan. Viimeisessä yrityksessään Saatana koettaa saada jumalattomat luulemaan, että he voivat valloittaa Jumalan valtakunnan väkisin. Hän kokoaa maailman kansat ja johtaa ne rakastettua kaupunkia vastaan (Ilm. 20:8,9). *10 "Jumalattomat, jotka itsepintaisesti kieltäytyivät astumasta sisälle Jumalan kaupunkiin Kristuksen sovitusuhrin ansioiden perusteella, päättävät nyt päästä sisälle väkivalloin." *11
Se tosiasia, että jumalattomat - niin pian kuin Jumala antoi heille jälleen elämän - kääntyvät häntä vastaan ja yrittävät kukistaa hänen valtakuntansa, vahvistaa sen ratkaisun, minkä hän on tehnyt heidän kohtalostaan. Tällä tavoin Jumalan nimi ja luonne, jota Saatana on koettanut himmentää, tulevat palautetuiksi kunniaan kaikkien edessä. *12
Viimeinen tuomio suuren valkean valtaistuimen edessä. Kun Jumalan viholliset ovat piirittäneet kaupungin ja ovat valmiina hyökkäämään sitä vastaan, koko ihmiskunta havaitseekin olevansa Jumalan suuren valkean valtaistuimen edessä. Jotkut ovat turvassa kaupungin sisäpuolella, toiset sen ulkopuolella kauhuissaan Tuomarin läsnäolosta. Jumala toteuttaa nyt tuomionsa viimeisen vaiheen. Tästä hetkestä Jeesus puhui sanoessaan: "Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos" (Luuk. 13:28).
Tämän tuomion viimeisen vaiheen toteuttamiseksi taivaan kirjat avataan. "Avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan" (Ilm. 20:12). Sitten Jumala julistaa tuomiopäätöksen.
Miksi Jumala herättää nämä ihmiset eloon vain lopettaakseen heidät jälleen? Tuhatvuotiskauden aikana lunastetuilla on ollut tilaisuuus tutkia Jumalan oikeudenmukaisuutta jokaisen olennon osalta. Nyt kadotetut itse - Saatana ja hänen enkelinsä mukaan luettuina - vahvistavat Jumalan oikeudenmukaisuuden.
Tämän valkean valtaistuimen edessä toteutuvat Paavalin sanat: "Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen" (Room. 14:10). Siellä kaikki luodut - lankeamattomat ja langenneet, pelastetut ja kadotetut - kumartavat ja tunnustavat, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2:10,11; vrt. Jes. 45:22,23). Silloin kysymys Jumalan oikeudenmukaisuudesta on iäksi ratkaistu. Niillä, jotka vastaanottavat ikuisen elämän, on horjumaton usko Jumalaan. Koskaan ei synti enää turmele maailmankaikkeutta eikä tuhoa sen asukkaita.
Saatana ja syntiset hävitetään. Heti tuomion julistamisen tapahduttua Saatana enkeleineen ja häntä seuranneet ihmiset saavat rangaistuksensa. Heidän on kuoltava ikuinen kuolema. "Taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki" (Ilm. 20:9). Kaupungin ulkopuolella oleva maakin näyttää sulavan; siitä tulee suuri tulinen järvi. Tämä on se päivä, "jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan" (2.Piet. 3:7). "Herran kostonpäivä" (Jes. 34:8), jolloin hän tekee 'oudon työnsä' (Jes. 28:21) tuhotessaan vihollisensa, on koittanut. "Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen" (Ilm. 20:15). Paholainen ja hänen apulaisensa kärsivät saman kohtalon (Ilm. 20:10).
Koko Raamatun ilmoitus tekee hyvin selväksi, että tämä "toinen kuolema" (Ilm. 21:8), jonka jumalattomat joutuvat kärsimään, merkitsee heidän täydellistä hävittämistään. Mistä sitten on tullut käsitys ikuisesti palavasta helvetistä? Huolellinen tutkiminen osoittaa, että Raamattu ei opeta sellaisen helvetin tai piinan olemassaoloa.
1. Helvetti. Raamatun opetuksen mukaan helvetti on "rangaistuksen ja hävityksen paikka ja tila, jossa ne, jotka hylkäävät Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tarjoaman pelastuksen, kärsivät iankaikkisen tulen vaikutuksesta toisen kuoleman." *13
(Sana 'helvetti' esiintyy suomalaisessa raamatunkäännöksessä vain Uudessa testamentissa ja on käännös kreikan kielen sanasta geenna, gehenna. Sana esiintyy yhtä poikkeusta (Jaak. 3:6) lukuunottamatta vain evankeliumeissa: Matt. 5:22, 29, 30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Mark. 9:43, 45, 47; Luuk. 12:5. - Suom. huom.)
Kreikan sana geenna on peräisin heprean sanoista Ge Hinnom, 'Hinnomin laakso' - Jerusalemin eteläpuolella sijaitseva rotko. Siellä israelilaiset olivat toimittaneet pakanallisia riittejä polttamalla lapsia Moolokille (2.Aikak. 28:3; 33:1,6). Jeremia ennusti, että tämän synnin tähden Herra tekisi laaksosta Murhalaakson, jonne israelilaisten ruumiita haudattaisiin kunnes niille ei olisi enää tilaa. "Kenenkään hätistelemättä saavat haaskalinnut ja villieläimet syödä kuolleiden ruumiita" (Jer. 7:32,33; 19:6; Jes. 30:33). Jeremian profetia epäilemättä johti israelilaiset pitämään Ge Hinnomia jumalattomien tuomion paikkana, rangaistuksen ja häpeän kammottavana paikkana. *14 Myöhemmin rabbiininen traditio mainitsee sen raatojen ja jätteiden polttopaikkana.
Jeesus käytti Hinnomin tulta vertauskuvana helvetin tulesta (ks. esim. Matt. 5:22; 18:9). Siten Hinnomin liekit kuvasivat viimeisen tuomion kuluttavaa tulta. Jeesus totesi, että helvetin tuli pystyy hukuttamaan sekä sielun että ruumiin (Matt. 10:28; vrt. Luuk. 12:5).
Millainen on luonteeltaan helvetin tuli? Palavatko ihmiset helvetissä ikuisesti?
2. Jumalattomien kohtalo. Raamatun mukaan Jumala lupaa ikuisen elämän vain vanhurskaille. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä (Room. 6:23).
Raamattu opettaa, että jumalattomien kohtalona on tuho (Ps. 37:9,34), he tuhoutuvat (Ps. 37:20; 68:3). He eivät elä ikuisesti tietoisuuden tilassa, vaan heidät poltetaan (Mal. 3:19; Matt. 13:30,40; 2.Piet. 3:10). Heistä tehdään loppu (Ps. 145:20; 104:35), heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus (2.Tess. 1:9).
3. Ikuinen rangaistus. Puhuessaan jumalattomien rangaistuksesta, Uusi testamentti käyttää sanoja 'ikuinen', 'iankaikkinen'. Ne on käännetty kreikan kielen sanasta aioonios, ja niitä käytetään sekä Jumalasta että ihmisestä puhuttaessa. Väärinkäsityksen välttämiseksi on muistettava, että aioonios on merkitykseltään suhteellinen. Kun Raamattu käyttää sanaa aioonios (iankaikkinen, ikuinen) Jumalasta, se merkitsee että hänen olemassaolonsa on päättymätön - sillä Jumala on kuolematon. Mutta kun tätä sanaa käytetään kuolevaisista ihmisolennoista tai katoavista asioista, se merkitsee niin pitkää aikaa kuin henkilö elää tai asianomainen esine on olemassa.
Esimerkiksi Juudaksen kirjeen 7. jakeessa sanotaan, että Sodoma ja Gomorra kärsivät "iankaikkisen tulen rangaistusta" (VKR). Kuitenkaan nuo kaupungit eivät enää pala. Pietari kirjoitti, että tuo tuli poltti nuo kaupungit "poroksi" (2.Piet. 2:6). "Ikuinen" tuli paloi niin kauan kuin oli jotain palamatta, ja sitten tuli sammui (ks. myös Jer. 17:27; 2.Aikak. 36:19).
Samoin kun Kristus lähettää jumalattomat "ikuiseen tuleen" (Matt. 25:41), heidät poltetaan "sammumattomassa tulessa" (Matt. 3:12). Vasta sitten kun tuli on polttanut kaiken eikä mitään ole jäänyt palamatta, tuli sammuu. *15
Kun Kristus puhui "iankaikkisesta rangaistuksesta" (Matt. 25:46), hän ei tarkoittanut ikuista rankaisemista. Hän tarkoitti sitä, että samoin kuin "iankaikkinen elämä jatkuu halki ikuisuuden loppumattomien aikakausien, myös rangaistus on iankaikkinen - ei ikuisesti kestävää tietoista kärsimistä, vaan rangaistus, joka on lopullinen. Tuon rangaistuksen kärsivien loppu on toinen kuolema. Tämä kuolema on ikuinen, siitä ei ole eikä voi olla mitään ylösnousemusta." *16
Kun Raamattu puhuu "iankaikkisesta lunastuksesta" (Hepr. 9:12, VKR) ja "iankaikkisesta tuomiosta" (Hepr. 6:2), se viittaa lunastuksen ja tuomion ikuisiin tuloksiin - ei loppumattomasti jatkuvaan lunastamiseen tai tuomitsemiseen. Samoin kun Raamattu puhuu ikuisesta tai iankaikkisesta rangaistuksesta, se puhuu rangaistuksen tuloksesta eikä rankaisemisesta. Se kuolema, jonka jumalattomat kuolevat, on lopullinen ja ikuinen.
4. Kidutetaan aina ja ikuisesti. Myöskin Raamatun käyttämä ilmaisu "aina ja ikuisesti" (Ilm. 14:11; 19:3; 20:10) on antanut aihetta päätelmälle, että Saatanan ja jumalattomien rankaisemisprosessi jatkuisi kautta ikuisuuden. Mutta tässäkin alkutekstin sanonnan merkitys on riippuvainen siitä, mistä tai kenestä on kysymys. Kun puhe on Jumalasta, sen merkitys on absoluuttinen - sillä Jumala on kuolematon; mutta kun puhe on kuolevaisista luoduista, sen merkitys on rajoitettu.
Raamatun kuvaus Edomin rankaisemisesta antaa hyvän esimerkin tästä. Jesaja sanoo, että Jumala muuttaisi maan "palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen" (Jes. 34:9,10). Edom hävitettiin, mutta ei se enää pala. Sen hävityksen "iankaikkisuus" kesti kunnes tuho oli täydellinen.
Kaikkialta Raamatusta voimme selvästi havaita, että käsitteellä "ainiaan" on rajansa. Vanha testamentti sanoo, että orjan on palveltava isäntäänsä "ainiaan" (2.Moos. 21:6), että Samuel - poikanen sai jäädä pyhäkköön "ainiaaksi" (1.Sam. 1:22, VKR; uusi kirkkoraamattu suomentaa sanonnan alkutekstin todellisen merkityksen mukaisesti: "koko elämänsä ajaksi") ja että Joona ajatteli joutuneensa kalan vatsaan "ainiaaksi" (Joona 2:7), "iankaikkisesti" (VKR). Uusi testamentti käyttää sanontaa samalla tavoin: esimerkiksi Paavali neuvoi Filemonia ottamaan vastaan Onesimuksen, jotta tämä saisi asua hänen luonaan "ikuisesti" (Filem. 15). Kaikissa näissä tapauksissa sanonnat 'ainiaan' ja 'ikuisesti' tarkoittavat: 'niin kauan kun asianomainen elää'.
Psalmissa 92:8 sanotaan, että jumalattomat "tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi". Ja ennustaessaan suuresta lopullisesta maailmanpalosta Malakia kirjoittaa: "Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta" (Mal. 3:19).
Kun jumalattomat - Saatana, pahat enkelit ja katumattomat ihmiset - ovat kaikki hävitetyt tulella, enää ei ole käyttöä Kuolemalle eikä Tuonelalle (katso tämän kirjan lukua 25). Nekin Jumala hävittää ainiaaksi (Ilm. 20:14).
Raamattu tekee siis hyvin selväksi, että rangaistus, ei rankaiseminen, on ikuinen - toinen kuolema. Tästä rangaistuksesta ei ole ylösnousemusta, sen vaikutukset ovat ikuisia.
Arkkipiispa William Temple oli oikeassa kun hän lausui: "Yhden asian voimme sanoa varmuudella: ikuinen piina ei kuulu kuvaan. Jos ihmiset eivät olisi omaksuneet kreikkalaista ja epäraamatullista käsitystä yksilön sielun luontaisesta häviämättömyydestä ja sitten lukeneet Uutta testamenttia tuo käsitys valmiina mielessään, he olisivat omaksuneet siitä (Uudesta testamentista) opin annihilaatiosta eikä ikuisesta piinasta. Raamattu nimittää tulta ikuiseksi, ei siihen heitettyä elävää olentoa." *17
Kun Jumalan lain rikkomisesta säädetty rangaistus on täysimääräisesti toimeenpantu oikeuden vaatimukset on tyydytetty. Nyt taivas ja maa julistavat Herran vanhurskautta.
5. Rangaistuksen periaate. Kuolema on lopullinen rangaistus synnistä. Syntinsä vuoksi kaikki, jotka kieltäytyvät Jumalan tarjoamasta pelastuksesta, kuolevat ikuisen kuoleman. Mutta jotkut ovat tehneet syntiä julkeasti, demonisesti nauttien siitä, että ovat tuottaneet toisille kärsimyksiä. Toiset taas ovat eläneet suhteellisen moraalista, rauhallista elämää, ja heidän syyllisyytensä on pääasiassa sitä, että he ovat torjuneet Kristuksessa tarjotun pelastuksen. Onko oikein, että molemmat ihmisryhmät kärsivät saman rangaistuksen?
Kristus sanoi: "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan" (Luuk. 12:47,48).
Epäilemättä ne, jotka ovat kapinoineet Jumalaa vastaan eniten, tulevat kärsimään enemmän kuin ne, jotka eivät ole. Mutta meidän tulee ymmärtää heidän lopullinen kärsimyksensä suhteessa Kristuksen "toisen kuoleman" kokemukseen ristillä. Ristillä hän kantoi koko maailman synnit. Hänen kärsimänsä kuolintuskan - kuvaamattoman henkisen ahdistuksen - aiheutti synnin mukanaan tuoma kauhea ero Isästä. Samoin on kadotukseen joutuvien syntisten laita. He korjaavat sitä, mitä ovat kylväneet ei ainoastaan tässä elämässä, vaan myös viimeisessä, lopullisessa hävityksessä. Jumalan kasvojen edessä he kokevat syyllisyyttä synneistään, ja se saa heidät kärsimään sanoinkuvaamatonta tuskaa. Mitä suurempi syyllisyys, sitä suurempi tuska. Saatana, synnin alkuunpanija ja edistäjä, kärsii eniten.*18
Maan puhdistaminen. Kuvaillessaan Herran päivää, jolloin kaikki synnin jäljet hävitetään, Pietari kirjoittaa: "Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" (2.Piet. 3:10, VKR).
Sama tuli, joka hävittää jumalattomat, puhdistaa maan synnin saasteista. Tämän maapallon raunioista Jumala luo "uuden taivaan ja uuden maan". Ja Johannes jatkaa: "Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet" (Ilm. 21:1). Tässä puhdistetussa, uudestiluodussa maassa - lunastettujen ikuisessa kodissa - Jumala ei salli enää murhetta, vaivaa eikä kuolemaa (Ilm. 21:4). Lopultakin synnin aiheuttama kirous on poistettu (Ilm. 22:3).
Viitaten tulevaan Herran päivään, jolloin synti ja katumattomat syntiset hävitetään, Pietari sanoo kaikille: "Millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa." Hän perustaa toivonsa lupaukseen Kristuksen takaisintulosta ja vakuuttaa: "Meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha" (2.Piet. 3:11,13,14).
3. "Kun peto ja väärä profeetta heitetään tuliseen järveen (Ilm. 19:20), 'loput' (Ilm. 19:21) saavat surmansa Kristuksen miekasta. Nämä ovat kuninkaita, sotapäälliköitä, mahtimiehiä, kaikkia, niin vapaita kuin orjia (Ilm. 19:18). Samoja ihmisryhmiä mainitaan kuudennen sinetin yhteydessä heidän pyrkiessään kätkeytymään "valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta" (Ilm. 6:14 - 17), kun "taivas hävisi näkyvistä kuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikaltaan". On ilmeistä, että näissä kummassakin raamatunkohdassa kuvataan samaa vavahduttavaa tapahtumaa, Kristuksen toista tulemusta.
"Miten monien kuolemasta on kysymys tuossa kohdassa, missä sanotaan että 'Loput saivat surmansa' (Ilm. 19:21)? Ilmestyskirjan 13. luvusta jakeesta 8 ilmenee, että maan päällä on Kristuksen tullessa vain kaksi eri ihmisryhmää: ne, jotka kumartavat petoa, ja ne, joiden nimi on Karitsan elämänkirjassa. On sen vuoksi selvää, että kun 'loput' saavat surmansa (Ilm. 19:21), eloon ei jää muita kuin ne, jotka ovat vastustaneet petoa eli ne, joiden nimi on elämänkirjassa (Ilm. 13:8)" (SDA Bible Commentary, rev.ed., vol.7, s. 885).
4. Vrt. Questions on Doctrine, s. 500. Asaselin pukki ei ole vanhurskaiden vapahtaja.
5. Septuaginta (Vanhan testamentin kreikankielinen käännös) käyttää tätä ilmaisua kääntäessään heprean sanaa tehom, 'syvyys' jakeessa 1.Moos. 1:2. Tämä osoittaa, että maapallon tila tuhatvuotiskauden aikana on ainakin osittain verrattavissa maapallon tilaan alussa, jolloin se oli "autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä". Katso SDA Bible Commentary, rev. ed.., vol. 7, s. 879.
6. Maininta siitä, että he hallitsevat tai että heille annettiin tuomiovalta, ei välttämättä merkitse jumalattomien elämistä maan päällä. Alussa Jumala antoi Aadamille ja Eevalle vallan hallita (1.Moos. 1:26). Ennen lankeamistaan syntiin he hallitsivat sitä osaa luomakunnasta, minkä Jumala oli heidän valtaansa uskonut. Hallitsija ei tarvitse kurittomia alamaisia voidakseen hallita.
7. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 7, s. 880.
8. Maxwell, God Cares (Boise, ID: Pacific Press, 1985) vol. 2, s. 500.
9. Ilmestyskirjan kuvaus Uuden Jerusalemin laskeutumisesta ei välttämättä ilmaise tuon laskeutumisen tarkkaa ajankohtaa, sillä edellisessä luvussa näemme jo tuon "rakastetun kaupungin" paholaisen johtamien joukkojen piirittämänä. Tämän mukaan voimme päätellä, että Uuden Jerusalemin on täytynyt laskeutua maan päälle jo ennen maan uudistamista.
10. Nimet Gog ja Magog liittyivät Israelin vihollisiin, joiden oli määrä hyökätä Jumalan kansaa ja Jerusalemia vastaan maanpakolaisuuden jälkeen (ks. Hes. 38:2, 14 - 16). Useat Vanhan testamentin Israelia koskevista profetioista eivät sellaisenaan täyttyneet. Ne saavat täyttymyksensä hengellisessä Israelissa. Siten se suuri vihollisjoukkojen liittoutuma, joka Hesekielin mukaan hyökkäisi Jerusalemia vastaan, toteutuu Jumalan salliessa Saatanan pelastumattomine joukkoineen hyökätä kansaansa ja rakastettua kaupunkiaan vastaan suuren taistelun viimeisessä vaiheessa.
11. Questions on Doctrine, s. 505.
12. Vrt. SDA Bible Commentary, rev.ed., vol. 4, s. 708.
13. "Hell", SDA Dictionary, rev.ed., s. 475.
14. Ks. "Hell", SDA Dictionary, rev.ed., s. 475.
15. Vrt. Jeremian profetiaa Jerusalemin hävittämisestä tulella, jota kukaan ei voinut sammuttaa (Jer. 17:27). Ennustus toteutui, kun Nebukadnessar valloitti kaupungin (2.Aikak. 36:19). Tuli paloi kunnes kaupunki oli tuhoutunut, ja sitten se sammui.
niin Ilmestyskirjan mukaan ottaminen herätti eniten vastustusta. Jo silloin epäiltiin sen aitoutta. Nykyään tiedetään sen olevan nyöhäissyntyistä huuhaata.
Minulle on pappishenkilö sanonut, että se pitäisi poistaa Raamatusta.
Tutkijat ovat 100% varmoja, että Ilmestyskirjan kirjoittaja ei ole sama Johannes, joka kirjoitti Johanneksen nimissä muutoin UT:ssa. Sekään Johannes ei tosin ole Jeesuksen opetuslapsi.
Ilmestyskirja sinänsä on mielestäni uskoa vahvistava, ja se aukeaa raamatun perusopin tuntevalle riittävästi.
Ja olen hieman tähän perusoppiin paneutunut. Laitan vain jotain hajanaisia käsityksiäni asiasta.
Vihan maljoista, en ole niinpaljon lukenut.
Vitsaukset eivät mun mielestä ole materiaalisia, että niitä vuodatetaan materiaalisista astioista.
ensimmäisestä Maljasta puhutaan, että tuli ilkeitä paiseita, jotka olivat pedon merkin alaisia (Ilm.13:6). Irstaasta menosta seuraa tauteja Musta surma, rutto, aids yms. Nuo Epidemiat voivat voivat tulla myös kristittyihin ristinä ja koettelemuksena, mutta varsinainen tarkoitus kohdistuu jumalattomiin.
Toinen enkeli vuodatti maljansa mereen sanotaan.Kuvainnollisesti ehkä "kansojen meri". Valtamerien saastuminen onkin vain merkki tuomiopäivän lähestymisestä. Kansojen merta rangaistaan verellä "Jumala ottaa pois meren kalat". Tämä veri tappaa myös sieluja: henkinen tylsistyminen, moraalinen rappio, tyhjyyden tunto, joka riitää elämän halun.
Kolmas malja on edellisen kaltainen. Esikuvan Egyphin vitsaus (niilin muuttuminen vereksi). Kristillisyys ja kulttuurikin on riippuvainen Jumalan sanan säilymisestä. Jos se estyy tai tukahtuu, katoaa elämän perusta, niin että ehmiset jopa muuttuvat pedoiksi toisiaan kohtaan.
Jumala on kuitenkin vanhurskas tuomioissaan.
Neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, joka sai vallan paahtaa ihmisiä tulella. Ehkäpäs otsonin kato, jossa senmyötä lisääntyy karmiva helle lopun lähestyessä. Auringo polttaa jo suuresti ihoa etäisellä pallonpuoliskolla ja sama toteutuu täällä pohjoisessa kovaa vauhtia. Vaikka kovan helten pitäisi muistuttaa lähestyvästä tuomionpäivästä, ihmiset eivät ota varoitusta varteen. He jatkuvasti pilkkaavat Jumalaa epäuskon seurauksena, vaikka heitä vaivaisi ihosyövät, niin kuin alussa ruttotaudit.
Viides enkeli vuodatti nyt maljansa Pedon valtaistuimelle. Hengellinen pimeys peitti sekä yhteiskunat, että väärän profeetan kirkot. Kaikki malliseen mahtiin perustuva massakirkollisuus on lopun edellä irtautunut Jumalan sanasta ja piittaamatonta raamatun opetuksista. Paavin kirkossa, sen korvaa paavin auktoriteetti ja sana. Kun evankeliumi on pimitetty hätääntyneiltä ihmisiltä, he tuskissaan pureskelevat kieltään, kun ahdistus lisääntyy. Korvikkeet, kuten taikausko ja kiihkohenkisyys, eivät auta evankeliumin puutteeseen. Protestanttinen maailma on ihan samassa tilassa, kun liberaaliteologia on pimentänyt raamatun evankeliumin. Tuskissaan ihmiset hakevat korviketta uususkonnoista ja huumeista, mutta ne vain lisäävät vaivaa.
Pedon viimmeinen nousu tapahtuukin juuri suolansa menettäneen nimikristillisyyden kustannuksella. Myös ns.kristikunnan yhteiskunnallinen elämä on täysin maallistunut ja irtautunut Jumalan sanasta. Ei ihme, että Jumaln pilkka ja pahat teot lisääntyvät yhä enemmän, sillä parannusta eivät langeneet halua tehdä. Sitä ei vois myöskään Jumalan vanhurskas viha aikaansaada, koska usko tulee vain evankeliumista. Kristikunta on vajoamassa yleismaalliseen pimeyteen, koska se ei enää osaa erottaa lakia ja evankeliumia toisistaan.
Kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan (tuolloin sivistyneen mailman rajana parthjalaisia vastaan). Sen vesi kuivui tieksi idästä tuleville kuninkaille. Näiden kuninkaiden henkilöllisyyttä ei mainita tarkemmin. Voimme ainoastaan todeta, että vanhantestamentin profeettojen päivinä suurin uhka Jumalan kansaa vastaan tuli Eufratin alueelta. Assyyria, Babylonia ja persia olivat vihollisia, jotka ahdistivat valittua kansaa satojen vuosien ajan.
Tarkatkaamme jatkossa islamin levittäytymistä eurooppaan...
ajatellut muinaisen Baabelin kaupunkia, jonka
muoto vastaa lähelle Uuden Jerusalemin kuvaa.
Baabelhan Raamatussa mielestäni on synnillisyyden vertauskuva.
Täältä kaksoisvirran maasta alkavat myös vedenpaisumuksen jälkeiset kertomukset Jumalan kansan johdatuksesta.
Samoin ihmisen suuret omat teot pyrkiä Jumalan
yhteyteen rakentamalla torni taivaaseen.
Eihän kyseinen kohta mielestäni puhu mitään toisesta ylösnousemuksesta, se kun on väärä päätelmä, mutta niin ei lue.
(Ilm.20:5) "Muut kuolleet eivät vironneet eloon (eivät eläneet), ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus". Siis, muut HUOM: "kuolleet", ovat uskovien sielujen vastakohta ja pysyvät iankaikkisessa kuolemassa ja kokevat vaivaa "tuonelassa", eli vaivan paikassa, jota nimeä käytetään helvetistä ennen ruumiillista ylösnousemusta. HEIDÄN AINOA YLÖSNOUSEMUKSENSA ON KAUHISTUTTAVA NOUSU TUOMIOLLE, mitään toista mahdollisuutta ei enää anneta.
... sinunkaan kilvoittelusi! Viisaita sanoja toinen toisensa perässä. Eufratin kuivuminen liittynee myös Irakin tilanteeseen. Lopulta se johtaa islamilaisten eli itäisten kuninkaiden hyökkäykseen Israeliin. Mekkala siis tiedossa ala`Mekka.
että Pyhä Henki on kirkastanut ilmestyskirjaa sinulle, Fakta. Käsitän samalla tavalla ensimmäisen ylösnousemuksen, (ef.1:2) kiliasmin, kahleet ja elämän kirjan. Mutta minulla on sellainen tunne, että iankaikkisen, loppumattoman helvetin tulen olet saattanut niellä liian vähällä pureskelulla! Siinäkin vankkumattomaksi perustukseksi pitää ottaa Kristus, eikä ilmestyskirja!
Olet täysin oikealla tiellä sanoessasi, että ilmestyskirjaa pitää selostaa muulla Raamatulla eikä päin vastoin! Jospa kaikella rauhallisuudella keskustelisimme, mitä Raamattu sanoo iankaikkisesta helvetin tulesta! Teenkö alustuksen?
Raamatussa on todella paljon esimerkkejä, joissa kerrotaan ihmisten tai henkiolentojen joutuvan iankaikkiseen tuleen. Monet puhuvat "viimeisestä tuomiosta", mutta en ole löytänyt sellaista termiä Raamatusta. Kuka meistä tietää, onko joku Jumalan tuomio viimeinen, vai onko se vain välipäätös?
Jotkut selostavat näitä "tuoneloita, manaloita ja helvettejä" olevan vähintään yhtä monta kuin niillä on nimiäkin, mutta onhan Jehova, Allah, Jumala ja God -synonyymitkin, joilla tarkoitettaneen kuitenkin yhtä samaa Luojaa!
Mitä taas helvetin tulen iankaikkisuuteen tulee, niin meidän olisi hyvä huomioida, että "Jumala on kuluttava tuli, ...jumalattomatkin joutuvat asumaan Herran, Jumalan tykönä." Ja: "Kuka voi asua kuluttavassa tulessa, kuka iankaikkisessa hehkussa?" Vastaus: "Joka vanhurskaudessa vaeltaa", jne. Kun Jeesus opetti, että "jokainen ihminen tulee Jumalan opettamaksi", ja että "jokainen ihminen on tulella suolattava", niin mielestäni tämä saattaisi tarkoittaa, että Jumala istuu kaikessa rauhassa valtaistuimellaan ja sulattelee "Leevin poikia" tulenkestäviksi!
Luukas 16:19-31 perusteella useimmat selostavat, ettei helvetinliekeistä pääse pois. Mutta eihän siinä poispääsystä ole kysymys, vaan "kuilun yli", se on helvetistä Aabrahamin helmaan ja päinvastaisesta liikenteestä. Jumala saattaa "paljon lapsia kirkkauteen kärsimysten kautta." Ja: "Minä olen ovi, jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu."
Mooseksen laki kieltää pukeutumasta kahdenlaisiin vaatteisiin; villaisiin ja pellavavaatteisiin. Villaiset purppurat kuvaavat maailmallisuutta ja pellavaiset pyhiä vaatteita.
Rikas mies oli sekä maailmallinen että jumalinen. Hän luuli pääsevänsä tämän maailman loistosta suoraan "syvän juopan" yli taivaalliseen loistoon, mutta eipä onnistunut!
Täällä lihan ruumiissa ollessamme näemme eteenpäin suhteellisen lyhyesti. Taaksepäin saatamme muistaa kymmeniä vuosia. Hengessä tilanne muuttuu päinvastaiseksi: näkee "mitä tämän jälkeen on tapahtuva," (ilm. 4:1,2). Rikas mieskin "tunkeutui lammastarhaan muualta kuin
ovesta", ja hänen tuskanaan oli tietoisuus, että joutuu kulkemaan sen "juopan" pohjan kautta, jossa lammasten Kristus-portti sijaitsee.
Jos olet varma rikkaan miehen kohtalosta "viimeisenä tuomiona", niin selittäisitkö minulle seuraavat raamatunkohdat:
1. "Jumala on kaikkien ihmisten vapahtaja."
2. "Joka tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan."
3. "Herra Sebaot on vannonut sanoen; `Totisesti, mitä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä minä olen päättänyt, se toteutuu." (Jes. 14:24).
4. "Kaiken, mitä ikinä hän tahtoo hän tekee."
5. "Kaiken, mitä tahdon, minä teen."
(Job 23:13, Ps 115:3, 135:6).
6. "En minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi." (Jes.57:16, Ps.30:6, 103:9).
7. "Tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä." (room. 11:27,32, 5:18)
8. "Jumala on rakkaus", ja: "rakkaus ei koskaan katoa", mutta: "Kun täydellisyys tulee, katoaa vajavaisuus."
9. Jesaja 28:22-29 jakeissa pohti israelilaisten kuritusta ja tuli sellaiseen johtopäätökseen, että Jumala ei ole mikään despootti, joka puisi enemmän kuin on tarpeellista: "Puidaankos leipävilja murskaksi? Ei sitä kukaan iankaiken pui", ja ylisti Herran neuvokkuutta ihmeelliseksi ja hänen ymmärrystä ylen suureksi. Sitä ne on. Kristuksen siunausta Sinulle ja kaikille tämän lukijoille! Aamen!
Niin, mulle tulee nyt joku kohta mieleen, viimmeisestä tuomiosta, jossa kaikki ovat paikalla yhtäaikaa...
Hebr. 9:27: Ihmisille on määrätty, että heidän kerran pitää kuolla, mutta sen jälkeen tulee tuomio.
Matt.25:31. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
Viimeisestä tuomiosta Jeesus kertoo, että silloin jumalattomat "menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään" (Matt. 25:46).
Mielestäni, jos kieltää iankaikkisen kadotuksen, tulee kieltää myös iankaikkinen elämä. Silloin ei jäisikään mitään uskomista.
Kadotus on hirvittävä paikka: "Heitä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman... Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä" (Ilm. 14:10, 11).
Kadotus on iankaikkinen, mikä merkitsee, ettei se pääty milloinkaan. Jeesus sanoi: "Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, ... jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu" (Mark. 9:43, 48).
"Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (Matt. 13:42).
Tämä puhuu siitä, kuinka vakava asia on synti. Vain maanpäällisen elämän aikana on mahdollisuus pelastua ja välttää kadotus. Rikas mies huusi tuonelassa: "Minulla on kova tuska tässä liekissä" (Luuk. 16:24). Hänen oli jo myöhäistä pelastua. Tämän Elämän aikana tulee tehdä parannus synneistä.