Tilanteeni on täysin absurdi, mutta piinallisen todellinen kuitenkin. Olen kauppatieteiden opiskelija (laskentatoimi)Itä-Suomesta ja olisin lähes ilmaista työvoimaa työnantajalleni. Harjoittelupaikan tarjoajan täytyisi osallistua palkkaukseen 1 kk:n harjoittelurahalla (naurettavat 1000 €) ja taloudellista tukea olen saanut 2 kk:ksi, joten keskimäärin aiheuttaisin n.333,33 € henkilöstökustannukset/kk, 3 kuukauden harjoittelujakson aikana.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että mulla on maailman paskin tsägä, koska olen saanut kuulla kieltävän vastauksen jo niin monta kymmentä kertaa.
Puistattaakin ajatella kaikkia niitä puheluita joissa olen tätä mahdollisuutta myynyt potentiaalisille työnantajille (enkä ole mikään untuvikko tällä saralla) ja hakemuksia, joita olen postittanut niin sähköisesti, kuin kirjeenä. Paljon on vettä virrannut ja tässä vaiheessa kevättä saan vastata kysymykseen, että miksi en kysynyt juuri tältä taholta aikaisemmin, toisin sanoen en taida tosissani halutakaan juuri tähän paikkaan.
Vaikka siis olen korkeasti koulutettu, saan karvaasti kokea, ettei kykyjäni kaivata yhteiskunnan pyörittämiseen. Niin, anteeksi suurten ikäpolvien edustajat, pidän teistä kovasti, mutta voisitteko mennä jo eläkkeelle, että me nuoremmatkin pääsisimme töihin?
Alkaa pikkuhiljaa tuntua, että mulla on maailman paskin tsägä, koska olen saanut kuulla kieltävän vastauksen jo niin monta kymmentä kertaa.
Puistattaakin ajatella kaikkia niitä puheluita joissa olen tätä mahdollisuutta myynyt potentiaalisille työnantajille (enkä ole mikään untuvikko tällä saralla) ja hakemuksia, joita olen postittanut niin sähköisesti, kuin kirjeenä. Paljon on vettä virrannut ja tässä vaiheessa kevättä saan vastata kysymykseen, että miksi en kysynyt juuri tältä taholta aikaisemmin, toisin sanoen en taida tosissani halutakaan juuri tähän paikkaan.
Vaikka siis olen korkeasti koulutettu, saan karvaasti kokea, ettei kykyjäni kaivata yhteiskunnan pyörittämiseen. Niin, anteeksi suurten ikäpolvien edustajat, pidän teistä kovasti, mutta voisitteko mennä jo eläkkeelle, että me nuoremmatkin pääsisimme töihin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olemuksessa jotain vikaa ?
Itselle kun joskus soittelee
työnhakijoita niin jo heti puhelimessa
saattaa hakija kuulostaa niin vittumaiselta
paskalta tai sössöttävältä homolta jota
en palkkaisi edes ilman.
Itsellä on vielä sellainen periaate että
kun toimistoalasta on kyse ja valitsen
haastatteluun hakijoita niin otan yleensä
3-4 tyttöä ja vain yhden miespuolisen hakijan,
sen parhaan tuntuisen.
Käsittääkseni laskentatointa edes jonkin verran tuntevista, koulututetuista ihmisistä on ainakin pääkaupunkiseudulla huutava pula. Ehket ole sattunut soittamaan oikeisiin paikkoihin. Ainakin isojen tilitoimistojen luulisi olevan kiinnostuneita sinusta.
Toivoa ei kannata menettää. Työmarkkinoille koulutetaan tällä hetkellä selvästi poistumaa enemmän porukkaa. Oma lokero työelämässä on sinun koulutuksellasi varma.
Toisaalta ei koskaan kannata kuvitella itseään korvaamattoman arvokkaaksi työntekijäksi. Korkeaan koulutukseen sinänsä kannattaa työnhakutilanteessa ja muutenkin vedota harkiten, käyttää viimeisenä valttikorttina. Turhantärkeän tyypin maine uhkaa helposti. Työelämässä kumarretaan ammattitaitoa, ei niinkään koulutusta.
Taidat olla toivoton tapaus, kunnon tyyppien ei tarvitse hakea paikkaa... Jos jossakin firmassa on ollut uuttera kesätyöntekijä, niin maine kiirii ja tälläiselle tarjotaan töitä, ei siis tarvitse hakea. Työ on voinut olla mitä tahansa, mutta asenne ratkaisee ja siitä pääsee eteenpäin.
Opiskelet yliopistossa, se on hyvä asia, mutta moni yliopistossa lusinut ei osaa käytännössä mitään. Tärkeää on muistaa että ihminen merkitsee, ei koulutodistus, tätä ei moni akateeminen ihminen ymmärrä. Tästä hyvänä esimerkkinä dipl.inssit. Työelämässä kun ei vaikuta mitään vaikka olisit yhteiskuntatieteiden tohtori, markkinoinnin ylipäällikkö ja taloustieteiden tuplaguru. Työelämässä pärjääminen on kiinni muista avuista. Titteleillä sitä vastoin on hieno elvistellä sukujuhlissa.
PS.Itse valmistuin tradenomiksi -99 ja oppimisen ja kykyjen ansiosta olen nyt edennyt urallani aina Key Account Manageriksi asti aloittaen perus toimistoduuneista.
Monesti valituksi tulee ihminen, jolla on jo kokemusta. Oli koulutus mikä tahansa niin untuvikon opettaminen on aina vaivalloisempaa kuin kokeneemman. Valmiiksi stressatulle työntekijälle tämä voi olla suurempi kysymys kuin hinta. Ei kuitenkaan kannata lopettaa yrittämistä. Ensimmäisen paikan saatuasi kaikki on helpompaa jatkossa.
Ei käynyt ilmi, missä tätä harjoittelupaikkaa siis on haettu. Hakija on Itä-Suomesta, joten jos hän siellä on paikkaa hakenut, ymmärrän yskän. Katsos kun työ- ja harjoittelupaikkoja löytyy helposti vain pääkaupunkiseudulta ja muista etelän suuremmista kaupungeista. Itä-Suomessa ei ole mitään, vaikka olis miten hyvä hakija! Niin siinä taitaa käydä, että pian ei Jyväskylän pohjoispuolelta saa kunnon töitä, koska ei ole työnantajiakaan, poikkeuksena ehkä Oulu.
Kuullostaa toivottomalta. Kyllä tossa tilanteessa kannattais hankkiutua jo narun jatkoksi. Teet itsestäs naurunalaisen. Etkö osaa edes myydä puhelimessa KTM?