Ajattelin kysyä teiltä kaikilta valmistuneilta tai opintojen loppusuoralla olijoilta, että miten hyvin olette onnistuneet saamaan/pitämään kaveri-/ystävyyssuhteita yliopisto-opiskeluiden seurauksena? "Hyvänpäiväntuttuja" ei nyt noteerata. Onko tänä päivänä liikaa vaadittu, jos odottaa näiden suhteiden kestävän loppuelämään asti, vai ovatko nämä suhteet vain opiskeluaikaisia?
Itse valmistuin maisteriksi v.2002 Turun yo:sta ja olen nyt alkanut huomaamaan, että vuosi vuodelta omat opiskelukaverisuhteet ovat alkaneet etääntyä joko pitkän välimatkan tai täysin erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Sinänsä harmi, mutta toisaalta niin luonnollista. Onneksi vielä on jäljellä pari kaverisuhdetta, mutta aika näyttäköön, pysyykö ne loppuelämään asti. Olen 33-vuotias mies.
Itse valmistuin maisteriksi v.2002 Turun yo:sta ja olen nyt alkanut huomaamaan, että vuosi vuodelta omat opiskelukaverisuhteet ovat alkaneet etääntyä joko pitkän välimatkan tai täysin erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. Sinänsä harmi, mutta toisaalta niin luonnollista. Onneksi vielä on jäljellä pari kaverisuhdetta, mutta aika näyttäköön, pysyykö ne loppuelämään asti. Olen 33-vuotias mies.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niistä hyvistä kaverisuhteista mitä tuli muodostettua yliopistoaikoina on vain enää kolme jäljellä. Suurin osa noista yliopistokavereista muutti paikkakuntaa (kuten tein itsekin) heti opiskelujen jälkeen ja me kaikki ollaan eri puolella Suomea ja osa ihan ulkomailla töissä tai työttöminä. Vain yhtä tuon ajan kaveria tulee nähtyä lähes viikoittain, yhtä toista ehkä kerran kuussa tai vähän harvemmin ja erästä kolmatta ehkä vain kerran tai pari vuodessa. Facebookissa olen kyllä useamman muunkin yliopistoajan tutun kanssa jutellut, mutta ei kai tuollaista kommunikointia enää voi oikein todelliseksi kaverisuhteeksi kutsua.
Useimmalla alkaa olla jo sitä perhettä ja etäisyydet ovat sitä luokkaa että tuo ystävyyden ylläpito jäi melko nopeasti melko vähäiseksi. Itselläkin alkoi perhe-elämä ja työt viemään suuren osan ajasta heti kun valmistuin eikä minulla ollut enää aikaa ylläpitää kaikkia kaverisuhteita samaan tapaan kuin vielä opiskeluaikana, ja huomasin että monet kouluajan hyvätkin ystävyyssuhteet katkesivat kun minä en ollut enää se aktiivisin suhteen ylläpitäjä ja yhteisen tekemisen järjestäjä.
Yksi todella hyvä yliopistokaveri on sitten kadonnut kokonaan, mitään en ole hänestä kuullut enää koulun jälkeen (numerokaan ei toiminut kun viimeksi yritin soittaa), vaikka useamman vuoden olimme yliopistolla ja opiskelijapiireissä ihan hyviä kavereita. Vissiin hänen mielestään emme sitten olleetkaan niin kovin hyviä kavereita kun mitään yhteyttä ei ole pidetty hänen valmistumisensa jälkeen. Toiselta kaverilta kuulin että oli mennyt kuulemma postinjakajaksi kotipaikkakunnalleen, eikä ole mitään tutkintoaan vastaavaa työtä tehnyt päivääkään, vaikka yliopistossa meitä kaikkia paremmin pärjäsikin.
Miten hyvin olen saanut kaverisuhteita? No, enpä juuri mitenkään. Olen aika hiljainen luonne, ja kun yliopiston opiskelutavat eivät juuri kannusta sosiaaliseen kanssakäymiseen, eikä tämä ns. opiskelijaelämäkään liiemmin kiehdo, niin siihenhän se sitten jää.
Ei ole jäljellä yhtään. Jonkin aikaa jaksettiin yrittää, mutta ei niitä opiskeluaikoja muistelemassa kovin monta vuotta jaksa, kun muuta yhteistä ei ole.