Kuulin, että verottaja olisi viemässä käräjille tapauksia, joissa yrityksellä on ollut vain yksi työnantaja. Verottaja katsoo, että kysymyksessä on ollut palkkatyö ja vaatii kaikki sotut, tellit ja lellit, vaikka yrittäjä on maksanut YEL:n.
Näinhän oli joskus ammoisina aikoina, piti oikein ennakkoverohakemuksessa mainita useampia työnantajia (niitä mahdollisia sitten keksittiin).
Mutta että vieläkin, kun isot firmat ulkoistavat kaiken mahdollisen. Esim. isoilla yrityksillä on ollut omat talonmiehet, putkimiehet, sähkömiehet,
nyt nämä on ulkoistettu ja yhden miehen firmalle riittää kyllä tämä yksi työnantaja.
Oletteko kuulleet tapauksista tai mistähän niissä on kysymys?
Näinhän oli joskus ammoisina aikoina, piti oikein ennakkoverohakemuksessa mainita useampia työnantajia (niitä mahdollisia sitten keksittiin).
Mutta että vieläkin, kun isot firmat ulkoistavat kaiken mahdollisen. Esim. isoilla yrityksillä on ollut omat talonmiehet, putkimiehet, sähkömiehet,
nyt nämä on ulkoistettu ja yhden miehen firmalle riittää kyllä tämä yksi työnantaja.
Oletteko kuulleet tapauksista tai mistähän niissä on kysymys?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asia on merkittävä yhteiskunnan kannalta, koska työsuhteessa olevan työnantajalla on vero-oikeudellisia velvotteita kun taas jos kyse on yrittäjästä ei työkorvauksen maksajan tarvitse tehdä näitä vero-oikeudellisia toimia.
Työsuhteen käsiteellä on viisi tunnusmerkkiä:
1) sopimus
2) ansiotyön tekeminen
3) työnteko toiselle
4) vastiikkeellisuus
5) johdon ja valvonnan alaisuus
Arvioitaessa henkilöyrittäjän ja työsuhteen välistä rajaa keskeiseksi nousee itsenäisyyden tai vapauden kriteeri. Yrittäjä ei ansiotyötä suorittaessaan ole toimeksiantajan johdon ja valvonnan alla sillä tavoin kuin työntekijät ovat. Yrittäjä on sopimussuhteessa, joihin ei liitty lähtökohtaisesti sitä, että yrittäjä olisi HENKILÖKOHTAISESTI sitoutunut panemaan omaa työpanostaan sopimusvelvoitteen täyttämisesksi. Lisäksi erona on se, onko henkilö sijoittanut toimintaansa merkittävän määrän pääomaa tai onko hänellä itsellään semmoista merkittävää ammattitaitoa jonka taloudellinen arvo on merkittävä. Yrittäjälle kuuluu myös taloudellinen riski.
esim. KKO 1992:142
Itsenäinen kaivinkoneyrittäjä rinnastettiin työntekijään, kun hän oli ilman palkkaamiaan apulaisia päätoimisesti suorittanut toimeksi annettua tehtävää noin 2,5 kuukauden aikana, tehtävä oli ollut samanlaatuisen kuormaustyön suorittamista toimeksiantajan osoittamissa työkohteissa ja tämän antamien suunnitelmien ja työskentelyohjeiden mukaisesti ja konetyöstä työtunneilta maksettu korvaus oli osaksi ollut palkkaa koneenkäyttäjän omasta työpanoksesta.
Sukulaiseni soitti ko radio-ohjelmasta ja kysyi, koskeeko häntä. Tässä tilanne: Muutama vuosi iso yritys ulkoisti ulkotyöt. Sukulaiseni oli ollut palkkalistoilla ja hänelle sanottiin, että perusta yritys niin saat toimen. Perusti ja sai.
Pääomasijoitukset olivat vähäiset: käytetty traktori, lumikola, ruohonleikkuri. Työ on kokopäiväistä, muita toimeksiantoja ei ehdi tehdä paitsi sunnuntaisin. Iso yritys ei tule koskaan palkkaamaan tähän työntekijää, vaan vaihtaa ehkä suurempaan kiinteistöfirmaan, jos verokäytäntö on tällaista. Pitäisikö nyt varautua työttömyyteen?