Pesänjakaja

Avioero 6.3.2008 ja viimeisin tieto
Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimmassa oikeudessa

Valituslupa myönnetty 11.2.2010

Ja tässä keskustelaan vasta

RIITAINEN SEIKKA

1. Onko tarvetta määrätä pesänselvittäjä ?
2. Onko D esteellinen pesänjakajaksi ?

kun saadaan lainvoima kuka toimii pesänjakajana niin vasta aloitetaan pesän jako.

Siis hyvät hermot on tarpeen

Suosittelen miettimään oikeasti puolueetonta sovittelijaa joka kuuntelee molempien kannan ja sitten tekee sen sovintoehdotuksen lakituvan ulkopuolella. Jos näyttää että menee oikeuteen ota hyvä asianajaja. Se kumpi joutuu maksumieheksi ( isompi omaisuus) luultavasti pitää kyllä viimeiseen asti kiinni omasta omaisuudesta.

Kysymys varmaan lapsellinen, mutta kun ei ole tietoa.
Osituksen haluaisin sopuisasti ja siististi jo aikuisten lastenkin vuoksi, ei siis riitoja eikä toisen haukkumista, toisen vanhemman mollaamista. Mutta mies on liikemies. Minä asioista en ymmärrä niin paljon. Helposti voin suostua sellaiseen, joka kaihertaa jatkossa. Yhteisissä nimissä on suurin osa omaisuudesta, molemmilla myös omissa nimissä, puolisolla enemmän. Omissa nimissä oleva omaisuus ns kiinteää omaisuutta ja sitten puolisolla sijoituksia ja säästöjä, joita minulla ei nimeksikään. Olen ns arjenpyörittäjä, joka on pienemmällä palkallaan yrittänyt pysyä " juoksussa kiinni" maksaen esim. matkat viime rahoistaan ja opintovelkansa , asuntoveloista oman osuuntensa jne hankkinut kotiin ja mökille sen näkymättömän, kuten astiat, liinavateet, kaiken kaunistuksen ja kodin koneet.
Miten käy jaossa miehen sijoitusten ja säästöjen. Ne hän on sanonut olevan hänen.
Olisiko kuitenkin viisasta ottaa tueksi ositukseen oma lakimies valvomaan osituksen oikeudellisuutta, ilman että se menee mihinkään oikeuteen. Olen ajatellut sen olevan myös lasten hyväksi, koska en ole ajatellut laittaa rahoja taivaan tuuliin. Eli voiko lakimiehen ostaa valvomaan ositusta esim. yhden istunnon ajaksi.

pukkaa kirjoitti:

Kysymys varmaan lapsellinen, mutta kun ei ole tietoa.
Osituksen haluaisin sopuisasti ja siististi jo aikuisten lastenkin vuoksi, ei siis riitoja eikä toisen haukkumista, toisen vanhemman mollaamista. Mutta mies on liikemies. Minä asioista en ymmärrä niin paljon. Helposti voin suostua sellaiseen, joka kaihertaa jatkossa. Yhteisissä nimissä on suurin osa omaisuudesta, molemmilla myös omissa nimissä, puolisolla enemmän. Omissa nimissä oleva omaisuus ns kiinteää omaisuutta ja sitten puolisolla sijoituksia ja säästöjä, joita minulla ei nimeksikään. Olen ns arjenpyörittäjä, joka on pienemmällä palkallaan yrittänyt pysyä " juoksussa kiinni" maksaen esim. matkat viime rahoistaan ja opintovelkansa , asuntoveloista oman osuuntensa jne hankkinut kotiin ja mökille sen näkymättömän, kuten astiat, liinavateet, kaiken kaunistuksen ja kodin koneet.
Miten käy jaossa miehen sijoitusten ja säästöjen. Ne hän on sanonut olevan hänen.
Olisiko kuitenkin viisasta ottaa tueksi ositukseen oma lakimies valvomaan osituksen oikeudellisuutta, ilman että se menee mihinkään oikeuteen. Olen ajatellut sen olevan myös lasten hyväksi, koska en ole ajatellut laittaa rahoja taivaan tuuliin. Eli voiko lakimiehen ostaa valvomaan ositusta esim. yhden istunnon ajaksi.

Lue lisää

mikäli ei avioehtoa, niin kaikki omaisuus jaetaan tasan siten, että molemmat henkilöt saavat yhtä suuren omaisuuden. Omaisuus voi olla sijoituksia, kiinteistö, rahaa jne. Pesänjakajan tekemästä osituksesta voi aina valittaa oikeuteen, mutta mikäli oikeus ei muuta ositusta, joutuu hävinnyt osapuoli maksamaan kaiken.

Silloin kun ollaan aviossa ei ole merkitystä sillä kumpi on ostanut esim. mökille kaiken tarvittavan, nehän ovat menneet molempien käyttöön. Vaikka toinen ei olisi ostanut sinne mitään, niin avioeron sattuessa kaikki jaetaan tasan.

Kaikkein järkevin tapa on se, että molemmat hankkivat itselleen asianajanjan, jotka valmistelevat osituksen.

pukkaa kirjoitti:

Kysymys varmaan lapsellinen, mutta kun ei ole tietoa.
Osituksen haluaisin sopuisasti ja siististi jo aikuisten lastenkin vuoksi, ei siis riitoja eikä toisen haukkumista, toisen vanhemman mollaamista. Mutta mies on liikemies. Minä asioista en ymmärrä niin paljon. Helposti voin suostua sellaiseen, joka kaihertaa jatkossa. Yhteisissä nimissä on suurin osa omaisuudesta, molemmilla myös omissa nimissä, puolisolla enemmän. Omissa nimissä oleva omaisuus ns kiinteää omaisuutta ja sitten puolisolla sijoituksia ja säästöjä, joita minulla ei nimeksikään. Olen ns arjenpyörittäjä, joka on pienemmällä palkallaan yrittänyt pysyä " juoksussa kiinni" maksaen esim. matkat viime rahoistaan ja opintovelkansa , asuntoveloista oman osuuntensa jne hankkinut kotiin ja mökille sen näkymättömän, kuten astiat, liinavateet, kaiken kaunistuksen ja kodin koneet.
Miten käy jaossa miehen sijoitusten ja säästöjen. Ne hän on sanonut olevan hänen.
Olisiko kuitenkin viisasta ottaa tueksi ositukseen oma lakimies valvomaan osituksen oikeudellisuutta, ilman että se menee mihinkään oikeuteen. Olen ajatellut sen olevan myös lasten hyväksi, koska en ole ajatellut laittaa rahoja taivaan tuuliin. Eli voiko lakimiehen ostaa valvomaan ositusta esim. yhden istunnon ajaksi.

Lue lisää

Sinun lakimies voi myös perehtyä miehen ( ja mahdollisen hänen lakimiehen) tekemään ehdotelmaan.

Pyydä kuule mieheltä kirjallisesti hänen ehdotelma, johon varaat riittävästi aikaa perehtyä ( ja tässä on hyvä ottaa joku avustaja / eikä miehen tarvitse edes siitä tietää)

Molempien omaisuus lasketaan : Koko omaisuuden arvo ( henkilökohtainen ) 50 % yhteisestä - kaikki velat- 50% yhteisestä velasta = nettoomaisuus

sitten tasinko menee periaatteella: molemmille jää yhtä iso netto-omaisuus.

Hyvä tapa on että jompi kumpi tekee ehdotuksen jonka lukee, hyväksyy tai tekee vasta-ehdotuksen.
Tätä tapaa suosittelen kunnes sopimus syntyy.
Tämä ehdotuksen pohjalata on molempien syytä siis selvittää oma omaisuus ja velat. Ja kirjoittaa se mustaa valkoiselle. Jos tämä tehdään vasta oikeuden istunnossa niin se muuten maksaa maltaita ja harvoin sitä siinä hetkessä saa hyvän lopputuloksen.
Ositusta varten ei tarvita myöskään oikeutta, kaksi puolueetonta todistajaa riittävät ( kohteliasta olisi että molemmat valitsevat yhden, huom ei sukulaista tai muuten läheistä)

Huomioithan että myös ns käyttötavaralla on arvoa ja jos se on sinun maksamaa omalla rahalla niin se on sinun. Jos omistus on epäselvää katsotaan se yhteiseksi. Mitä vastaavan tarvaran ( ja tässä kunnossa) hankinta hinta on nyt ( ei siis ostohetken). Yhteisen tavaran jakoon on minulla yksi suositus. Molemmat saavat vuorotellen "varata" yhden tavaran kerrallaan ja sitten vuoro vaihtuu ( kumpikin siis saa ottaa sen tavaran mahdollisimman aikaisin mitä itse arvostaa korkeammalle) Joten yksi tuoli on siis yksi tuoli ei koko ryhmä..... ja vaihtokauppaa on lupa tehdä vasta jälkeenpäin. ( sopii tilanteisiin missä kostonhimo ei ole esteenä) Näin molellilla on ollut yhtälainen oikeus ja kohtuus. Tähän tarvitaan vain kaksi eriväristä lappupinoa ( postit laput esim sin ja pun) Kun lappu on tavarassa on se joko miehen tai naisen. Tätä olen suositellut useamassa erossa missä olen ollut ns sovittelijana. ( Virallista koulutusta minulla ei ole, vaikka opiseluuni on kuulunut perehtyä lakiin ja ennakkotapauksiin vaan osani on ollut lähinnä molempien ystävä ( jota yhä olen) ja tunnettu tosiasia, minä en suhtaudu tilanteisiin tunteella vain järjellä) Kysynkin myös löytyykö teidän yhteisestä ystäväpiiristä henkilöä johon molemmat luottavat ja joka osaa pysyä puolueettomana ja suhtautuu asiaan järjellä ? Minun palkkio taisi olla illan pääteeksi molempien tarjoama lounas jonka yhteydessä kirjasin molempien muun omaisuuden vaatimukset ja toiveet ja tein siitä sovintoehdotuksen omaa oikeustajua käyttäen.

Ja kyllä sijoitukset ja säästöt ovat miehen ( jos ovat hänen nimissä) mutta jos hänen nettovarallisuus on suurempi kuin sinun on hän velvollinen maksamaan sinulle tasinkoa.

Yhteisen omaisuuden arvoa voidaan katsoa monillalla lailla. ( vastaavien arvo alueella yleensä = aika huono käytännössä) Kahden eri arvioidan mielipide ( mm kiinteistövälittäjän) tai sitten se oma suosikki. Molemmat antavat oman arvion ( millä ovat itse valimiita sen toiselta lunastamaan) tai sitten se reali, omaisuus myydään käypään hintaan ulkopuoliselle ja kulujen jälkeen osuus 50 /50.

Jos toisen mielestä asunnon arvo on 100 ja toisen 150 on kohtuulista että puoliso joka tarjosi 150 maksaa 75 toiselle osapuolelle ( ainakin laskelmissa) sillä toisen tarjous olisi ollut maksaa toiselle osapuolelle vain 50 eli 1/3 vähemmän kuin voittajan.

Mutta lakimiehen tai asianajajan ( kaksi eri asiaa) palkaaminen on viisas teko, oikeuteen vieminen taas ei sitä ole. Sopuun pääsy ilman lakitupaa on paras, mutta oman mielenrauhan turvaamiseksi jatkossa on hyvä puhua ammatti-ihmisen kanssa ( kertoo mitkä ovat oikeudet ja mitkä ei ) jotta jälkeenpäin ei harmita tai tule tunnetta että oli hölmö.

Anteeksi jos tämä on hieman sekava

Asianajaja tai lakimies hoitamaan, riippuu täysin teistä kahdesta, halvempi lakimies käy jos oletettavaa on oikeuden ulkopuolella tapahtuva vapaaehtoinen sovinto. Kalliimpaa asianajajaa suosittelen jos oletettavaa on asian ratkaisu oikeudessa

http://www.asianajajaliitto.fi/etsi_asianajaja , kuntasi oikeusaputoimistosta saat myös neuvoja sekä myös perheneuvolasta vaikka lapsesi ovatkin aikuisia. Kumpaan tahansa päädytkin niin ota mielelään henkilö jonka erikoistumisena on perheasiat ja avioerot ( kokemus näkyy). Halvin ratkaisu on myös katsella oikeustieteelisestä viittä vaille valmiita opiskelijaa auttamaan tai ihmistä jolla on muutoin tarpeeksi tietoa ositusmenettelystä. ( mutta ei vältämättä se suositeltava) Huomiothan että viime kädessä sinä ja vain sinä teet päätöksen mihin suostut ja mihin et omalta osaltasi. Ammatti-ihmisten tehtävä ei ole päättää vaan neuvoa omaa päämiestä päätöksen teossa ja yrittää kertoa mitä laki sanoo ja miten luultavasti oikeus asian ratkaiseen jos se menee riidaksi jonka loppupelissä istuva tuomari siis päättää. ( tällöin eroavan pariskunnan mielipide ei ratkaise ellei se ole yksimielinen)

Neuvoja lisää kirjoitti:

Sinun lakimies voi myös perehtyä miehen ( ja mahdollisen hänen lakimiehen) tekemään ehdotelmaan.

Pyydä kuule mieheltä kirjallisesti hänen ehdotelma, johon varaat riittävästi aikaa perehtyä ( ja tässä on hyvä ottaa joku avustaja / eikä miehen tarvitse edes siitä tietää)

Molempien omaisuus lasketaan : Koko omaisuuden arvo ( henkilökohtainen ) 50 % yhteisestä - kaikki velat- 50% yhteisestä velasta = nettoomaisuus

sitten tasinko menee periaatteella: molemmille jää yhtä iso netto-omaisuus.

Hyvä tapa on että jompi kumpi tekee ehdotuksen jonka lukee, hyväksyy tai tekee vasta-ehdotuksen.
Tätä tapaa suosittelen kunnes sopimus syntyy.
Tämä ehdotuksen pohjalata on molempien syytä siis selvittää oma omaisuus ja velat. Ja kirjoittaa se mustaa valkoiselle. Jos tämä tehdään vasta oikeuden istunnossa niin se muuten maksaa maltaita ja harvoin sitä siinä hetkessä saa hyvän lopputuloksen.
Ositusta varten ei tarvita myöskään oikeutta, kaksi puolueetonta todistajaa riittävät ( kohteliasta olisi että molemmat valitsevat yhden, huom ei sukulaista tai muuten läheistä)

Huomioithan että myös ns käyttötavaralla on arvoa ja jos se on sinun maksamaa omalla rahalla niin se on sinun. Jos omistus on epäselvää katsotaan se yhteiseksi. Mitä vastaavan tarvaran ( ja tässä kunnossa) hankinta hinta on nyt ( ei siis ostohetken). Yhteisen tavaran jakoon on minulla yksi suositus. Molemmat saavat vuorotellen "varata" yhden tavaran kerrallaan ja sitten vuoro vaihtuu ( kumpikin siis saa ottaa sen tavaran mahdollisimman aikaisin mitä itse arvostaa korkeammalle) Joten yksi tuoli on siis yksi tuoli ei koko ryhmä..... ja vaihtokauppaa on lupa tehdä vasta jälkeenpäin. ( sopii tilanteisiin missä kostonhimo ei ole esteenä) Näin molellilla on ollut yhtälainen oikeus ja kohtuus. Tähän tarvitaan vain kaksi eriväristä lappupinoa ( postit laput esim sin ja pun) Kun lappu on tavarassa on se joko miehen tai naisen. Tätä olen suositellut useamassa erossa missä olen ollut ns sovittelijana. ( Virallista koulutusta minulla ei ole, vaikka opiseluuni on kuulunut perehtyä lakiin ja ennakkotapauksiin vaan osani on ollut lähinnä molempien ystävä ( jota yhä olen) ja tunnettu tosiasia, minä en suhtaudu tilanteisiin tunteella vain järjellä) Kysynkin myös löytyykö teidän yhteisestä ystäväpiiristä henkilöä johon molemmat luottavat ja joka osaa pysyä puolueettomana ja suhtautuu asiaan järjellä ? Minun palkkio taisi olla illan pääteeksi molempien tarjoama lounas jonka yhteydessä kirjasin molempien muun omaisuuden vaatimukset ja toiveet ja tein siitä sovintoehdotuksen omaa oikeustajua käyttäen.

Ja kyllä sijoitukset ja säästöt ovat miehen ( jos ovat hänen nimissä) mutta jos hänen nettovarallisuus on suurempi kuin sinun on hän velvollinen maksamaan sinulle tasinkoa.

Yhteisen omaisuuden arvoa voidaan katsoa monillalla lailla. ( vastaavien arvo alueella yleensä = aika huono käytännössä) Kahden eri arvioidan mielipide ( mm kiinteistövälittäjän) tai sitten se oma suosikki. Molemmat antavat oman arvion ( millä ovat itse valimiita sen toiselta lunastamaan) tai sitten se reali, omaisuus myydään käypään hintaan ulkopuoliselle ja kulujen jälkeen osuus 50 /50.

Jos toisen mielestä asunnon arvo on 100 ja toisen 150 on kohtuulista että puoliso joka tarjosi 150 maksaa 75 toiselle osapuolelle ( ainakin laskelmissa) sillä toisen tarjous olisi ollut maksaa toiselle osapuolelle vain 50 eli 1/3 vähemmän kuin voittajan.

Mutta lakimiehen tai asianajajan ( kaksi eri asiaa) palkaaminen on viisas teko, oikeuteen vieminen taas ei sitä ole. Sopuun pääsy ilman lakitupaa on paras, mutta oman mielenrauhan turvaamiseksi jatkossa on hyvä puhua ammatti-ihmisen kanssa ( kertoo mitkä ovat oikeudet ja mitkä ei ) jotta jälkeenpäin ei harmita tai tule tunnetta että oli hölmö.

Anteeksi jos tämä on hieman sekava

Asianajaja tai lakimies hoitamaan, riippuu täysin teistä kahdesta, halvempi lakimies käy jos oletettavaa on oikeuden ulkopuolella tapahtuva vapaaehtoinen sovinto. Kalliimpaa asianajajaa suosittelen jos oletettavaa on asian ratkaisu oikeudessa

http://www.asianajajaliitto.fi/etsi_asianajaja , kuntasi oikeusaputoimistosta saat myös neuvoja sekä myös perheneuvolasta vaikka lapsesi ovatkin aikuisia. Kumpaan tahansa päädytkin niin ota mielelään henkilö jonka erikoistumisena on perheasiat ja avioerot ( kokemus näkyy). Halvin ratkaisu on myös katsella oikeustieteelisestä viittä vaille valmiita opiskelijaa auttamaan tai ihmistä jolla on muutoin tarpeeksi tietoa ositusmenettelystä. ( mutta ei vältämättä se suositeltava) Huomiothan että viime kädessä sinä ja vain sinä teet päätöksen mihin suostut ja mihin et omalta osaltasi. Ammatti-ihmisten tehtävä ei ole päättää vaan neuvoa omaa päämiestä päätöksen teossa ja yrittää kertoa mitä laki sanoo ja miten luultavasti oikeus asian ratkaiseen jos se menee riidaksi jonka loppupelissä istuva tuomari siis päättää. ( tällöin eroavan pariskunnan mielipide ei ratkaise ellei se ole yksimielinen)

Lue lisää

Vastauksestasi, se antoi minulle uutta näkökulmaa. En ole kiinnostunut ns kipoista tai kapoista, en edes autoista, koska ne ovat kuluvaa tavaraa. Lähinnä ajattelin miehen nimissöä olevista säästöistä ja osakkeista, yhdestä kiinteistöstä . joka on yksin hänen nimissään. Yksi arvottomampi minun nimissä ja loput yhteisissä nimissä.
Haluan erosta siisti. avioliitto on pitkäaikainen, nuoruudessa solmittu ja ensimäinen. Haluan eron jälkeen lastemme kunnioittavan meitä molempia ja että välit molempiin olisivat hyvär. Eli toisin sanoen haluaisin välttää riitaa ja kaikkea asenteellisuutta.

kannattanut sovussa asia hoitaa?! Tosi järkevää touhua teillä!!!

fdhfgh kirjoitti:

kannattanut sovussa asia hoitaa?! Tosi järkevää touhua teillä!!!

kannattaa mielummin tapella loppuun saakka siitä talosta niin, että se menee lakimiehille kuin laittaa myyntiin ja jakaa rahat.

(rahojen jakamisesta harvemmin saa riitaa aikaiseksi, koska euro on toisen euron kanssa yhteismitallinen ja yksi suuri könttä helppo laittaa puoliksi)

>>meillä hoiti maistraatti omaisuuden osituksen asianajajan tekemän ehdotuksen pohjalta.

kalliimmaksi kuin jos ottaisin vain lakimiehen. Pesänjakaja voi viedä miltei kaiken ja otat pahimmassa tapauksdessa vielä velkaa jotta saat maksettua ja ex myös. Koittakaa saada sopu aikaan joko kahdestaan tai lakimiehen avulla. Mulla on sama tilanne meneillään ja olen selvittäny nämä.

no hitto kirjoitti:

kalliimmaksi kuin jos ottaisin vain lakimiehen. Pesänjakaja voi viedä miltei kaiken ja otat pahimmassa tapauksdessa vielä velkaa jotta saat maksettua ja ex myös. Koittakaa saada sopu aikaan joko kahdestaan tai lakimiehen avulla. Mulla on sama tilanne meneillään ja olen selvittäny nämä.

Lue lisää

Pystyykö toinen puolisi pimittämään tilejään ja osakkeita, jos pesänjako tehdään sovussa.Miten voi toimia, jos huomaa että tilit ovat huvenneet muutamassa kuukaudessa satatuhatta.Entä tälläiset tilit, joista puoliso ei tiedä mitään. Perustuuko niiden ilmoittaminen osituksessa vain puolison rehellisyyteen.

hakuaisin tietää kirjoitti:

Pystyykö toinen puolisi pimittämään tilejään ja osakkeita, jos pesänjako tehdään sovussa.Miten voi toimia, jos huomaa että tilit ovat huvenneet muutamassa kuukaudessa satatuhatta.Entä tälläiset tilit, joista puoliso ei tiedä mitään. Perustuuko niiden ilmoittaminen osituksessa vain puolison rehellisyyteen.

Lue lisää

Kun asian vahvistaa oikeus, molemmat allekirjoittavat sopimuksen jossa vannovat antavansa kaikki tiedot. Väärien tietojen antaminen oikeuteen on oikeuden halventamista ja puoliso voi vuosienkin jälkeen hakea muutosta / vahingonkorvausta ja vaatia myös niistä rahat.

Pimittää voi ( sillä millä estät rikoksen) mutta asianomainen tekee juuri tietoisen valinnan lähteä rikoksen polulle.

Varat lasketaan sen 1 vaiheen jättöpäivän mukaan.... se paljonko rahaa on osituspäivänä ei ratkaise.... ja jos toinen nostaa ne rahat katsotaan ne hänen hallussaa olevaksi. Samoin velat menevät sen 1 vaiheen jättöpäivän mukaan. Poikkeus on mm kiinteistön arvo lasketaan osituksen tekemisen todellisen arvon mukaan, eli jos arvo nousee/laskee niin sillä on käytännössä isokin merkitys ( jos ositus tehdään vaikka vuosien kuluttua)

Ja kyllä vapaaehtoisessa osituksessa omaisuuden ja velkojen määrä perustuu puolisoiden rehellisyyteen, toki on suotavaa että isommista on esim pankin antama todistus jossa ilmenee kyseisen henkilön varat ja velat 1 hakemuksen jättöpäivänä ( molemmilta) Pankki antaa siis vakuuden ettei heillä ( jokaisesta pankista siis erikseen) tiedossa muuta varallisuutta tai velkaa. Huom esim luottokorttivelka huomioidaan kaikki mikä on muodostunut ennen tuota päivää mutta ei niitä jotka ovat syntyneet jättöpäivän jälkeen.

Molempien tulee tiedostaa mitä tarkoittaa kun oikeudessa vannoo antavansa oikeat tiedot mitään salaamatta... sitä kutsutaan myös väärän valan vannomiseksi ja siitä kun jää kiinni niin oikeus tuomitsee vaikka se ex-puoliso sen antaisikin anteeksi ja edes sen rahallinen hyöty ei ole ratkaiseva....

Joten vahvistakaa ositus aina oikeudessa, avioeron 2 vaiheen yhteydessä se käy kätevästi eikä ylimääräisiä kuluja tule.

Huom ositus on syytä tehdä kahden puolueettoman todistajan ( ei sukulaisia, ei tyttö/poikakaveria ym joiden voidaan tulkita olevan puolueellisia) ja suositus on että molemman nimeävät yhden todistajan. Esim pankkissa voidaan allekirjoittaa.... oikeusaputoimistossa... lakimiehen toimistossa... perheneuvolassa.... tällä säästyy monelta harmilta.

Ja lisätkää lause " Me allekirjoitaneet vannomme ja vakuutamme antaneemme kaikki varat ja velat X.X.XXXX jätetyn 1 hakemuspäivän mukaan mitään siitä poisjättämättä tai salaamatta. "

Myös ns käyttöoamisuuden jaosta olisi hyvä olla maininta.

Olemme sopineet seuraavaa....
tai vaihtoehtoisesti

käyttöomaisuus on jaettu yhteisen päätöksen mukaisesti ja kumpikin on sitoutunut olematta sitä moittimatta eikä kummallakaan sopimusosapuolella ole toiselle sen johdosta vaatimuksia vaan tyytyvät tehtyyn jakoon....

Pelkään suulliseen sopimukseen ei koskaan kannata luottaa.... sillä esim toisen kuoltua pesä voi halutessaan esittää vaatimuksia ja jolle siitä ole mustaa valkoisella seuraa kyllä vaikeuksia.... tai kun sitä toista alkaa kaduttaa/närästää/vituttaa....