Lähtökohtaisesti masennuin koska minulla oli ongelmia ja olin yksin lapsesta alkaen..
Nyt on ystäviä, kumppani, työpaikka, ihanat lemmikit jotka piristää päivästä toiseen, tulevaisuuden suunnitelmia.. jne. Eikä minua enää arvostella jatkuvasti.
Mutta silti, kun mikään ei tunnu enää miltään, tai sitten tuntuu pahalle. Kun koittaa vapaapäivä jolloin ei ole mitään pakko-tekemistä, olo on niin sietämättömän paha itseni kanssa.. Tuntuu sille että entä sitten vaikka olen saavuttanut asioita, ei se oloa paranna.
Nyt on ystäviä, kumppani, työpaikka, ihanat lemmikit jotka piristää päivästä toiseen, tulevaisuuden suunnitelmia.. jne. Eikä minua enää arvostella jatkuvasti.
Mutta silti, kun mikään ei tunnu enää miltään, tai sitten tuntuu pahalle. Kun koittaa vapaapäivä jolloin ei ole mitään pakko-tekemistä, olo on niin sietämättömän paha itseni kanssa.. Tuntuu sille että entä sitten vaikka olen saavuttanut asioita, ei se oloa paranna.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin ja helppo sanoa että mene ulos ja käy lenkillä.. Mä ulkoilen ja lenkkeilen päivittäin koska mulla on koira ja haluan, tykkään olla ulkona. Tänäänkin tuntu vaan että pari pissistä katto että ei tuo nyt osaa edes koiraa komentaa ja hyi minkä näköinen.
Aikaisemmin mulla oli yksi ihminen kenen kanssa pystyi juttelemaan näistä ja mua niin vituttaa että se on muuttunut sellaiseksi kummalliseksi, ettei kommentoi enää juuri mitään ja "no en mä tiedä mitä sun pitäis tehdä" ja on sen tyylinen etten saisi kertoa enää asioita kun kyselee miksi kerron tuollaisia.
Etsi uusi juttukumppani, vanha ystäväsi saattaa olla suorastaan kateellinen sinun sosiaaliselle nosteellesi, jos esim. hän on sinkkuna ja sinä avoliitossa. Jokin teillä hiertää, ehkä peräti pitäisi pikku riidan avulla saada asetelma selväksi miksi hän viileilee suhteesi syytä sanomatta.
Pahasta olostasi: Pintaan alkaa nousta möykkyjä syvältä mielen pohjilta joutohetkinäsi, sellaista mitä et ole aiemmin pystynyt kohtaamaan etkä käsittelemään. Voisit joko kirjoittaa päivittäin tuntemuksiasi päiväkirjamaisesti ylös, tai purkaa ihan vaikka psykologille tai psykiatrille jos ahdistus vaivaa päivittäin.
Ehkä persoonassasi on osa, joka syyttää sinua teeskentelijäksi, että et ole sen tai tuon arvoinen, tms.
Itsetunto-ongelmat muuttavat muotoaan ja purkautumistapaansa vuosien aikana. Kokeile lukea Tommy Hellstenin kirjoja ja myönteisen ajattelun oppaita. Myös joogasta voisi olla apua. Opettele pikku hiljaa sellaista kokonaisvaltaista itsesi hyväksymistä, joka onnellisen lapsuuden viettäneille on luontaista ja helppoa. Keijo Tahkokallion kirjoista olen myös pitänyt omaa henkistä kasvuani harrastellessa.
kato netistä tunnelukot ja tee testi. siitä voi saada paljon ajateltavaa. ainakin mä sain kun on samanlaisii tuntemuksii niin toi pisti kyllä kelaamaan ihan helkkaristi.
Sama tuli mieleen niin kuin joku jo sanoi, eli on kuin mielessäsi pyrkisi pinnalle jotain, minkä olet tähän saakka torjunut. Eli kannattaa kuunnella, mikä siellä mellastaa ja etsiä joku, vaikka läheinen ystävä, jolle voi puhua luottamuksella. Eikä tarpeen tullen arastella ammattiapuakaan. Ellei ole mahdollista puhua, niin asia kannattaa purkaa jollakin tavalla itsestä pois, kirjoittaa, maalata, soittaa, hakata halkoja, mikä keino itselle onkin luontevin. Vaikutat sinnikkäältä ihmiseltä kun olet vaikeuksista huolimatta pystynyt järjestämään elämäsi perusasiat kuntoon. Eli luulen, että samankaltaisella sinnikkyydellä kun haet apua itsellesi, niin ei voi mennä kovin vikaan. Tsemppiä!
selvästikin etsinyt aivan väärästä suunnasta parannusta oloosi.
Ei ne hienot elämänsaavutuksesi ja tulevaisuuden suunnitelmasi muuta yhtään mitään sisältäsi. Ne suuntaavat vain huomiosi pois itsestäsi ja ongelmistasi,mutta kuten olet huomannut, ongelmia ei pysty pitkälle pakenemaan sillä tavoin.
Kohtaa rehellisesti oma itsesi ja selvitä mitä synkkää mielesi piiloista löytyy.
Laita muut asiat syrjään,niillä ei todellakaan ole merkitystä. Et kuitenkaan pysty täysin nauttimaan siitä elämästäsi jos kuitenkin voit sisäisesti huonosti.
http://masennus.nettisivu.org/
Tulee mieleen, miten tuollaisissa ehkä vastaavissa tilanteissa, kun tunnelmat on maissa ja tunteet turtana, on itseäni auttanut se, että olen ryhtynyt johonkin uuteen toimintaan, vaikka johonkin aivan pieneenkin juttuun, mikä tuntuisi kiinnostavan edes vähän jollain hetkellä. Rikkomalla tuttua kuviota jollain oikealla tavalla pääsee joskus liikkeelle, ja pienetkin muutokset voivat virkistää ihmeesti. Tietysti se on ihan yksilöllistä, millaiset tekemiset kullekin sopivat ja mikä kiinnostaa. Ne kai jokainen löytää itse.
Syyt siihen miksi ystäväsi ei halua keskustella samalla tavalla kuin ennen tietää ehkä vain hän itse. On aika vaikea tietää, mitä tuollaisen takana voisi olla... Sehän ei välttämättä johdu sinusta, hänellä voi olla muita syitä, miksi ei halua puhua niin kuin aiemmin.
Se on hienoa, jos olet saavuttanut hyviä asioita vaikean menneisyyden jälkeen. Kyllä niistä saa myös iloita silloin jos ja kun siltä vain tuntuu; ei koko ajan tarvitse miettiä vain sitä, mikä on huonosti. Ihmisinä kuitenkin elämme kaikki aika paljon onnistumisista, vaikka ne eivät tietty kaikkea merkitsekään. Antavat kuitenkin monesti voimia kulkea eteenpäin ja ruokkivat toinen toistaan.