Uskonnon opetuksesta

Uskontojen historian opettaminen onkin järkevää. Ihmisten olisi syytä tietää mistä uskonnoissa on pohjimmiltaan todella kyse. Ei milikuvitusolento jumalasta, vaan siitä miten mielikuvitusolento jumalaa käytetään oman edun ja vallan tavoitteluun. Tosin peruskoulussa ei juurikaan tähän satsata vaikka uskontoa opetetaan suhteettoman paljon. Varsinkin uskontoihin liittyvä ikävä historia jää peruskoulussa tyystin opettamatta. Ja kuten sanoin uskontoon "tuhlataan" suhteettoman paljon tunteja suhteessa muihin paljon tärkeämpiin oppiaineisiin. En näe myöskään mitään järkeä uskonnolliseten loitsujen ja rukouksien ulkoa opettelemisessa enkä myöskään raamatun satujen opettelemisessa enkä varsinkaan kun samoja satuja luetaan joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Uskontojen opetuksen onkelma vieläkin on ettei tosiasioita ja fiktiivisiä satuja kyetä erottamaan oppilaille riittävän selkeästi. Lisäksi uskonto ei opeta oppilaita ajattelemaan kriittisesti ja kyseenalaistavasti, vaan juurikin päinvastoin. Uskontojen ja niiden opetuksen onkelma on myös, että ne pyrkivät omimaan perusteetta asioita jotka ei alkujaan uskonnoista ole lähtöisin esim. moraalisia ja eettisiä arvoja, juhla päiviä, nimiä, jopa raamatun sadut on vanhempaa perua, kulttuurillisia, historiallisia ja tieteellisiä saavutuksia, jopa Suomen kieltä ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Uskonnot myös vääristävät historiaa, niinkuin voittajat yleensä tekevät. Historialliset asiat esitetään vain omalta näkökannalta. Itse ollaan aina hyviksiä ja vastapuoli on aina pahis. Omat toimet on aina kuvattu oikeutetuiksi ja vastapuolen toimet on esitetty huonossa valossa. Kaiken julmuuden, typeryyden ja epäinhimillisyyden uskonnoissa kruunaa, että ne on tehty vetoamalla ihmisen itse keksimään mielikuvitusolentoon. Eiköhän tässä pointteja tullut näin aluksi ihan riittävästi.

Minusta uskontojen opetus ei kuulu kouluun. Hihhulilahkot voivat ihan itse opettaa satujaan ihmisille ja kerätä itse myös jäsenmaksunsa.

Kyllä uskonnon opetusta tarvitaan, tieto ei ole pahasta, päinvastoin. Koulu jakaa tietoa ja uskontoa ei siellä harjoiteta. Suomalainen systeemi on uskonnonopetuksen suhteen paras, mitä maailmasta tällä hetkellä löytyy, ja järjestelmä on tasapuolinen uskontokuntiin kuuluvia ja kuulumattomia kohtaan. Parasta oman kokemukseni mukaan olivat keskustelut koulussa, uskonnon tunneilla niihin oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin muilla tunneilla.

>> Eikö uskonnontunneilla keskustella uskonnoista ylipäätään? > Ja eikö se ole ihan yleistietoa ymmärtää muitakin uskontoja, ovathan ne, tahdoimmepa niin tai emme, iso osa kulttuuria ja ihmisten ajatustapoja? > Ainakin itse koen ymmärtäväni muiden maiden elämästä hiukan enemmän, kun olen paremmin perillä, mihin ihmiset siellä uskoo.

"Ainakin itse koen ymmärtäväni muiden maiden elämästä hiukan enemmän, kun olen paremmin perillä, mihin ihmiset siellä uskoo."

...tuossa mitään viittausta indoktrinaatioon? Voi sitä tietysti sievemmin sanoa myös kulttuuriksi.

... minä myöskin, ja lukion uskonnontunneilta muistona kiihkokristitty opettaja joka kulutti aikaansa muiden uskontojen edustajien käsittelyyn kyseenalaisin termein, näin nätisti ilmaistuna, ja minulle ihan henkilökohtaisiin perusteluihin siitä miksi helvetti on oikein. En silti sano että muistot tunneilta olisivat varsinaisesti kurjia tai että vastustaisin uskonnonopetusta kokonaan, mutta nykyisestä mallista tulisi siirtyä kaikille yhteiseen uskontotietoon.

Yleissivistys on aina hyvästä ja perustiedot länsimaisesta kulttuurista tärkeä osa sitä. En vain ymmärrä, miksi uskonnon opettaminen on siihen välttämätöntä? En näe tarkoituksenmukaisena opettaa ala-astelaisille kakaroille raamatun tarinoita tai myöhemmin "JOH 3:16"-julistusta.

Paljon sivistävämpää olisi nuorille laaja kokonaisvaltainen yleisopetus, elämänkatsomustieto. Uskontoon ja kirkkohistoriaan liittyviä merkittävimpiä asioita voitaisiin historian opetuksen yhteydessä sivuta, siten kuin ne ovat oleellisia.

Peruskoulun pitäisi mielestäni tarjota suuremmat valmiudet oman elämänkatsomuksen rakentamiseen, ei yksipuolista yhden uskonnon opetusta, jonka oppilaan vanhemmat ovat käytännössä valinneet. Kirkkohan tähän ei suostu, koska heidän sanomansa on se yksi ja ainoa totuus, eikä muulle ole sijaa. Sehän olisi kamalaa jos muut uskonnot ja uskonnottomuus veisivät tämän takia jäseniä muihin leireihin!