Keskustelu on vain täysi-ikäisille

Tämän keskustelualueen sisältö ei sovi alaikäisille. Jatka vain, jos olet täyttänyt 18 vuotta.

Missä vika??

Heips!
Olen siis 18 vuotias mies jolla ei ole paljoakaan kokemusta seksistä tai seurustelusta.
Nyt kuitenkin olen löytänyt sen elämäni naisen ja olimmekin tässä viikonloppuna jo sänkyhommissa
MUTTA ei siitä sitten tullutkaan mitään. Makoilimme sängyssä ja suutelimme ja näykimme kauloja
hyvin pitkään mutta kun oli aika toimia, ei enää kiinnostanut, eikä liioin seisonut. Nyt olen huomannut että
viimeaikoina ei ole muutenkaan tehnyt mieli harrastaa minkään muodon seksuaalista kanssakäymistä - ei edes käden kanssa. Pornon katseleminen saa hepin kyllä jotenkin pystyyn mutta ei kivikovaksi vaan erektio jää pehmeäksi.

Minulla on olut aijemminkin kausia jolloin ei tee mieli seksiä, kun taas joskus on aikoja että innostuu mistä vain. Voiko olla että olen ehkä jotenkin "piilomasentunut" tai otan paineita ja ajattelen asiaa liikaa?

Miten pääsen villille ja virillille tuulelle?

Pystyykö tällaisesta asiasta mennä puhumaan ihan tavalliselle kunnan lääkärille? Entä kannattaako se?
0203
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Juuri18 kirjoitti:

Heips!
Olen siis 18 vuotias mies jolla ei ole paljoakaan kokemusta seksistä tai seurustelusta.
Nyt kuitenkin olen löytänyt sen elämäni naisen ja olimmekin tässä viikonloppuna jo sänkyhommissa
MUTTA ei siitä sitten tullutkaan mitään. Makoilimme sängyssä ja suutelimme ja näykimme kauloja
hyvin pitkään mutta kun oli aika toimia, ei enää kiinnostanut, eikä liioin seisonut. Nyt olen huomannut että
viimeaikoina ei ole muutenkaan tehnyt mieli harrastaa minkään muodon seksuaalista kanssakäymistä - ei edes käden kanssa. Pornon katseleminen saa hepin kyllä jotenkin pystyyn mutta ei kivikovaksi vaan erektio jää pehmeäksi.

Minulla on olut aijemminkin kausia jolloin ei tee mieli seksiä, kun taas joskus on aikoja että innostuu mistä vain. Voiko olla että olen ehkä jotenkin "piilomasentunut" tai otan paineita ja ajattelen asiaa liikaa?

Miten pääsen villille ja virillille tuulelle?

Pystyykö tällaisesta asiasta mennä puhumaan ihan tavalliselle kunnan lääkärille? Entä kannattaako se?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu