Yksi monista tai kuka vaan näkevä

On vaikea nähdä tarkkaan tulevaisuuttasi koska elämäsässi on tällä hetkellä hyvin tummaa ja tätä hetkeä.

Näen säkin selässäsi joka on täynnä noen ja hiilenmustia likaisia kirjeitä jotka on suljettu punaisella sinetillä, ja kirjeissä on asioita sinun elämässäsi jotka joudut yksitellen puhdistamaan noesta puhtaaksi ja rikkomaan nuo sinetit. Olet kerännyt niitä, mutta et ole välittänyt niistä aiemmin mitään vaikka ne painavat.

Sinun tehtäväsi on alkuun käydä niitä läpi yksi kerrallaan, puhaltaa nokipöly niistä pois ja arkistoida ne uudestaan ja työ on valtava. Kaada koko säkki ympäri ja käy asiat läpi yksitellen omaan tahtiisi. Osa kirjeistä on pölyisiä mutta pudistele nekin. Kirjeitä ei ole loputtomasti, mutta tulet huomaamaan että ne kuuluvat elämääsi ja ne ovat tehneet sinusta ihmisen joka osaa ajatella syvästi ja ymmärtää tätä elämää jopa liialliseen herkkyyteen asti. Sinulla on ollut joskus kova sydän ja olet kestänyt vaikka mitä mutta kovat kolhut särkevät kovankin pinnan ajallaan.

Tulet ymmärtämään sen että kestäminen ja kovuus ei ole sama kuin hyväksyminen ja sitkeys. Tulet oppimaan sen että sopeutuminen ja hyväksyminen että asioita tapahtuu, tulee helpottamaan elämääsi. Silloin sinusta tulee sitkeää ja hyväksyvää kuin vesi joka syövyttää ja kuluttaa kovia kiviäkin. Minä näen muutenkin että vesi on sinulle jollain tavalla tärkeä elementti. Et ehkä pidä sadepäivien harmaasta, mutta pidät sateenjälkeisestä raikkaudesta kun on helppo hengittää. Minulle tulee jotenkin mieleen että pidät suihkusta ja esimerkiksi siitä kuinka peset kätesi. En tiedä sekoittaako tämä mielikuvaa veteen, mutta minä saan sellaisen kuvan että tunnet olevasi yksin kuin meren aavalla, vaikka fyysisesti lähelläsi onkin ihmisiä.

Sinä et vielä pidä siitä mitä nyt sanon, mutta tulet oppimaan ja ymmärtämään sanani. Sinä et jätä menneisyyden solmuja taaksesi, et arkistoi noita kirjeitä ja elämäsi tapahtumia unohduksiin. Sinä olet koko ajan yrittänyt jättää niitä taaksesi ja paeta niitä kun olet kiireessä toivonut että jotain hyvää tulisi elämääsi, mutta lopulta ymmärrät että ne ovat osa sinua, ne eivät seuraa sinua aina, vaan ne ovat sinä aina, ja sen hyväksynnän kautta eheydyt ja ymmärrät paikkasi ja voimasi. Älä pakene ja unohda sitä opetusta mitä ne sinulle tarjoavat.

En uskalla luvata sinulle työtä koska sinun elämäsi on niin tässä hetkessä, tällä hetkellä. Sinun on aika pysähtyä. Älä yritä jättää taaksesi mitään. Sinun on aika sallia se itsellesi että sinä saat pysähtyä ja sinä saat olla oma itsesi. Sinä saat seistä kadun kulmassa ja katsoa kiireessä eteenpäin juoksevia ihmisiä ja kun tämän ymmärrät, ymmärrät sen että sinä saat olla oma itsesi eikä sinun tarvitse juosta ja hyppiä muiden pillin mukaan välittäen siitä mitä muut ovat sinusta mieltä.

Sinun sydämesi on sitkeää, mutta se on kovaa sitkeyttä ja sen tulisi olla myös juoksevaa, koska juokseva vesikin sopeutuu helposti ja löytää oman paikkansa. Tämä on se oppimistehtävästi tässä elämässä.

Ehkä senkin vuoksi on vaikea nähdä tulevaisuudestasi mitään, koska sinulla ei ole vielä muita perustuksia tulevaisuudelle kuin valtava oppimisenhalu ja aiemmin oppimasi, mutta et vielä käytä niitä. Ne täytyy ensin rakentaa ja valaa yhteen. Vaikka loppuunpalaneilla ihmisillä on vaikeat oltavat, niin kuitenkin se hetki kun ymmärretään että tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä, saa heidät aloittamaan kirjaimellisesti uuden elämän ja hyväksymään vastoinkäymiset, sairaudet, ongelmat, riidat ja muut sellaiset. Me muut vain puuskutamme ja yritämme pitää kasassa entistä rotiskoa, vaikka meidänkin täytyisi joskus ymmärtää että historian asioia ei voi muuttaa, ja että ne on vain hyväksyttävä, ja että entistä elämäntapaa ja huonoja ajatusmalleja voi välillä purkaa ja tuhota ja sitten taas rakentaa uusia perustuksia ja katsoa maailmaa uudesta perspektiivistä.

Et sinä ole päästä laho, en näe mitään mikä osoittaisi sinussa heikkoa älykkyyttä ja viisauden puutetta.