Sairaanhoitaja ja diagnoosi

olemassa mitään tieteellisiä menetelmiä minkään mielisairauden olemassaolon osoittamiseksi.

Ei missään tapauksessa pidä antaa sairaanhoitajille oikeutta tehdä diagnooseja. Psykiatrisen puolen diagnoosi on kyseisen potilaan kohdalla huomattavasti laajakantoisempi ja merkityksellisempi kuin esim diagnoosi korvatulehduksesta.Luulisi että nykyaikaisessa psykiatrisessa hoidossa olisi sen verran resursseja että lääkäri ehtisi tekemään diagnoosin oman ja muiden havaintojen pohjalta muiden hoitohenkilöiden kanssa keskusteltuaan potilaan tilasta ja voinnista heidän kanssaan ja lisäksi tavattuaan potilaan. Lääkärillä ja mieluiten vielä psykiatriaaan erikoistuneella pitäisi olla tarpeeksi taitoa ja tietoa tehdä oikea diagnoosi sekoittamatta puhtaitai psykiatrisia oireita esim. autismin kirjon sairauksiin (esim. asperger) tai luulla lääkkeiden sivuvaikutuksia oireeksi /sairaudeksi.

Ajatellaan esim. tilannetta että potilas on tullutdiagnoosin saamisen jälkeen sairaalaan tai on tekemisissä henkilön kanssa joka päättää hänen asioistaan ja hoidostaan. Nopealla silmäyksellä hoitotietoja selaillen diagnoosi on helppo löytää ja jo tämä itsessänsä vaikuttaa potilaan kohteluun esim. arvioitaessa m1-lähetteen tarvetta. Eli käytännössä jos diagnoosi on väärä johtuen henkilön liian alhaisesta koulutus- ja tietotasosta voi tällä väärällä diagnoosilla olla potilaalle korvaamatonta haittaa esim. vapaudenmenetys tarkkailuajan muodossa koska ennakkokäsitys on muodostunut sen F-koodin mukaisesti.

Kyse on mielestäni aika pitkälti potilaan oikeudesta ja oikeusturvasta oikeaan diagnoosiin, koska se seuraa pahimmassa tapauksessa läpi koko elämän ja esim. kynnys virheellisen diagnoosin muuttamiseen on psykiatrian puolen henkilöiden keskuudessa aika matala koska toisen varpaille tai toisen päätöstä ei uskalleta kyseenalaistaa. Samoin on kysymys myös virkavastuusta (eli diagnoosin antajan vastuusta virhetilanteissa) ja potilaan oikeusturvasta koska esim. diagnoosi ja lääkärinlausunto vaikuttaa esim. 100% Kela-korvattaviin lääkkeiden saamiseen.

Kuitenkin diagnoosin tekeminen on hoitosuhteessa aika vähän aikaa vievä toimenpide joten luulisi lääkäreille edes sen verran aikaa riittävän potilaan asioiden hoitoon sen iänikuisen neurolepti- ja masennuslääkereseptin allekirjoittamisen lisäksi.