Mitäs luonnonkasveja, siis lähinnä kukkasia tarkoitan, teillä on pihoillanne? Mitkä menestyvät hyvin, ja mitä taas ei kannata edes kokeilla?
Omalta markilta löytyy ojanpohjakasvina keltakurjenmiekkaa - juuri kukkimassa. On näyttävä ja vaivaton. Ojan pientareelle on istutettu rantakukkaa - sekin ihan hieno vasta loppukesän kukkija. Nurmitädykettä olen siemenistä levitellyt pensaiden alle; tosi sievä sinikukkainen. Nurmikosta löytyi poimulehteä, jotka keräsin riviin kukkapenkin laitaan. Minimuoto suositusta jättipoimulehdestä.
Mitäs muita näitä olisi? Vaikka happamammallakin maalla viihtyviä?
Ja juu; se maanomistajan lupahan täytyy olla, kun noita luonnosta hakee.
Omalta markilta löytyy ojanpohjakasvina keltakurjenmiekkaa - juuri kukkimassa. On näyttävä ja vaivaton. Ojan pientareelle on istutettu rantakukkaa - sekin ihan hieno vasta loppukesän kukkija. Nurmitädykettä olen siemenistä levitellyt pensaiden alle; tosi sievä sinikukkainen. Nurmikosta löytyi poimulehteä, jotka keräsin riviin kukkapenkin laitaan. Minimuoto suositusta jättipoimulehdestä.
Mitäs muita näitä olisi? Vaikka happamammallakin maalla viihtyviä?
Ja juu; se maanomistajan lupahan täytyy olla, kun noita luonnosta hakee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ahomansikka, kielo, sini-,valko- kelta- ja Lapinvuokko, kissankäpälä, peuran- ja ukonkello ja sianpuolukka.
Osa vanhoista perennoista on karannut luontoon, joten kaikkien 100 %:sta luonnonmukaisuudesta on vaikea mennä takuuseen.
Ahomansikka ainakin viime kesänä mukavasti levittäytyi aurinkoiseen paikkaan istutetun nuoren ruotsinpihlajan alle. Ihan yllätyin sen nopeudesta.
Jokirannasta haetut kielot sen sijaan tuntuvat murjottavan terijoensalavojen katveessa. Eivät ilmeisesti oikein vauhdikkaasti maataan valloita.
Onko kukaan kokeillut mesiangervoa kukkapenkissä? Arvelin, että siitä saisi hyvän tukikasvin sinisen ritarinkannuksen vierelle. Voisi värinäkin olla mukavan neutraali ... päästäisi ikäänkuin muut loistamaan vierellään.
Niin ja se tuoksu - se olisi aika huumaava, ellei suorastaan pökerryttävä.
Kissankello levisi itekseen kukkapenkkiin, kukkii ihan mahottomasti joka vuosi.
Oravanmarjaa on pläntti pihlajan juurella, yritin kerran siirtää muuallekin, vaan eipä alkanut.
Metsätähtiä kasvaa kuusten juurella, kukkivat joka vuosi, mutteivät leviä ollenkaan. En tohdi ruohoa siitä kohden leikata, etteivät suutu ja häviä.
Mesiangervoita kasvaa myös, tosin ei kukkapenkissä. Tontin rajoilla, ojien reunoilla viihtyvät hyvin. Ajelen nurmikon ympäriltä ja keväällä kerään vanhat varret roskiin, muuten annan olla. Voishan kokeilla siirtää yhden penkkiinkin, komeahan se on ja kasvaa korkeammaksi kuin jaloangervot.
Samalla tyylillä säästän puna-apilaturppaita, ajelen nurin vasta loppukesästä kukinnan hiivuttua. Yksittäiskasveina tekevät isompia kukkia kuin muuten, miksiköhän?
Monia jo mainittujakin kasvaa, mutta lisäksi vielä pietaryrttiä. Se on kova leviämää juuristonsa kautta, mutta siementaimia ei liikaa tule. Kun osoittaa sille oikean paikan, se on kyllä tosi hyvä ja komea kasvi.
Minulla kasvoi myös musta-apilaa, siirsin ojan pohjalta kylätien varresta. Se on kaksivuotinen ja on sittemmin kadonnut sekä ojasta että pihastani. Jos saisin jostakin siemeniä, toivottaisin sen tervetulleeksi uudelleen ja hoitaisin paremmin!
Myös kevätlinnunhernettä minulla on ollut monena vuonna. Viime vuonna se oli kyllä kadonnut jonnekin - ehkä peurojen suihin.
Lisäksi minulla on kukkamaitten lähettyvillä ihan luonnostaan ojakellukaa. Kimalaiset tykkäävät siitä ja olivatpa jopa risteyttäneet sen tulikellukan kanssa. Tämä risteymä sitten ikävä kyllä meni suurena myyrätalvena parempiin suihin.
Ukontulikukkaa kasvaa vähän joka puolella. Se on hyvin sopeutuvainen: jos on paljon aurinkoa, vettä ja ravinteita, se kasvaa reippaasti yli kaksimetriseksi, mutta vaatimattomammissa oloissa jää jopa puolimetriseksi. Siitäkin kimalaiset tykkäävät.
Kiitos vinkistä, että tukevaa mesiangervoa voisi laittaa jaloritarinkannusten tueksi ja turvaksi. Pitääpä kokeilla, ainakin väriyhdistelmä on nätti.
Puna-ailakki levisi kukkapenkkiin ensin vahingossa, välillä olen tahallaankin kylvänyt vasta syksyllä kukkivan asterin sekaan. Sopii nätisti sävy sävyyn rusokuusaman kanssa.
Maahumalaa siirsin nurmikolta ja on levinnyt mahdottomasti. Kätevä maanpeitekasvi!
Niin ja sitten on vielä keltakannusruoho. Hyvä tyyppi kuivahkoonkin paikkaan. Sillä on kyllä taipumus levitä sekä juuriston kautta että siementämällä, mutta ihan mahdollinen pitää kurissa.
Myös mäkimeirami on lunastanut paikkansa. Näyttää kuuluvan neitoperhosten suosikkikasveihin.