love story

......''''''........ kirjoitti:

Miten voisin saada itselleni sielunrauhan. Olen menettänyt rakkaan ihmisen, joka myös todennäköisesti välitti minusta. Emme kuitenkaan saaneet koskaan mahdollisuutta, sillä kumpikaan ei koskaan tehnyt mitään sen asian eteen. Vieläkin pohdin hänen tunteitaan, tunsiko hän mitään vai ei.
Itse tunsin paljon, ehkäpä jopa liikaakin. Silloin mietin, että voiko ''tuntematonta'' kohtaan tuntea niin paljon. Totuus on se, että voi. Kaikki ystäväni vähättelivät minun tunteitani häntä kohtaan ja ''antoivat neuvoja'', että lopettaisin minun ja hänen välisen ''jutun''. Noudatin tätä neuvoa vähän aikaa, sillä tiesin minun ja hänen olevan niin samanlaisia, ettei kumpikaan tekisi yhtään mitään ja hukkaisin vain aikaani. Sitten tajusin aika pian, että olin tehnyt virheen. yritin valehdella itselleni, etten ''muka'' tunne mitään häntä kohtaan, vaikka jopa voisin sanoa että rakastin häntä. Yritin jälleen saada 'yhteyden'' häneen, mutta se oli luultavasti jo silloin möyhäistä. Ainakaan hän ei enää minuun luottanut. Varmaan ajatteli minun olevan julma ihminen, joka ajattelee vain itseään ja pelailee muiden tunteilla.
Sen jälkeen aloimme olla toisillemme välinpitämättömiä. Ainakin esitimme, ettemme tunteneet mitään (tai ainakin minä esitin, voihan se olla tietenkin mahdollista ettei hän koskaan tuntenut mitään). Hän oli luovuttanut, hän ei enää antanut minulle mahdollisuutta. Näin hänen etsivän itselleen kuumeisesti uutta naista ja uutta suhdetta. Jopa eräs minun ystäväni, joka antoi minulle niitä (välinpitämättömyys) ohjeita, pääsi hänen ''suosikki listalleen''.
Aikaa on kulunut, monen vuoden ajan olen rakastanut ja ikävöinyt. Jälleen itken ja ikävöin. Tiedän hänellä olevan ''juttua'' toisten kanssa, enkä merkitse hänelle enää mitään. Olin vain tyttö muiden joukossa, jota käytettiin ''pönkittämään hänen egoaan''. Sitä hän ei kuitenkaan tiedä, että kuinka paljon hän merkitsee minulle. Hän ei todellakaan ollut minulle vain joku, vaan hän on sellainen joita ei ole kuin yksi tässä maailmassa. Häntä ei voi verrata muihin. Hän ansaitsee vain parasta.
En pysty jatkamaan elämääni. Minua on pyydetty monta kertaa ulos ja kahville, mutten ole pystynyt lähtemään, sillä en tunne heitä kohtaan mitään. En halua, että kukaan sellainen rakastuu minuun, jota kohtaan minulla ei ole tunteita. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, sillä varsinkin tämä uusin joka pyysi minua kahville, on mukava ja sydämellinen ihminen ja en halua harhauttaa häntä.
En koskaan saanut tietää hänen tunteitaan. Pelkään pahinta, että olin hänelle vain tyttö muiden joukossa ja hän vain pelaili kanssani. uskon kyllä, että kyllä hänkin minusta välitti ainakin jonkin verran, ei vain ollut meidän rakkaustarinamme aika. Pelottaa, etten pysty enää koskaan rakastumaan uudelleen.
Hän on nyt jossain, en ole varma missä. Tiedän sen kuitenkin, että hän on sydämessäni.
Voin vain syyttää itseäni. En aio syyttää muita, vaikka kieltämättä tunnen pientä kaunaa ''ystävääni'' kohtaan, joka vokotteli häntä minun noudattaessa hänen ohjeitaan. Kukaan ei tule näkemään tuskaani pinnan alta, koskaan. Liikaa olen itkenyt, mutta tiedän ettei kyyneleistä tule loppua koskaan.
Toivon hänelle onnellista elämää ja uskon hänen jo sitä viettävän. Loppuun laitan cliseen, jota varmasti kaikki ''tuskastelevat'', mutta niin tunnen.

PS. rakastan sinua

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä