Ihanko oikeasti minun tulee mielistellä miestäni joka on jättänyt minut täysin yksin lapsemme kanssa ja keskittyy vain työn tekoon? En ole nähnyt häntä nyt 3 viikkoon niin että oltais juteltu mistään - siis mistään! Paitsi hän on kertonut miten töissä miten töissä. Hän on yrittäjä, ymmärrän että se vie aikaa mutta että 24/7 arkena ja sunnuntaina ja oikeasti hän käy yöllä kotona nukkumassa 5-6 tuntia, lapsi ei koskaan ole hereillä kun hän käy kotona harvoin olen itsekään. Ei pidä vapaapäiviä eikä lomia.. Ei ole viihtynyt kotona lapsen syntymän jälkeen eikä kuuntele vaikka itken ja huudan että en oikeasti enää pysy itse hengissä kun lapsen hoito imee kaikki mehut eikä muita hoitajia lapselle saa kun rahalla.. Olen ihan loppu mutta sehän ei miestä kiinnosta. Ehkä nielisin vielä jos hänen firmansa toisi leipää pöytään mutta eipä tule rahaa.. kitkutetaan minun mammarahoilla ja nyt työttömyyskorvauksellani aika pitkälti kun herralla ei ole vara nostaa palkkaa. Vaikka muka tekee töitä kokoajan.
Alkaa jo itseäkin epäilyttää kovinkohan on tehokasta työntekoa jos töitä ollenkaan. Huomattu on että perhe-elämä ei kiinnosta vaikka lapsen halusi ja oli ennen lasta niiiiin olevinaan että perhe on kaikki kaikessa ja suurin haave jnejne.. jotenkin huomasin synnytyslaitoksella jo että työt kuitenkin meni ja menee lapsen edelle oli miten ihana asia tahansa pienen syntymä.
En olisi koskaan uskonut että elämäni muuttuu näin lapsen myötä. Muksu on nyt jo kohta puolitoista vuotias ja tilanne on jo ajautunut siihen että minulla on vaan tämä kotielämä lapsen kanssa ja miestä ei näy kuin satunnaisesti ja vaikka nähtäisiinkin "ihmisten aikaan" hän puhuu vain omista asioistaan. Tänään katkes kamelin selkä. Hän on käyttänyt taloon varatut remonttirahat omiin huvituksiinsa, moottoripyörää ja sellaista.. Pakkaan ja lähden lapsen kanssa. Varmaankin olen vielä kusessa lainojen maksun kanssa kun on tullut tuollaisia "yllättäviä kuluja" joista minäkin joudun maksamaan, onhan lainamme yhteiset.. Että sellasta.
Oiskohan jollain hyvää vinkkiä mitä tilanteen kanssa tehdä. Työpaikkani meni erään firman konkurssin myötä juuri ennen äitiyslomani loppua, siitähän sitä pitäs aloittaa että töihin menisin mutta en voi kyllä lapseni kanssa enää tällaista kotielämääkään elää vaikka töitäkin saisis. Inhoan miestäni jo ylikaiken eikä hänestä isäksi näköjään ole. Lapsikin on jo hämmentynyt kun isä tulee ja menee samantien jos viitsii edes näyttäytyä..
Mitä minä teen?! Haluan elämäni kuntoon ja näin tämä ei jatku enää päivääkään. En mielestäni ansaitse tällaista vankilaa että hoidan kodin lapsen ja raha-asiat, hän huitelee missä lie en edes tiedä enää. Voin ihan järkyttävän pahoin kun en saa mitään yhteyttää mieheeni missään asiassa. Hän on niin täynnä omaa elämäänsä jonka (kuulemma) täyttää työn teko.
Alkaa jo itseäkin epäilyttää kovinkohan on tehokasta työntekoa jos töitä ollenkaan. Huomattu on että perhe-elämä ei kiinnosta vaikka lapsen halusi ja oli ennen lasta niiiiin olevinaan että perhe on kaikki kaikessa ja suurin haave jnejne.. jotenkin huomasin synnytyslaitoksella jo että työt kuitenkin meni ja menee lapsen edelle oli miten ihana asia tahansa pienen syntymä.
En olisi koskaan uskonut että elämäni muuttuu näin lapsen myötä. Muksu on nyt jo kohta puolitoista vuotias ja tilanne on jo ajautunut siihen että minulla on vaan tämä kotielämä lapsen kanssa ja miestä ei näy kuin satunnaisesti ja vaikka nähtäisiinkin "ihmisten aikaan" hän puhuu vain omista asioistaan. Tänään katkes kamelin selkä. Hän on käyttänyt taloon varatut remonttirahat omiin huvituksiinsa, moottoripyörää ja sellaista.. Pakkaan ja lähden lapsen kanssa. Varmaankin olen vielä kusessa lainojen maksun kanssa kun on tullut tuollaisia "yllättäviä kuluja" joista minäkin joudun maksamaan, onhan lainamme yhteiset.. Että sellasta.
Oiskohan jollain hyvää vinkkiä mitä tilanteen kanssa tehdä. Työpaikkani meni erään firman konkurssin myötä juuri ennen äitiyslomani loppua, siitähän sitä pitäs aloittaa että töihin menisin mutta en voi kyllä lapseni kanssa enää tällaista kotielämääkään elää vaikka töitäkin saisis. Inhoan miestäni jo ylikaiken eikä hänestä isäksi näköjään ole. Lapsikin on jo hämmentynyt kun isä tulee ja menee samantien jos viitsii edes näyttäytyä..
Mitä minä teen?! Haluan elämäni kuntoon ja näin tämä ei jatku enää päivääkään. En mielestäni ansaitse tällaista vankilaa että hoidan kodin lapsen ja raha-asiat, hän huitelee missä lie en edes tiedä enää. Voin ihan järkyttävän pahoin kun en saa mitään yhteyttää mieheeni missään asiassa. Hän on niin täynnä omaa elämäänsä jonka (kuulemma) täyttää työn teko.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaapa ikävältä tilanteelta. Mitä jos etsisit töitä "salaa" ja kun työpaikan löydät, niin pistät lapsesi hoitoon. Alat elää omaa elämää ja saat vähän muutakin ajateltavaa. Kerro miehellesi, että olet nyt saanut työpaikan ja jos miestä ei ala perhe-elämä kiinnostaa, niin sanot, että te lähdette lapsen kanssa ja mies jää selvittelemään itsekseen raha-asioita. Ei ole oikein, että yhteisiä rahoja tuhlataan noin omiin tarpeisiin kuten moottoripyörään..
minä myös kehoittaisin hankkimaan työpaikan itsellesi ja pistämään rahaa palkastasi sivuun, pahanpäivän varalle.
toinen asia on myös se, että istutat sen miehes, VAIKKA SITTEN KESKELLÄ YÖTÄ pöydän ääreen ja pakotat sen keskustelemaan, laitat vaikka paperille asiat joista haluat puhua, en kuitenkaan suosittele olemaan hyökkäävä, se ajaa miehesi puolustuskannalle, mielummin kehittävää aikuisten välistä keskustelua. KYSY MITÄ MIEHESI HALUAA!
TSEMPPIÄ IHAN KAUHEESTI!
mies on jatkuvasti töissä, eikä kuitenkaan tienaa mitään.
Kun miehesi on kerran yrittäjä niin voisithan mennä yritykseenne "auttamaan". Tokihan lapsen kanssa se on enempi lapsen perään katsomista, mutta kyllä te jossain voisitte olla avuksikin. Minkä alan yritys teillä on? Kai siellä esim. siivoamista on? Voisit perustella miehellesi, että saisitte olla enemmän yhdessä, eikä kaikki työt jäisi hänen harteilleen.
Tuli vaan mieleen, koska sitä rahaakaan ei tunnu tulevan, että mitä se miehesi siellä "töissä" puuhaa? Istuu tietokoneella? Pakoilee perhevelvollisuuksia?
Nosta ensin kissa pöydälle ja tarvittaessa ukko pihalle!
Siis että miehellä on lähes ympärivuorokauden "töitä", varsinkin kun lapsi on pieni, ja on varma ettei muija karkaa kotoa mihinkään - huolto, vaatteet jne pelaa häiriöttömästi kuten oman äitimuorin kanssakin. Yleensä ne työt kyllä tarkoittaa jotain vosua, jonka luona ukko oleskelee. Siksi ei rahaakaan tule, lähinnä vaan menee siihen vosuun. Mistäkö tiedän? Olin pari vuotta tuollainen vosuli. Mies yrittäjä ja luonani aika paljon. Mies oli yrittäjä, mutta vaimo alkoi ihmettlemään kun rahaa ei tuu, vaikka mies on yökaudet "töissä". Mies lupaili eroa "kelvottomasta" vaimosta, (joka kuulemma enempi äiti tai sisko miehelle) kahden viikon päästä, puolen vuoden päästä, ensi jouluna ja juhannuksena. Kun huomasin että ukko kusettaa kahdella rintamalla, lähdin kävelemään. Myöhemmin kävi niin, että vaimokin heitti pihalle, onneksi. Herra kävi sitten ruikuttamassa kovaa kohtaloaan ovellani, mutta tunsin vain vastenmielisyyttä, vaikka tämä tyyppi oli ennen puoli elämääni. Nykyään entinen ihana hidalgoni on nähty liikuskelevan romaniporukoissa, painaa parisataa kiloa, maksa räjähtäneenä spurguna. Kannatti heivata ukko pihalle, sekä minun puolestani että ex-vaimon. Nyttemmin kaikilla muilla, paitsi tuolla ukolla menee hyvin. Se on sinunkin lohtunasi, jos tuskailet sitä, miten tulet pärjäämään. Hienosti!
Olen aika samaa mieltä näiden alla kirjoittaneiden kanssa. Olen itse entinen yrittäjä, yrittäjien lapsi ja myöhemmin työssäni tavannut ja nähnyt paljon monenlaisia "yrittäjiä" sekä muita työmiehiä. Osa näistä "kovan luokan yrittäjistä" on vlitettavasti sellaisia ihmisiä jotka eivät kertakaikkiaan tule riittävästi toimeen muiden ihmisten kanssa ja sitten unelmoidessaan isoista bisneksistä ja "firman" autosta yms leluista (juurikin nuo moottoriajoneuvot veneet yms..) keskittyvätkkin työnteon sijaan noihin leluihin yms. Yrittäjänä pitää olla pirun hyvä ammatissaan ja ihmisten kanssa ja muutenkin reipas ja aikaansaava jotta voi oikeasti menestyä. Muuten yrittäjä ei nää lomia yms. Ja yrittäjän työ elämäntapana on ihan jees jos kaikki tykkää tilanteesta. Eri asia on onko joku esim kaivinkonefirma mielekäs elämäntapa..
Mutta jos kerran tökkii niin teeppä asialle jotain. voit olla viiden vuoden päästä samassa tilanteeessa parin lisämuksun kanssa taikka sitten viettää sellaista elämää josta nautit. On turha katkeroitua jos asialle voi oikeasti tehdä jotain. Eli hanki se työpaikka, ja lapselle päivähoitopaikka ja oma asunto ja muuta pois. Ota vaikka joku puolivuotissuunnitelma järjestää asiat itsellesi mieleisiksi. Ei sun lapsesi oikeus poissaolevaan isään ole suurempi kuin sun oikeutes onnelliseen ja meleiseen elämään.