Onko tämä jonkinlainen sosiaalisten tilanteiden pelko, kärsinkö paniikk häiriöstä?
Olen siis kahdeksannelle luokalle siirtyvä tyttö ja koko seiska luokan ajan on minulla ollut tällaista:
- Kesken tunnin minua alkaa ahdistamaan kaikki äänet ja ihmiset. Haluan vain päästä sieltä pois, ajattelen. Minua alkaa ahdistamaan sydän tykyttää, huimaa, kylmän väreitä, alan hengittää nopeampaa. Joskus saatan jopa alkaa itkeä. Ei, en itke luokan edessä pidätän itkun ja sitten tuntuu että kurkussani olisi jotakin ja alkaa sattumaan kurkkuun. Yleensä sanon että pitää mennä vessaan, sinne sitten menen vähäksi aikaa rauhoittumaan.
- Syöminen, Käveleminen, seisominen paikallaan, istuminen, melkein kaikki koulussa (kaupungilla missä ikinä onkaan paljon ihmisiä) ahdistaa. En pysty kävellä. Tuntuu siltä että kävely, syömis tyyliäni tarkkaillaan koko ajan ja tämän takia saatan koulussa syödä todella vähän.
- Joskus vaan tulee ahdistava tunne ja minulle tulee huono olo mm. alkaa oksettaa, mahaan sattuu... alkaa huimata, sydän tykyttää, kylmänväreitä, hengitys nopeutuu.
Tiedän että olen ujo ihminen ja kaikki muutkin tietävät mutta nuo asiat alkavat haitata koulun käyntiä. Nytkin minua välillä alkaa ahdistamaan vain se että ajattelen että kohta alkaa koulu. Pelottaa että numeroni laskevat paljon ja koulu menee huonosti. Joskus en ujouteni takia haluaisi edes kouluun mennö . Kotona olen ihan iloinen, reipas, puhun kovaa, mutta koulussa kaikki on toisin.
Minua on alkanut myös nyt pelottaa että masentuisin. Olen muutaman kerran viillellyt ja saan yhtäkkiä itkun puuskia, mutta en muuten ole mitenkään masentunu.
Kiitos jos joku osaisi vastata/auttaa.
Olen siis kahdeksannelle luokalle siirtyvä tyttö ja koko seiska luokan ajan on minulla ollut tällaista:
- Kesken tunnin minua alkaa ahdistamaan kaikki äänet ja ihmiset. Haluan vain päästä sieltä pois, ajattelen. Minua alkaa ahdistamaan sydän tykyttää, huimaa, kylmän väreitä, alan hengittää nopeampaa. Joskus saatan jopa alkaa itkeä. Ei, en itke luokan edessä pidätän itkun ja sitten tuntuu että kurkussani olisi jotakin ja alkaa sattumaan kurkkuun. Yleensä sanon että pitää mennä vessaan, sinne sitten menen vähäksi aikaa rauhoittumaan.
- Syöminen, Käveleminen, seisominen paikallaan, istuminen, melkein kaikki koulussa (kaupungilla missä ikinä onkaan paljon ihmisiä) ahdistaa. En pysty kävellä. Tuntuu siltä että kävely, syömis tyyliäni tarkkaillaan koko ajan ja tämän takia saatan koulussa syödä todella vähän.
- Joskus vaan tulee ahdistava tunne ja minulle tulee huono olo mm. alkaa oksettaa, mahaan sattuu... alkaa huimata, sydän tykyttää, kylmänväreitä, hengitys nopeutuu.
Tiedän että olen ujo ihminen ja kaikki muutkin tietävät mutta nuo asiat alkavat haitata koulun käyntiä. Nytkin minua välillä alkaa ahdistamaan vain se että ajattelen että kohta alkaa koulu. Pelottaa että numeroni laskevat paljon ja koulu menee huonosti. Joskus en ujouteni takia haluaisi edes kouluun mennö . Kotona olen ihan iloinen, reipas, puhun kovaa, mutta koulussa kaikki on toisin.
Minua on alkanut myös nyt pelottaa että masentuisin. Olen muutaman kerran viillellyt ja saan yhtäkkiä itkun puuskia, mutta en muuten ole mitenkään masentunu.
Kiitos jos joku osaisi vastata/auttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varaa aika omalääkärilles ja kerro tunteistas,saat kyll apua.
Jaksamisia sinne :)
Näyttää siltä, että jännittyneisyytesi @-com johtuu siitä, että jännittäessäsi, hengityselimesi yksinkertaisesti lammantuvat vajaatehoiseksi. Tiedän tämän tasan tarkkaan itsestäni.
Hengitys "unohtuu", aivot eivät saa happea. Vieraillessani omaisteni luona nuorempana jännitin niin, että ihoni muuttui laikukkaaksi jopa käsissä.
Asiaasi auttaa kotonasi tehdyt hengitysharjoitukset. Ala opiskelemaan alaa. Etsi vaikka googlesta kaikki hengitykseen liittyvät ohjeet. Ne auttaa.
Olen harjoitellut hengittämistä 10v. Se laajeni meditoimiseksi. Kasvit ja eläimet hengittävät automaattisesti, koska niillä ei meidän kulttuurisairauksia.
Ennen seuraavaa sosiaalista jännittämistapahtumaa harjoittele pitkälläsi tasaisella alustalla syvähengitystä. Muista harjoitella tehokasta hengitystä mielikuvaharjoituksella.
Jossain sinulla on mieluisa paikka muistoissani, jonne siirrät ajatuksesi. Minulla tämä paikka on Pohjoinen Jäämeri, vaikka en ole siellä koskaan käynyt. Saan sieltä energiaa ja happea.
Harjoitusta voi tehdä kävellessä, ajaessa, kaupan tai muun paikan jonotuksen aikana. Keino vaikuttaa hitaasti, mutta varmasti.
Hyvää kesän jatkoa ---@---