Nuiva kielipoliittinen vaaliohjelma
Katson, että ruotsin kielen osaamisvaatimuksista valtion viroissa luovutaan, poislukien viranomaiset, joiden työtehtävät erityisesti edellyttävät tällaista kielitaitoa. Tämän myötä ruotsin kielen pakollinen opiskelu kaikilla koulutusasteilla lakkaa välittömästi. Suomenkieliset oppilaitokset voivat jatkossakin tarjota ruotsin opetusta resurssiensa ja kysynnän mukaan ja samoin ehdoin kuin muitakin vieraita kieliä.
Perustuslakia tulee muuttaa siten, että ruotsin kielen asema toisena, tasavertaisena kansalliskielenä lakkautetaan. Suomen valtion ainoaksi viralliseksi kieleksi jää suomen kieli. Valtion, siis hallituksen, eduskunnan ja virkakoneiston, ainoa työkieli on suomi.
Kunnallistasolla ruotsi voi säilyä virallisena kielenä pääsääntöisesti nykykäytännön mukaisesti mutta kuitenkin seuraavin poikkeuksin:
1) Nykyisistä yksikielisistä ruotsinkielisistä kunnista tulee kaksikielisiä. Muutoksen jälkeen Suomessa on suomenkielisiä ja kaksikielisiä kuntia.
2) Kaksikielisenä pidetään jatkossa kuntaa, jonka asukkaista vähintään 20 prosenttia on ilmoittanut äidinkielekseen ruotsin. Jos ruotsinkielisten osuus asukkaista jää tämän alle, heillä ei ole subjektiivista oikeutta saada kunnan viranomaisilta ruotsinkielistä palvelua. Mikäli heidän absoluuttinen lukumääränsä kuitenkin on merkittävä, kuten Helsingissä ja Turussa, kunnalle voidaan tarkemmin määriteltävin ehdoin säätää velvoite tarjota asioimistulkin palveluja.
Yleisradion ruotsinkielisen toiminnan osuus Ylen kokonaisbudjetista saatetaan vastaamaan ruotsinkielisten osuutta väestöstä.
Saamen kielten suhteen noudatetaan samankaltaista politiikkaa. Ottaen huomioon saamen kielten uhanalainen asema voidaan niiden elvyttämiseksi ja ylläpitämiseksi kuitenkin soveltaa joustavampia kriteereitä.
Ruotsinkielinen kouluverkosto voi toistaiseksi jatkaa toimintaansa nykyisin ehdoin. Ruotsinkielisten koulujen oppilaskohtainen rahoitusosuus ei kuitenkaan saa ylittää (eikä alittaa) suomenkielisten koulujen vastaavaa. Helsingin yliopistosta tulee yksikielinen, ja ruotsinkielisten erillinen sisäänotto lopetetaan.
Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan asema on otettava erilliseen uudelleentarkasteluun. Suomen kielestä tulee tehdä Ahvenanmaalla virallinen vähemmistökieli, ja maakunnan suomenkielisille tulee turvata ne perustavanlaatuiset kielelliset ihmisoikeudet, joihin Suomi on kansainvälisillä sopimuksillakin sitoutunut.
Suomi kuitenkin kunnioittaa Ahvenanmaan itsehallintoa. Mikäli suomen kielen ja suomenkielisten asemasta ei päästä sopimukseen, harkittavaksi tulee Suomen ja Ahvenanmaan valtioyhteyden katkaiseminen. Tulonsiirrot manner-Suomesta maakuntaan lopetetaan, ja Suomi sanoutuu irti Ahvenanmaan sotilaallisesta puolustamisesta. Maakunta voi halutessaan itsenäistyä tai etsiä uuden elättäjän vaikkapa Ruotsista.
Pitkän tähtäyksen tavoitteena on neuvotella Ruotsin kanssa sopimus kielivähemmistöjen aseman symmetrisestä järjestämisestä. Vastavuoroisuuden periaate kannustaa kumpaakin maata kohtelemaan suurinta kielivähemmistöään mallikkaalla tavalla.
Katson, että ruotsin kielen osaamisvaatimuksista valtion viroissa luovutaan, poislukien viranomaiset, joiden työtehtävät erityisesti edellyttävät tällaista kielitaitoa. Tämän myötä ruotsin kielen pakollinen opiskelu kaikilla koulutusasteilla lakkaa välittömästi. Suomenkieliset oppilaitokset voivat jatkossakin tarjota ruotsin opetusta resurssiensa ja kysynnän mukaan ja samoin ehdoin kuin muitakin vieraita kieliä.
Perustuslakia tulee muuttaa siten, että ruotsin kielen asema toisena, tasavertaisena kansalliskielenä lakkautetaan. Suomen valtion ainoaksi viralliseksi kieleksi jää suomen kieli. Valtion, siis hallituksen, eduskunnan ja virkakoneiston, ainoa työkieli on suomi.
Kunnallistasolla ruotsi voi säilyä virallisena kielenä pääsääntöisesti nykykäytännön mukaisesti mutta kuitenkin seuraavin poikkeuksin:
1) Nykyisistä yksikielisistä ruotsinkielisistä kunnista tulee kaksikielisiä. Muutoksen jälkeen Suomessa on suomenkielisiä ja kaksikielisiä kuntia.
2) Kaksikielisenä pidetään jatkossa kuntaa, jonka asukkaista vähintään 20 prosenttia on ilmoittanut äidinkielekseen ruotsin. Jos ruotsinkielisten osuus asukkaista jää tämän alle, heillä ei ole subjektiivista oikeutta saada kunnan viranomaisilta ruotsinkielistä palvelua. Mikäli heidän absoluuttinen lukumääränsä kuitenkin on merkittävä, kuten Helsingissä ja Turussa, kunnalle voidaan tarkemmin määriteltävin ehdoin säätää velvoite tarjota asioimistulkin palveluja.
Yleisradion ruotsinkielisen toiminnan osuus Ylen kokonaisbudjetista saatetaan vastaamaan ruotsinkielisten osuutta väestöstä.
Saamen kielten suhteen noudatetaan samankaltaista politiikkaa. Ottaen huomioon saamen kielten uhanalainen asema voidaan niiden elvyttämiseksi ja ylläpitämiseksi kuitenkin soveltaa joustavampia kriteereitä.
Ruotsinkielinen kouluverkosto voi toistaiseksi jatkaa toimintaansa nykyisin ehdoin. Ruotsinkielisten koulujen oppilaskohtainen rahoitusosuus ei kuitenkaan saa ylittää (eikä alittaa) suomenkielisten koulujen vastaavaa. Helsingin yliopistosta tulee yksikielinen, ja ruotsinkielisten erillinen sisäänotto lopetetaan.
Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan asema on otettava erilliseen uudelleentarkasteluun. Suomen kielestä tulee tehdä Ahvenanmaalla virallinen vähemmistökieli, ja maakunnan suomenkielisille tulee turvata ne perustavanlaatuiset kielelliset ihmisoikeudet, joihin Suomi on kansainvälisillä sopimuksillakin sitoutunut.
Suomi kuitenkin kunnioittaa Ahvenanmaan itsehallintoa. Mikäli suomen kielen ja suomenkielisten asemasta ei päästä sopimukseen, harkittavaksi tulee Suomen ja Ahvenanmaan valtioyhteyden katkaiseminen. Tulonsiirrot manner-Suomesta maakuntaan lopetetaan, ja Suomi sanoutuu irti Ahvenanmaan sotilaallisesta puolustamisesta. Maakunta voi halutessaan itsenäistyä tai etsiä uuden elättäjän vaikkapa Ruotsista.
Pitkän tähtäyksen tavoitteena on neuvotella Ruotsin kanssa sopimus kielivähemmistöjen aseman symmetrisestä järjestämisestä. Vastavuoroisuuden periaate kannustaa kumpaakin maata kohtelemaan suurinta kielivähemmistöään mallikkaalla tavalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aloitetaan varovasti hiukan pakollisella toisella kotimaisella. Asteittain nostetaan lukijoiden hurmostilaa sopivan "nuivilla" sanankäänteillä. Ja huopsista kohta huomataan että ollaan heitetty hurrit mereen.
Surullista on vain se ettette huomaa millä sielunne synkillä kielillä Hallis teitä soittaa.
"Katson, että ruotsin kielen osaamisvaatimuksista valtion viroissa luovutaan, poislukien viranomaiset, joiden työtehtävät erityisesti edellyttävät tällaista kielitaitoa. Tämän myötä ruotsin kielen pakollinen opiskelu kaikilla koulutusasteilla lakkaa välittömästi. "
Tuossa ei ole logiikkaa. Ensinäkin tilanne on jo nyt se ettei kaikkien virkamiesten titenkään tarvitse osata ruotsia (tai suomea). Toiseksi virkaruotsin nykyvaatimusten liebventäminen ei tietenkään seuraa että pakkoruotsista pitäisi luopua. Virkamiesruotsi on pakollisuuden syynä aika kaukana tärkeimmistä.
"Perustuslakia tulee muuttaa siten, että ruotsin kielen asema toisena, tasavertaisena kansalliskielenä lakkautetaan. "
Miksi? Tämä on juuri sellainen Halikselle tyypillinen jättloikka. Ensin hän panettelee ja valehtelee kasaan jonkun härskin jutun jolla hän virittää lukijan tietylle taajuudelle. Sitten hän puhuu pikkujuttuja mutta tarpeeksi nuivin sanakääntein ettei vireystila laantuisi. Ja sitten tulee loikka
Minä en usko että perustuslakia edes voitaisiin muuttaa siten että virallisesta kaksikielisyydestä luovuttaisiin. Edes laillisessa järjestyksessä ja sen edellyttämällä enemmistöllä ja tavalla.
Miksi? No siksi että se ei menisi läpi perustuslakivalikounnassa ja vielä vähemmän Persujen kaavailemassa perustuslakituomioistuimessa.
Syy? Muutos sotisi perustuslain yleispykälää vastaan. Yhden ryhmän yksilöiden asemaa ei voida heikentää, koska yleispykälän mukaan kaikki kanaslaiset ovat yhdenvertaisia - tasa-arvoisia. Tällä hetkellä muita heikommassa asemassa voitaisiin nostaa "ylimmälle" tasolle. Mutta jonkun alentaminen sieltä ei juriidisesti onnistu. No mitään näin pähkähulluahan ei missän länsimaassa ole edes yritetty sotien jälkeen, joten me emme edes tiedä miten kävisi.
Yleisesti ottaen juridiikka muodostuu kattavista säännöistä joista johdetaan alempia sääntöjä ja pykäliä. Alemman pykälän muutos ei saa olla ristiriidassa yleispykälän kanssa. Perustuslain yksi yleispykälä on yksilön tasavertaisuus. Yksi alapykälä liittyy virallisiin kieliin. Alapykälää ei saa muuttaa yleispykälän vastaisesti. Yksilöiden tasavertaista asemaa ei saa heikentää, mutta parantaa toki saa koska se on peruspykälän pyrkimyksen mukaista. Voimme halutessamme nostaa somalinkieli viralliseksi, ja säätää pykäliä kolmannenkin kotimaisen pakollisista opinnoista. Mutta sen jälkeen emme voi tiputtaa sitä pois.
Ihan kuin perussuomalaisia kiinnostaisi laki tai yleinen järkevyys? Voihan sitä populistisesti sanoa että Kuu on juustoa ja luvata sen äänestäjilleen herkkuateriaksi, mutta voi jäädä lupaus toteuttamatta.
palettipuolueetkin voi luvata korjauksia, mutta ei sitten vallassa kuitenkaan korjailla liikoja, ettei oma olemassaolo vaarantuisi? Vrt. Jykän taannoinen lausunto "Onhan se kiva, jos on kansan mielestä tullut tehtyä enemmän hyvää kuin pahaa"...