Olen sairastanut 2-suuntaista jokusen vuoden. Tllä hetkellä tauti on melko hyvässä vaiheessa. Kolmen vuotta sitten olin jonkin aikaa sairaalahoidossa.
Mutta prkl... nyt olen hakemassa eroa ja mies yrittää vakuuttaa kaikille, että mut pitäis saada pakkohoitoon, holhouksen alle tms. Olen työelämässä ja täysin kykenevä hoitamaan asioitani. Uhkailee myös sillä, että alaikäistä lasta ei voi antaa huollettavakseni. Välillä kuitenkin uhkaa lasta sillä, että jos lähtee mun mukaan, niin ei ikinä aio tavata häntä. On ilmoittanut läheisilleni, että olen ottanut aivan hirveitä velkoja, vaikka asia ei todellakaan pidä paikkaansa.
Lääkärissä kävin ja psykiatri sanoi tilani olevan tällä hetkellä hyvä, vaikka tästä tilanteesta olen hyvin stressaantunut.
Puoliso on minua kohtaan nykyään hyvin ilkeä ja sanoo aivan mitä sylki suuhun tuo. Vieraiden aikana vihjailee lääkityksestäni ym. Ikää minulla on 46-v.
Mutta prkl... nyt olen hakemassa eroa ja mies yrittää vakuuttaa kaikille, että mut pitäis saada pakkohoitoon, holhouksen alle tms. Olen työelämässä ja täysin kykenevä hoitamaan asioitani. Uhkailee myös sillä, että alaikäistä lasta ei voi antaa huollettavakseni. Välillä kuitenkin uhkaa lasta sillä, että jos lähtee mun mukaan, niin ei ikinä aio tavata häntä. On ilmoittanut läheisilleni, että olen ottanut aivan hirveitä velkoja, vaikka asia ei todellakaan pidä paikkaansa.
Lääkärissä kävin ja psykiatri sanoi tilani olevan tällä hetkellä hyvä, vaikka tästä tilanteesta olen hyvin stressaantunut.
Puoliso on minua kohtaan nykyään hyvin ilkeä ja sanoo aivan mitä sylki suuhun tuo. Vieraiden aikana vihjailee lääkityksestäni ym. Ikää minulla on 46-v.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisitko ajatella turvakotia??
Nyt vaan jäitä hattuun.
Käyttäydyt aikuisesti, siis todella aikuisemmin kuin miehesi joka on kertomuksesi perusteella melkoisen alhaalla tasolla nyt.
Häntä riivaa ero tietenkin ja kiukuttelee sen vuoksi jonka toki ymmärrät.
Ilkeät, vihjaavat puheet tressaavat ja jäävät pitkäksi aikaa vellomaan ja kalvamaan omaan mieleen. Pääset niistä aikoinasi kyllä eroon.
Älä heitä vastaherjoja vaan ole oma viileä itsesi, sinä tiedät että sulla on työpaikka ja raha-asiat hoidossa.
Nyt sinulla on hyvä näytönpaikka näyttämään ympäristölle että voit olla tasapainossa elämän, itsesi, ja varsinkin nyt herjaavan miehesi kanssa joka yrittää sabotoida sinua pois tasapainosta.
Miehesi on narsisti.
Ketäs tuo narsistiksi haukkuminen ketään auttaa. Onhan selvää, että kirjoittajan miehellä on ongelmia henkisellä puolella. Yleensä me miehet emme lähde esim. parisuhdeneuvojan palaveriin.
Minuukin vaimo pyysi sinne kun aina arvostelin, raivosin hänelle huushollinpidosta, ruuasta.
Aloin funtsaamaan asioita kun muijan työkaveri puhui minulle, että vaimollasi on raskasta. Kotimme asenneilmasto on nykyään helpompi. Meinaan, ettei me ikuisia olla.
Erotilanteessa käytetään yleensä ne kaikista pahimmat piikit, joilla voi entistä kumppania haavoittaa.Siitähän tässä on kyse, varsinkin jos asiaan liittyy vielä huoltajuuskiista, ei mikään enää ole pyhää...
Yritä jaksaa, älä anna miehesi puheiden ja tekojen ajaa itseäsi masennuksen syövereihin, vaan sinnittele pinnalla.Kaikki valkenee kun aikaa kuluu.
Tsemppiä uuteen elämään!
exäsi oikeuteen ja asioiden tila muuttuu kerralla paremmaksi. Mutta ei halvemmaksi. Eroprosessiin kuuluu ehdottomasti sotiminen, vuosien riitely ja vellominen. Sille ei vain mitään voi. Mutta oikeusprosessi voisi pelastaa lapsen itsellesi.
et nyt ole turvakodin tarpees vaan ihan tavallisen oikeusavun suomeksi lakia lukeneen neuvoa.
en nyt väitä olevani mikään lakimies mutta minusta riippumattomista syistä olen asiaan perehtynyt.
sun täytyy nyt todellakin pitää hermot viileenä:esim.kiihdyksissään/suutuksissaan laitetut tekstarit,sähköpostit ja puhelut miehelles stop!! siis täysin seis!! niitä käytetettäs sua vastaan ihan varmasti,yrittääpä ukkos sua sit hoitoon tai esim.huoltajuuskiistan voittoa/tai muuten asemasi heikentämistä erossa.
se että ukkosi huutelee moisia ympäristölle kertoen sinun yksityisyyden suojaan kuuluvista asioista loukkaa yksityisyyden suojaa jonka rikoslaki tuntee nimellä kunnianloukkaus! jos joku pahvi sanoo ettei pidä puolisoiden välisessä suhteessa paikkaansa,siinä horiskoon. se että kunnnialoukkaus rikosjuttuna onkin hankala,varsinkin itse tuomion saanti loukkaajalle,on ikävä kyllä totta.mut se ei oo sun syy.
mitä itse lapseen kohdistuviin uhkauksiin tulee,muista tarkoin pitää yllä milloin ja missä,oliko kuulijoita eli todistajia.varsinaisesti rikoslaki ei toteudu näin esim laittomana uhkauksena vaan sinulla on turvana laki lapsen oikeuksista ja muutama muu laki pykälä jota en muista ulkoa,noh anyway,siis jos ei rikoslakia rikota,on nyt turvanasi lastensuojelu.sinuna ottaisin välittömästi yhteyttä lastensuojeluviranomaiseen ja asioit tämän kanssa kirjallisesti asiassa (kirjalliesesti sen takia että hän vastaa virkavastuulla ja on viranpuolesta oltava "lapsen puolella").sen lisäksi kirjallinen (huomaa.älä sorru esittämään esim.väitteitä joissa liioitellaan tai vääristellään asioita! tällaiset viestit voivat äkkiä kääntyä sinua vastaan jos asia etenee esim viranomaiskäsittelyyn.
tuo on erinomaisen tärkeää että olet jo käynyt lääkärin luona keskustelemassa näistä asioissa ( niistä on aina saatavilla dokumentit eli potilasasiakirjat).se jos mikä osoittaa sen että olet kykenevä hoitamaan itseaäsi ja mikä tietysti tärkeää lastasi.
sinuna myös jatkaisin käyntejä!! se on niin itsesi hyvinvoinnin seurannan kuin mahdollisen asian esim.huoltajuus kiistan kannalta hyväksi.siitä saat apua ja dokumentaatiota siitä miten hoidat asiaasi sekä toivottavasti saat vielä lisää voimia.itse kävisin vielä mtt:n hoitajan kanssa keskustelemassa:voi tuntua turhauttavalta mutta itse tiedän kantapään kautta mitä tapahtuu jos koko "rallin"pitää omassa pääkopassaan eikä välistä avaudu ja puhu! jos sinua pelottaa se että puhuminen mtt:n lekurin tai hoitajan kanssa kääntyy sinua vastaan esim huoltajuuskiistassa,heitä moinen ajatus romukoppaan! sinä itsehän päätät jatkossa kenen annat lukea potilaskertomuksiasi!! sinulle ne ovat täysin avoimia ja jos hommaat esim lakimiehen apua,voit näyttää hänelle osioita jotka ovat sinun edunmukaisia.jos lakimies on vähänkään ajanhermolla hän osaa yhdistää potilaskertomuksen osioita lakitekstiin sinua todellakin auttaen.
olen sairastanut suunnilleen yhtä kauan kuin sinä joten pieni varoituksen sana:lääkärisi sanoo sinulle tilanteesi olevan hyvä. ok,näin sanoi minullekkin ja minä nousin takajaloilleni rintarottingilla luullen kestäväni kaiken mylläkän!(en osannut vähääkään lukea sairuteni merkistöä että maanisuus kiihdytti minut loppumattomaan voimantunteeseen).eikä tätä osanuut kyllä kukaan lähipiiristäkään (joku vielä kehui "ompa sillä voimia"),tällä olin vähällä jo aiheuttaa itselleni todella pahaa ja menettää pelin.
se mikä minut pysäytti ja älysin tilanteen ja rauhoittumisen on toinen tarina,eikä siitä sen enempää.
toivottavasti ette joudu enää kauaa asumaan yhdessä vaan saatte vähän välimatkaa.rankkaa siitä tulee sitä en väitä,on lapsenhoidon vuorottelut ja ehkä esim.yhteiset taloudelliset tilanteet esim asuntolaina,mutta pääasia on että pidät itsesi kontaktissa johonkin ulkopuoliseen.olkoon se sitten lääkäri tai luottoystävä joka osaa seurata ettet polta itseäsi siihen pisteeseen että sairastut kaksisuuntaisen siihen vakavimpaan versioon!!
tässä vuodatukseni ja toivottavasti ees jotain apua ois.
jos kiinnostaa tarkempi keskustelu vastaan sähköpostiisi mikäli otat yhteyttä.voimme keskustella täysin anonyymisti.
voimia!! ei maanisia eikä maagisia vaan ihan vaan voimia!
Mä en nyt oikein ymmärrä, eikö kenelläkään teistä ole kokemusta kaksisuuntaisen läheisenä olemisesta???
Mä kyllä lähden siitä, että kun bipo haluaa eroa ja tuntee olevansa kunnossa ja terve, niin silloin suurella todennäköisyydellä on kyse siitä, että tämä bipo on maniassa ja pakkohoidon tarpeessa - ihan oikeasti. Maniassahan ollaan sairauden tunnottomia ja syy on aina muissa. Halutaan muutosta ja projisoidaan omat tunteet läheisiin. Eli mies voi hyvin olla oikeassa ... On aika ajattelematonta mennä neuvomaan vielä tällaista henkilöä siitä kuina erota, maanikot ovat manipulaation mestareita jo ihan luonnostaankin.
Samaa mieltä kanssasi, ainakin omalta osaltani eli nyt bipon exänä. Olen puhunut hänen kanssaan erostamme,mikä oli hänen ideansa maniavaiheessa, kun piti saada olla vapaa ja tehdä, mitä huvitti silloin "sekopäisenä". On myöntänyt, että katuu...
... Miksi ihmeessä taika1965 yleistää noin??? Bipo pystyy toimimaan ihan järkevästi ja järjestelmällisesti. Ei voi aina peilata kaikkea sairauden kautta. Ns. terveilläkin on hyviä ja huonoja päiviä, ihan niinkuin bipoillakin. Eikä bipojen huonot päivät suinkaan aina ole sairauden syytä, vaan samanlailla kuin terveilläkin, jonkin ulkopuolisen olosuhteen aiheuttamia.
Jos hoitotasapaino on hyvä, on bipo ihan yhtä toimintakuntoinen ja harkitseva kuin kuka tahansa. Se, että pystyy hoitamaan työnsä hyvin, kertoo siitä, että tasapaino luultavimmin on hyvä.
Manipulaatio ja huomion kipeys ovat toki tuttuja, mutta ei aina kaikki ole sairautta!!! Ympärillä olevat terveet yrittävät jatkuvasti manipuloida: kun satut olemaan eri mieltä tai reagoimaan "väärällä" tavalla, heti leimataan sairaaksi ja vedetään matto jalkojen alta. Ainoa tapa todistaa muille on luopua omasta tahdosta ja sopeutua "terveiden" välillä täysin epärationaalisiin toiveisiin ja tarpeisiin???