Mulla on ollut "masennusta" jo useamman vuoden ajan, n. 8 vuotta johon on liittynyt syömishäiriötä ja itsemurha-ajatuksia yrityksiä.. mun vanhemmat on yrittäneet saada mua kääntyyn Jeesuksen puoleen, jotta asiani järjestyis. En kuitenkaan kuulu heidän uskontoon enkä koe muuta kuin ahdistavana heidän tuputuksensa. Ylä-asteella mua kiusattiin ulkonäöstä, kotona olin kamala äidille samaan aikaan (häpesin äidin pukeutumistyyliä ja valitin tosi tosi monista asioista eli olin todella hankala murkkuikäinen), vanhemmat uhkaili et laittavat mut koulukotiin tms. ku olin niin hankala ja kerran äiti uhkaili itsemurhalla, et mun ois parempi ilman häntä ku hän olis pois.. Silloin tuntu ihan kamalalta ja suunnilleen niistä ajoista lähtien aloin kokea pikku hiljaa että mä se vasta olen kamala lapsi, veljetkin moitti että valitan äidille kaikesta. Tulin siis torjutuksi ja tuomituksi kotona ja kiusatuksi koulussa. Ymmärsin että se, miten kohtelin äitiä oli ilkeää, mutta en jotenkin vain osannut lopettaa :( Tunnen vieläkin siitä syyllisyyttä todella paljon ja ajattelen että oon pettymys vanhemmilleni, ku olin sellainen ja yhäkin kiukkuilen aika paljon en ole liittynyt heidän uskontoonsa..
Mun olotila on pahentunut nyt parin viime kuukauden aikana, erosin eksästäni viime kuussa, seurustelusuhteet on olleet mulle kai jotakin sellasta että saan kokea hyväksyntää. Samalla kuitenkin epäilen, että en kelpaa tällaisena ja pelkään myös mitä vanhempani ajattelevat suhteestani.
Tahtoisin niin hyvät ja lämpimät välit vanhempiini, mut mun on niin vaikeaa jotenki olla heidän kans.. Oon sanonut äidille jotain että se sattui aivan kamalasti ku he uhkailivat että laittavat mut pois kotoa, äiti vain perustelee että olinhan minäkin hankala. Siitä kun syyllistän äitiä, hän tänään sanoi että pitäisikö meidän mennä oikeuteen selvittämään asia. Olin aivan kauhuissani, että oikeuteenko? Mitä se hyödyttäisi? A) tällaista asiaa ei varmasti edes otettaisi käsittelyyn oikeudessa ja B) taitaisi vain erkaannuttaa meidät entisestään! En haluaisi syyllistääkään vanhempiani, koska pelkään että kun he kuolevat joskus, kokisin niin kovaa ikävää ja syyllisyyttä siitä että aiheutin heille syyllisyyden tunteita.. :(
Itsemurha on taas alkanut pyöriä mielessä. En kestä tätä syyllisyyden tunnetta ja synnintunnettakin, joka välillä kalvaa mieltäni, kun olen elänyt avoliitossa jne. Oon kohta 23-vuotias ja mun pitäs päästä elämässä eteenpäin, mut en pysty nyt mihinkään suhteeseenkaan.. Pidän ulkonäköänikin niin kamalana erinäisistä syistä, joista mua on myös kiusattu. Siinäkin vanhemmat syyllistää, että miten voin olla niin kiittämätön, toisilla on vaikka jalka poistettu tai joku vakava sairaus. Nii, olen kiittämätön, ilkeä lapsi, kiukkuileva yms.
Mun olotila on pahentunut nyt parin viime kuukauden aikana, erosin eksästäni viime kuussa, seurustelusuhteet on olleet mulle kai jotakin sellasta että saan kokea hyväksyntää. Samalla kuitenkin epäilen, että en kelpaa tällaisena ja pelkään myös mitä vanhempani ajattelevat suhteestani.
Tahtoisin niin hyvät ja lämpimät välit vanhempiini, mut mun on niin vaikeaa jotenki olla heidän kans.. Oon sanonut äidille jotain että se sattui aivan kamalasti ku he uhkailivat että laittavat mut pois kotoa, äiti vain perustelee että olinhan minäkin hankala. Siitä kun syyllistän äitiä, hän tänään sanoi että pitäisikö meidän mennä oikeuteen selvittämään asia. Olin aivan kauhuissani, että oikeuteenko? Mitä se hyödyttäisi? A) tällaista asiaa ei varmasti edes otettaisi käsittelyyn oikeudessa ja B) taitaisi vain erkaannuttaa meidät entisestään! En haluaisi syyllistääkään vanhempiani, koska pelkään että kun he kuolevat joskus, kokisin niin kovaa ikävää ja syyllisyyttä siitä että aiheutin heille syyllisyyden tunteita.. :(
Itsemurha on taas alkanut pyöriä mielessä. En kestä tätä syyllisyyden tunnetta ja synnintunnettakin, joka välillä kalvaa mieltäni, kun olen elänyt avoliitossa jne. Oon kohta 23-vuotias ja mun pitäs päästä elämässä eteenpäin, mut en pysty nyt mihinkään suhteeseenkaan.. Pidän ulkonäköänikin niin kamalana erinäisistä syistä, joista mua on myös kiusattu. Siinäkin vanhemmat syyllistää, että miten voin olla niin kiittämätön, toisilla on vaikka jalka poistettu tai joku vakava sairaus. Nii, olen kiittämätön, ilkeä lapsi, kiukkuileva yms.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.