olen ollut 3.5 vuotta suhteessa miehen kanssa, joka paljastui aika aikaisessa vaiheessa alkoholin ongelmakäyttäjäksi. minulla ei ole ongelmasta mitään aikaisempaa henkilökohtaista kokemusta, eli ei ongelmaa omassa perheessa tai aikaisempien kumpppaneiden kohdalla. itselläni on aiempi tosi vähäinen käyttö jäänyt kumppanin ongelman myötä kokonaan. kaiken kaikkiaan voin sanoa että helvetti soikoon, ihan hirveä tauti.
mies on yrittänyt tsempata raitistumisen suhteen viime vuoden lopulta ja eteenpäin onkin menty. kaksi repsahdusta viimeisen 6 kk aikana, käy aa-tapaamisissa, lukee kirjallisuutta jne. itse käyn al-anonissa. vaikka raitistumihanke onkin edennyt ollaan silti ajateltu, että ero olisi ehkä kuitenkn paras ratkaisu. jostain syystä viinan taka-alalle jääminen ei ole parantanut suhdetta merkittävästi, se on nimenomaan 'taka-alalla' koko ajan munkin mielessä, pelkoina repsahduksista ja siitä ettei mies ikinä pysty jättämään alkoholia kokonaan. mies on usein kireä ja ahdistunut kotona ja näen siitä miten viinanhimo piinaa. ja nämä parit retkahdukset tietty vahvistaa tunnetta siitä, että pelko on aiheellinen. mulla alkaa lisäksi olla viimeiset vuodet käsillä perheen perustamiseksi, eikä se nyt tässä tilanteessa tämäm miehen kanssa tunnu kovin järkevältä vaihtoehdolta.
tilanteen tekee vaikeaksi tunteet. rakkautta on edelleen paljon puolin ja toisin. meillä on tosi paljon läheisyyttä ja hellyyttä ja rakkaudenilmaisut kuuluu päivittäiseen arkeen. ilman tätä helvetin riippuvuutta mun mies olisi musta mulle just sopiva, monilla tasoilla meillä synkkaa helvetin hyvin. mutta parantumisesta ei ole mitään takeita. yli 3 kk raittiutta ei ole meillä vielä toistaiseksi nähty.
mä yritän tsempata itseäni erotunnelmiin. miehen motiivi erota on lähinnä se, että se näkee miten paljon mä kärsin tilanteen epävarmuudesta ja se ettei se pohjimmiltaan taida olla varma onko tarpeeksi motivoitunut jättämään alkoholin. silti usein huomaan ajattelevani että jos tää kuitenkin kääntyisi tästä parempaan päin. ollaan ajateltu katsoa tää kesä ja sitten lyödä asia lukkoon.
mä haluan eroon mun pahasta mielestä ja peloista enkä tiedä, tai oikeastaan usko, että siihen auttaa mikään muu kuin ero. toisaalta pelkään, etten ikinä löydä toista miestä, josta tykkäisin näin paljon. aiemmissa suhteissa ei ole ollut alkoholiongelmaa, mutta ei myöskään näin suuria tunteita.
mies on yrittänyt tsempata raitistumisen suhteen viime vuoden lopulta ja eteenpäin onkin menty. kaksi repsahdusta viimeisen 6 kk aikana, käy aa-tapaamisissa, lukee kirjallisuutta jne. itse käyn al-anonissa. vaikka raitistumihanke onkin edennyt ollaan silti ajateltu, että ero olisi ehkä kuitenkn paras ratkaisu. jostain syystä viinan taka-alalle jääminen ei ole parantanut suhdetta merkittävästi, se on nimenomaan 'taka-alalla' koko ajan munkin mielessä, pelkoina repsahduksista ja siitä ettei mies ikinä pysty jättämään alkoholia kokonaan. mies on usein kireä ja ahdistunut kotona ja näen siitä miten viinanhimo piinaa. ja nämä parit retkahdukset tietty vahvistaa tunnetta siitä, että pelko on aiheellinen. mulla alkaa lisäksi olla viimeiset vuodet käsillä perheen perustamiseksi, eikä se nyt tässä tilanteessa tämäm miehen kanssa tunnu kovin järkevältä vaihtoehdolta.
tilanteen tekee vaikeaksi tunteet. rakkautta on edelleen paljon puolin ja toisin. meillä on tosi paljon läheisyyttä ja hellyyttä ja rakkaudenilmaisut kuuluu päivittäiseen arkeen. ilman tätä helvetin riippuvuutta mun mies olisi musta mulle just sopiva, monilla tasoilla meillä synkkaa helvetin hyvin. mutta parantumisesta ei ole mitään takeita. yli 3 kk raittiutta ei ole meillä vielä toistaiseksi nähty.
mä yritän tsempata itseäni erotunnelmiin. miehen motiivi erota on lähinnä se, että se näkee miten paljon mä kärsin tilanteen epävarmuudesta ja se ettei se pohjimmiltaan taida olla varma onko tarpeeksi motivoitunut jättämään alkoholin. silti usein huomaan ajattelevani että jos tää kuitenkin kääntyisi tästä parempaan päin. ollaan ajateltu katsoa tää kesä ja sitten lyödä asia lukkoon.
mä haluan eroon mun pahasta mielestä ja peloista enkä tiedä, tai oikeastaan usko, että siihen auttaa mikään muu kuin ero. toisaalta pelkään, etten ikinä löydä toista miestä, josta tykkäisin näin paljon. aiemmissa suhteissa ei ole ollut alkoholiongelmaa, mutta ei myöskään näin suuria tunteita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma tarinani: Aloin seurustella myös n. 3,5 vuotta sitten entisen alkoholistin kanssa, joka oli ollut parikymmentä vuotta raittiina. Raittius loppui viime kesään. Tällä hetkellä kaljaa kuluu lähes joka viikonloppu parikymmentä annosta, itse päätin lopettaa viimeisetkin saunasiiderit joku aika sitten. En omaa entisiä kokemuksia alkoholin liikakäyttäjistä. Emme asu saman katon alla.
Ukosta on kiva olla pikkuhönössä, siksi juo. Puhuu kyllä jo vähentäneensä juomista, joten ihmettelen, kuinka paljon sitten oikeastaan joi talvella! Mielestäni vähentämisyritykset ovat jääneet puhumisen asteelle.
Minä en pidä tilanteesta yhtään ja olen sen myös hänelle julki tuonut. Sekä hänen ollessa juovuksissa että ollessa selvin päin asiasta on keskusteltu. Hänen luonaan olleet vähäiset tavarani ovat taas omassa kodissani. Tapaamme kyllä lähes joka päivä ja hänen ollessa selvin päin kaikki asiat menee kuten ennen, mutta minun takaraivossani kytee ajatus, ettei tämä näin voi jatkua. Arki-illat ollaan saunakaljoja lukuun ottamatta selvin päin, mutta viikonloppuillat voivat mennä (välillä myös –aamut) pöhnässä. Yhteinen aika jää kuitenkin aika vähäiseksi tällä tavalla molempien käydessä arkisin kuitenkin töissä.
Jos noin helpolla juominen lähti tällä kertaa käsistä, lähtee se myös tulevaisuudessa, vaikka saisikin tällä kertaa rajoitettua juomistaan. Enpä tiedä, kannattaako elää pieni pelko persauksissa, että koska mopo taas lähtee käsistä.
En tiedä, pystyykö hän päättämään kummasta pitää enemmän, minusta vai kaljasta. Sanoo rakastavansa minua ja osoittaakin tunteensa. Pitää myös kaljasta. Nähtävästi vielä enemmän kuin minusta. Aika masentavaa hävitä viinalle, toisen naisen voisi vielä jotenkin ymmärtää…
Taitaa olla tulossa helvetin kiva juhannus.
käynyt aa-tapaamisissa ja on kotona levoton, kysy, eikö hän voisi mennä useammin sellaisiin tapaamisiin. Tai lukekaa silloin yhdessä kirjallisuutta.
Koska edistystä suhteessa ei ole tapahtunut, antaisit miehen vaan juoda. Mitä se haittaa.