Hevosenhoidon opas, osa I
Hevonen koostuu karvoista joten aloitetaan karvapeitteen hoidosta.
Hevosenhoito aloitetaan yleensä harjasta, mieluiten hevosen. Hevosen on oltava tällöin stabiilissa tilassa. Harjaa suitaan myötäkarvaan ottaen huomioon että karvat ovat pitkiä, harjassa. Hevonen pysyy yleensä tässä kohdin rauhallisena kun sitä harjataan. Harjasta on hyvä olla tukeva ote jottei harja tutise ja tule laineita hevosen tukkaan eli harjaan. Toisin kuin ihmisellä, vahaa ei tule käyttää. Kun harja on harjattu eli suittu, kuten ammattitermi kuuluu, voidaan hyvillä mielin siirtyä hevosen toiseen päähän jossa sijaitsee yleensä hevosen häntä.
Häntä on muodostunut jouhista joita yleensä käytetään viulussa, mm Stradivariseuksessa. Hevosen hännän harjaamiseen suositellaan käytettäväksi yleensä eri harjaa kuin harjan harjaamiseen (valitan toistoa), varsinkin jos on kyseessä viulunjouhihevosen kasvattaminen jolloin hevosen hännän jouhi on ensiarvoisen tärkeää säilyttää laadultaan moitteettomana kaikissa tilanteissa. Harjaksi suositellaan käytettäväksi ns monisuka-harjaa joita voi kysellä erikoistuneista hevosenliikkeistä.
Jouhihevosen häntä suitaan pitkin, tasaisin vedoin hevosta säikyttämättä jotta jouheen tulee ns jatkuva suoruus jota viulistit arvostavat viulunjousissaan. Jouheen helposti tulevaa lainetta on vältettävä jotta saavutetaan jousta valmistettaessa tarvittava suoruus ja vältetään ns vibrato joka voi siirtyä soitettavaan nuottiin. Kun tämä harjaustehtävä on tehty, voidaan siirtyä hevosen ruumiiseen.
Hevosruumiin harjaus eli suinta on varsin nopea toimenpide, joskin se vaatii kohtuullisesti voimaa koska hevonen on varsin iso ja tukeva eläin ja se vaatii tietyn painalluksen harjaan jotta saavutetaan vaadittava tulos ja karvasto saadaan kiiltäväksi. Hevosen ruumis harjataan ns kumisualla, joka on tehty kumista. Se tepsii erityisen hyvin likaiseen hevoseen mutta myös puhtaaseen. Hevosen pää pitää myös harjata mutta silmien kohta pitää kiertää jottei hevonen suotta sokeudu harjauksen aikana.
Hevosen selkä on harjattava hyvin huolellisesti koska hevonen käyttää selkäänsä kaikkein eniten verrattuna muihin ruumiinosiin. Hevonenhan ottaa usein selkäänsä. Selän harjauksessa on pidettävä huoli siitä ettei harjata liikaa selkänikamien kohdalta jolloin hevosen iho voi mennä rikki ja hevoselle kehittyä ns veriselkä. Tämä on hyvin kivulias hevosen kannalta. Tämän voi välttää harjaamalla nikamien kohdalta vain kevyin ottein toistoa välttäen.
(jatkuu)
Terveisin: Hevoskonsulentti Mannerheimi
Hevonen koostuu karvoista joten aloitetaan karvapeitteen hoidosta.
Hevosenhoito aloitetaan yleensä harjasta, mieluiten hevosen. Hevosen on oltava tällöin stabiilissa tilassa. Harjaa suitaan myötäkarvaan ottaen huomioon että karvat ovat pitkiä, harjassa. Hevonen pysyy yleensä tässä kohdin rauhallisena kun sitä harjataan. Harjasta on hyvä olla tukeva ote jottei harja tutise ja tule laineita hevosen tukkaan eli harjaan. Toisin kuin ihmisellä, vahaa ei tule käyttää. Kun harja on harjattu eli suittu, kuten ammattitermi kuuluu, voidaan hyvillä mielin siirtyä hevosen toiseen päähän jossa sijaitsee yleensä hevosen häntä.
Häntä on muodostunut jouhista joita yleensä käytetään viulussa, mm Stradivariseuksessa. Hevosen hännän harjaamiseen suositellaan käytettäväksi yleensä eri harjaa kuin harjan harjaamiseen (valitan toistoa), varsinkin jos on kyseessä viulunjouhihevosen kasvattaminen jolloin hevosen hännän jouhi on ensiarvoisen tärkeää säilyttää laadultaan moitteettomana kaikissa tilanteissa. Harjaksi suositellaan käytettäväksi ns monisuka-harjaa joita voi kysellä erikoistuneista hevosenliikkeistä.
Jouhihevosen häntä suitaan pitkin, tasaisin vedoin hevosta säikyttämättä jotta jouheen tulee ns jatkuva suoruus jota viulistit arvostavat viulunjousissaan. Jouheen helposti tulevaa lainetta on vältettävä jotta saavutetaan jousta valmistettaessa tarvittava suoruus ja vältetään ns vibrato joka voi siirtyä soitettavaan nuottiin. Kun tämä harjaustehtävä on tehty, voidaan siirtyä hevosen ruumiiseen.
Hevosruumiin harjaus eli suinta on varsin nopea toimenpide, joskin se vaatii kohtuullisesti voimaa koska hevonen on varsin iso ja tukeva eläin ja se vaatii tietyn painalluksen harjaan jotta saavutetaan vaadittava tulos ja karvasto saadaan kiiltäväksi. Hevosen ruumis harjataan ns kumisualla, joka on tehty kumista. Se tepsii erityisen hyvin likaiseen hevoseen mutta myös puhtaaseen. Hevosen pää pitää myös harjata mutta silmien kohta pitää kiertää jottei hevonen suotta sokeudu harjauksen aikana.
Hevosen selkä on harjattava hyvin huolellisesti koska hevonen käyttää selkäänsä kaikkein eniten verrattuna muihin ruumiinosiin. Hevonenhan ottaa usein selkäänsä. Selän harjauksessa on pidettävä huoli siitä ettei harjata liikaa selkänikamien kohdalta jolloin hevosen iho voi mennä rikki ja hevoselle kehittyä ns veriselkä. Tämä on hyvin kivulias hevosen kannalta. Tämän voi välttää harjaamalla nikamien kohdalta vain kevyin ottein toistoa välttäen.
(jatkuu)
Terveisin: Hevoskonsulentti Mannerheimi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.