Sairastuin nuorena anoreksiaan ja jouduin sairaalaan. Sairaalassa paino nousi, mutta päästyäni pois samat syömisongelmat jatkuivat ja ovat jatkuneet nyt jo yli kymmenen vuotta. Painoni on kuitenkinkin pysynyt normaalin rajoissa varmaankin hoitoon joutumisen pelon takia.
Nyt kuitenkin oksennan enemmän kuin ennen ja olen laihduttanut muutamia kiloja, mittani ovat tällä hetkellä 167 cm/53 kg ja tunnen olevani melko tukeva.
Kaikki aika menee painon, liikunnan ja syömisien miettimiseen. Olen menettänyt kaikki ystäväni ja elämä tuntuu todella huonolta. En oikein tiedä miten tätä enää kestäisi, ehkäpä muutaman kilon pudottaminen parantaisi oloa ainakin vähäksi aikaa.
Mites te muut aikuiset syömishäiriöiset pärjäätte ongelmanne kanssa?
Nyt kuitenkin oksennan enemmän kuin ennen ja olen laihduttanut muutamia kiloja, mittani ovat tällä hetkellä 167 cm/53 kg ja tunnen olevani melko tukeva.
Kaikki aika menee painon, liikunnan ja syömisien miettimiseen. Olen menettänyt kaikki ystäväni ja elämä tuntuu todella huonolta. En oikein tiedä miten tätä enää kestäisi, ehkäpä muutaman kilon pudottaminen parantaisi oloa ainakin vähäksi aikaa.
Mites te muut aikuiset syömishäiriöiset pärjäätte ongelmanne kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muutaman kilon painonpudotus tekee sinut entistä onnettomammaksi ja ahdistuneemmaksi. Mitä enemmän pudotat painoasi, sitä kauemmaksi ajaudut normaalista, tyytyväisestä ja onnellisesta elämästä. Keskity taistelemaan saamaan sosiaalinen elämäsi takaisin ja unohda ruoan miettiminen.
Mä olen myös sairastunut jo seiskaluokkalaisena ja nyt täytän pian 20. Ystävät tässä ajan myötä kaikonneet ja toki sen ymmärränkin, on tämä niin itsekästä touhua. Silti en vaan kykene lopettamaan, pelkään lihomista enemmän kuin yksinäisyyttä, tai oikeastaan yhtään mitään.
Olen 40v ja pari vuotta anorexiaa sairastanut.Kova on laihdutus kokoajan päällä ja koko elämä menee syömisen,liikunnan suunittelussa.Lihomise pelossa.Ei ystävätkään jaksa kuunnella joten aika yksinäinen olen tän asian kanssa
Sairastuin ekan kerran parikymppisenä mutta silloin meni ohi ja pääsin helpolla. Nyt olen sairastanut komekymppisenä ja periaatteessa parantunut mutta aina vaan puskee uudestaan. Luulen ettei iällä ole kauheesti väliä, samat ongelmat. Olen saanut kaiken mahdollisen hoidon mutta nyt aika lailla parantuneena olen taas alkanut laihduttaa ja sama noidankehä pyörii. Vaikea parantua kokonaan. Välillä pärjäsin aika hyvin nyt huonommin. Laihtumisen halu iski päälle ja sairaat ajatukset pääsevät liian helpolla vallalle. Surullista!
Kaipaisin aikuista kohtalotoveria, kylläkin halu laihtua on aika kova. Etten osaa auttaa parantumisessa:(
haluisko joku kirjoitella?
voisin kirjotella, olisi kiva jutella jollekin joka ymmärtää :)
Tässä olisi osoitteeni: [email protected]
tässä 27-vuotias opiskelija, joka sinnittelee joka päivä ruuan kanssa ja liikkuu paljon. Välillä on paino saanut laskettua alas ja minä saan siitä kyllä hyvää oloa. Viimeksi menin hypomaniaan, mutta kun masennus alkoi taas tulla, niin pikku hiljaa paino alkoi nousemaan ja siitä tulee kun oravanpyörä, masentaa ja syä huonoon oloonsa, kun ei jaksa kontroloida itseään ja sitten painon noususta alkaa masentamaan vielä lisää...
välillä tuntuu kyllä tosi rankalta, kun ei voi vapaasti olla ja syödä ystävien kanssa vaikkapa mäkissä edes joskus...kun nälkä tulee pitää lähteä kotiin syömään "turvallisia ruokia"...mitat ovat nyt 172/53 välillä ollut jopa 48kg mistä pidin, pakko myöntää