Olimme ulkomailla 2 vko reissulla. Meidän 4 v. poika on tutkimuksissa ylivilkkauden takia.
Reissulla ei ollut pottaa mukana ja kaupoissa ei ollut myytävänä. Vessanpöntölle poika ei kakkaa. Pelkää ilmeisesti putovansa sinne ???
Poikaparka pidätteli 2 vko kakkaa, kunnes viimeisenä päivänä lääkäri määräsi ulostuspuikon, jonka avulla jonkun verran tuli väkisin pois.
Kävimme lääkärissä jo eka viikon jälkeen ja lääkäri käski syödä kuitupitoisia ruokia. Kyllä se sieltä lähtee tulemaan hän totesi.
Yritimme roskapönttöön ja kaikkeen mahdolliseen, mutta mitään ei tullut.
Helsinkiin tullessamme kävimme erikoislääkäriltä, jolta saimme hyvät lääkkeet, joilla saimme suolessa tavaran väkisin liikkeelle. Suoli oli osittain tukossa ja osa "tavarasta" alkoi tulla ripulina kunnes lääke alkoi purkamaan suolen sisällön.Lääkäri sanoi, että tämä tyypillistä ahdl lapsille. Kivut olivat pojalla tosikovat ja tämä oli opetus meille vanhemmille, että reissussa tehtävät rutiinit täytyy olla samat kuin kotona.
Aamupalapöydässä poika ei juuri syönyt, koska oli tottunut aamupuuroon ja syödä se kotona rauhassa, eikä hälinässä. Ts. olisi pitänyt tehdä puuro hotellihuoneessa, kuten kotona.
Onko kenelläkään vastaanlaista kokemusta.
Reissulla ei ollut pottaa mukana ja kaupoissa ei ollut myytävänä. Vessanpöntölle poika ei kakkaa. Pelkää ilmeisesti putovansa sinne ???
Poikaparka pidätteli 2 vko kakkaa, kunnes viimeisenä päivänä lääkäri määräsi ulostuspuikon, jonka avulla jonkun verran tuli väkisin pois.
Kävimme lääkärissä jo eka viikon jälkeen ja lääkäri käski syödä kuitupitoisia ruokia. Kyllä se sieltä lähtee tulemaan hän totesi.
Yritimme roskapönttöön ja kaikkeen mahdolliseen, mutta mitään ei tullut.
Helsinkiin tullessamme kävimme erikoislääkäriltä, jolta saimme hyvät lääkkeet, joilla saimme suolessa tavaran väkisin liikkeelle. Suoli oli osittain tukossa ja osa "tavarasta" alkoi tulla ripulina kunnes lääke alkoi purkamaan suolen sisällön.Lääkäri sanoi, että tämä tyypillistä ahdl lapsille. Kivut olivat pojalla tosikovat ja tämä oli opetus meille vanhemmille, että reissussa tehtävät rutiinit täytyy olla samat kuin kotona.
Aamupalapöydässä poika ei juuri syönyt, koska oli tottunut aamupuuroon ja syödä se kotona rauhassa, eikä hälinässä. Ts. olisi pitänyt tehdä puuro hotellihuoneessa, kuten kotona.
Onko kenelläkään vastaanlaista kokemusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei vastaavaa kokemusta ulkomaan matkoista, mutta meillä opittu elämään jo 14 vuotta rutiinia, rutiinia. Neljä lasta kahdella ADHD, yhdellä ADD ja viimeisellä vain kielelliset vaikeudet (mikä muillakin lyhyet työmuistit). ADHD:t tarvitsevat rutiinit, tiukat ja ehdottomat rajat - silloin arki sujuu helpommin. Meillä mennään aina nukkumaan klo. 21, oli arki, viikonloppu tai uusivuosi.
Nyt kun lapset isompia haluaisin edes hieman hellittää, kun itseäni rassaa tämä rutiinien vankina olo. Se on tiennyt sitä että jos johonkin meno kerron noin viikkoa ennen (riippuu siis mihin) jos huvipuisto ei auta kertoa kuin n. 3 päivää ennen - muuten hypitään seinille jännityksestä. Jos matkoille jossa ei mitään liian kivaa, sen voi kertoa viikkoa ennen.
He ovat isällään 2 viikon välein, tottuivat siihen 2 vuoden aikana, nyt isä muutti toiseen kaupunkiin niin eka ja tokaviikonloppukäynti jännitystä etukäteen ja jännityksen purkua jälkikäteen.
Tapahtumat pitää aina kertoa moneen kertaan tosi tarkasti (itse en aina jaksaisi ja viitsisi), ei mitään spontaaneja lähtöjä, tapahtumia. Koulukin oppinut että imoitus uintireissusta aiheuttaa yhden kieltäytymisen reissusta ennen kunnon keskustelua ja toisen malttamattoman odotuksen lähtöhetkeen saakka.
Kaikki reagoivat liian jänniin juttuihin vatsallaan, keliaatikko eniten. ADHD:t usein kävelevät lakkaamatta sen viimeisen tunnin ennen lähtöä, ADD haluaa miltei koko omaisuutensa mukaan ennenkuin edes voi lähteä ja tarkistaa vielä huoneensa tavarat kun muut istuu jo autossa (usein haen hänet ulos ja laitan oven lukkoon, ei voi enää tarkistella).
Vielä 5 vuotta sitten sanoinkin että lähteminen johonkin viikonlopuksi aiheuttaa kaaosta viikkoa ennen ja viikkoa jälkeenpäin. Aika auttaa tähänkin, edes lieventävästi.
Erotessani olen enemmän tarkoituksella kuljeskellut heidän kanssaa ihan yllätävinkin lähdöin, nyt alkanut sujua. Itse vain varautuu omin hermoin pitkään pinnaan ja antaa heille aikaa sopeutua uudessa paikassa. Ei nopeita siirtymiä. Hyvin mennyt. Ennen mies hermostui lasten "touhotuksiin" ja senhän tietää miten siinä käy, pahenee vain.