On iiinkuin mammonaa pankissakin, ja oma asunto tietysi ja pari kämppää kaupungin keskustassa, vuokralla ovat. Ja on sen verran ulkonäölläkin siunattu, ei nyt mahdottomasti mutta kuitenkin, joku Kimi Räikkönen jää aina toiseksi vai mikä se vyorikiipeilijä nyt oli. Ja vähän on suunnitteilla ostaa kämppä Espanjasta, vapaata sattuu olemaan aina silloin tällöin eikä lennot nykyään maksa juuri mitään. Että lyhyeksikin aikaa viitsii lähteä.
Kukaan ei tuosta rahasta tosin tiedä, en ole kertonut ja ajelen lähes 20 vuotta vanhalla kotterolla, joku 1,3 kone siinä vie paikasta toiseen. ite olen korjaillut. Ja dressmanin vaatteet on päällä kun oli siellä joskus tarjous. En pullistele rikkauksilla.
Mutta ei vaan ole ketään jonka kanssa kaiken jakaisi. Että silleen. Repikää siitä.
Kukaan ei tuosta rahasta tosin tiedä, en ole kertonut ja ajelen lähes 20 vuotta vanhalla kotterolla, joku 1,3 kone siinä vie paikasta toiseen. ite olen korjaillut. Ja dressmanin vaatteet on päällä kun oli siellä joskus tarjous. En pullistele rikkauksilla.
Mutta ei vaan ole ketään jonka kanssa kaiken jakaisi. Että silleen. Repikää siitä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Harmillista!
Itse olen haaveillut juuri tuontapaisesta varakkuudesta. Siitä, että raha ei olisi ongelma, mutta että en näyttäisi sitä ulkoisesti. Ja että sitten kuitenkin sen varakkuuden tuoman itsenäisyyden ja riippumattomuuden voimin olisin vahvempi persoonanakin.
Toisaalta mietin ratkaisisiko se sosiaalisia ongelmiani kuitenkaan. Tai että onko se varakkuus edes saavutettavissa ennen itsevarmuuden kehittämistä. Tulin ainakin alustavasti sellaiseen tulokseen, että minun olisi kai syytä keskittyä tulemaan sinuiksi itseni kanssa köyhänä ja toimettomana. Rahan ja aseman tavoittelun ensisijaisuutta alleviivaavat kyllä lähes kaikki ihmiset ympärillä, virastojen työntekijät mukaan lukien, mutta ehkä se pitäisi tulkita pahimmanlaatuiseksi harhautukseksi.
Yksinäinen voi olla olematta edes fyysisesti yksin. Itse olen ollut sinkkuna viisi vuotta. Omana ongelmanani lienee se, että olen ronkeli. En huoli ketä hyvänsä. Rahaa ei ole paljoa, omaisuuttakaan ei ole, mutta ketään älyrikasta miestäkään en huolisi. Miksi? Jaah... "Et olisi mitään ilman minua..." tai " Muistelepa, kuinka paljon olen sinulle ostanut jne..." lieneevät syitä, jonka vuoksi näin ajattelen. Eivätkä nää ole edes omalle kohdalleni osuneet.
Toisaalta, vihaan rahalla pullistelua, mutta myös nuukuutta. Voin tällä hetkellä määritellä itseni köyhäksi, mutta perustason pienistä nautinnoista en luopuisi. En kerää kuitteja lompakkooni tai laske muutenkaan, kuinka monta euroa kulutin kaupassa tai kahvilassa. Jos olisi varaa, hankkisin kyllä paremman auton yms. Vaatemerkiellä ei ole merkitystä, vaate ei määrittele ihmistä mutta ihminen kyllä vaatteen. Jos olisi paljon rahaa, auttaisin muitakin, vaikka nimettömänä. Lahjoittaisin lasten- ja vanhainkoteihin telkkareita yms. Auttaisin köyhiä lapsia lomalle yms. Ei raha tee onnelliseksi, mutta helpottaa monia asioita.
Jäin pohtimaan, että jos ei kerran kukaan rahoistasi tiedä, kuinka moni sut ylipäätään ihmisenä tuntee? On eri asia pullistella rahoillaan kuin olla se, joka oikeesti on. Tunnetko enää itsekään itseäsi? Esitätkö niin köyhää, jota kukaan ei sen vuoksi huolisi? Itse ajattelen tässä iässä, että umpirikasta en halua, mutten nuukaa tyhjätaskuakaan - kyllä tähän ikään mennessä haluaa vierelleen omillaan toimeentulevan ja järkevän ihmisen. Mieteipä sitä!
"Jäin pohtimaan, että jos ei kerran kukaan rahoistasi tiedä, kuinka moni sut ylipäätään ihmisenä tuntee?"
No eikös tämä olekin yksinäisten palsta. Silloin ei varmaan moni tunne.
Vaatteista sanoisin vaan sen verran että kyllä ne jotain merkitsevät ja etenkin naisilla. On toki naisia jotka näyttäisivät hyviltä säkkiinkin pukeutuneena mutta jos ne naiset laittavat päälleen vimosen päälle istuvat kuteet ja vielä piikkarit jalkaan, niin vau, ei mikään mahti estä niskanikamia nyrjähtämästä.
On kuitenkin todettava että runko on se joka ratkaisee, aivan kohtuuhinnallakin pukeutuu vaatteisiin jotka oikeassa kehossa edesauttavat kiropraktikkojen työllisyyttä eikä suurempi raha välttämättä tuo muuta etua kuin että valikoima on runsaampi. Ja joillakin taas eivät vaatteet auta mitään, säkki voisi pukea peremmin. Vrt. sadan kilon keijukainen bikinit päällä...
Kerroit kirjoituksessasi olleesi sinkkuna jo 5 vuotta. Itsekin elän sinkkuna jo viidettä vuotta. En ole omasta mielestäni mikään nirso mitä vastakkaiseen sukupuoleen tulee. Ystäväni ja jopa muutamat sukulaisenikin ovat kyllä mua liian vaativaksi sanoneet. Olen muutoin hyvin elämässäni menestyvä mies, ystäviä on, harrastuksia, hyvin sosiaalinen luonne, ulkoinen olemukseni on miellyttävä, tulen hyvin myös taloudellisesti toimeen.
Että tällainen tilanne mulla on. Mielestäni kellekkään ei voi sanoa että olet liian ronkeli/vaativa. Parisuhteen syttymiseen tarvitaan romanttista kipinää. Jos sitä ei ole niin eihän mitään suhdetta voi muodostua, ainakaan aitoa sellaista. Olen ajatellut että elämä vaan on sen verran kovaa että kaikille ei vaan löydy sopivaa ja sille ei yksinkertaisesti voi mitään. Iloitsen toki kun mulla on muutoin elämä hyvässä kuosissa mutta toimivan parisuhteen puute veroittaa kyllä aika paljon onnellisuutta.
Tiedän kun olen aiemmin muutamassa pitkässä parisuhteessa elänyt ja nyt mennyt omia polkuja jo vuosien ajan että onnellisuus on paljon helpompi saavuttaa kun parisuhde on kunnossa. Sinkkuna eläminen on raskaampaa kun joutuu itse kantamaan elämän tuomat vastamäet ja sekin rassaa ettei ole ketään jonka kanssa arjen ilot jakaa. Onneksi mulla on ystäviä, ilman niitä en jaksaisi.
Mullakin on omaisuutta tosin ei noin paljon kuin sulla. Muuta vikaa mussa ei ole kuin 15-20 kg ylipaino. Olen syönyt yksinäisyyteeni. Thaimaasta mieluummin ostaisin lomaosakkeen.
Mullakaan ei ole ketään jonka kanssa kaiken jakaisi. Onnenonkijoita en ole elämääni ota. Olen siis nainen.
Itsehän olen velkaantunut köyhä opiskelija. Lahjoitappa minulle 500e niin saan vuokrarästit ja laskut maksettua. Ainakin onnistuisit piristämään yhden yksinäisen elämää :)
Täällä kanssa yksi todella Rikas Sika. Olen niin rikas, että lannoitan peltoni seteleillä.... Yksin saan olla, kun kuitenkin kuljen risaisissa kalsareissa ja ajan mummo vainaan polkupyörällä. Korjannut en itse sitä ole, kun en raukka sitäkään osaa1
Seurustelin jossain vaiheessa sellaisen tyypin kanssa joka valitteli että kun ei tienaa "edes kolmeasataa tuhatta vuodessa" - tämä siis markka-aikana. Eli tienasi kumminin hyvin. Ja kun hän kävi luonani, mitä sapuskaa hänellä oli mukana? Aina samaa leipäjuustoa. Iänikuista leipäjuustoa. Ja jouluna toi kinkkusiivuja jotka olivat ehtineet alkaa pilaantumaan.
En todellakaan odota että mies alkaa törsäämään läjäpäin minuun, varsinkaan jos ei ole tunnettu vielä kovin kauaa. Mutta tuota älytöntä pihtailua ja yksitoikkoisuutta että syö samaa ruokaa jokaikinen päivä ja ilmeisesti ei mitään muuta niin sitä EN vaan tajua.
Kun olin lapsi, paikkakuntamme kaupassa myyjät olivat aina lepertelemässä ja nuoleskelemassa rikkaille. Nämä rikkaat ostivat muutaman tuotteen korin pohjalle. Köyhät ostivat kärryt täyteen ruokkiakseen perheensä muutaman päivän ajan. Ei pieni mieli ymmärrä että mitä varten niille rikkaille lirkuteltiin kun mitään mittavaa rahasummaa ne eivät kauppaan tuoneet. Taisivat törsätä rahansa jossain muualla kuin siellä takahikiällä.
Köyhä antaa vähästään, rikas ei anna paljostakaan, taisi mennä yksi sananlasku. Toiset ovat anteliaita, toiset eivät. Itse en ehkä niin kauhean antelias ole, mutta jos jostain luovun, niin en ikinä heitä sitä roskiin vaan selvitän ensin tarvitseeko joku, tai vienkö uffalle tms.
Et oo thaimaassa käyny? Itse kylläkin muuttasin ennemmin sinne kuin Suomeen raahaisin eukon kylmään ,pimeään ja yyber kalliiseen maahan.
panee se miettii ostaako hän naisia rahalla onni rakkaus tärkein ei raha turvalisuus rehelisyys uskolisuus nainen 53